Hifin tavoite, osa II

  • Keskustelun aloittaja kre
  • Aloituspäivämäärä

kre

Hifiharrastaja
Liittynyt
4.6.2007
Viestejä
9 468
Ketju on erotettu Hifimaailma 1/2010 -ketjusta t. rajani

Klingsor sanoi:
Itelläni muuten huoli, että kun vanhempi kaarti siirtyy sivuun, niin kuka sitten testailee klasarilevyjä/-levyillä, kun keski-ikäistynyt hevimusiikki on vallanut (hifi)maailman tylsyydellään. >:D Ei vaan, ei ollu tarkotus hyökätä hevimiehiä kohtaan, mutta tuntuu että nykyään laitetesteissä (jos ne tekee joku muu kuin Eräpuu) harvemmin käytetään laadukasta klassista isolla skaalalla kamarimusiikista oopperaan. Itse en kostu juuri mitään testeistä, joissa levyinä on käytetty viimisen päälle tuotettua studiorokkia, synteettistä poppia tai ns. "nuorisomusiikkia". Kaiken lisäksi klassinen musiikki paljastaa usein herkemmin laitteiston puutteet ja vahvat alueet, oli käytetty materiaali sitten Bachin sooloviulusonaatteja tai Brucknerin sinfonioita. Ja/tosin satun tietämään, että kakskymppisten tai alle kolmekymppisten nuorten keskuudessa taidemusiikin kulutus on taas kasvussa, joten kuluttajapohjastakaan en uskoisi jäävän kiinni.

^Vielä tuohon lisäten, yhdellä tai kahdella klasarilevyillä testailu onnistuu keneltä vaan, mutta mistä saataisiin niitä toimittajia jotka harrastaisivat ja oikeasti tuntisivat klasaria? Prättipaavoja kyllä tuntuu löytyvän joka kiven alta. Ehkä kaikki kirjoittavat klasariharrastajat ovat sairastuneet puukorvaisuuteen, tuntuu olevan tautia liikkeellä.
 
Klingsor sanoi:
Itelläni muuten huoli, että kun vanhempi kaarti siirtyy sivuun, niin kuka sitten testailee klasarilevyjä/-levyillä, kun keski-ikäistynyt hevimusiikki on vallanut (hifi)maailman tylsyydellään. >:D Ei vaan, ei ollu tarkotus hyökätä hevimiehiä kohtaan, mutta tuntuu että nykyään laitetesteissä (jos ne tekee joku muu kuin Eräpuu) harvemmin käytetään laadukasta klassista isolla skaalalla kamarimusiikista oopperaan. Itse en kostu juuri mitään testeistä, joissa levyinä on käytetty viimisen päälle tuotettua studiorokkia, synteettistä poppia tai ns. "nuorisomusiikkia". Kaiken lisäksi klassinen musiikki paljastaa usein herkemmin laitteiston puutteet ja vahvat alueet, oli käytetty materiaali sitten Bachin sooloviulusonaatteja tai Brucknerin sinfonioita.

Hyvin sanottu. Hermunen sentää Eräpuun lisäksi kuuntelee enemmänkin akustista.
 
Klingsor sanoi:
Itelläni muuten huoli, että kun vanhempi kaarti siirtyy sivuun, niin kuka sitten testailee klasarilevyjä/-levyillä, kun keski-ikäistynyt hevimusiikki on vallanut (hifi)maailman tylsyydellään. >:D Ei vaan, ei ollu tarkotus hyökätä hevimiehiä kohtaan, mutta tuntuu että nykyään laitetesteissä (jos ne tekee joku muu kuin Eräpuu) harvemmin käytetään laadukasta klassista isolla skaalalla kamarimusiikista oopperaan. Itse en kostu juuri mitään testeistä, joissa levyinä on käytetty viimisen päälle tuotettua studiorokkia, synteettistä poppia tai ns. "nuorisomusiikkia". Kaiken lisäksi klassinen musiikki paljastaa usein herkemmin laitteiston puutteet ja vahvat alueet, oli käytetty materiaali sitten Bachin sooloviulusonaatteja tai Brucknerin sinfonioita. Ja/tosin satun tietämään, että kakskymppisten tai alle kolmekymppisten nuorten keskuudessa taidemusiikin kulutus on taas kasvussa, joten kuluttajapohjastakaan en uskoisi jäävän kiinni.

