Hifiharrastamisen syvin olemus?

Täällä ainakin levyt soitetaan kokonaan. Oikeastaan ennen kuin mulla oli ns. hifiä kotona niin soittelin enemmänkin yksittäisiä kappaleita. Nyt levyt tekee mieli kuunnella kokonaisuuksina alusta loppuun. Kyllä mulle tän harrastuksen syvin olemus on saada se musiikki soimaan mahdollisimman nautittavasti. Kaikki lähtee siitä musiikista joka on ainakin tämän yksilön hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeä tekijä.
 
Kun pitkäsoittoja kuuntelee, tulee pakostikkin kuunneltua se koko levy. Eihän siinä ole mitään järkeä nähdä se "vaiva" sen levyn esille ottamisessa, ja soittimeen laittamisessa, ja sitten kuunnella vain yksi biisi. Sitä vain ei jaksa ottaa pois, kuunnellaan koko levy. iPodilta kuunnellessa on aivan eri juttu, mutta sitä ei taidettu kysyäkkään.
 
Onko sillä nyt oikeasti niin suurta merkitystä kuunteleeko levyn kerrallaan vai erillisiä kappaleita? Eikai tuollaisilla asioilla harrastuksen vakavuutta mittailla.

Niin, usein itselläkin pyörii levy kokonaisuudessaan, mutta ihan yhtälailla pyörii niitä soittolistojakin. Hyvin hoidettu musakirjasto kun tarjoaa mukavia elämyksiä esim jos määrittelee vain löyhästi "rock-musiikki ja 90-luku". Siitä kun musiikki alkaa toistua, ei olla vanhoihin kaavoihin kangistuneita ja randomilla saattaa tulla biisejä, mitä ei olekaan aikoihin osannut kaivata.
 
Yhtään väheksymättä fundeeraajan aloitusta, kannattaako tuota syvintä olemusta joka paikassa yrittää selittää? Eihän sitä kukaan pysty toisen puolesta määrittämään, se on aina henkilökohtainen juttu. Ja aina sitä syvintä itseään. Katselisi sitä mistä kulmasta vaan. Voisi toisaalta todeta, että hifin syvin olemus toteutui erään jo pois menneen harrastajan kuollessa laitteitansa tviikatessaan - siihen kupsahti räkin päälle, otsa kurtussa :D :D.

jouni
 
Gretch sanoi:
Onko sillä nyt oikeasti niin suurta merkitystä kuunteleeko levyn kerrallaan vai erillisiä kappaleita? Eikai tuollaisilla asioilla harrastuksen vakavuutta mittailla.

Tätä minäkin olen ihmetellyt kun tuota pidetään jonkinlaisena mittarina. Itse kuuntelen harvoin CD:ltä koko levyn kerrallaan. Oikeastaan vain silloin kun joku klassinen teos täyttää koko CD:n. LP:ltä kuuntelen yleensä yhden puolen kerrallaan. Olen valitettavasti aika lyhytjännitteinen ihminen. hifiharrastuksen tai musiikinkuuntelun vakavuudella asialla ei kuitenkaan ole minusta mitään tekemistä.
 
jouni sanoi:
Voisi toisaalta todeta, että hifin syvin olemus toteutui erään jo pois menneen harrastajan kuollessa laitteitansa tviikatessaan - siihen kupsahti räkin päälle, otsa kurtussa :D :D.

jouni
Ehkä tuokin hymiöistäsi huolimatta positiivinen tapa päättää "onnellisesti" harrastuksen äärellä... ??? Multa kaksi ystävää/kollegaa kuollut työtehtävissään ja se ei välttämättä heille ollut päämäärä tästä maailmasta lähteä :(
 
jouni sanoi:
Yhtään väheksymättä fundeeraajan aloitusta, kannattaako tuota syvintä olemusta joka paikassa yrittää selittää?
Minusta on ainakin kiva lukea harrastajien omia pohdintoja harrastuksestaan.
 
ahaapalainen sanoi:
Tätä minäkin olen ihmetellyt kun tuota pidetään jonkinlaisena mittarina. Itse kuuntelen harvoin CD:ltä koko levyn kerrallaan. Oikeastaan vain silloin kun joku klassinen teos täyttää koko CD:n. LP:ltä kuuntelen yleensä yhden puolen kerrallaan. Olen valitettavasti aika lyhytjännitteinen ihminen. hifiharrastuksen tai musiikinkuuntelun vakavuudella asialla ei kuitenkaan ole minusta mitään tekemistä.

