Esitin osin tämän kysymyksen tuossa "käärmeöljy" ketjussa, jossa molemman ääripään mielipiteet hämmästyttävät minua. Kukaan ei tarttunut aiheeseen, joten yritetään omassa ketjussa.
Kuulkoon kaikki niitä eroja mitä haluaa, ja uskokoon joku vain niitä asioita jotka _osataan_ mitata (kokoajan opitaan uusia asioita mitä voidaan mitata ja opitaan lisää miten ihminen havaitsee musiikkia/ääntä vaikka taustalla oleva fysiikka ei olekaan muuttunut mihinkään). En toivo inttämistä minkä asioiden välillä voi kuulla / kuulee eroja. Voitaneen lähteä olettamuksesta, että kaikki harrastajat kuulevat eroja joidenkin laitteiden välillä ja tämän keskustelunavauksen tarpeisiin se riittää.
Se mikä minua kiinnostaisi kuulla/keskustella on miten te arvon kanssa harrastajat näette koko hifi-harrastuksen syvimmän olemuksen? Lähdetään liikkeelle esim wikipediasta löytyvästä määrittelystä High Fidelitylle:
"High fidelity or hi-fi reproduction is a term used by home stereo listeners and home audio enthusiasts (audiophiles) to refer to high-quality reproduction of sound or images that are very faithful to the original performance." (high-end audion määrittely samaisesta paikasta sisältää valitettavan arvolatauksen, joten se ei ollut käyttökelpoinen). Wikipediassa ollaan kiteytetty minun mielestäni harrastuksen ultimate tavoite. Ongelma / haaste on kuitenkin sisäänkirjoitettuna kyseiseen määrittelyyn: tarkoitus on toistaa alkuperäinen esitys mahdollisimman hyvin.
Voitaneen lähteä liikkeelle siitä, että kaikissa musiikin "live" kuuntelutilanteissa aistittava äänikuva muodostuu vähintäänkin soittimien ja esitystilan lisäksi kuuntelijan sijainnista ko tilassa. Jos kyseessä on musiikki jota toistetaan vahvistamalla se kaiuttimien kautta on mukana PA-laitteiston kautta kuultu esitys. Ajatus, että kaikuiseen huoneeseen sijoitetut kaksi "kovaäänistä" voisivat toistaa kaikki Live-tilanteessa kuultavat aistimukset on (mielestäni) naurettava. Tästä naurettavuudesta voi olla eri mieltä, mutta niin väittäessään syyllistyy vakavaan fysiikan lakien vääristelyyn (enkä ainakaan itse ala kyseisestä asiasta väittelemään). Jotakin sieltä 2-kanava stereoista kuitenkin saadaan ulos ja kuunteluhuoneen akustiikan yms kanssa saadaan tilantuntua yms, ja antaa hyvän pohjan hifi-harrastukselle.
Onko teillä tai yleensä kenelläkään mielestänne "absoluuttinen hifi-korva" ts pystytte sanomaan kahdesta erilaisesta soinnista kumpi on parempi? Itse kuulen eroja helpostikin, mutta minun ei ole helppoa sanoa yhtäkkiä kumpi on parempi. Paremmuus selviää minulle vasta pitkän kuuntelun perusteella (jos silloinkaan) jos kyseessä on kohtuu hyvät laitteistot. Miksi toinen laitteisto on parempi?
Eikö tämä osaltaan tee koko harrastuksesta hauskaa, ei ole mitään absoluuttista totuutta; on paljon keskenään erilaisesti soivia laitteita ja joillakin musiikki kuulostaa subjektiivisesti paremmalta. Onko edes olemassa absoluuttista oikeaa:
1. Populaari musiikki; onko vertailukohde se mitä tuottaja on kuullut tarkkailumonitoreista? Kuku tietää miltä se kuulostaa?
2. Sinfonia-orkesteri; onko vertailukohta se miltä se kuulostaa kapellimestarille, aika harva on päässyt tuota kokemaan? Orkesteri kuulostaa eri istumapaikoista huomattavan erilaiselta, onhan soittimen sijainnillakin matkaeroja jotka ovat metreissä. Edelleen konserttisalit ovat erilaisia yms.
Vai onko mielestänne olemassa "absoluuttinen totuus" mihin hifi-harrastuksesssa pyritään. Jos näin on, mikä se on? Miten sen tunnistaa?
Mielestäni hifi-harrastusta voi hyvin verrata esim viinien (tai vaikkapa viskien) maisteluun tai kulinarismiin. Tai jopa tietynkaltaiseen perfektionismiin. Itse olen lievä viinien maistelija ja kulinaristi, lievän hifismin lisäksi. Mitenkä muut?
