Hifiharrastamisen syvin olemus?

[Fundeeraaja]

Me olemme kiistelleet piuhoista, niin kaiutin- kuin virtasellaisista. Olemme käyneet kiihkeät keskustelua voimakastakin keskustelua eri kaiutintyyppien paremmuudesta. Toiset vannovat dígitaalisuuteen, minä ja monet muut vinyyliin. Vaan mikä on se joka saa meidät jokaisen barrikaadeille. Mikä on se tärkein asia tässä harrastamisessa?

Olen huomannut itselleni musikin itsessään nousevan nykyisin päälimmäiseksi. Toki pieni tviikkaaminen jotta saisi sen kuullostamaan paremmalta on asiaa. En jaksa enään niinkään innostua ylenpalttiseen johtojen arpomiseen. Ymmärrän sen olevan monelle iso osa asiaa. Ehkä jossain vaiheessa tuo suuri laiterumba voi käynnistyä uudelleen. Nyt nautin hyvästä vinyylimusiikista ja tietty mallaswiskistä. Mielestäni olen löytänyt tämän hetkisen harrastamisen syvimmän olemuksen. Onko se ensi keväänä sama, en tiedä saatika välitä.

 

[spour]

Hienoa kuulla että joku on löytänyt ''sen oman jutun'' Hifi on monimutkainen asia ja jokaisella omat mieltymykset. Itse olen vasta päässyt kohtuu hyviin tuloksiin ja olen ollut hetkellisesti jopa erittäin tyytyväinen laitteistoni ääneen.

 

[Matti Lehtinen]

Kivan threadin aloitti Fundeeraaja.

Kyllä se itsellänikin tuohon musiikkiin kääntyy. Oivalsin tosin homman vasta n. kuukausi sitten. Ennemmin ajattelin olevani enemmän tuon tekniikan ja kaikkien uusien formaattien ja kanavien perään. Älkääkä ymmärtäkö väärin. Olen edelleen kiinnostunut kaikesta HD/PC/Bluray ja näistä hommeleista, mutta kun vietin tuossa muutaman kuukauden vailla kaiuttimia, jolloin pääsetti olkkarissa oli kymmenen vuotta vanha AIWA:n teinityttöstereosarja, niin en pyöritellyt sillä yhtään levyjä.

Radiota vain kuuntelin niillä siinä taustalla ja nyt kun on taas setti kunnossa, niin uusia levyjä ostetaan tasaiseen tahtiin ja levyjä pyöritellään.

Sinäänsä tämä on vähän omituinen juttu, kun tietyssä mielessä en ajatellut olevani semmoinen, etten p*skoilla vehkeillä viitsisi musaa kuunnella, mutta käytäntö sen on mulle näyttänyt, joten mitäs sitä sitten tosiasioita kieltämään?

Mukava juttu on se, että huomasin tämän seikan itsestäni, joten näin sitä oppii itsestään.

Sitten kun olen vielä asiaa enemmänkin pohtinut, niin taitaa olla vähän sama homma joka harrastuksessa?

Meinaan, että tuskinpa sitä hiihtoharrastajaakaan huvittaa p*skoilla suksilla sivakoida? Eiköhän sitäkin vedä laduille ne omat hyvät sukset ja eiköhän sekin tsekkaa suksimaailman uusia tuulia ja vaihtele niitä varusteita mieleisekseen?

En tiedä, mutta näin vähän ajattelisin asian.

Tai sitten vaikka se autoilija. Tuskinpa sitäkään huvittaisi huviautoilu esim. tuolla mun vanhalla pakulla? Mutta jos sillä autoilijalla on vaikkapa joku hieno avoauto, niin kyllä se varmaan haluaa sillä sitten käydä ihan huviajeluilla?

Joten näin se on ainakin meikäläisellä. Mulla on hyvät stereot, joten tykkään kuunnella niillä musiikkia. Ei mua p*skoilla stereoilla huvittanut kuunnella musiikkia, joten harrastan siis hifiä.