33 min. vinyyli kahtia jaettuna vastaan 66 min. cd kaukosäädin kädessä on kaksi eri asiaa.

Onneksi Dual sanoi sopimuksensa irti ajat sitten. Eipähän tarvitse kuunnella vakavasti. :D
 
En minäkään näe noiden kahden asian välillä mitään loogista yhteyttä. Koko levypuolen tai koko levyn kuunteleminen putkeen "vakavasti" on toki aivan jees (itsekin teen niin yli puolet tapauksista). Mutta välillä iskee hulluus ja haluaa kuunnella John Coltranen biisin Ole (18 minuuttia) tai Circlen biisin Lokki (15 minuuttia) kolme tai neljä kertaa putkeen. Siinä sitten vierähtää leppoisasti tunti kun haluaa koko ajan olla biisin sanelemassa tunnelmassa...

Mutta sitä mikä on hifiharrastamisen syvin olemus en tiedä. Kysymys on liian vaikea.
 
Jyrki_H sanoi:
Vaikka kirjoituksesi oli kirjoitettu ironisesti, sisältää se paljon pohdittavia asioita. Hifiharrastus on lähtökohtaisesti laiteharrastus. Yleensähän laitteiston täytyy myös näkyä sen lisäksi, että ääni kuuluu. In-wall-kaiuttimet, laitteet erillisessä kaapissa (eli pois näkyviltä) ja äänitteet verkkolevyllä ei ole kovinkaan monen harrastajan päämäärä, vaan halutaan, että huoneessa on se "hifin alttari", jonka eteen laitteiston äänitteestä poimimia efektejä pysähdytään kuuntelemaan. Tämän todistamiseen riittä jo "kuvia hifilaitteistostasi" -ketjun suosio. Lisäksi hifin asiantuntevuus usein rakentuu kokemusperäisten ja subjektiivisten kokemusten keräämiseen. Todellinen tekninen tietämys äänentoistosta sotii monesti vakiintuneita käytäntöjä vastaan. Toisin oli ennen hifiharrastuksen alkuaikoina.

Oman käsitykseni mukaan hifiharrastuksen juuret ovat 50-70 lukujen ajanjaksolla, jolloin ala eli voimakasta kehitystä ja todellisia äänellisiä eroja oli helppo saada aikaan. Nykyisin merkittäviä harppauksia ei ole enää tapahdu, kun teoriatieto on merkittävimmiltä osin olemassa ja sitä pystytään vain tehokkaammin soveltamaan uusien valmistusmenetelmien ja materiaalien johdosta. Lisäksi käynnissä on musiikkiteollisuuden ja toistolaitteiden rappioituminen, kun on siirrytty hittimusiikkitehtailuun kannettaviin laitteisiin. Hifin kultakausi, jolloin sekä laitteiden, että musiikin laatu oli parhaimmillaan ollaan taidettu jo ohittaa. Toivottavasti pohja tulee pian vastaan ja päästään uuteen nousuun.

