-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
D
Deleted member 7852
Tandberg on aika mielenkiintoinen. Minkälainen ääni siinä on?
Kutvonen sanoi:
Hyvinkin neutraali. Tasaisen varma kaikilla osa-alueilla.
Basso on jäpäkkä ja ylä- ja keskialueilla rasittamaton sointi.
On tarpeeksi tehoa kontrolloituun ääneen vaikeillakin kaiutin kuormilla.
Olen ollut siihen tyytyväinen jo 15 vuotta. Kerran käynyt täys huollossa ja pelaa täysin ongelmitta.
Sanalla sanoen: olen siihen erittäin tyytyväinen!(nyt taisi tulla neljä :-\)
Mä vihaan kolmiulotteista ääntä (kaksiulotteisissa ) leffoissa eikö muka ole jotenkin mielenvikaista kun leffassa tapahtuu jotain sankarin takana ja se kääntyy valkokankaalla vilkaisemaan taaksepäin niin ääni kuuluu täysin päinvastaisesta suunnasta jostain katsomon takaa. Mä ainakin kiroilen silloin mielessäni tätä tekniikan alkeellisuutta.
Vasta kun hologrammi-teatterit astuvat kehiin niin sitten on kolmiulotteisen äänen aika.
jusalmi sanoi:
Mutta elokuvaäänentoistossahan on kaiuttimet kuvan edessä (X-akseli) ja katselijan takana/sivuilla (Z-akseli). Katossa ja lattiassa (Y-akseli) ei ole kaiuttimia, joten käytännössä kyseessä on kaksiulotteinen äänijärjestelmä, koska korkeusakselin informaatio puuttuu. Muuten olen kommentistasi samaa mieltä.
Itsekin harkitsin joskus kotiteatterin ja musiikkilaitteiston yhdistämistä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ne elokuvat, jotka hyötyvät monikanavaäänestä eniten (l. PG-13 Hollywood skeida) kiinnostavat minua sisältönsä puolesta vähiten.
Elokuvat katsotaan (kuunnellaan) kahdella kanavalla musiikkia varten kasatulla setillä. Kotiteatteriasta ei jaksa innostua, vaikka sinäänsä tykkään muutamista elokuvista todella paljon. Tosin oman makuni mukaisilla elokuvilla ei 7.1 äänistä taida olla suurtakaan hyötyä (esim. Dogville, Godfather'it jnpp). Itseasiassa elokuvia/musiikki dvd:itä varten aion kasata vielä erillisen 2ch setin.
Ainoa asia mikä monikanavassa herättää pientä mielenkiintoa on Zappa-vainaan QuAUDIOPHILIAc dvd-audio levy, jossa on 5.1 äänet. Kuitenkin olisi naurettavaa hommata tätä varten kotiin 5.1 setti. Kyseistä levyähän voi sitten käydä kuuntelemassa vaikka alan liikkeissä >
.
Ainoa asia mikä monikanavassa herättää pientä mielenkiintoa on Zappa-vainaan QuAUDIOPHILIAc dvd-audio levy, jossa on 5.1 äänet. Kuitenkin olisi naurettavaa hommata tätä varten kotiin 5.1 setti. Kyseistä levyähän voi sitten käydä kuuntelemassa vaikka alan liikkeissä >
.tomppam sanoi:
No, minä otin tylysti molemmat, niin että leffatoistossa on se iso kompromissi. Edullinen monikanavavahvistin ohjaa keski& surroundkanavia, ja pääkanavat 2-kanavasysteemin kautta. Toki yhtenäisyys ei ole aivan huippuluokkaa, mutta mielestäni merkittävästi parempi leffatunnelmanluoja kun puhdas 2-kanava(tai 2.1 joka mulla siis tarkalleenottaen tuo 1. setti on). Kustannuslisä alle 10% luokkaa kun käytettynä tuon laajennuksen hankin. Mutta tosiaan, 3 lisäkajaria n.100€/kpl, ja viritinvahvistin 300€ ei ole paha hinta siihen leffanautintoon jonka tuo minulle ainakin tuo, ja leffaa katsellessa tosiaan keskikajarin ja pääkajareiden sävyero on unohdettavissa. Monikanavalevyjä tai dvd:a tuolla en kuuntelisi, siihen pitäisi sitten olla tarkemmin rakennettu surround. Eli eivät nuo toisiaan pois sulje, missään tapauksessa. Etusen (tai sen päävahvistimen) hankinnassa katsoo että se Processor- loop löytyy, niin se on siinä. Tai sitten lähtee rahavarantopuuskassaan hakemaan surroundetusta joltain Krell-proceed-rotel:n huippumallit tms. linjalta. Tappio puhtaasen 2-kanavaan on noissa luokissa jo minun mielestä vähäinen jos edes havaittava. Pääteastepuolella voisi sitten surraundeihin pistää halvempaa Nad:a ja pääkanaviin tylympää settiä.
audioholic
Käyttäjä
- Liittynyt
- 22.9.2006
- Viestejä
- 91
5.1, ilman muuta.Joka kerran on kunnolla toimintaan viritetyn viiden samanlaisen kaiuttimen loihtimaa tilavaikutelmaa ja soundin luonnollisuutta päässyt maistamaan, ei kahteen eikä yhteen kanavaan ole paluuta.
