Hifin harrastusta lasten kanssa

Niko

Käyttäjä
Liittynyt
26.2.2010
Viestejä
1 235
Kaupunki
Nokia
Joskus tulee sellainen tunne, että tulee hieman itsekkäästi istuttua levyjä kuuntelemassa ja muu perhe saa touhuta mitä touhuaa. Jotta lapsia saisi mukaan touhuun, niin olemme muutaman kerran pitäneet levyraateja. Kaikki saavat siis valita esim. kaksi levyä ja sitten levyt arvostellaan sekä pistein, että sanallisesti.

Tässä mukavasti pääsee jyvälle, mistä lapset pitävät ja voi myös niitä omia suosikkeja tarjota lastenlaulujen tilalle (mm. Eput ja Juice Leskinen ovat löytäneet tiensä 7v tyttären sydämmeen, Iron Man 6v pojalle). Lisäksi tietysti pääsee lapsia sivistämään arvostelemalla biiseistä kohtia, joita he eivät ehkä muuten ymmärtäisi (musiikkia harrastava vaimo on tässä hyvä apu ;)). Myös laitteiden ja levyjen käsittely tulee lapsille tutuksi, vaikka vinyyleihin en vielä annakaan heidän koskea.

Onkos muita tapoja, joilla lapset saa mukaan tähän touhuun?
 
Minun harrastamiseeni kuuluu oleellisena osana rakentelu. Pikku-ukko (vähän yli kaks-vee) on ollut mukana jo muutamankin kaiuttimen protokotelon puuhaamisessa. Kun mösjöö oli vähän pienempi niin isi lainasi sen kaiuttimia (Cerwin-Vega!) muutamaksi kuukaudeksi kun olohuone meinasi hiljentyä.
 
Levyraati on hyvä. Samoin vuorotellen levyjen soittelemien. Ja useinkin kannattaa pyytää lapsia tai vaimoa laittamaan jotain soimaan; siis jotain, mitä he haluavat. Homma toimii hyvin esimerkiksi lautapelejä pelailtaessa.

Ei myöskään kannata pitää perheessä "isän stereoita", vaan opettaa kaikille niiden käyttö ja hyväksyä pienet hajoamisen riskit.

Toisaalta ei kannata yrittää seuraavaa, erään opettajan, fiksua kasvatusmenetelmää. Rouva opettaja halusi koulia molemmat poikansa klassisen musiikin ystäviksi. Siksi hän sunnuntaipäivällisillä tarjosi kullannupuilleen näiden suurimpia herkkuja ja soitti taustalla helpohkoa klassista musiikkia. Kuten arvata saattaa, ehdollistaminen toimi toisin kuin kasvattajamme ajatteli. Aina kun poikia myöhemmällä iällä vietiin konsertteihin, heidän piti lähteä niistä nälän riivaamina kesken pois.

:) v-a
 
Omat muksuni ovat käyneet vuosia musiikkileikkikoulua. Tykkäsivät. Sehän on periaatteessa enemmän leikkiä kuin musiikin opiskelua, mutta kyllä sitä vaivihkaa alkaa esim. rytmitaju kehittyä pienelläkin lapsella. Vanhemman tytön (8v) musiikkimaku on kehittynyt peppipitkätossuista Lady Gagaan, joten kauhulla odottelen mitä se seuraavaksi keksii.
 
Lautapelit tosiaan sopivat myös hifistelyn yhteyteen. Eihän siinä oikein pääse spotissa nautiskelemaan, mutta saapahan matkaradiota parempaa soundia taustalle ;)
 
^Jep. Ja kun ensin syntyy tapa kunnella musiikkia, vieläpä kompressoimattomasti ja säröttömästi toistettuna, niin kyllä sieltä jonkin asteinen kiinnostus äänentoistoon tulee jos on tullakseen. Liialla tuputtamisellahan taas saa aikaan vain hifinvihaajia.

