No kun tänne nyt saatiin tämmöinen palsta, niin pistäkäähän harrastajat kertomusta omista autojen hifistämisistä.. (olikohan tälläinen joskus aiemmin jo jollain muulla palstalla?.. nooh)
ja jotta ei jää ihan tyhjänpäiväiseksi avaukseksi niin kerronpa omasta laitteistani.
Kaikki lähti pitkälti siitä kun teinivuosina kaverin kanssa roudattiin koti"hifeihini" tekemä 15" cerwin vegan "subbari" peltoautoladan takapenkille ja sitä soiteltiin kaverin boosterilla (olivat kova sana silloin joskus 80-luvulla kai).. Hyvin se pörisi ja "painevamma" jäi silloin vähän päälle (autossa saa kyllä ihan eri meiningin kuin kotona ikinä voi saada tuohon subipuoleen)... kunnes hetken päästä tuo boosteri otti ja suhahti tuleen kesken peltokruisailun
Noh se oli sillon jotain 10v sitten ja onneksi tuommoinen painevammailu kyllä kerkesi hävitä ennen ajokortti-ikää.
Autolla tulee monasti ajettua pitkää matkaa yksin, joten pakko sen äänentoistoonkin oli vähän panostaa. Etenkin kun suomalaiset radiokanavat eivät iske ja itse ei jaksa koko matkaa laulaa. Soittimeksi valitsin Pioneerin IPod-liitännäisen soittimen, lähinnä varmistaakseni, että tarpeeksi sekalainen musiikki riittää n. 3h tunnin matkalle. Kaiuttimiksi tuli valittua suhtsuurten suositusten saattelemana DLS MS6A erillissarja ja subbariksi heitin jonkun halppis Hertz ES300:n ja niille entuudestaan varastosta löytynyt JBL:n vahvistin. Keskiäänet/midbassot laitoin oviin vakiopaikoille ja diskantit kojelaudalle suunnattuna sopivasti. Subbari takakontiin vahvistimen kanssa. Asennukset ottivat "kokeneelta" (aiemminkin näitä asennellut mm. kavereiden autoihin) kokonaisuutena viikonlopun verran.
Ja siten se tärkein, eli sointi.. kerrotakoon näin alkuun, kun oletettavasti täällä ei kauhean monella ole kokemusta "hyvästä äänentoistosta" autossa, niin rahallinen panostus oli todellakin panostuksen väärtti. Perinteiseen autohifityyliin erillissarjan diskantti oli alkuun aivan liian korostettu ja sitä saikin kääntää rankemalla kädellä alaspäin jakosuotimesta, sävynsäätimillä ja soittimen eq:lla. Kun diskantin tason sai kohdalleen niin soinnista sai jo oikeasti hyvän! Hyvällä tässä tarkoitan laatua, mitä harva osaisi odottaa perusperheautolta, ilman sen kummempia panostuksia auton vaimennukseen, DSP:een käyttöön tai aktiivijärjestelmän tekemisiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on auto ja ei niissä ihmeitä sentään näin vähällä tehdä. Pääasia kuitenkin toteutui ja musiikista pystyy oikeasti autossakin nauttimaan ja se myös toistuu hyvin läpi koko taajuusalueen ilman erityisempiä taipumuksia honotukseen tms. äänensävyn vääristymiin.. harvoilla vakiokaiuttimilla tälläiseen pääsee ja niiden sointi onkin tämän luokan panostuksiin nähden ihan naurettava, eikä paluuta takaisin ole.
Jos äänestä pitää omiin odotuksiin nähden jotain valittamista keksiä, niin midbassoalue häipyy kovemmissa nopeuksissa ajomelun takia. Tätä pystyy kompensoimaan subbarilla tiettyyn rajaan asti, mutta meikäläisen autossa subbari paikallistuu helposti taakse, jos jakotaajuutta nostaa liikaa. Ratkaisuna olisi parantaa ovien vaimennusta, jolloin midbassojen energiasta ei valuisi liikaa hukkaan ovipeltien liikutteluun (nykyiseen autoon en enää jaksa vaimennusta tehdä, koska ajattelin autoa joskus lähiaikoina vaihtaa). Toinen vaihtoehto olisi DSP -soitin ja täysaktiivijärjestelmä, jolla äänentoiston saisikin (yhdessä vaimennusten kanssa) vietyä uudelle tasolle. Olen esim. kuunnellut Pasi Kalliojärven nykyisiä demoautoja ja täytyy sanoa, että ne varmasti kelpaisivat kaikille autoileville hifisteille.. vinkkinä mainittakoon, että jos Pasi on jossain demoamassa niin kannatta mennä kysäsemään kuuntelua.. samalla kun mainitsee olevansa enemmän säädyllisen kuuntelun ystävä, niin Kalliojärvi jättänee sen tykitysdemon väliin. Joskin sekin on ihan kokemisen arvoinen, jos ei ole ennen päässyt kunnon subbarilla varustetussa autossa istumaan.. siihen verrattuna on meinaan olohuoneessa pötköttävät velodynen ja genelecin kalleimmatkin mallit pientä.
Jossain määrin autohifi kärsii aina tuosta diskantin vääränlaisesta annostelusta ja monet koaksiaalit ja halvemmat erillissarjat ovat kyllä ihan surkeita noin yleisestikkin. Tämä saattaa olla osasyynsä miksi monilla on käsitys siitä, että autohifi on pelkkä diskanttia ja bassoa.. näin kuvitteleville suosittelisinkin joskus demohetkeä esim. juuri Kalliojärven autoissa tai jonkun muun asiansa osaavan autohifistin autossa... ja autohifissä ei todellakaan ole väärin käyttää niitä sävynsäätimiä ja eq:ta. Auto on akustisesti muuten niin hankala paikka, että järjestelmät jotka ilman pientä korjausta soisivat hyvin, ovat todella harvassa.
ja jotta ei jää ihan tyhjänpäiväiseksi avaukseksi niin kerronpa omasta laitteistani.