Matti.

 

[Meno-Eino]

Hifiharrastamisen syvin olemus: istut äänten keskellä. Mikään ei häiritse ja kaikki on juuri kohdallaan. Musiikki sulattaa, kenties liikuttaa, pureutuu mieleen ja jää sinne. Siinä unohtaa kaikki pienet ledit, metallinhohtoiset pinnat, namikat, kaikki ne vehkeet, kaapelit, kalotit ja kartiot, joiden kautta ääni tulee. Siinä on vain ne äänet.

--

Sitä ennen on rahaa, aikaa, ehkä myös bensaa (ja joillakin tupakkia) palanut kellä enemmän, kellä vähemmän. Allekirjoittaneella on valuuttaa uponnut yhteensä 21 vuoden aikana ehkä keskikokoisen käytetyn henkilöauton verran. Tai mönkijän, ehkä moottorikelkan. Penniäkään en kadu - ja perustelen itselleni kaikki uudet musiikki- ja laitehankintani sillä, että olisin voinut ryypätä tai tupakoida tai vetää huumeina samat fyffet. Musiikkilaiteharrastus on aika terveellinen vaihtoehto )
Matti Lehtinen kirjoitti tyhjentävästi siitä, miten mielekkäät laitteet kannustavat harrastamaan. Totta myös, kaverini on ent. kilpahiihtäjä nyk. edelleen aktiiviharrastaja, eivät hänelle kelpaa mitkä tahansa laudat.

Ei mulla oo ees tilaa mönkijälle tai moottorikelkoille, toisaalta ei tarvettakaan. Musiikkilaitteissa on lisäksi aika paljon parempi ääni.

Vaikka tämä on koko ikäni ollut minussa - aloitin isän putkiradiolla 3-vuotiaana - en ota tätä hommaa kovin syvällisesti tai vakavasti. Minusta ei ole kannattamaan tai vastustamaan ismejä, filosofioita tai teorioita. Jätetään oppiriidat uskontojen puolelle. Istutaan äänien keskellä (ja vaihdetaan siinä sivussa ehkä mielipiteitä, tietoja ja kokemuksia). Sen pitäisi riittää.

 

[pirkka]

Kyllähän se on tosiaan se musiikki ja kuuntelija kaiken keskipisteessä ja laitteet vain jotta se musiikki toistuisi mahd hyvin siten kuin harrastaja itse toivoo. Minulla tärkeää on turhien vipstaakien poissaolo. On vain kake ja sohva ja musiikki. Ei pesureita eikä pölyhuiskia, ei kiekkojen kanniskelua saati kääntelyä. Musiikkia varastossa kovolla ja laiteisto joka toistaa musiikin herkimmätkin nyanssit ja sävyt ja pursuaa dynamiikkaa mutta muuten katoaa sitten aistien ulkopuolelle. Vain minä ja musa. Ja konjakkia tilkka.

 

[Jussi]

Moikka!

Hyvä aihe ja ainakin itselle tuo musiikki itsessään on se tärkein asia - mutta laitteillahan musiikkia kuunnellaan.
Eli Mattia sanoja mukaillen/muokaten itselle sopivilla ja "itsen" näköisillä (onneksi osaavat disainata ulkonäöllisesti
itseäni "komeampia" laitteita ) laitteilla!!!
Riittävän hyvillä - mitä se sitten ikinä kenellekin tarkoittaa.......
Muutaman piuhan olen kokeillut ja tuo rumba saanee riittää - en ole niitä kovimpia säätäjiä.
Sellainen kun ei ole itselleni mieluisaa puuhaa..... vinyylejä on tullut viimeaikoina osteltua ja kuunneltua.
Ja kiitos Milesin (Davis) lainaamasta vinyylipesurista - on tullut melkoinen määrä pestyä vinyköitä!