Voihan tuon asian ajatella myös toisin päin. Ei kerro minulle tai monelle muullekaan mitään, jos testeissä käytetään vain klassista musiikkia - onko tämä klasari trendikkäämpi nimi. Monet hyvin tuotetut ja masteroidut rock levyt avaavat varmasti myös niin laitteiston vahvuudet ja kuin sen heikkoudetkin. Jos tarkoitat viimeisen päälle tuotetulla studiorockilla vahvasti kompressoitua musiikkia, niin silloin on arvioijan valinnassa vikaa, jos moiseen erehtyy.
 
^Tämä on ikuisuuskysymys, mutta itse edustan sitä näkemystä, jonka mukaan etämikitetty akustinen orkesterimusiikki on the reference. Tuolloin on olemassa edes jonkinlainen reaalimaailman vertailukohta sille, mitä rojuista pitäisi ulos tulla. Mikäli kyseessä on lähimikitetty tai sähköinen tavara, niin vertailukohtaa ei lähtökohtaisesti voi olla. Tuolloin puhutaan enemmän siitä onko lopputulos oman maun mukainen kuin siitä edustaako tuotos ns korkeaa uskollisuutta (hi-fi).

Ja kyllä, minulla on melkoinen määrä erilaista poppista levykokoelmassani. :D

t. jjahifi
 
The reference on tietysti kiva olla olemassa, mutta eihän sen puute estä kuvailemasta miltä laite soundaa.
 
^Nimenomaan. Tuossa onkin yksi tämän harrastuksen jännistä piirteistä. Klasariharrastajat etsivät sitä siedettävää illuusiota elävästä esityksestä. Poppispuolella tärkeintä on, että systeemi kuulostaa omiin korviin hyvältä. Eli jokainen tavoitteensa mukaan.

Mutta siksipä olisi kiva jos klasaria käytettäisiin arvioinneissa...

t. jjahifi
 
jjahifi sanoi:
^Nimenomaan. Tuossa onkin yksi tämän harrastuksen jännistä piirteistä. Klasariharrastajat etsivät sitä siedettävää illuusiota elävästä esityksestä. Poppispuolella tärkeintä on, että systeemi kuulostaa omiin korviin hyvältä. Eli jokainen tavoitteensa mukaan.

Kuitenkaan omilla preferensseillä ei ole mitään väliä jos on tarkoitus kuvata miltä laite soundaa. Edellyttäen että kyky kuvata sanoiksi kuulemansa löytyy kuuntelijalta.

Itse näen klasarin avun laitteen soundin kuvaamisessa siinä, että kertoja voi kuvata miten akustiset soittimet soivat. Tällä on merkitystä erityisesti klasarin kuuntelijoilla. Klassisen nostamisessa "the referenssin" asemaan en silti näe mitään syytä.
 
vaakko sanoi:
Itse näen klasarin avun laitteen soundin kuvaamisessa siinä, että kertoja voi kuvata miten akustiset soittimet soivat. Tällä on merkitystä erityisesti klasarin kuuntelijoilla. Klassisen nostamisessa "the referenssin" asemaan en silti näe mitään syytä.

No on siinä sellainen pointti, että kuka tahansa voi arvottaa vehkeitä absoluuttisella asteikolla ja johdonmukaisesti, jos on käsitys alkuperäisestä soundista. Mutta eihän se kaikkia autuaaksi tee.
 
