Hifiä Suomen Kuvalehdessä

Hinkkanen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
5 000
Kaupunki
Tampere
Suomen Kuvalehden tänään ilmestyneessä numerossa 6/2009 sivulla 48 on Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin pieni artikkeli Ääneen uskovaiset hifiharrastuksesta. Juttu on yleisesti ottaen asiallinen mutta hänkään ei malta olla kiinnittättä huomiota hyvin kalliisiin kaapeleihin ja joihinkin mielestäni hiukan kyseenalaisiin lieveilmiöihin. Mielestäni kuitenkin silti ihan hyvää PR:ää. Onko hän itse harrastaja sitä en tiedä vaikka miehen tunnenkin 1980-luvulta jolloin hän veti scifi-tapahtuman Oriveden opistolla ja toimitti samaa aihetta käsittelevää kirjallisuutta Kirjastopalvelulle (kuka voisi olla vastustamatta pientä name droppingia kun tilaisuus tarjoutuu... :D).

Juhani
 
onhan kansallisarkistossa simon yorken levysoittimiakin, niin ei ihmi että asia kiinnostaa ;)
 
Pahin ongelma mielestäni oli se äänitelistaus. Musiikista sen pitäisi lähteä, eikä äänitteen laadusta.
 
Jyrki_H sanoi:
Pahin ongelma mielestäni oli se äänitelistaus. Musiikista sen pitäisi lähteä, eikä äänitteen laadusta.

Musiikista tietty mutta - meillä on nykyisin käytettävissä kaikki tarvittava tekniikka ja osaaminen jotta äänitteet olisivat laadukkaita ja minusta on ihan ok vaatia korkeaa laatua sekä musiikille että sen tallettamiselle.

Hiukan kuin jos taidenäyttelyyn mennessäni huomaisin että silmälasini ovat tuhruiset ja rasvaiset. Kyllä minä mielellään ne ensin putsaan ja vasta sitten katson maalauksia.

Edit: Minulla on käynyt muuten nyt kun settini alkaa olla mieltymysteni mukaisesti musikaalinen eli sävykäs, avara, tunnokas ja koherentti, siten että ennen ihan p@skalta kuullostanut musiikki onkin osoittautunut hyväksi, jopa loistavaksi. Musiikki herää henkiin ja avautuu, puhuttelee, vasta kun sen kaikki herkimmätkin osaset soivat sekä ajassa että paikassa oikein ja oikean kuulloisena itsenään ja osana kokonaisuutta.
 
Hauska artikkeli, jonka herkkupalojen rinnalla TM:n kärjistykset kalpenevat:

"Transistoreilla tuotetun äänen ohuus on valitettavan tuttua."

"... 1990-luvun cd-levyjen ääni onkin varsin ohut ja kimakka."

"Ylärajaa ei ole - esimerkiksi Nordostin yhteen virtajohtoon voi sijoittaa 3500 euroa, saman firman kaiutinkapeleihin lähes 10 000 euroa. Ne soivat taivaallisesti."

"Laadukkaat virtajohdot ovat lähtökohta, eivät ylellisyyttä."

Mm. cd- ja vinyylilevyjen demagnetoijista todetaan, että "Ja valitettavasti, ne vain kaikki toimivat." Tämä kohta kuulostikin kovin tutulta... :D
 
Back
Ylös