The Audiophilia Nervosa Test - syvintä olemusta kerrakseen.
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Hifi-harrastuksen syvin olemus?
- Keskustelun aloittaja telemania
- Aloituspäivämäärä
LaJazz
Hifiharrastaja
- Liittynyt
- 12.9.2006
- Viestejä
- 7 329
sepi_1 sanoi:Kysyin musiikkiopiston jazzkeikan miksaajalta miksi siinä pienessä salissa pitää rummutkin mikittää kun lähteehän niistä kyllin muutenkin? Kyse ei ole kuulemma suoranaisesti voimistamisen tarpeesta vaan "äänen levittämisestä" laajemmalle. Niinku ne ei muka kuuluisi laitapaikalle. Mä taas haluan että ääni tulee sieltä suunnasta mistä silmäkin sen kertoo tulevan. Ketun tunari... >
No, tuossa on tietenkin opetuksellinen funktio mukana...
Me ei mikitetä jollei ole pakko, eli yli 300 hengen tilaisuus + iso sali.
Suora akustinen ääni on miljoona kertaa parempi kuin PA:n kautta tuleva. Hyvää PA-ääntä ei ole olemassa.
Vain hifisti ymmärtää tuon Mainitsemani paikka on koripallokenttää pienempi ja "lava" pitkällä seinällä ja muutama penkkirivi kaaressa, yleisöä max. 40. PA:t oli tolpan nokassa max. 10 metrin etäisyydellä toisistaan, ehkä subukka peräseinällä. Luuleeko nuo mikserin puikkoihin päästetyt yleisöä kuuroksi tai rokkikeikkoihin turrutetuiksi? Onneks Monk on säästynyt mokomalta turhuudelta.
Mainitsemani paikka on koripallokenttää pienempi ja "lava" pitkällä seinällä ja muutama penkkirivi kaaressa, yleisöä max. 40. PA:t oli tolpan nokassa max. 10 metrin etäisyydellä toisistaan, ehkä subukka peräseinällä. Luuleeko nuo mikserin puikkoihin päästetyt yleisöä kuuroksi tai rokkikeikkoihin turrutetuiksi? Onneks Monk on säästynyt mokomalta turhuudelta.Itselleni on selvinnyt muutama asia tässä viimeaikoina kun oma dyi kaiuttimien säätö meni kohtuullisesta tasosta surkeaksi (takaisin ja parempaan tasoon tullaan, mutta siihen tarvitaan aikaa ja mittareita ja kuuntelua ja opiskelua) ja se että otin vanhat kuulokkeet uudestaan käytöön (Beyerdynamic DT880, 20+ vuotta vanhat). Nuo (tai nämä kun ovat korvilla) ja niiden soundi on todennäköisesti minulla alitajunnassa lopun ikää se "referenssi" johon kaikkea muuta tulee verrattua, näitä kuulokkeita kuunnellessa kun tuli vietettyä tuhansia tunteja noin ikävuosina 15-25. Kuuntelukokemus kaikista muista laitteista taitaa mennä alitajunnassa vertailuksi näihin kuulokkeisiin. Hiukan säälittävää jos ensimmäinen hifi-hankinta muodostaa referenssin, toisaalta noiden kuulokkeiden hankinta oli melko onnistunut investointi . Mutta soundillinen rasittamattomuus on edelleen ihmeellinen, tuntien kuuntelun jälkeen ei tule kuunteluväsymystä ja tarvetta lopettaa. Tietenkin kaikkien muiden äänilähteiden (esim lapset ) puuttuminen kuulokekuuntelussa _hiukan_ vaikuttaa. Luonnolliseen toistoon kuuluvat heijastukset yms puuttuvat ja musiikki soi ns. pään sisässä eikä edessä mutta toisaalta mikä "intiimisyyden" tunne.