Tämä ei rajoita mitenkään stereomusiikin kuuntelua jos sille päälle sattuu.Tällöin muut kaiuttimet ovat vain hiljaa.
Tämä ei rajoita mitenkään stereomusiikin kuuntelua jos sille päälle sattuu.Tällöin muut kaiuttimet ovat vain hiljaa.
kkoskela
Hifiharrastaja
audioholic sanoi:
Olen kuullut kunnollista monikanava settiä, onhan se hieno, mutta silti minulle riittää kaksi kanavaa täysin. 99% levyistäni on 2 kanavaisia, ja ei pysty / viitsi / ole järkevää laittaa sen muutaman levyn takia 3 lisäkanavaa.
Pari kertaa itse jaksoin hämmästellä sitä tilaa, mutta sitten niiden lisäarvo menetti merkityksensä ja musiikki on se joka puhuu.
audioholic
Käyttäjä
- Liittynyt
- 22.9.2006
- Viestejä
- 91
kkoskela sanoi:
Homman juoni&clue on (uusien) elokuvien ääniraidat.Parasta äänentoistoa mitä tällä hetkellä on tarjolla.Perinteiselle musadiggarille väliin raikavat kk-sarjat ja räjähdykset eivät ehkä käy.Mutta se on heidän ongelmansa.
Hyvä äänentoisto voi simuloida vaikka viidakkosodan keskipisteessä olemisen penkkiin liimaavaa jännitystä, ei välttämättä nokkahuilukonserton takapenkissä nukkumista.
Tällainen monikanavatoiston tarjoama life-like kokemisen jännitys on antanut minulle suurimmat kicksit tässä harrastuksessa.
Ainoaa Oikeaa hifitoistoa ei ole siis enää nykypäivänä pelkästään Esteri Lärvi-Ojalan akustisen triangelikonserton v. -74 rekonstruoiminen mahd. puhtaasti, vaan ihan yhtä oikeaa hifitoistoa on kuulijan siirtäminen vuoden -69 Vietnamiin, 3 s ennen viuhkamiinan räjähdystä riisipellolla ja krh -keskityksen alkamista takavasemmalta.Se, että tilanteeseen liittyy myös kuva, ei tee harrastuksesta yhtään vähempiarvoista.
kkoskela
Hifiharrastaja
OK.
No, minä en halua sinne vietnamiin
No, minä en halua sinne vietnamiin
Minulla oli monikanavalaitteisto ja kyllähän siellä vietnamissa oltiin ja aika makoisalta ne leffat maistui. Nyt on enää kaksi kanavaa ja yhä on leffat kivoja mutta musiikki kivempaa. Ainoa muutos on että helikopteri lentää hiukan eri rataa huoneen nurkasta toiseen. Toisaalta kun kuuntelin sinfonia orkesterin konserttia monikanavaisena päädyin siihen että en halua olla kapellimestarina vaan mieluummin yleisönä eli kaksi kanavaa musiikintoistossa on nautittavampi tapa, siis minulle.
Onneksi löytyy laadukkaita kaksikanavaisia DVD soittimia. Itse mietin parhaillaan vaihtaisinko nykyisen Arcam CD33 cd soittimen ja Sony DVP S9000 ex DVD/SACD soittimen uuteen Arcamin Diva sarjan DV135 moniformaattisoittimeen. Laitteet vähenisi yhdellä, saisin lisäksi mahdollisuuden soittaa DVD-audio formaattia mutta kysymys onkin kärsisikö CD toisto (merkittävästi)?
Onneksi löytyy laadukkaita kaksikanavaisia DVD soittimia. Itse mietin parhaillaan vaihtaisinko nykyisen Arcam CD33 cd soittimen ja Sony DVP S9000 ex DVD/SACD soittimen uuteen Arcamin Diva sarjan DV135 moniformaattisoittimeen. Laitteet vähenisi yhdellä, saisin lisäksi mahdollisuuden soittaa DVD-audio formaattia mutta kysymys onkin kärsisikö CD toisto (merkittävästi)?
silmaauki
Käyttäjä
Noiden toimintaräimöjen osalta pitää ymmärtää, että ne äänimaailmat eivät ole 'aitoja'. Niissä äänissä kun on sitä Hollywood-lisää. Äänistä pitää saada 'mielenkiintoisia' ja myyviä, jolloin Hollywood on vähän kehittänyt omiaan. Kaipa tässä on kyse siitä taiteilijan vapaudesta.
audioholic
Käyttäjä
- Liittynyt
- 22.9.2006
- Viestejä
- 91
silmaauki sanoi:
Ihan sama tilanne kuin sähköisen musiikin puolella 2ch maailmassakin.Standardoimattoman miksauskäytännön takia todellista taiteiljan vapautta sen puolen tekeleissä sitten esiintyykin melko huomattavasti elokuvamaailmaa enemmän.