Erään harrastajan vierailun yhteydessä tuli juttua siitä olemmeko vanhanaikaisia,kun ei verkkolatailu
ja tallentaminen ja kuuntelu kovalevyltä ole se asia joka toimisi meille....?
Tai kannettavan musiikin/äänentoistimen mukana kantaminen ja kuuntelu.....
Ei aina tartte soida - itselläni hieman tinnittää,joten kyllä aina soi....

Mutta kukin tykätköön kuunnella millä hyvänsä ja missä hyvänsä - yhtä ainutta oikeaa tapaa
kait ei liene olemassa. (Vaikka jonkun mielestä on! )

Haluan itse vielä jotain konkreettista tallenteesta - levyn kannet,ajatus tai päähänpisto,mikä sai ostamaan, jotain fiiliksiä,
tai muistoja, jotka mahdollisesti liittyvät tuohon musiikkiin jne.
Muistatko, mitä tapahtui vuonna silloin, kun ostit jonkun levyn....

Eli näin täältä tänään!!

Yötä kaikille ja huomenta aamuvirkuille.

Jussi

 

[ATD]

Hifiharrastamisen syvin olemus: istut äänten keskellä. Mikään ei häiritse ja kaikki on juuri kohdallaan.

Tuohonhan se on hyvin kiteytetty. Varsinkin tuo, ettei mikään häiritse. Oma setti on tällä hetkellä tuossa pisteessä. Musiikki kuulostaa loistavalta ja leffat näyttää hyvältä. Ostos/vaihtolistalla ei ole tällä hetkellä mitään. Häiriötekijät on poistettu tai ainakin minimiinsä minimoitu ja tällä hetkellä pystyy nauttimaan tallenteista.

Toki mieli tulee muuttumaan taas ajan mittaan ennemmin tai myöhemmin, mutta nautitaan nyt siitä ettei tarvitse laitteistoa päivittää/vaihtaa/testata yhtä usein, kuin uusia levyjä ilmestyy hyllyyn.

 

[kossu]

Hifiharrastamisen syvin olemus: istut äänten keskellä. Mikään ei häiritse ja kaikki on juuri kohdallaan. Musiikki sulattaa, kenties liikuttaa, pureutuu mieleen ja jää sinne. Siinä unohtaa kaikki pienet ledit, metallinhohtoiset pinnat, namikat, kaikki ne vehkeet, kaapelit, kalotit ja kartiot, joiden kautta ääni tulee. Siinä on vain ne äänet.

--

Näinhän se menee. Musiikki on se juttu. Kun lähes joka kerta kun istahtaa kuuntelemaan, yllättyy positiivisesti, kokee elämyksiä muusiikista, niin onhan se hienoa!

 

[Hihi]

Musiikki edellä ja perässä hyvät laitteet. vuosi sitten kun romppeeni ostin, niin sen jälkeen on tullut kuuneltua aivan sutena musiikkia. Ennen halvalla vahvistimella, dvd-soittimella ja kohtuu hintaisilla kotimaisilla testivoittaja kaikatimilla ei muusikin kuuntelusta todellakaan tullut mitään. Radiota jaksoi kuunella koko päivän mutta CD:tä ihan maksimissaan tunnin. Sen jälkeen olikin jo ihan hyvässä vireessä pikku ärripurrille. Ny o kivaa. Parhaillaan soi LP:ltä (lainavehkeellä) whitesnakea vuodelta 80 ja sitä ennen fiilistelin vähän Loirin tulkintoja uudemmasta päästä. Nykyään on niin hemmetin makeeta, kun musiikki soi mukaansa tempaavasti, oli se sitten uutta tai vanhaa soundia. Muusiksta on tullut jotenkin tärkeämpää kuin mitä se oli ennen. Musiikista innostuneena on tullut käytyä kuuntelemassa liveäkin, mitä en ole tehnyt sitten aikoihin. Mutta melko varmaa on että tämä ei kohdallani jää tähän. Muutos romppeiden vaihtamisen jälkeen oli niin dramaattinen, että mietin, että mitäköhän se voisi olla vielä lisää. Olen vain huomannut, että seuraava selkeä muutos parempaan maksaa jo ihan pirusti enemmän.