Luulen että tämä kokemus: erittäin runsas kuulokekuuntelu vuosien ajan kelvollisilla kuulokkeilla ja pitkä tauko (valehtelematta vähintään 10 vuotta; lähes saman aikaa hifi-harrastus oli hyvin rajoittunutta) ja soundin välitön tuttuus ja mielyttävyys uudelleen käyttöönoton jälkeen on aika hyödyllinen havainto minulle. Kysyin aiheen avauksessa mikä on kenenkin käsitys Hifin syvimmästä olemuksesta ja absoluuttisesta "totuudesta" soundin suhteen; mihin pyritään. Luulen, että sattumalta löysin sen mitä itse pidän erottelukyvyn, kokoäänialueen toiston ja transienttitoiston suhteen tavoitetasona (parempaakin varmasti on ja toivottavasti vielä löytyy). Historiasta johtuen stereokuva (tai pitäisikö mieluummin puhua tilakuvasta?) on "kokemani" ihanteen ja luonnollisen toiston (mikä hyvänsä se sitten onkaan) suhteen varmaan se alue missä aistini ovat tottuneet niin erilaiseen (kieltämättä epäluonnolliseen tilanteeseen) että en pysty havainnoimaan stereokuvaa ja eri kaiuttimen eroja samalla "hifi-tasolla" kuin muita aspekteja soundista.
Parodoksaalisesti pahimpana uhkana Hifi-harrastukselle näen sen, että kuulokekuuntelu on noussut niin suosituksi. Ipod, musiikin lataus netistä ala-arvoisessa muodossa romahduttaa CD:n markkinat ja musiikki tuotetaan niin että se kuunnellaan mp3:na eikä CD:nä (puhumattakaan SACD:sta) lisäksi hifi-harrastajat siirtyvät (tai ehkä ovat aina olleet) rätisevien lautasten pariin (tulipahan kakistettua mielipide vinyyleistäkin tähän tilitykseen 8) suoraan fooruminen ohjeiden kuinka saat ystäviä ja vaikutusvaltaa mukaisesti)... Kansitaiteessa LP:t ovat kiistämättä ylivoimaisia. Edelleen levy-yhtiöt (tai taiteilijat aivan itse) pilaavat myös CD:t, jos käytössä on 90+ db niin tokihan siitä ei tarvitse käyttää kuin 10% (no sittenhän siihen riittää jo LP) ja päänsäryn saa alle puolessa tunnissa. Varmasti kohta tällä saralla ylitetään Metallican pojat ja Death Magnetic, toisaalta paljoa ei enää ole tehtävissä, mutta voi sen saada soimaa viewlä hiukan lujemmin radiossa; ei muuta kuin yrittämään, koko levy täyteen white noisea täydellä tasolla niin saadan vielä muutama db. Positiivista tässä kehityksessä on tietenkin se että spektrin kummastakin laidasta porukka roudaa CD:t myyntiin ja niitä saa sangen edullisesti.
Onko muilla mitään samankaltaisia kokemuksia?
. Mutta soundillinen rasittamattomuus on edelleen ihmeellinen, tuntien kuuntelun jälkeen ei tule kuunteluväsymystä ja tarvetta lopettaa. Tietenkin kaikkien muiden äänilähteiden (esim lapset ) puuttuminen kuulokekuuntelussa _hiukan_ vaikuttaa. Luonnolliseen toistoon kuuluvat heijastukset yms puuttuvat ja musiikki soi ns. pään sisässä eikä edessä mutta toisaalta mikä "intiimisyyden" tunne. Luulen että tämä kokemus: erittäin runsas kuulokekuuntelu vuosien ajan kelvollisilla kuulokkeilla ja pitkä tauko (valehtelematta vähintään 10 vuotta; lähes saman aikaa hifi-harrastus oli hyvin rajoittunutta) ja soundin välitön tuttuus ja mielyttävyys uudelleen käyttöönoton jälkeen on aika hyödyllinen havainto minulle. Kysyin aiheen avauksessa mikä on kenenkin käsitys Hifin syvimmästä olemuksesta ja absoluuttisesta "totuudesta" soundin suhteen; mihin pyritään. Luulen, että sattumalta löysin sen mitä itse pidän erottelukyvyn, kokoäänialueen toiston ja transienttitoiston suhteen tavoitetasona (parempaakin varmasti on ja toivottavasti vielä löytyy). Historiasta johtuen stereokuva (tai pitäisikö mieluummin puhua tilakuvasta?) on "kokemani" ihanteen ja luonnollisen toiston (mikä hyvänsä se sitten onkaan) suhteen varmaan se alue missä aistini ovat tottuneet niin erilaiseen (kieltämättä epäluonnolliseen tilanteeseen) että en pysty havainnoimaan stereokuvaa ja eri kaiuttimen eroja samalla "hifi-tasolla" kuin muita aspekteja soundista.