Kyllä musiikki on itselleni tärkeässä osassa, mutta tunnen myös intohimoa äänentoistolaitteita ja niiden tekniikkaa kohtaan. Nykyisin pyrin pitämään harrastuksessa mukana fysiikan tosiasiat ja pyrin välttämään käärmeöljyä, joka on mielestäni turhaan syntynyt tälle alalle. Hifiharrastamisen ei tarvitse tarkoittaa virtakaapeliuskovaisuutta yms. lieveilmiöitä. Hyvän äänentoiston luomiseen kotiympäristössä liittyy niin paljon asiaa, että ei tarvitse mennä sieltä missä aita on matalin. Esim. nykyäänitteet ja hallittu p*skominen on sellainen asia, johon ei löydy yhtä totuutta.
No tuli tosiaankin käytettyä ironiaa tuossa kirjoituksessani, ehkä hiukan liikaakin.
Uskoisin että, hifiharrastuksen ne kultaiset vuodet olivat jossain 40-,50- ja 60-luvuilla. Tuohon aikaan pyrkimys saada mahdollisimman hyvä äänentoistolaitteisto kotiin ei ollut pelkästään lompakon paksuudesta kiinni vaan laitteiden rakentelu oli olennainen osa hifiharrastusta. Mulla on muutamia Tekniikan Maailma-lehden numeroita 50-luvulta (divarista, en nyt ihan niin vanha ole) ja esim. Lokakuun numero 1955 sisältää äänentoistoon (sanotaan nyt hifi) liittyviä juttuja: Dusseldorfin radionäyttelystä juttu, Radio huonekaluna - artikkeli, High Fidelity: Vielä kaksikanavaisesta pääteasteista (kytkentäkaavio vahvistimesta jossa "korkea" ja "matalaääni" kanavat).
Olen edelleenkin sitä mieltä että, puhdas hifiharrastaminen on juuri sitä laiteharrastusta jossa harrastajan varallisuus sanelee suurelta osin harrastuksen syvyyden. Mutta jos, hifiharrastukseen liitetään tekniikan (varsinkin elektroniikan) harrastus (tietämys ja mahdollisesti tekeminen) niin hifiharrastus kestää myös taloudellisen taantuman. Tärkeimpänä pitäisin kuitenkin sitä että pitää musiikista. Musiikkia rakastava voi nauttia kuulemastaan vaikka äänilähteenä olisi 19,90€ maksava radio jota laiteharrastaja ei voi kuunnella.
Hifiharrastuksessa on kuitenkin mukana aina musiikki ja tekniikka, eikös olekkin? ja nämä kun yhdistetään saadaan luonnollista äänentoistoa, korkeasti totuudenmukaista, High Fidelity, olisko siinä syvin olemus.
 
Vasu sanoi:
Musiikkia rakastava voi nauttia kuulemastaan vaikka äänilähteenä olisi 19,90€ maksava radio jota laiteharrastaja ei voi kuunnella.
Muuten ihan pätevää pohdintaa mutta kyllä minusta musiikkia rakastava haluaa kuulla sen musiikkinsa sen arvoisena kuin se ansaitsee eli se halparadio tavallaan halveksuu sitä musiikkia. Laiteharrastus nimenomaan on kunnianosoitus musiikille.
 
pirkka sanoi:
Muuten ihan pätevää pohdintaa mutta kyllä minusta musiikkia rakastava haluaa kuulla sen musiikkinsa sen arvoisena kuin se ansaitsee eli se halparadio tavallaan halveksuu sitä musiikkia. Laiteharrastus nimenomaan on kunnianosoitus musiikille.
Käytinkin sanaa: voi
Ihmettelen kyllä miten jotkut musiikin ystävät tyytyvät huonoihin laitteisiin.
 
Kyllähän se musiikki ansaitsee boomboxia parempaa minunkin mielestäni, mutta kyllä toimiva ja hyvin riittävä taso saavutetaan jo hyvissä ajoin auton hintaisia laitteita :D

Itse olen viime aikoina pohtinut asiaa paljonkin, sillä nyt on pöytä aika puhdas uusia vermeitä speksatessa kun vanhat vahvaimet on ytä pientä lukuunottamatta myyty. Olen pikkuhiljaa päätynyt siihen, että haluan ainakin vähäksi aikaa hypätä poies tästä oravanpyörästä ja se taitaa onnistua vain ja ainoastaan asennemuutoksen keinoin siellä omien korvien välissä kuten Jouni sanoi. Miksi aina haluta parempaa? Jos vain olisi tyytyväinen siihen mitä on ja kuuntelisi vielä enemmän sitä musiikkia? Epäekologistakin tuommoinen hirveä laiterumba, koska sen pyörittäminen välttämättä on osasyy elektroniikan paisuviin valmistumääriin. Nyt tehdään päätös harkiten ja sen kanssa sitten elellään hieman pidemmän tovin..
 
"Matka jonka kuljen, on tärkeämpi kuin päämäärä." Ja p@skat. Kyllä perillä finaalissa on mukavaa. Tawekin joskus lohkas että harrastuksen tarkoitus on saada se loppumaan.

Ei tee mieli vaihtaa mitään lelua tai kasvattaa muuta kuin vain hyvin harkiten CD-R-reserviä. Kunhan nyt ei vielä sentään kupsahda räkin päälle >:D
 
Vasu sanoi:
Käytinkin sanaa: voi
Ihmettelen kyllä miten jotkut musiikin ystävät tyytyvät huonoihin laitteisiin.

