Koska hifistinkin pitää joskus harrastaa liikuntaa, kannoimme eilisiltana kasan Brixin hifilaitteita vertailuun omiani vastaan. Mukaan otettiin Audio Analoguen Bellini-esivahvistin ja Donizetti-monopäätteet, sekä NAD S500i -CD-soitin.
Ensiksi kuunneltiin meikäläisen settiä, eli Arcam CD72 soitinta, Denon PMA-535R vahvistinta ja Triangle Altéa kaiuttimia. Välikaapelina oli Tasker C128, kaiutinkaapelina Supra Ply 3.4S ja virtakaapeleina itsetehdyt Supra LoRadit. Virallisena testilevynä toimi molemmille kuuntelijoille tuttu Crash Test Dummies: God Shuffled His Feet.
Ensimmäisenä temppuna kytkimme Donizettit Denonin pre outteihin. Laitteiston ääni muuttui hieman aidomman kuuloiseksi. Myös bassot saivat lisää voimaa Denoniin verrattuna. Kokonaisuutena ero ei ollut suuri, mutta selvästi havaittava kuitenkin. Huomaa oheisessa kuvassa Supran suojaverkkojen tyylikäs maadoitus Donizettien kuoreen
Seuraavana loogisena askeleena Denoni sai lähteä ja Bellini kytkettiin kiinni. Tässä kohtaa tapahtui illan suurin muutos, sillä musiikki alkoi kuulostaa paljon aidommalta kuin aiemmin. Sanoisiko sitä nyt sitten selkiytymiseksi vai miksi, mutta tässä kohtaa musiikki alkoi kuulostaa siltä. että bändi soittaa, eikä siltä, että levy soi soittimessa. Kirkkaudessa tai vaikkapa basson määrässä ei tapahtunut mitään mainittavaa.
Lopuksi vaihdettiin vielä NAD soittimeksi. Heti kerralla tuli selväksi, että näissä soittimissa on eroja. Arcam tunkee levyn pienetkin yksityiskohdat ja taustaäänet kuuntelijan silmille, ja kuulostaa kokonaisuutena aika neutraalilta paketilta. NAD sen sijaan tuuttaa ulos huomattavasti enemmän bassoa, eikä kaiva levyn pieniä yksityiskohtia samalla lailla esille. Musiikki sen sijaan soljuu eteenpäin sujuvasti ja tarkasti. Tämä on sitten vissiin sellainen musikaalinen soitin? Omituiseksi asian tekee se, että Brixin Elacien kanssa tällainen pieni verhoutuneisuus ei vaivaa AA + NAD yhdistelmää ollenkaan.
Ihan viimeisenä kokeilimme vielä vaihtaa RCA-kaapelit Tasker C850:iin. Brixin mielestäni soundi oli ehkä hitusen kliinisempi kuin aikaisemmin, ja minä sen sijaan kuvittelin havaitsevani pientä lisäystä kirkkaudessa. Loppujen lopuksi ero oli hyvinkin mitätön, ja tämän voi laittaa jo kuvitelmien tai kuunteluväsymyksen piikkiin.
Lopuksi vaihdettiin Arcam takaisin paikalleen ja kuunneltiin muutamia levyjä ihan muuten vaan. Karmea paluu arkeen tapahtui viimeisenä kuunnellun Norah Jonesin kanssa. Audio Analoguen vahvareiden kautta kuunneltuna saattoi kuvitella itsensä pubiin kuuntelemaan elävää musiikkia, ja kun Denoni vaihdettiin takaisin paikalleen, oltiin tultu pubista takaisin kotisohvalle kuuntelemaan levyjä
Loppujen lopuksi tämä kokeilu selvitti ajatuksia tulevaisuudesta jonkin verran. CD-soitinten välinen paremmuus ei tässä tapauksessa vastannut hintaa, vaan edullisempi Arcam miellytti tässä setissä minun korviani paljon enemmän. Ehkä tuota Arcamia ei siis heti tarvitsekaan olla vaihtamassa pois. Sen sijaan Denon lähtee vaihtoon heti, kun ylimääräistä rahaa on tarpeeksi.