Parodoksaalisesti pahimpana uhkana Hifi-harrastukselle näen sen, että kuulokekuuntelu on noussut niin suosituksi. Ipod, musiikin lataus netistä ala-arvoisessa muodossa romahduttaa CD:n markkinat ja musiikki tuotetaan niin että se kuunnellaan mp3:na eikä CD:nä (puhumattakaan SACD:sta) lisäksi hifi-harrastajat siirtyvät (tai ehkä ovat aina olleet) rätisevien lautasten pariin (tulipahan kakistettua mielipide vinyyleistäkin tähän tilitykseen 8) suoraan fooruminen ohjeiden kuinka saat ystäviä ja vaikutusvaltaa mukaisesti)... Kansitaiteessa LP:t ovat kiistämättä ylivoimaisia. Edelleen levy-yhtiöt (tai taiteilijat aivan itse) pilaavat myös CD:t, jos käytössä on 90+ db niin tokihan siitä ei tarvitse käyttää kuin 10% (no sittenhän siihen riittää jo LP) ja päänsäryn saa alle puolessa tunnissa. Varmasti kohta tällä saralla ylitetään Metallican pojat ja Death Magnetic, toisaalta paljoa ei enää ole tehtävissä, mutta voi sen saada soimaa viewlä hiukan lujemmin radiossa; ei muuta kuin yrittämään, koko levy täyteen white noisea täydellä tasolla niin saadan vielä muutama db. Positiivista tässä kehityksessä on tietenkin se että spektrin kummastakin laidasta porukka roudaa CD:t myyntiin ja niitä saa sangen edullisesti.
Onko muilla mitään samankaltaisia kokemuksia?
Korva
Käyttäjä
- Liittynyt
- 6.11.2011
- Viestejä
- 16 826
Voiko merkkiuskollisuus olla harrastuksen syvin olemus? Joku harrastaja mielletään täysin tietyn merkin kannattajaksi. Ei vain niin että hänellä on arvokas all-x setti vaan myös niin että hän mahdollisesti kuolisi ennemmin kuin kirjoittaisi mitään kriittistä valmistajasta. Kuinka vakavasti voi tuolloin suhtautua siihen että hän kertoo toistosta jotakin positiivista? Onko hänellä mahdollisesti jonkinlainen sopimus firman/kaupan kanssa?
silmaauki
Käyttäjä
Tää on sen verran mustavalkoinen ääriesimerkki, että vaikea uskoa tämmöistä todeksi.
Kuka nyt sen eteen kuolisi?
Jos tämä oli tosiaan tarkoittettu minulle, niin,
Ei,minulla on xx all "setti". En kannata mitään "merkkiä" Minulle merkitsee ainoastaan musiikki.
En ole valmis kuolemaan minkään merkin takia, oletko ihan tossissasi tämän viestisi kanssa???
