Hieman kalliimpien äänirasioiden erot

sihvis

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
16.8.2006
Viestejä
12 274
Kaupunki
Kouvola
Ideana olisi tässä keväämmällä, koettaa että mitä tuosta levysoittimesta saadaan irti, joten katse kohdistuu äänirasian parantamiseen.
Nykyinen Shure sc29 tuntuu hieman... elottomalle ääneltään.
Transfigurationeilla on kulut/levypuoli liian isot, mutta esim. Nagaokan MP-500, Ortofonin 2M Black, Linn Adikt olisi vielä ajateltavissa, eli tuossa 500e pintaan, halvemmatkin luonnollisesti käy. (Technics ja Linn... kuulostaa yhdistelmänä melkein perverssille.)
Huomioiden tietysti se että iso osa levyistäni on käytettyinä hankittua, joten rutinaherkkyyttä saisi olla aika vähän.

Äänivarresta on tämmöistä tietoa:
Effective mass: 22g (at 6.5g cartridge weight, 1,25g stylus pressure)
Cartridge weight 5-10g
DC resistance of PU output cords: 39mOhmia/m
Capacity of PU output cords: 41pF/m
RIAA hanskaa sekä MM että MC-rasiat mutta ei omaa mitään säätöjä erikoisuuksia varten.

Mutta mitäs muita on saatavilla, mitä olette kuulleet?
 
En ole kuullut mutta haluaisin kuulla AT33ptg:tä joka siis täällä maksaa viitisensataa mutta Japaniasta tullee alle kolmeensataan. Toimisikohan tuo Teknarissa. Aika paljon tuota Enklannissa on ainakin hehkutettu ja itse saatan sitä päätyä kokeilemaan Regan nokassa. Muut voi kommentoida miten mahdollisesti voisi settiisi sopia.
 
Yksi itseäni jo pitkään kutkutellut hieman arvokkaampi rasia on Ortofonin Kontrapunkt A. Ossillahan tuota on ainakin ollut varsin kohtuulliseen hintaan kaupan, mutta en ole lukenut muistaakseni yhtään kotimaista arviota mokoman toistosta. Jokusen ulkolaisen hehkuttavan arvion kylläkin. Kuulemaan olisi mukava päästä, vielä kivempi olisi kokeilla omassa setissä, muttei nyt budjetti veny. Olisi kiva nimittäin tietää, että mitä ja kuinka paljon tuolla saa eroa esimerkiksi tuon Denonin DL-160:n päälle, joka tarjoaa loppujen lopuksi todella upeaa ääntä vaikka unohtaisikin sen varsin kohtuullisen hintalapun.
 
Ortofonin Kontrapunkt ja Jubilee minuakin hieman aikoinaan kaiveli MC-20 Super mkII:n korvaajaksi. Setissäni kävi kuitenkin lainassa T'figin rasia ystävällisen harrastajan avustuksella ja se oli menoa. Olin ennenkin kuullut niitä messuilla ja toisilla harrastajilla, mutta vasta omassa setissä sen eron huomasi.

Yleisesti ottaen siis mihinkään merkkiin ja malliin viittaamatta, kyllä nuo kalliimmat MC-rasiat kaivavat sieltä urasta niin paljon enemmän informaatiota kuin monet edullisemmat konstruktiot. Ja se tapa miten ainakin osa sen tekee - mukana on edelleen se vinyylille tuttu kuuntelemisen helppous, mutta detaljit, äänen tarkkuus, dynamiikka ja nopeus ovat omaa luokkaansa.

Rasia on kuitenkin se ensimmäinen askel musiikin välittymisessä levyltä, jos pyörittimen stabiilius jne jätetään pois laskuista. Jos siis hintaluokka omaan rasiapäivitykseen on sen 300-500e, niin minusta kannattaa ehdottomasti ennen ostopäätöstä tsekata myös mitä se 700-900e luokka tarjoaisi. Esim. Dynavector, Lyra, Ortofon. Ja kannattaa tietty kysellä paremmin tietäviltä, mikä olisi omaan varteen juuri se oikea rasia :)
 
Tuohon alle tonniin menee Benzin Glider, erittäin hienosti soiva rasia. Tykkäsin enemmän kuin vastaavan hintaisesta Lyrasta (Dorian?), jossa oli mielestäni korostumaa diskantissa. Toki hieno rasia sekin.
 
kre sanoi:
Tuohon alle tonniin menee Benzin Glider, erittäin hienosti soiva rasia. Tykkäsin enemmän kuin vastaavan hintaisesta Lyrasta (Dorian?), jossa oli mielestäni korostumaa diskantissa. Toki hieno rasia sekin.

Ei toi ole mielipide, se on ihan mitattukin se diskanttikorostuma. Itse tosin pidän enemmän Dorianista, kuin Benzin puusta (Glider jäänyt kuulemati). Makuasioita sano musti. Tuo orto kyllä kutittaa edelleenkin. Onneks mulla ei ole rahaa...
 
