Ompas elämänmakuinen kysymyksenasettelu ja treadi.
>
Varoitus. Minulta lähti vastaus lapasesta.
Lapset asuvat kaikki vielä kotona (20, 18 ja 14). Päälaitteisto on aina ollut olohuoneessa ja musiikkia kuunneltu miten on voitu ja jaksettu. Itse suhtaudun nykyään asiaan siten, että "hifistely" l. keskittynyt kuuntelu ja äänikuvallisten asioiden poimiminen on toistaiseksi harvinaista herkkua.
Jossain vaiheessa hartaiden kuuntelutuokioiden puuttuminen kyllä rassasi tosissaan vaikka musiikki on soinutkin, mutta useinmiten taustalla. Musiikin kuunteluun (mm. jo mainitun Wagnerin) olen hankkinut kuulokesetin ja sitä viritellyt viitisen vuotta - lähinnä lasten opiskelurauhan takia.
Kyllä se lasten ja parisuhteen vaatima aika on merkittävin "haitta" hifistelylle, vaikka kuunteluhuoneella voikin hoitaa sen luukuttamisesta aiheutuvan metelihaitan muille. Perheen siunauksen lieveilmiöihin kannattaa suhtautua kärsivällisesti, koska "aika hoitaa" tämänkin.
Minäkin vaihdoin jalustakaiuttimet lattiamalliin lasten ollessa pieniä ja lasten takia, koska jalustat olivat graniittia ja rautaa. Kaiuttimien diskantit on kaksi kertaa tökätty sisään pikkusormin, kun ne näyttivät olleen siihen tarkoitetut. Ja meilläkin kissat arvostavat pianolakatuilla kovaäänisillä kiipeilemistä.
Muuten ovat laitteet saaneet olla rauhassa, myös vinyylit kotibileissä. Olen samaa mieltä, että on parempi pitää laitteet esillä, kyllä lapset ajan kanssa oppivat ne ensiksi jättämään rauhaan ja sitten käyttämään niitä.
Tuosta televisioiden avusta; meillä on aina ollut useampi tv, mutta silti musiikin kuuntelu perheessä on (ollut) sosiaalinen tapahtuma. Eli vaikka televisiot lisäävät rauhallisia hetkiä, ei sillä olohuonetta eristetä - eikä kai se ole tarkoituskaan.
Hienoja hetkiä ovat olleet mm. ne kerrat, kun lapset ovat valmistautuneet muusikin kokeeseen ja yhdessä on kahlattu levyhyllyä läpi ja opeteltu muistaan beethovenin 5. tai 9. sinfoniaa, sibeliuksesta puhumattakaan.
Jos on lapset tuoneet kitkaa musiikkiharrastukseen, on heidän kauttaan myös löytynyt ratkaisujakin haasteisiin. Lasten ollessa n. 1, 4 ja 6, ei aikaa yksinkertaisesti tuntunut olevan musiikin kuuntelemiseen ja mietin "ruostumassa" olevien laitteiden myymistä. Tällöin mieleeni tuli laitteiden käyttäminen elokuvien kanssa. Tästä lähtikin harrastus uudelleen liikkeelle ja lisäsin monikanavatoiston kaksikanavalaitteistoon sekä lopulta upgradesin koko setin levysoitinta myöten.
Äh! Eihän tätä jaksa kukaan lukea. Piti sanomani vain, että kärsivällisyyttä, lopussa kiitos seisoo ja musiikki on osa elämää - eikä kuten jalkapallo Italiassa.