Toivottavasti aihe ei ole liian filosofinen / abstrakti.
Kuulkoon kaikki niitä eroja mitä haluaa, ja uskokoon joku vain niitä asioita jotka _osataan_ mitata (kokoajan opitaan uusia asioita mitä voidaan mitata ja opitaan lisää miten ihminen havaitsee musiikkia/ääntä vaikka taustalla oleva fysiikka ei olekaan muuttunut mihinkään). En toivo inttämistä minkä asioiden välillä voi kuulla / kuulee eroja. Voitaneen lähteä olettamuksesta, että kaikki harrastajat kuulevat eroja joidenkin laitteiden välillä ja tämän keskustelunavauksen tarpeisiin se riittää.
Se mikä minua kiinnostaisi kuulla/keskustella on miten te arvon kanssa harrastajat näette koko hifi-harrastuksen syvimmän olemuksen? Lähdetään liikkeelle esim wikipediasta löytyvästä määrittelystä High Fidelitylle:
"High fidelity or hi-fi reproduction is a term used by home stereo listeners and home audio enthusiasts (audiophiles) to refer to high-quality reproduction of sound or images that are very faithful to the original performance." (high-end audion määrittely samaisesta paikasta sisältää valitettavan arvolatauksen, joten se ei ollut käyttökelpoinen). Wikipediassa ollaan kiteytetty minun mielestäni harrastuksen ultimate tavoite. Ongelma / haaste on kuitenkin sisäänkirjoitettuna kyseiseen määrittelyyn: tarkoitus on toistaa alkuperäinen esitys mahdollisimman hyvin.
Voitaneen lähteä liikkeelle siitä, että kaikissa musiikin "live" kuuntelutilanteissa aistittava äänikuva muodostuu vähintäänkin soittimien ja esitystilan lisäksi kuuntelijan sijainnista ko tilassa. Jos kyseessä on musiikki jota toistetaan vahvistamalla se kaiuttimien kautta on mukana PA-laitteiston kautta kuultu esitys. Ajatus, että kaikuiseen huoneeseen sijoitetut kaksi "kovaäänistä" voisivat toistaa kaikki Live-tilanteessa kuultavat aistimukset on (mielestäni) naurettava. Tästä naurettavuudesta voi olla eri mieltä, mutta niin väittäessään syyllistyy vakavaan fysiikan lakien vääristelyyn (enkä ainakaan itse ala kyseisestä asiasta väittelemään). Jotakin sieltä 2-kanava stereoista kuitenkin saadaan ulos ja kuunteluhuoneen akustiikan yms kanssa saadaan tilantuntua yms, ja antaa hyvän pohjan hifi-harrastukselle.
Onko teillä tai yleensä kenelläkään mielestänne "absoluuttinen hifi-korva" ts pystytte sanomaan kahdesta erilaisesta soinnista kumpi on parempi? Itse kuulen eroja helpostikin, mutta minun ei ole helppoa sanoa yhtäkkiä kumpi on parempi. Paremmuus selviää minulle vasta pitkän kuuntelun perusteella (jos silloinkaan) jos kyseessä on kohtuu hyvät laitteistot. Miksi toinen laitteisto on parempi?
Eikö tämä osaltaan tee koko harrastuksesta hauskaa, ei ole mitään absoluuttista totuutta; on paljon keskenään erilaisesti soivia laitteita ja joillakin musiikki kuulostaa subjektiivisesti paremmalta. Onko edes olemassa absoluuttista oikeaa:
1. Populaari musiikki; onko vertailukohde se mitä tuottaja on kuullut tarkkailumonitoreista? Kuku tietää miltä se kuulostaa?
2. Sinfonia-orkesteri; onko vertailukohta se miltä se kuulostaa kapellimestarille, aika harva on päässyt tuota kokemaan? Orkesteri kuulostaa eri istumapaikoista huomattavan erilaiselta, onhan soittimen sijainnillakin matkaeroja jotka ovat metreissä. Edelleen konserttisalit ovat erilaisia yms.
Vai onko mielestänne olemassa "absoluuttinen totuus" mihin hifi-harrastuksesssa pyritään. Jos näin on, mikä se on? Miten sen tunnistaa?
Mielestäni hifi-harrastusta voi hyvin verrata esim viinien (tai vaikkapa viskien) maisteluun tai kulinarismiin. Tai jopa tietynkaltaiseen perfektionismiin. Itse olen lievä viinien maistelija ja kulinaristi, lievän hifismin lisäksi. Mitenkä muut?
Toivottavasti aihe ei ole liian filosofinen / abstrakti.