:) v-a
 
Eilen viimeks 4-vuotias poika otti ruuvarin hyllystä ja meni lattialla olleen cd-soittimen viereen. "isi katotaanko mitä ton laitteen sisällä on?"
 
^Nimenomaan. Lasten luovuutta pitää tukea >:D
 
Minä aloitin pojan "kouluttamisen" neljän vuoden iässä soittamalla klassista ja vanhaa jazzia. siitä sitten hiljalleen on edetty vuosikymmen kerrallaan, ja nyt kun poika on kohta kymmenen, on kaikki periaatteessa käyty läpi.

Mitä on jäänyt jäljelle?

No, ainakin monet 60/70-luvun rokimmat kappaleet ovat jääneet hyvin mukaan. Edwin Starrin "War", ELP:n Proge, esimerkiksi Trilogy ja vaikkapa Led Zeppelin tai CCR. Uudempikin pop/rock kyllä maistuu, kuten Green Day tai Lady Gaga.

Mikään musiikkilaji ei herätä ehdotonta inhoa. Kuuntelee mukisematta mielenkiinnolla oopperaa tai bluesia. Nyt saa mielestäni kuunnella ihan mitä itse haluaa, olen esitellyt sen, mitä on tarjolla.

Olen myös mielenkiinnolla seurannut, kuinka toiston laadukkuus alkaa hiljalleen merkitä enemmän ja enemmän. Alkuun omaan kuunteluun tuntui riittävän hyvin kympin kuulokkeet, nyt ei kelpaa kuin Sennheiseri 650:t. Samaten mahdollisuuksien mukaan kuuntelee aina paremmilla laitteilla, mikäli annan siihen mahdollisuuden.

Katsotaan mitä tastäkin seuraa...

--
 
Oma pikkumies nyt vuoden ja neljä kuukautta. Rytmi näyttää ainakin olevan veressä, kun ei tarvitse kun puhelimen soida, niin alkaa tanssianytkyttää. Tanssiliikkeet perustuu sellaseen syväkyykky nytkyttelyyn, että tsumbaajat olis kateellisia.

Eri musiikkityyleillä tunnu olevan paljoakaan väliä. Tsumbaaminen alkaa ihan samalla sekunnilla uutistunnarin, tai Sabatin snowblindin alkaessa soida. Paljon on hankittuna varsinaista lasten musiikkiakin, mutta ei ainakaan vielä tunnu olevan mitään eroa kiinnostavuuden suhteen, soiko ipana pinana vai Zeppelin.

Toi levyraatihan kuulostaa hyvältä idealta kun tuo tuosta vähän kasvaa.

Jyri
 
Tasapainoiluahan tämä elämä on monessakin suhteessa. Meidän perheessä pidetään välillä yhteisiä kuuntelu- ja/tai tanssituokioita. Lapset esittävät yleensä myös oman musiikkitoiveensa, mikä on useimmiten "biisonilevy", eli Proto Kaw:n The Wait of Glory ja ja kappale Old number 63. Meillä ei siis soiteta mitään main streamia yhteisten kuunteluhetkien aikana, paitsi M Jacksonia toisinaan (onko sekään enää main streamia?). Tähän vaikuttaa tietysti levyvalikoima ja isukin soittama musiikki. Lapsilla on toki omia levyjäkin, mutta niitä he kuuntelevat enimmäkseen automatkoilla ja keittiössä olevan pienemmän laitteiston välityksellä, vaikka mitään estettä ei olisi kuunnella niitä myös ykkössetin välityksellä.

Jyri: Tuo syväkyykky kannattaa muuten kuvata! Meillä noilta ajoilta olevia videopätkiä katsellaan suu messingillä harva se kuukausi.
 
Meillä on saatu lapset mukaan harrastukseen kuuntelemalla lempielokuvien soundtrackeja. Parhaimmillaan istuvat sohvalla kuuntelemassa musiikkia kappaletolkulla!
 
Tällainen vanha ketju löytyi niin elvytetään kysymällä miten ratkaisisit vähän reilu 3-vuotiaan omatoimisen musiikinkuuntelumahdollisuuden?