Korva
Käyttäjä
- Liittynyt
- 6.11.2011
- Viestejä
- 16 826
Tarkoitus ei ole puhua henkilöistä vaan ilmiöstä. Jos jonkun kirjoittajan asiana tuntuu olevan pikemminkin jonkun tietyn valmistajan "edustaminen" kuin harrastusnäkökulma eli laitteet ja kuuntelu sellaisinaan niin tuntuu vaikealta suhteuttaa hänen kirjoittamisiaan. Elävä ja luonnollinen ihminen pohdiskelee asioita puolelta sun toiselta eikä toimi ikään kuin valmistajan/kaupan mainonnan jatkeena. Kyllähän minäkin tykkään omien kaiutinten äänestä mutta ko. laiteketjusta voi huomata että myös perusteltua rakentavaa toistakin näkökulmaa voidaan ymmärtää, kun kyseessä on nimenomaan omaan ajankohtaiseen tilanteeseen räätälöity toteutus.
Viimeksi muokattu:
hllbll
Käyttäjä
Tää on sen verran mustavalkoinen ääriesimerkki, että vaikea uskoa tämmöistä todeksi.
Kuka nyt sen eteen kuolisi?
Joo, aika kaukaa haettu skenaario, joskin toki mahdollinen. Jos joku/jotkut ovatkin merkkiuskollisia ja käveleviä maksettuja mainoksia ni mitä sitten? Aina löytyy myös niitä jotka eivät ole ja myös niitä jotka testaavat laitteet ennen ostopäätöstä.
Syvin olemus ei ole ainakaan muiden tekemisten pohtiminen tai se, voiko heidän sanaan luottaa sokeasti millään tasolla. Itsellä on vielä sen verran (maalais)järkeä päässä että puhumalla minua ei saa mistään laitteesta vakuutettua. Mutta kai niitäkin löytyy ketkä tekevät niin kuin muut "käskevät". Ei haittaa minua.
Korva
Käyttäjä
- Liittynyt
- 6.11.2011
- Viestejä
- 16 826
Ai, ovatko he kaupallisia toimijoita?
hllbll
Käyttäjä
Mistä minä tiedän... Sama se mulle, jos joku antaa aivopesettää itsensä kauppiaan tai vastaavan toimesta. Jokainen on vastuussa omista tekemisistään pl. holhouksen alaiset. Ja voihan joltain valmistajalta löytyäkin niin hyvät vermeet että joku on ihan oikeasti niihin tyytyväinen. Hyvä niin, pääsee paljon helpommalla kuin muut joilla on tuhansia vaihtoehtoja vekslattavana ennen kuin setti miellyttää. Jos miellyttää ikinä.
(ex-)einno
Kaupallinen toimija
Tämä oli hyvä nostaa taas esille. Ei mun mielestäni ihmistä pidä leimata siksi, että hänellä on setti samaa merkkiä tai puhuu yksipuolisesti hyvää siitä setistään. Jos ostaa kauppiaan argumentit, niin miksei niitäkin kertoisi eteenpäin. Tosin lähdekritiikki on aina hyvästä ja kannattaa itse tutustua asiaan ja vahvistaa argumentit omakohtaisestikin tosiksi.
Itse löydän usein saman merkkisistä laitteista ja joskus laitefilosofioistakin synergiaa. En kuitenkaan koskaan ole omistanut vain yhden merkkisiä laitteita. No, elektroniikka oli joskus n. 15v sitten S:A:T:tia.
Musiikin kuunteluhan se juttu aina (toivottavasti) on. Toiset laitekokonaisuudet kyllä varmasti sopivat tietynlaiselle musiikille paremmin kuin toiset. Esim all-Linn setissä varmaankin Linnin levytykset soivat hyvin. Mutta yllättävän hyvinpä ne soivat myös totaalisen ei-Linn setissä. Laitteet ovat myös tärkeitä, pitkällisen digiherätyksen jälkeen käänsin takkini digitoiston puolelle. Mutta vinyyliäkään en aio hylätä.