Vaikka itsekin pidän akustista musiikkia (jazz, folk, klassinen...) referenssinä soundille olen sitä mieltä että absoluuttista totuutta ei silläkään saralla ole helppoa sanoa. Kyse on kuitenkin monimutkaisista kokonaisuuksista lähtien esityspaikan akustiikasta, masteroinista, miksaamisesta aina laitteistokokonaisuuteen piuhoineen ynnämuineen kaikkineen. Elikkä siis yksittäisen palasen objektiivinen ja abs. oikea arviointi lienee melko mahdotonta. Itse arvostan arvioinneissa pitkäjänteisyyttä yhdistettynä omiin kuuntelukokemuksiin. Toisinsanoen kun opin tietyn henkilön "kielen" tai "makuaistin" arvioinneissa osaan sovittaa siitä itselleni hyödyllisiä suuntaa-antavia vaikutelmia.

Esim Celibidache ei antanut levyttää konserttejaan koskapa ne oli sovitettu vain ao tiloihin eikä niitä hänen mielestään milloinkaan voinut toistaa muualla oikein.
 
^
Näkisin, että tuossa Pirkan kommentissa ollaan jo kovastikin oikeilla jäljillä. Ehkä liioittelen, jos sanon, että hieman kovaan ääneen on tässä threadissa vannottu the klasarin pyhään nimeen. Mihin unohtui eri levymerkkien soundi johon pyritään oli performanssin tila ja akustiikka mikä hyvänsä (Decca, EMI, jne.). Se siitä "aitoon pyrkimisestä". Ja monenlaista nauhoitustahan tuossakin genressä tapaa. Jos lähtisin siitä, että valitsisin laitteistoni puhtaasti klassisen musiikin avulla, täytyisi tämä tehdä kaikkien muidenkin kuuntelemien genrejen mukaan. Minulta ei ainakaan löydy huushollista niin montaa huonetta, johon nuo asentaa... :D

-JarnoR
 
Klingsor sanoi:
Oisivat pyytäneet joltain harrastajalta modatun pleikan lainaksi. Itse olisin mielelläni lainannut omani Kutvoselta ostetun modatun, jos testaajat olisivat palkaksi vaihtaneet pleikan lukupään, joka alkanut nirsoilemaan ;) Olisi varmasti soinut paljon paremmin kuin nyt testattu modaamaton, ainakin klassisella ja akustisella musalla tosin...

Itelläni muuten huoli, että kun vanhempi kaarti siirtyy sivuun, niin kuka sitten testailee klasarilevyjä/-levyillä, kun keski-ikäistynyt hevimusiikki on vallanut (hifi)maailman tylsyydellään. >:D Ei vaan, ei ollu tarkotus hyökätä hevimiehiä kohtaan, mutta tuntuu että nykyään laitetesteissä (jos ne tekee joku muu kuin Eräpuu) harvemmin käytetään laadukasta klassista isolla skaalalla kamarimusiikista oopperaan. Itse en kostu juuri mitään testeistä, joissa levyinä on käytetty viimisen päälle tuotettua studiorokkia, synteettistä poppia tai ns. "nuorisomusiikkia". Kaiken lisäksi klassinen musiikki paljastaa usein herkemmin laitteiston puutteet ja vahvat alueet, oli käytetty materiaali sitten Bachin sooloviulusonaatteja tai Brucknerin sinfonioita. Ja/tosin satun tietämään, että kakskymppisten tai alle kolmekymppisten nuorten keskuudessa taidemusiikin kulutus on taas kasvussa, joten kuluttajapohjastakaan en uskoisi jäävän kiinni.

Juuri näin. Voisiko olla vaikka joskus sentapainen sarja kun vaikkapa "Tomiva setti klassisen musiikin kuuntelijalle 3000 €" - seuraavassa numerossa esim. Jazzin tai Heavyn ystäville samalla summalla toimiva kokonaisuus jne. Sarjassa kirjoittavat toisivat ainakin oman näkemyksensä siitä miksi nyt koottu laitteistokokonaisuus toimii juuri kullakin musiikinlajilla. Minua kiinnostaisi!
 
