Hienoja efektejä äänityksissä ( hyräilyt, tausta kaiut jne.)

sarte

Käyttäjä
Liittynyt
11.3.2008
Viestejä
3 978
Subjektiivinen vs objektiivinen hifikeskustelu -ketjun innoittamana päädyin luomaan uuden ketjun johon voisi koota näitä monesti normikuuntelussa ehkä ohi meneviä äänityksellisiä jippoja ja efektejä, joiden löytämisestä kuitenkin saa iloa. Samalla voi jokainen kokeilla oman settinsä erottelevuutta sekä kykyä kuulla asioita.

Edellisestä ketjusta poimittu muunmuassa:

Esim. Cat Stevensin levyssä Tea for the tillerman kakkosbiisissä Hard headed women, laulaja hyräilee siinä alussa kitarariffin mukana. Puolet kuulee sen, puolet ei. Jotkut eivät kuule, vaikka hyräilisin itse mukana tai osoittaisin kädenliikkeellä, milloin se kuuluu ja missä rytmissä.

Jakaisin tässä kokemuksen lainatun kanssa. Voin hyvin esim. kuunnella tarkkaavaisen keskittyneesti vaikkapa Shelby Lynnen Just a little lovin´-albumin nimikappaleen kaikuja [Mistähän tuo esimerkki tuli mieleen? :)]ja nauttia kokonaisvaltaisesti ko. musiikista.
 
Itse nostaisin esille Doorsin - Riders of the stormin. Morrisonin? taustaraita käheänä kuiskauksena tuo soundiin ihan toisenlaisen uhkaavuuden kuin pelkällä kaiulla olisi saanut aikaan. Lisäksi biisin loppupuolella on huudettu studiolla ihan suoraa kurkkua :D
 
Noin 3min kohdalla "Hey Jude" ssa kuuluu nauhalla "fucking hell":)

Siis Beatles. Klassikko.
 
Viimeksi muokattu:
Tää oli itselle uusi, mutta kyllähän se sieltä hienosti erottuu kun tietää mitä etsiä :)

Shelby Linnen biisissä ei näytä äänitarkkailija tosiaan olleen hereillä, vaan solistin ääni klippaa parissakin kohtaa kolmen minuutin jälkeen, niinkuin Grazy horse mainitsikin toisessa ketjussa.
 
^ ja Dusty Sprinfiedillä on muutenkin parempi (seksikkäämpi) ääni joten kannattaa kuunnella hänen versiotaan :)
 
Stevie Ray Vaughn - Couldn´t stand the weather kappaleen alun tauoissa on kuultavissa kun rumpalin jalka laskee tahtia haikalla (polkematta haikkaa), rumpalit tietää millasta nitkutusta se on ku pitäs tauon jälkeen taas osua :)
 
^Viimeisessä tauossa kuuluu tosiaan parhaiten tuo efekti. Mä muistelen joskus kuunnelleeni lähimikitetyssä kitarassa, kuinka kitaristin hiha kahisee rytmikkäästi tauon aikana. Siinä sama ajatus, eli oikea käsi jatkaa ilmakitarointia, jotta tauon jälkeinen isku osuu kohdalleen. Piru kun en tähän hätään muista missä biisissä tuo oli. Ei jäänyt aktiivikuunteluun pelkästään tuon efektin takia.
 
Jäin tässä vapaapäivänä nyt vielä kuulostelemaan musaa. Mulla tökkinyt Curved Air bändin biisi Marie Antoinette kaikissa cd versioissa 90 luvulta lähtien virhe. Nyt Tidal käytössä vielä hetken ja huomasin aivan uuden uunituoreen masteroinnin korjanneen tuon viimein. 4min kohdilla kiljotiini sanan jälkeen on ollut hypähdys tai paukahdus. Ajattelin jo jossain vaiheessa että tuo on tarkoituksella. Tidalista näemmä löytyy myös vanha versio. (Meni taas OT sori, mutta tiedoksi proge diggareille jotka ovat kärsineet tuosta kaikki nämä vuodet:) )
 
Museo Rosenbach: Zarathustra (eka cd painos). 70 luvun italialainen progeklassikko. Tässä on ensimmäisessä biisissä alkupuolella laulua joka kaiutettu (miksattu myös hiljaiselle) ja tuntuu kuin kuuntelisi jostain yläparvelta kaukana jalkalistan suunnalla laulavaa, jonka jälkeen kaveri leijuu naaman eteen karjumaan. Hieno dynamiikka vaikkei mikään audiofiili levy. Remasteroidussa (Gem 39) on jotenkin pilattu tuo vaikutelma. Voi toki olla mun omaa vaikutelmaa mutta aina pitänyt tästä levystä hienon dynamiikan takia ja näiden kikkailujen takia.katso liitettä 122819
 
Jamaikan velikultien Hippy Boysien hassuttelussa #African Zulu" vuodelta 1969 kuullaan röyhtäilyä ja juoman juomisen hörppimisääniä (levyn kansiläpyskän mukaan kysessä tee vaikka kyllähän biisin lopussa ihan selvästi mainitaan sana "coffee"):

https://www.youtube.com/watch?v=5HI_q3U__CI

Kyseessä siis Hippy Boys josta muodostui Lee "Scratch" Perryn käyttämä studiobändi Upsetters. Voisi luulla että tämäkin biisi on Perryn tuottama mutta eipäs olekaan vaan Lloyd Charmersin eli ei Perry ainoa hahmo jamaikalaisessa musiikkiskenessä ollut joka silloin tällöin vähän irrotteli...Hippy Boysien rytmiryhmä Barrettin veljekset lähtivät sitten hieman myöhemmin Bob Marleyn kelkkaan ja maailmanmaineeseen. Muistaakseni röyhtäilyn ääniä on myös punkorkesteri Sham 69:n levyllä That's Life mutten muista missä kohtaa enkä just nyt jaksa kahlata lättyä läpi ja etsiä kyseistä ääntelyä.
 