Eli olen miettinyt että kasaisi lapsen huoneeseen jonkinlaiset musiikinkuunteluvehkeet, mutta mistä mediasta musiikit niin että lapsikin osaa käyttää? Puhelinta tai osaamista valita musiikkia suoratoistopalvelusta ei voine olettaa, eikä meillä ole yhden yhtäkään CD:tä. Tässä suhteessa ihan pienet lapset lienee aiempia sukupolvia huonommassa asemassa eli kunnes osaavat (tai annetaan) käyttää älylaitteita.

Vaihtoehdot mitä tulee mieleen:
1. Joku visuaalinen tapa etsiä/valita lastenmusiikkia suoratoistopalvelusta? Onko mitään tällaista?
2. Kasettisoitin johon nauhoitetaan pari kasetillista lempimusaa suoratoistopalveluista? Dekki siis löytyisi.
3. Levysoitin ja levyjä löytyy, mutta pitäisi melkein olla joku halpa täysautomaatti eikä tällaista suoraan löydy varastoista. Lisäksi toki musavalikoima melko aikuiseen makuun :D
4. Joku muu, mikä?

Olimme syyslomalla mökkeilemässä paikassa, jossa oli täysautomaattisoitin, jolla tytär kyllä osasi laittaa levyn soimaan ja käsitteli tosi varoen levyjä kun ohjeistettiin ja tykkäsi itse valita musiikkia niin olis kyllä kiva järkkäillä jotain tuollaista kotiinkin.

Edit: kohtaan 1 toki tuli mieleen että joku profiili spotifyyn jossa on soittolistat/levyt mitä haluaa kuunnella ja kansien perusteella valinta. Onko Spotifyssa tai muissa tällaista mahdollisuutta?
 
Viimeksi muokattu:
Tällainen vanha ketju löytyi niin elvytetään kysymällä miten ratkaisisit vähän reilu 3-vuotiaan omatoimisen musiikinkuuntelumahdollisuuden?
Meillä 3 ja 5 vuotiaat saa itse käyttää olkkarin stereoita. Oon ostanut muutamia lasten levyjä CD:nä, ja osaavat itse laittaa vehkeet päälle ja CD:n soimaan. Vinyylisoitinta eivät vielä yksin saa käyttää, mutta aattelin jossain vaiheessa laittaa jemmassa olevan AT95:n rasiaksi ja sitten saavat sitäkin opetella, jos haluavat.

En oikein mielellään halua antaa noiden räplätä kännykkää / padia tms, joten fyysinen musiikkiformaatti tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Toi kasetti-idea voisi olla hyvä, tosin voi olla hankala hahmottaa miten löytää sen haluamansa biisin. Tai sitten tosiaan lastenlevyjä saa CD:llä muutamalla eurolla ja joku vanha soitin löytynee myös huokeasti. Vanhojen soitinten käyttölogiikka on 3-vuotiaallekin ihan helppo oppia, eikä tule vahingossa avattua ties mitä sovelluksia "älykkäämmästä" laitteesta.
 
Meillä 3 ja 5 vuotiaat saa itse käyttää olkkarin stereoita. Oon ostanut muutamia lasten levyjä CD:nä, ja osaavat itse laittaa vehkeet päälle ja CD:n soimaan. Vinyylisoitinta eivät vielä yksin saa käyttää, mutta aattelin jossain vaiheessa laittaa jemmassa olevan AT95:n rasiaksi ja sitten saavat sitäkin opetella, jos haluavat.