Kaikki lähti pitkälti siitä kun teinivuosina kaverin kanssa roudattiin koti"hifeihini" tekemä 15" cerwin vegan "subbari" peltoautoladan takapenkille ja sitä soiteltiin kaverin boosterilla (olivat kova sana silloin joskus 80-luvulla kai).. Hyvin se pörisi ja "painevamma" jäi silloin vähän päälle (autossa saa kyllä ihan eri meiningin kuin kotona ikinä voi saada tuohon subipuoleen)... kunnes hetken päästä tuo boosteri otti ja suhahti tuleen kesken peltokruisailun
Noh se oli sillon jotain 10v sitten ja onneksi tuommoinen painevammailu kyllä kerkesi hävitä ennen ajokortti-ikää.
Autolla tulee monasti ajettua pitkää matkaa yksin, joten pakko sen äänentoistoonkin oli vähän panostaa. Etenkin kun suomalaiset radiokanavat eivät iske ja itse ei jaksa koko matkaa laulaa. Soittimeksi valitsin Pioneerin IPod-liitännäisen soittimen, lähinnä varmistaakseni, että tarpeeksi sekalainen musiikki riittää n. 3h tunnin matkalle. Kaiuttimiksi tuli valittua suhtsuurten suositusten saattelemana DLS MS6A erillissarja ja subbariksi heitin jonkun halppis Hertz ES300:n ja niille entuudestaan varastosta löytynyt JBL:n vahvistin. Keskiäänet/midbassot laitoin oviin vakiopaikoille ja diskantit kojelaudalle suunnattuna sopivasti. Subbari takakontiin vahvistimen kanssa. Asennukset ottivat "kokeneelta" (aiemminkin näitä asennellut mm. kavereiden autoihin) kokonaisuutena viikonlopun verran.
Ja siten se tärkein, eli sointi.. kerrotakoon näin alkuun, kun oletettavasti täällä ei kauhean monella ole kokemusta "hyvästä äänentoistosta" autossa, niin rahallinen panostus oli todellakin panostuksen väärtti. Perinteiseen autohifityyliin erillissarjan diskantti oli alkuun aivan liian korostettu ja sitä saikin kääntää rankemalla kädellä alaspäin jakosuotimesta, sävynsäätimillä ja soittimen eq:lla. Kun diskantin tason sai kohdalleen niin soinnista sai jo oikeasti hyvän! Hyvällä tässä tarkoitan laatua, mitä harva osaisi odottaa perusperheautolta, ilman sen kummempia panostuksia auton vaimennukseen, DSP:een käyttöön tai aktiivijärjestelmän tekemisiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on auto ja ei niissä ihmeitä sentään näin vähällä tehdä. Pääasia kuitenkin toteutui ja musiikista pystyy oikeasti autossakin nauttimaan ja se myös toistuu hyvin läpi koko taajuusalueen ilman erityisempiä taipumuksia honotukseen tms. äänensävyn vääristymiin.. harvoilla vakiokaiuttimilla tälläiseen pääsee ja niiden sointi onkin tämän luokan panostuksiin nähden ihan naurettava, eikä paluuta takaisin ole.
Jos äänestä pitää omiin odotuksiin nähden jotain valittamista keksiä, niin midbassoalue häipyy kovemmissa nopeuksissa ajomelun takia. Tätä pystyy kompensoimaan subbarilla tiettyyn rajaan asti, mutta meikäläisen autossa subbari paikallistuu helposti taakse, jos jakotaajuutta nostaa liikaa. Ratkaisuna olisi parantaa ovien vaimennusta, jolloin midbassojen energiasta ei valuisi liikaa hukkaan ovipeltien liikutteluun (nykyiseen autoon en enää jaksa vaimennusta tehdä, koska ajattelin autoa joskus lähiaikoina vaihtaa). Toinen vaihtoehto olisi DSP -soitin ja täysaktiivijärjestelmä, jolla äänentoiston saisikin (yhdessä vaimennusten kanssa) vietyä uudelle tasolle. Olen esim. kuunnellut Pasi Kalliojärven nykyisiä demoautoja ja täytyy sanoa, että ne varmasti kelpaisivat kaikille autoileville hifisteille.. vinkkinä mainittakoon, että jos Pasi on jossain demoamassa niin kannatta mennä kysäsemään kuuntelua.. samalla kun mainitsee olevansa enemmän säädyllisen kuuntelun ystävä, niin Kalliojärvi jättänee sen tykitysdemon väliin. Joskin sekin on ihan kokemisen arvoinen, jos ei ole ennen päässyt kunnon subbarilla varustetussa autossa istumaan
.. siihen verrattuna on meinaan olohuoneessa pötköttävät velodynen ja genelecin kalleimmatkin mallit pientä.Jossain määrin autohifi kärsii aina tuosta diskantin vääränlaisesta annostelusta ja monet koaksiaalit ja halvemmat erillissarjat ovat kyllä ihan surkeita noin yleisestikkin. Tämä saattaa olla osasyynsä miksi monilla on käsitys siitä, että autohifi on pelkkä diskanttia ja bassoa.. näin kuvitteleville suosittelisinkin joskus demohetkeä esim. juuri Kalliojärven autoissa tai jonkun muun asiansa osaavan autohifistin autossa... ja autohifissä ei todellakaan ole väärin käyttää niitä sävynsäätimiä ja eq:ta. Auto on akustisesti muuten niin hankala paikka, että järjestelmät jotka ilman pientä korjausta soisivat hyvin, ovat todella harvassa.