Mainitsemani sota-tunnelmien fiilistely oli vain esimerkki.Melko paljon muitakin vaihtoehtoja löytyy...
Jo perusasiallinen monikanavalaitteisto (= eri asia kuin pääkanaviin nähden täysin eriparisilla keski- ja takakaiuttimilla täydennetty 2ch HighEnd -laitteisto), kunhan vain antaumuksella iskuun säädettynä, kykenee loihtimaan niin todentuntuisen audio-illuusion että kahdella kanavalla se ei koskaan onnistu vaikka olisi millaiset kailottimet käytössä.
audioholic sanoi:
Tästä voinee olla myös eri mieltä. Kokeiltuani kumpaistakin on oma näkemykseni se että kaksikanava on musiikintoistossa ensinnäkin luonnollisempi ja kykenee toisaalta luomaan sellaisen tilavaikutelman ettei siihen kanavia lisäämällä tule ainakaan parannusta. Harvoinhan sitä on ns live kuuntelutilanteessa keskellä orkesteria. En halua kotonakaan olla.
Ainoa todellinen käyttö monikanavajärjestelmille minun m ielestäni on tosiaankin elävänkuvan ääniraidan toistaminen siten että äänet tulevat kulloinkin aidonoloisesti suunnistansa.
Jyri
Käyttäjä
Veikkaampa, että moni joka pitää monikanavaa turhana hömpötyksenä, ei ole kyllä kunnon vehkeillä kuulut esim. Pink Floydin Pulsea. Ompahan sellainen musiikkielämys, että en ole minkään kaksikanava vehkeen kanssa päässyt edes lähellekään tuota fiilistä Pink Floydia kuunnellessa.
Ei itsellänikään monikanavaisena mitään soi edes joka kuukausi. 98% tulee kahteen kanavaan vinyyliltä nykyään. Siltikin sanon että esim. tuo mainitsemani Pink Floyd ei pärjää SACD, CD, eikä vinyyliformaatissa lähellekään monikanavatoistolle. Voi kun saisi jonain päivänä yhtyeen muunkin tuotannon yhtä hyvän laatuisena monikanavana, niin rupeis laukoon pulttuun.
Sinänsä itse tykkään lähinnä hyvin tehdyistä live-äänityksistä. Joku SACD soitanta monikanavaisena ilman että on haettu livetunnelmaa lähinnä hämmentää minua... Eli tyyliin annetaan yhdelle kitaralle joku kanava ja sitten taas pannaan basso vaikka vasempaan takakanavaan... En ymmärrä moista.
Monella rajoittuu monikanavakuuntelu siihen, että on kuulut jonkin leffan tai konsertin jonkin tutun luona 300 € markettisetillä ja on todennut, että ei tule paremmin kun omasta kaksikanava vehkeistä. No se pitää varmasti paikkaansa. Mutta sitten kun laitetaan kohtuudella hilloa kiinni monikanavaan ja ääni alkaakin tulla yhtäkkiä kuudesta kanavasta yhtä puhtaasti kun siitä 2ch setistä, niin monella kyllä suu loksahtaa.
Jyri
Ei itsellänikään monikanavaisena mitään soi edes joka kuukausi. 98% tulee kahteen kanavaan vinyyliltä nykyään. Siltikin sanon että esim. tuo mainitsemani Pink Floyd ei pärjää SACD, CD, eikä vinyyliformaatissa lähellekään monikanavatoistolle. Voi kun saisi jonain päivänä yhtyeen muunkin tuotannon yhtä hyvän laatuisena monikanavana, niin rupeis laukoon pulttuun.
Sinänsä itse tykkään lähinnä hyvin tehdyistä live-äänityksistä. Joku SACD soitanta monikanavaisena ilman että on haettu livetunnelmaa lähinnä hämmentää minua... Eli tyyliin annetaan yhdelle kitaralle joku kanava ja sitten taas pannaan basso vaikka vasempaan takakanavaan... En ymmärrä moista.
Monella rajoittuu monikanavakuuntelu siihen, että on kuulut jonkin leffan tai konsertin jonkin tutun luona 300 € markettisetillä ja on todennut, että ei tule paremmin kun omasta kaksikanava vehkeistä. No se pitää varmasti paikkaansa. Mutta sitten kun laitetaan kohtuudella hilloa kiinni monikanavaan ja ääni alkaakin tulla yhtäkkiä kuudesta kanavasta yhtä puhtaasti kun siitä 2ch setistä, niin monella kyllä suu loksahtaa.
Jyri