En oikein mielellään halua antaa noiden räplätä kännykkää / padia tms, joten fyysinen musiikkiformaatti tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Toi kasetti-idea voisi olla hyvä, tosin voi olla hankala hahmottaa miten löytää sen haluamansa biisin. Tai sitten tosiaan lastenlevyjä saa CD:llä muutamalla eurolla ja joku vanha soitin löytynee myös huokeasti. Vanhojen soitinten käyttölogiikka on 3-vuotiaallekin ihan helppo oppia, eikä tule vahingossa avattua ties mitä sovelluksia "älykkäämmästä" laitteesta.
Ihan samoja ajatuksia itsellä eli en mielellään antaisi käyttää laajemmin tässä iässä älylaitetta ja fyysinen formaatti puoltaisi paikkaansa. Tosiaan meillä ei ole cd-soitinta ollenkaan (jonkinverran mulla on jossain vanhoja cd-levyjä), mutta hyvä huomio että sellaisen kyllä saisi huokeasti sekä noita lasten cd-levyjä varmaan vaikka tori.fistä/kirpputoreilta.
 
sellaisen kyllä saisi huokeasti sekä noita lasten cd-levyjä varmaan vaikka tori.fistä/kirpputoreilta.
Lapsillehan itseasiassa aika mieluinen ihan oma härveli voisi olla vanhan liiton CD-(tai kasetti)mankka, siis saman tyylin laite jolla ainakin mä olen harrastusta naperona aloittanut. Niitähän saa torista parilla kympillä (esimerkki). Tai sitten tosiaan omaan pääsettiin kiinni lapselle simppeli soitin, jossa on vaan pari nappia. Pääsee nauttimaan kunnollisesta äänestä heti :)

Mä tosiaan jostain tori.fi / huutonet / kirppari -akselilta olen haalinut Ipanapa-sarjan levyt ja joitain muita. Lapset bongas itse kirpparilta Robinin Boom Kah:n, se ostettiin ja nyt ne pitää iltaisin taskulamppujen kanssa discoa olkkarissa, mistä lienee moisen oppineet :)
 
Lapsillehan itseasiassa aika mieluinen ihan oma härveli voisi olla vanhan liiton CD-(tai kasetti)mankka, siis saman tyylin laite jolla ainakin mä olen harrastusta naperona aloittanut. Niitähän saa torista parilla kympillä (esimerkki). Tai sitten tosiaan omaan pääsettiin kiinni lapselle simppeli soitin, jossa on vaan pari nappia. Pääsee nauttimaan kunnollisesta äänestä heti :)
Tämä on kyllä paha, toisaalta ei haluaisi mitään rimpulaa ja jonkinverran laitteita olisi valmiiksi varastossa mutta tuollaisen jonkun all-in-one laitteen etu olisi siinä että lapsi osaisi luultavati helpommin käyttää. Paha kun tässä alkaa heti speksailemaan hifistinä kun pitäisi ehkä katsoa vaan käytännönläheisesti ongelmaa.

Tässä viikonlopulta setup :) ei ehkä visuaalisesti lopullisesti kestävä ratkaisu, mut siellä se vielä on paikoillaan.

815BD6B1-D95E-4700-87F8-5A4186FFB87B.jpeg
 
Meillä hifihörhöily alkoi jo paljon ennen lapsia, jotka ovat koko ikänsä tätä hommaa nähneet. Varottava esimerkki on auttanut vain osittain. Kaikkien musiikkimaku on laajaa, jos ei nyt ihan oopperaan asti ylety. Sama pätee myös soittamiseen, kaikki soittaa jotain ja itse asiassa useampaa instrumenttia eli musiikki on jäänyt olennaiseksi osaksi kaikkien elämää. Poloilla ei tainnu olla vaihtoehtoja.
Vanhin heräsi vinyyliin omakohtaisesti vasta nyt, mutta pahaa pelkään, että se vie. Nuorin on korviltaan tarkin ja musiikin suhteen kiinnostunut soundeista, ns mojosta levyillä, diggaa Beatlesistä Elton Johnin kautta Gojiraan, Aphex Twiniin, Lähiöbotoxiin ja Bon Iveriin. Ei huolinu CD-soitinta, täysin vinyylimies 22-vee.
Välissä tyttö, joka vaihtaa parempia kuulokkeita usein ja uiskentelee indien ja hyvän vanhanliiton discon aalloilla.
Ylpeä oon. Meni niinku pitikin.
 
Back
Ylös