Ensiksi kuunneltiin meikäläisen settiä, eli Arcam CD72 soitinta, Denon PMA-535R vahvistinta ja Triangle Altéa kaiuttimia. Välikaapelina oli Tasker C128, kaiutinkaapelina Supra Ply 3.4S ja virtakaapeleina itsetehdyt Supra LoRadit. Virallisena testilevynä toimi molemmille kuuntelijoille tuttu Crash Test Dummies: God Shuffled His Feet.
Ensimmäisenä temppuna kytkimme Donizettit Denonin pre outteihin. Laitteiston ääni muuttui hieman aidomman kuuloiseksi. Myös bassot saivat lisää voimaa Denoniin verrattuna. Kokonaisuutena ero ei ollut suuri, mutta selvästi havaittava kuitenkin. Huomaa oheisessa kuvassa Supran suojaverkkojen tyylikäs maadoitus Donizettien kuoreen
Seuraavana loogisena askeleena Denoni sai lähteä ja Bellini kytkettiin kiinni. Tässä kohtaa tapahtui illan suurin muutos, sillä musiikki alkoi kuulostaa paljon aidommalta kuin aiemmin. Sanoisiko sitä nyt sitten selkiytymiseksi vai miksi, mutta tässä kohtaa musiikki alkoi kuulostaa siltä. että bändi soittaa, eikä siltä, että levy soi soittimessa. Kirkkaudessa tai vaikkapa basson määrässä ei tapahtunut mitään mainittavaa.
Lopuksi vaihdettiin vielä NAD soittimeksi. Heti kerralla tuli selväksi, että näissä soittimissa on eroja. Arcam tunkee levyn pienetkin yksityiskohdat ja taustaäänet kuuntelijan silmille, ja kuulostaa kokonaisuutena aika neutraalilta paketilta. NAD sen sijaan tuuttaa ulos huomattavasti enemmän bassoa, eikä kaiva levyn pieniä yksityiskohtia samalla lailla esille. Musiikki sen sijaan soljuu eteenpäin sujuvasti ja tarkasti. Tämä on sitten vissiin sellainen musikaalinen soitin?
Omituiseksi asian tekee se, että Brixin Elacien kanssa tällainen pieni verhoutuneisuus ei vaivaa AA + NAD yhdistelmää ollenkaan.
Ihan viimeisenä kokeilimme vielä vaihtaa RCA-kaapelit Tasker C850:iin. Brixin mielestäni soundi oli ehkä hitusen kliinisempi kuin aikaisemmin, ja minä sen sijaan kuvittelin havaitsevani pientä lisäystä kirkkaudessa. Loppujen lopuksi ero oli hyvinkin mitätön, ja tämän voi laittaa jo kuvitelmien tai kuunteluväsymyksen piikkiin.
Lopuksi vaihdettiin Arcam takaisin paikalleen ja kuunneltiin muutamia levyjä ihan muuten vaan. Karmea paluu arkeen tapahtui viimeisenä kuunnellun Norah Jonesin kanssa. Audio Analoguen vahvareiden kautta kuunneltuna saattoi kuvitella itsensä pubiin kuuntelemaan elävää musiikkia, ja kun Denoni vaihdettiin takaisin paikalleen, oltiin tultu pubista takaisin kotisohvalle kuuntelemaan levyjä
Loppujen lopuksi tämä kokeilu selvitti ajatuksia tulevaisuudesta jonkin verran. CD-soitinten välinen paremmuus ei tässä tapauksessa vastannut hintaa, vaan edullisempi Arcam miellytti tässä setissä minun korviani paljon enemmän. Ehkä tuota Arcamia ei siis heti tarvitsekaan olla vaihtamassa pois. Sen sijaan Denon lähtee vaihtoon heti, kun ylimääräistä rahaa on tarpeeksi.