 

[rami]

Kyllä se on mm. virtajohtojen, kaapaleiden ja laitetelineen tuottamien vivahteiden havainnointi ja analyysi - ehdottomasti. Musiikki on tässä kaikessa vain väline...

 

[Tawe]

Kyllä se on mm. virtajohtojen, kaapaleiden ja laitetelineen tuottamien vivahteiden havainnointi ja analyysi - ehdottomasti.

Samaa mieltä! Olin ihmetellykin noita muita vastauksia. Välineenä on turvallisempi käyttää testilevyjen signaaleja. Sen musiikin voi pitää ihan erilläänkin koko hommasta, muttei ole toki pakko.

Itselleni hifiharrastusta parhaimmillaan on pelata levysoittimen ja rasioiden kanssa, tehdä havaintoja powereiden vaikutuksista ja joskus jos ihan hurjaksi heittäytyy, niin sitähän voi vaikka käännellä kaiuttimiakin.

 

[suj]

Kyllä hifiharrastaminen on parhammillaan sillon, kun kuunnellaan rennosti musiikkia ja juodaa erikoisoluita, viskiä tai viiniä. Ja jokainen laitteistokin kuulostaa parin juoman jälkeen paljon paremmalta.

Ja minusta jotenkin tuntuu, että hienoinen humalatila keskittää enemmän kuuntelemaan musiikkia kuin laitteita.

 

[Deleted member 7852]

Kyllä se on mm. virtajohtojen, kaapaleiden ja laitetelineen tuottamien vivahteiden havainnointi ja analyysi - ehdottomasti. Musiikki on tässä kaikessa vain väline...

Asian ytimessä

 

[pappa]

Mitäköhän syvällistä siin on ? Ostellaan ja myydään vaidellaan osia muutellaan ja duunataan , tota mä oon ainakin tehny 30 vuotta .Kokemusta kertynyt mutta
en ole mitään salattua löytäny Ainahan ihminen jotain tekee ?


Pappa

 

[Deleted member 7852]

kolme vuatta säätäny ja nyt on pykälä enemmä musiikkia,minkäs teet jos on virtakaapelin plugit pääasia

 

[PPU]

Hifiharrastamisessa ei minusta ole mitään "syvää olemusta".
Materiaalista kakkendaalia koko juttu IMHO.

 

[Tawe]

Mitäköhän syvällistä siin on ?

Ei kukaan ole väittänyt että olisikaan. Jonkin asian syvin olemus voi olla pinnallisuus, tyhjyys, turhuus tms.

 

[Deleted member 7852]

ajatukset arjesta co.

Joksus tulee ihan kuunneltuakin ja todettua, että moni asia on pulkassa.

 

[pappa]

Hienointa on On Laittaa uusi kapistus paikoilleen .ja virrat päälle ja kuunnella ensivaikutelma
Vielä varsinkin jos on Diymies ja uhrannut aikaa ja vaivaa , voi sitä ensihetken power on ekstaasia tosta ,tulee riippuvaiseks ,se pitää vaan kokea uudelleen (löysin elämän!!!) .
Melkein isäksi tulemisen tunne ? Tolla pystyy korvaamaan hyvin aitoa myötäelämistä jos on muiten introvertti
Kuvitella et ne kapineet on ihan oikeita !


Pappa

 

[PPU]

Melkein isäksi tulemisen tunne ? Tolla pystyy korvaamaan hyvin aitoa myötäelämistä jos on muiten introvertti

Notta onkohan noin ihan aikusten oikiasti, notta hä ?

t. Isi & DIY turhailija