Juu, Dorianissa on todellakin diskantissa hieman nouseva vaste ihan mitattuna useammassakin julkaisussa, mitä vastaan on tullut. Siitä huolimatta sen toisto on mielestäni aika hyvin balanssissa eli ei sihise tai kihise. Tietty riippuu paljon oheislaitteistosta tämä :) Silloin kun itsellä kävi kotidemossa niin ilmiö oli vain positiivinen asia..
 
Itseäni kiinnostaisi kovasti demota Dorian.
Tällä hetkellä Regassa kyntää Ortofon 2m Black (MM) jossa vieläkin taitaa olla sisäänajo kesken.
Jos vertaan edelliseen rasiaani Dynavector DV20X-H (high output MC) (joka olis myynnissä kröhöm) niin Ortofon on paljon skarpimpi kaikin puolin. Tiettyä 'tunturipurojen raikkautta' tai jotain. Se on rokkirasia. Alussa se oli melkoisen raaka ja edelleen ratinat ja rapsut tulevat enemmän esiin kuin Dynalla. Dyna on suurpiirteisempi ja diskantti ei ole niin pinnassa ja on musikaalisempi.
Tällä hetkellä diggaan kyllä tosta Ortofonista enemmän.
 
Millainen rasia Transfiguration Temper W on verrattuna Spirit mk3:een verrattuna ? Ja miten Temper suhtautuu verrattuna "nykypolven" T'tion rasioihin ? Tempereitä näyttäisi olevan kokonaisedullisin hinnoin silloin tällöin myynnissä.
 
Mika K sanoi:
Juu, Dorianissa on todellakin diskantissa hieman nouseva vaste ihan mitattuna useammassakin julkaisussa, mitä vastaan on tullut. Siitä huolimatta sen toisto on mielestäni aika hyvin balanssissa eli ei sihise tai kihise. Tietty riippuu paljon oheislaitteistosta tämä :) Silloin kun itsellä kävi kotidemossa niin ilmiö oli vain positiivinen asia..

Uuden Dorianin omistajana voin sanoa, ettei diskantin kirkkaus häiritse ainakaan minun setissä, jossa diskantin taso alkaa pudota reilun 10 kHz jälkeen. Niinkuin Mika sanoi, korkeat tulee puhtaasti. Diskantin tasoa voi hyvin säätää kuormitusta optimoimalla. Testasin useilla eri kuormilla (10, 100, 1000, 1800 ohm), 10 ohmilla äänestä diskantit jo häippäsee. 100 ohm (MC-muuntajan valmistajan suositus lähtökohdaksi = 10 * rasian impedanssi) oli jotenkin verhoutunut, diskantit jo "normaalit". 1000 ja 1800 ohm kuulostivat korvaani samalta, avoimelta ja pakottomalta. Netistä hain muiden käyttäjien kokemuksia, ja 1000 ohm tuntui olevan monella hyvä arvo.
 
Täällä on nyt koesoitettu Nagaokan MP-500 rasiaa jo toista iltaa, eli kohta on jo 6h täynnä, joten voitte suhteuttaa kommenttini siihen että muutoksia ääneen voi tulla seuraavien tuntien aikana.

Ensimmäisen levy aikana ainakin keskialueen äänentaso nousi oikeammalle tasolle, ensimmäisessä kappaleessa aloin hämmästellä kun laulaja oli toodella kaukana josta sitten levyn kuluessa tuli lähemmäs kaiutinlinjaa.
Ja verrokkina on siis tuo Shuren halpis 80-luvun alusta.

Pohjakohina on semmoista suhinan ja huminan välimuotoa, shurella se on todellakin kohinaa, napsut eivät poksu samalla tavalla pintaan kuin shurella tai gradolla vaan ovat hieman hellemmin käsiteltyjä. (Harvoin kuuntelen sillä voimakkuudella että pohjakohinaa olisin shurellakaan kuullut.)
Uusia ääniä kuuluu musiikissa, kaikkea pientä lisää, lautasten ääniä on helppo seurata, jälkisointi on pitkää. Sävyjäkin löytyy sillä nyt voi todeta että rumpali todellakin lyö eri lautasia ja rumpuja, shurella oli rummutus oli enemmän jytinää.
Äänikuva ei ole mikään huippulaaja, muttei nippuunkaan vedetty, laajempia on siis kuultu mutta tämäkään ei liimaudu kaiuttimiin kiinni.
Ässät kyllä ovat selkeästi ässiä ja voivat sihistä jos laulaja on sihissyt, mutta samanlaista sibilanssia kuin esim. Gradolla koin, joilloin ässät suorastaan hyppäävät kaiuttimesta kimpuuni, ei ole tullut vastaan.
Mikään ei ole toistaiseksi riipinyt korville tai tullut korostetusti äänessä esille. Sanoisin että ääni on pehmeä, rento, mutta myös tarkka. Uutena ilmiönä huomasin että rentouduin täysin levyä kuunnellessa, ei voinut edes lehteä lukea, piti vain kuunnella ja nauttia.
Soitossa oli Neil Youngin On The Beach ja se basson, slide-kitaran, huuliharpun ja tomtomin yhteissoundi oli kuin, kuin mummon villashaali olkapäillä tai leppoisa löyly saunaseuran savusaunassa.
Jos aikaisemmin oli että levysoitin soi hieman cd-levyn kaltaisesti niin nyt ei soi. Tuo pehmeys on ihan uusi kokemus tässä setissä.
Samankaltaista shuren kanssa on se, että ei korosteta mitään, on hankala sanoa tarkasti että miltä kuulostaa, on ääni ja se on siinä.
Kaikki on vallan loistavasti jos keskialue tässä sisäänsoiton aikana nousee vielä hieman lisää esiin.