Kun oikein pinnistelee, voi Black Sabbathin War Pigs -kappaleen alkupuolella kuulla hälytyssireenin äänen. Erottunee jos laitteiston laatu on riittävän korkealla tasolla.

Tämä on vähän haasteellisempi. Queenin Dead On Time - kappaleen lopussa tuntuisi kuuluvan ukkosen jyrähdys. Vaatii tarkkaa keskittymistä. Kaikki kuunteluvieraani eivät tätä ole kuulleet. Kokeilkaa ihmeessä.
 
Siinä Shelby Lynnessä on nauhan ylikuulumisen kaiku eli ns. etuheleitä noin puolentoistaminuutin kohdassa, kun laulussa on tauko. Niitä kuuluu mun resoluutiolla (siis setti + korvat) viisi laulun aloitusta ennen varsinaista. Nuo kuuluvat varsin selvästi, resoluutio kertoo vain sen, kuinka monta niitä on. Toki tämäkin on taas kiinni kuunteluvoimakkuudesta.

-erkki
 
Kun oikein pinnistelee, voi Black Sabbathin War Pigs -kappaleen alkupuolella kuulla hälytyssireenin äänen. Erottunee jos laitteiston laatu on riittävän korkealla tasolla.

Tämä on vähän haasteellisempi. Queenin Dead On Time - kappaleen lopussa tuntuisi kuuluvan ukkosen jyrähdys. Vaatii tarkkaa keskittymistä. Kaikki kuunteluvieraani eivät tätä ole kuulleet. Kokeilkaa ihmeessä.

Mulla jokin remasteroitu Paranoid CD flaccina, en tiedä mikä versio kun olen kirjastosta ripannut. Siinä sireeni kuuluu kyllä pinnistelemättä aika kovalla voluumilla. Oisko tätä miksattu uudelleen..
 
No hyräilyistä tulee varmaan monelle mieleen jazzpianistien (esim. Keith Jarrett) tapa hyräillä sooloaan soiton mukana, jos tässä sitä haettiin. Asian kokeminen "hienoutena" lienee kuuntelijakohtaista, jotkut tiputtavat arvioinnin pohjamutiin tuon "vokaalisuuden" vuoksi.
 
Viimeksi muokattu:
Siinä Shelby Lynnessä on nauhan ylikuulumisen kaiku eli ns. etuheleitä noin puolentoistaminuutin kohdassa, kun laulussa on tauko. Niitä kuuluu mun resoluutiolla (siis setti + korvat) viisi laulun aloitusta ennen varsinaista. Nuo kuuluvat varsin selvästi, resoluutio kertoo vain sen, kuinka monta niitä on. Toki tämäkin on taas kiinni kuunteluvoimakkuudesta.

-erkki

Erkki, oisko sulla heittää Pink Floydilta jotain löydöksiä? -Ajattelin ehtoolla viettää Floyd maratoonia kun kerrankin saa luukutella rauhassa.. Muutaman vuoden takaiset digi remasterit hyllyssä.
 
^ Ei ole mitään hyviä. Pulsen Q-soundefekteissä riittää kyllä bongattavaa, mutta en osaa sieltä mitään tiettyä nimetä, niitä kun on äänitteellä oikeastaan koko ajan, tosin eri intensiteetillä...

Dark Side of the Moon taas on niin täynnä yksityiskohtia, että niitä löytyy koko ajan lisää, mutta siinäkään ei mitään tiettyä. Meddlen Seamus -biisin koiraäänet ovat myös hauskoja, mutta ei niistäkään ole mitään detskua osoittaa...

-erkki
 
Eikun olikin yksi. Wish You Were Here nimibiisin alussa. Siinä kun tulee sitä komppikitara "radiosta", niin puolen minuutin jälkeen Ilmeisesti Gilmour ensin huokaa, sitten sniffaa (jotain?) sitten huokaa syvään ja sitten alkaa se eteen miksattu kitarasoolo. Senkin aikana tapahtuu, ainakin alussa. Soolo alkaa noin minuutin kohdalta.

-erkki
 
Tattis! Tuo Pulse olikin hyvä vinkki. -Ei ole tullut paljon kuunneltua vuosi kausiin, vaikka ostin sen silloin kun ilmestyi (vilkkuvalo kotelo). Hyvät saundit muistan siinä olleen jo silloin opiskeluaikaisella setillä. Enpä olekaan hiffanut, että siinä on Q-saundeja.
(Eniten minulla aina ollut nämä 70 luvun alun albumit soitossa (Atom Heart Mother, Meddle ja Obscured by Clouds), näissä jotenkin sopivan hiomatonta maanläheistä saundia josta pidän. Vaikkakin ne näiden jälkeiset on toki hienoja albumeita.)
 
Zepukoiden Black Country Woman äänitettiin vuonna 1972 Mick Jaggerin huvilan (ööh, ehkä mieluummin pitäisi käyttää sanaa kartano...) puutarhassa. Kappaleen oli tarkoitus päätyä levylle Houses of the Holy mutta eipä se sille päätynyt. Ja oli lähellä ettei sitä julkaistu lainkaan koska äänityksen aikaan yli lentänyt lentokone piti häiritsevää ääntä. Biisi kuitenkin julkaistiin sittemin Physical Graffitilla ja kappaleen alkuun jätettiin lentokoneen ääntä ja jopa bändin jäsenten keskustelua siitä pitäisikö ääni poistaa mutta Robert oli sitä mieltä että ääh, antaa olla....kyllähän tuon keskustelun kappaleen alussa kuulee...
 
Back
Ylös