Tässä tuo "huonous" voi olla hyvinkin suhteellista. Moni kova musadiggari pitää omaa pakettistereotaan erittäin hyvänä harrastukseensa ja vähääkään ennemmän satsatun laitteiston omistajaa lähinnä hassuna tapauksena. Välillä jopa sangen asenteellisesti, eli meikä poika kun menee taas möläyttämään aiheesta jotain, niin alkaa ensiksi kauhea puolustelu ja toiseksi mahdollisesti syyllistäminen. Aivan kuin olisin viemässä kaikkien rahat lähimpään hifikauppaan?
 
Sam Other sanoi:
Tässä tuo "huonous" voi olla hyvinkin suhteellista. Moni kova musadiggari pitää omaa pakettistereotaan erittäin hyvänä harrastukseensa ja vähääkään ennemmän satsatun laitteiston omistajaa lähinnä hassuna tapauksena. Välillä jopa sangen asenteellisesti, eli meikä poika kun menee taas möläyttämään aiheesta jotain, niin alkaa ensiksi kauhea puolustelu ja toiseksi mahdollisesti syyllistäminen. Aivan kuin olisin viemässä kaikkien rahat lähimpään hifikauppaan?

Tuommoisille voi sanoa että parempi kuunnella kunnolla 1 levy viikossa kuin jatkuva puolivillainen taustamuzakki.
 
sepi_1 sanoi:
Tuommoisille voi sanoa että parempi kuunnella kunnolla 1 levy viikossa kuin jatkuva puolivillainen taustamuzakki.

Emmä jaksa aiheesta juuri kinastella, jokaisella on oikeus kuunnella musiikkiaan niin huonosti kuin haluaa.
 
Pitääkö Sepin mielestä olla vaan spotissa jotta kuuntelu on merkityksellistä ja että muualla itselle hyvästä laitteistosta ei voisi nauttia >:D? No kukin saa toki kuunnella niinkuin tykkää ja millä laitteistolla tykkää, sehän tässä harrastuksessa onkin niin kivaa :).
 
pirkka sanoi:
Muuten ihan pätevää pohdintaa mutta kyllä minusta musiikkia rakastava haluaa kuulla sen musiikkinsa sen arvoisena kuin se ansaitsee eli se halparadio tavallaan halveksuu sitä musiikkia. Laiteharrastus nimenomaan on kunnianosoitus musiikille.

Mulla on duunipaikan työpöydällä ikivanha muovinen radionauhuri, jonka säätimet krahisee, eikä laite muutenkaan vakuuta miltään osin. Se on romutavaraa, josta Radio 1 kuuluu jotenkuten. Mutta olen viettänyt monta nautinnollista hetkeä sen kanssa, kuunnellen siitä asiaohjelmia ja klassista musiikkia. Piano kuulosta sen kautta ihan kelvolliselta. Olen täysin vakuuttunut, että musiikin "se jokin" välittyy halpislaitteidenkin kautta. Jos ihminen on kiinnostunut musiikista, se kiinnostus herää myös matkaradion kautta. On suuri harha kuvitella, että hifistit ymmärtäisivät paremmin musiikkia, tai olisivat musikaalisempaa porukkaa kuin halpislaitteilla lempimusiikkiaan kuuntelevat, tai vakiintunut joukko klassisen musiikin konserteissa kävijöitä, joilla tuskin monellakaan on hienoja hifilaitteita kotona. En kiellä sitä, etteikö musiikki kuulostaisi nautittavammalta, laatulaitteiden kautta, mutta asian varsinainen pihvi on itse musiikin sisältö ja tunneviesti. On hyvä jos laitteiden ääni on rasittamaton, koska silloin jaksaa kuunnella ja tutustua oudompaankin musiikkiin ilman kuunteluväsymyksen tuomaa päänsärkyä. Mulla on nyt uusien kaiuttimien myötä sellaiset laitteet. No joo, uusi CD-soitin on kyllä vielä harkinnassa, mutta mitään kiirettä ei ole...
 
pirkka sanoi:
Muuten ihan pätevää pohdintaa mutta kyllä minusta musiikkia rakastava haluaa kuulla sen musiikkinsa sen arvoisena kuin se ansaitsee eli se halparadio tavallaan halveksuu sitä musiikkia. Laiteharrastus nimenomaan on kunnianosoitus musiikille.

Hyvin sanottu :)
 
Back
Ylös