Hieman vielä mietityttää että miten tämä pehmeys käy yksiin rokettirollin kanssa, se voisi tarvita hieman räväkämpää otetta ollakseen rok, toisaalta nyt voin kuunnella vaikka puoli tuntia säröistä kitarasooloa ilman tunnetta, että pieni tauko tekisi terää.
Kunhan viikonloppuna pyörittelen Beatlesit ja Floydit niin kuullaan käykö visa vinkumaan, todennäköisesti kyllä.
 
Täällä on alkanut Dynavector Karat 17D3:n sisäänajo. Ensi metrit vaikuttavaa menoa. Erittäin melodinen, ei niin rytmikäs kun esim. AT95, mutta rummut kuulostavat luonnollisimmilta, lukekaa sihviksen posti. Vähän samalla tavalla. Tuo soittajat entistä paremmin huoneeseen. Mutta siis parin viikon päästä lisää...
 
Salival sanoi:
Täällä on alkanut Dynavector Karat 17D3:n sisäänajo. Ensi metrit vaikuttavaa menoa. Erittäin melodinen, ei niin rytmikäs kun esim. AT95, mutta rummut kuulostavat luonnollisimmilta, lukekaa sihviksen posti. Vähän samalla tavalla. Tuo soittajat entistä paremmin huoneeseen. Mutta siis parin viikon päästä lisää...
Tuo ei taida olla ratapihankatu approved aski >:D?!
 
Kävin tänään kuuntelemassa kans tuota Sihviksen Takamokaa. Ensiksi huomio kiinnittyi todella ohueen neulavarteen jonka kanssa saa varmasti olla tarkkana (jos nyt ei omassakaan Denon 160ssä niin paksu tuo ole). Ääneltään Naga olioikein miellyttävä kokonaisuus. Se että onko se hintansa väärtti lienee jokaisen itse päätettävä mutta nautittavan toimiva joka tapauksessa.
 
Salival sanoi:
Täällä on alkanut Dynavector Karat 17D3:n sisäänajo. Ensi metrit vaikuttavaa menoa. Erittäin melodinen, ei niin rytmikäs kun esim. AT95, mutta rummut kuulostavat luonnollisimmilta, lukekaa sihviksen posti. Vähän samalla tavalla. Tuo soittajat entistä paremmin huoneeseen. Mutta siis parin viikon päästä lisää...
Karat tarvitsee vieläpä erityisen pitkän sisäänajon näyttääksen kaiken osaamansa, ehkä erityisen lyhyen neulanvarren johdosta. Myös tarkka VTAn suhteen hionnasta johtuen, ainakin paljon tarkempi kuin joku AT95 on.
 
isojussi sanoi:
Tuo ei taida olla ratapihankatu approved aski >:D?!

Toi ja pari muuta DV:tä on kyllä erittäin käytettyjä ja pidettyjä LP12 ympäristössä. Hyviä rasioita ne on. On PRaTtiä ja melodia.
 
Tawe sanoi:
Toi ja pari muuta DV:tä on kyllä erittäin käytettyjä ja pidettyjä LP12 ympäristössä. Hyviä rasioita ne on. On PRaTtiä ja melodia.

Näin olen ymmärtänyt. Itseäni kutkuttais DV-20L jossain vaiheessa. Googlesta lukemani perusteella boogie-osasto voisi olla suht kohdallaan, eikä kuitenkaan puhuta ihan tappohintaisesta vaon kyntäjästä.
 
Sam Other sanoi:
Näin olen ymmärtänyt. Itseäni kutkuttais DV-20L jossain vaiheessa. Googlesta lukemani perusteella boogie-osasto voisi olla suht kohdallaan, eikä kuitenkaan puhuta ihan tappohintaisesta vaon kyntäjästä.

Tänne laskeutuu tuo kakskymppinen lähipäivinä - kunhan ehdin hakea Silvennoiselta.
 
Back
Ylös