Laitteet ja musiikki muodostavat mukavia ja erilaisia kombinaatioita aina fiiliksen mukaan. Esim. silloin tällöin tulee tarve kuunnella J. Karjalaisen Varaani vinyyliltä. Vuonna 1987 tuo oli ekoja CD-levyjäni, mutta hopeakiekon olen jo aikapäivää sitten hukannut. Ja vinyylinä tuo toimii ainakin tosi hienosti. Toisaalta Pink Floydin ekat CD-masteroinnit ovat myös todella hienon kuuloisia. Uskoisin, että ne masteroitiin aika suoraviivaisesti silloin aikanaan.
Vaikka musiikki tulee ensin, niin on laitteilla (ja formaatillakin merkitystä). Mielestäni siis sivuseikka on se, mitä laitteista sanotaan tai onko ne yhtä merkkiä. Tärkeintä on kuunnella ja nauttia. Musiikkia.
-erkki
Itse löydän usein saman merkkisistä laitteista ja joskus laitefilosofioistakin synergiaa. En kuitenkaan koskaan ole omistanut vain yhden merkkisiä laitteita. No, elektroniikka oli joskus n. 15v sitten S:A:T:tia.
Musiikin kuunteluhan se juttu aina (toivottavasti) on. Toiset laitekokonaisuudet kyllä varmasti sopivat tietynlaiselle musiikille paremmin kuin toiset. Esim all-Linn setissä varmaankin Linnin levytykset soivat hyvin. Mutta yllättävän hyvinpä ne soivat myös totaalisen ei-Linn setissä. Laitteet ovat myös tärkeitä, pitkällisen digiherätyksen jälkeen käänsin takkini digitoiston puolelle. Mutta vinyyliäkään en aio hylätä.
Laitteet ja musiikki muodostavat mukavia ja erilaisia kombinaatioita aina fiiliksen mukaan. Esim. silloin tällöin tulee tarve kuunnella J. Karjalaisen Varaani vinyyliltä. Vuonna 1987 tuo oli ekoja CD-levyjäni, mutta hopeakiekon olen jo aikapäivää sitten hukannut. Ja vinyylinä tuo toimii ainakin tosi hienosti. Toisaalta Pink Floydin ekat CD-masteroinnit ovat myös todella hienon kuuloisia. Uskoisin, että ne masteroitiin aika suoraviivaisesti silloin aikanaan.
Vaikka musiikki tulee ensin, niin on laitteilla (ja formaatillakin merkitystä). Mielestäni siis sivuseikka on se, mitä laitteista sanotaan tai onko ne yhtä merkkiä. Tärkeintä on kuunnella ja nauttia. Musiikkia.
-erkki
kre
Hifiharrastaja
- Liittynyt
- 4.6.2007
- Viestejä
- 9 522
Ei taida linnillä olla monikanava sacd soittimia ollut kaupan vuosiin. Jotkut levytykset ovat ihan ok, mutta taso on kirjavaa.
ahaapalainen
Hifiharrastaja
Aika monesti harrastajat tuntuvat ajattelevan, että juuri itse on se poikkeus ja kaikki muut ovat laiteharrastajia >
Minusta todellisuus on hyvin harvoin näin mustavalkoinen. Yleensä samassa harrastajassa asuu laite- ja musiikkiharrastaja yksilökohtaisesti vaihtuvin painotuksin.Aika monesti harrastajat tuntuvat ajattelevan, että juuri itse on se poikkeus ja kaikki muut ovat laiteharrastajia >
Siinä vaiheessa kun rahat, ainakin väillä, loppuu, tulee laiteharrastajasta musiikinharrastaja...
Kumpaanko leiriin kuulut, vai kuljetko omia polkujasi? http://edsaudiopages.blogspot.fi/2013/03/the-search-for-musical-ecstasy.html
"Audiophile, by definition, specialize in the intensely creative process of searching for musical ecstasy in their homes. This does not mean that attending many different types of live music events are not an essential aspect of the search, but the reality is that recorded music has become the dominant musical experience."
"Audiophile, by definition, specialize in the intensely creative process of searching for musical ecstasy in their homes. This does not mean that attending many different types of live music events are not an essential aspect of the search, but the reality is that recorded music has become the dominant musical experience."