^^Plääh. Kuten kirjoitin: siedettävän illuusion elävästä esityksestä. :D Ja muistuttaisin, että verrattuna aikaisemmin velloneeseen musikaalisuus- ja PRAT-keskusteluun emme ole vielä päässeet edes alkuun asiassa. >:D

t. jjahifi
 
Eikös kimmosto joskus aiemmin jo antanut teoreettista akustista selontekoa miksei etämikitetyn klasarin perusteella voi kuvitellakaan miten esim. säköinen kama toistuu? Etämikkitouhuissa bassokin on aivan erityyppinen (ympäripyöreä matala ääni siellä vaan) kuin lähimikitetty bassokitaran peukutus tai muu bassolätinä. Eli ei siitä tulisi hullua hurskaammaksi kuin klasarimiehet ja tietääkseni lehteä ei tehdä kenellekään erityisesti?
 
^Komp. Minusta ajatuksena ihan älytön että ainoa oikea referenssi olisi se etämikitetty klasari.
 
Ei kai se, että joku arvioija kuuntelee mielellään saman genren musiikkia takaa sitä, että soundi-ihanne olisi yhteneväinen k.o. lukijan kanssa.
Eiköhän näitä näkemyseroja synny jopa saman bändin/orkesterin muusikoiden kesken...
 
sean sanoi:
Juuri näin. Voisiko olla vaikka joskus sentapainen sarja kun vaikkapa "Tomiva setti klassisen musiikin kuuntelijalle 3000 €" - seuraavassa numerossa esim. Jazzin tai Heavyn ystäville samalla summalla toimiva kokonaisuus jne. Sarjassa kirjoittavat toisivat ainakin oman näkemyksensä siitä miksi nyt koottu laitteistokokonaisuus toimii juuri kullakin musiikinlajilla. Minua kiinnostaisi!

Minua kiinnostaisi myös kovastikin!
 
isojussi sanoi:
^Komp. Minusta ajatuksena ihan älytön että ainoa oikea referenssi olisi se etämikitetty klasari.

Ongelmaksi voi muodostua myös se että etämikitetty klasari kuullostaa lähimitetyltä jazzilta ja päinvastoin. Hyvä laitteistohan toistaa uskollisesti sille syötettyä materiaalia jolloin etämikitetty klasari ja lähimikitetty jazz kuulostaa juuri sellaiselta kuin ne kulloinkin on äänitetty.
Hyvällä pystyakselin erottelulla jopa p@ska mättö välittyy kuunneltavasti, vaikka ko. kama kuulostaa autosteroista ja pöytäradioista "oikeammalta".
 
Mä olen kyllä edelleen sitä mieltä että hyvällä setillä kaikenlainen musiikki toistuu kuunneltavasti. Sellaiseenkin on oikeasti laitteita onneksi tehty.
 
alspe sanoi:
Eikös kimmosto joskus aiemmin jo antanut teoreettista akustista selontekoa miksei etämikitetyn klasarin perusteella voi kuvitellakaan miten esim. säköinen kama toistuu? Etämikkitouhuissa bassokin on aivan erityyppinen (ympäripyöreä matala ääni siellä vaan) kuin lähimikitetty bassokitaran peukutus tai muu bassolätinä. Eli ei siitä tulisi hullua hurskaammaksi kuin klasarimiehet ja tietääkseni lehteä ei tehdä kenellekään erityisesti?

Tässä keskustelussa on ollut kyse siitä että saataisiin edes yksi klasarikuuntelija sinne kolmen dire straits-arvioijan rinnalle. Kukaan ei ole sanonut että kaikki arviot pitäisi pohjautua klasariin. Mutta jos tuolla ajatuksella leikitellään, niin olisi hauska tietää mitä mieltä olet Innerissä taannoin olleesta integroitujen testistä. Siinähän Nevalainen taisi käyttää yksinomaan klassista testimateriaalina. Se oli mielestäni kaikkien aikojen paras vertailutesti, mutta bassopeukuttajille tuosta ei kait sitten ollut mitään iloa?
 
Back
Ylös