Herkkyys tai herkempi. Miksi ja mikä ?

Ruune UJ Soossi

Käyttäjä
Liittynyt
25.8.2009
Viestejä
539
Kaupunki
Helsinki
Puhutaan (on tuolla jo montakin topiikkia) kaiuttimien herkkyyden merkityksestä. Herkän ja "ei herkän" raja menee (kuulemma) n.90db:ssä. Onko noin. ? Mikä on 0.1db: merkitys kun ollaan 88:ssa vs. 90db:ssa. Iso on mutta miten se siitä jakaantuu ? Mikä on teidän tulkinta ? Nimim Trek 1.5
 
Itse kutsuisin epäherkäksi kaiuttimeksi tuollaista 86dB/W kaiutinta ja herkäksi 93dB/W kaiutinta, joten minun puolestani ainakin tuo 90dB/W on ihan sopuisa rajapyykki sekin.

0.1dB:n eron merkitys kaiuttimien herkkyyksiä tulkittaessa? -Nolla.

Saatoin ymmärtää väärinkin. :)
 
eemeli sanoi:
Itse kutsuisin epäherkäksi kaiuttimeksi tuollaista 86dB/W kaiutinta ja herkäksi 93dB/W kaiutinta, joten minun puolestani ainakin tuo 90dB/W on ihan sopuisa rajapyykki sekin.

0.1dB:n eron merkitys kaiuttimien herkkyyksiä tulkittaessa? -Nolla.

Saatoin ymmärtää väärinkin. :)
Vaikuttaa siltä, että fysiikan lait asettavat käytännön kompromissin kaiuttimen koon ja taajuusulottuvuuden suhteen siten, että herkkyys asettuu tuonne 86 dB - 90 dB/2.83 V kohdille.

Suurempi herkkyys saavutetaan yleensä joko kaiuttimen koon tai bassojen ulottuvuuden kustannuksella. Isot kaiuttimet ovat yleensä hieman herkempiä ja pienet hyllykaiuttimet ovat taas tyypillisesti 86 dB/W luokkaa.

Olen samaa mieltä, että 93 dB/W kohdallal voi puhua herkästä kaiuttimesta.
 
<83dB/W erittäin epäherkkä.
86dB/W epäherkkä.
89dB/W normaaliherkkyys alaraja.
92dB/W normaaliherkkyys, yläraja.
95dB/W keskimääräsitä herkempi, herkähkö.
98dB/W todellisesti herkkä.
101dB/W todella herkkä.
>105dB/W erinomaisen herkkä.

Ehkä noin, pikkusäätöä sinne tänne varmaan mielipiteestä riippuen.
 
Legis sanoi:
<83dB/W erittäin epäherkkä.
86dB/W epäherkkä.
89dB/W normaaliherkkyys alaraja.
92dB/W normaaliherkkyys, yläraja.
95dB/W keskimääräsitä herkempi, herkähkö.
98dB/W todellisesti herkkä.
101dB/W todella herkkä.
>105dB/W erinomaisen herkkä.

Ehkä noin, pikkusäätöä sinne tänne varmaan mielipiteestä riippuen.

Ettei vedetä mattoa ihan kaikkien alta yhdellä nykäisyllä, niin tämä asteikko päteekin sitten 98% vain pa-puolen tuotteisiin tai omiin virityksiin. Tämä siis oletuksella, että ei haluta jakaa hyvin pientä osaa yli 95dB/W markkinnallisista vielä omiin pikkulokeroihinsa.

Toki valmiistakin löytyy etenkin laajakaistojen joukosta tuollaista 95dB/W tuotteita, mutta suuressa massassa nekin ovat poikkeus.
 
Kotimaisissa lehdissä testatut hifikaiuttimet eivät kyllä pääse kuin harvoin yli 90dB/W -lukemaan. Keskiarvo on jalustapurkkien kanssa varmaan 85:ssä ja lattiapurkeilla 87-88:ssa. Kannattaa myös muistaa, että TKK:n mittauksista herkkyys ilmoitetaan yleensä per 2,83V eikä per watti. Neliohmiset kaiuttimet saavat toki suurempia lukemia, mutta ne haukkaavat tehoakin yli watin pienemmän impedanssin takia.

Post Skraapum. Tuo pätee myös periaatteessa vähän väärän nimiseen HM-97dB/W -rakennusohjeeseen. Sen herkkyys on 97dB / 2,83V, mutta nimellisimpedanssi on rinnan kytkettyjen kasiohmisten bassojen takia neljä ohmia.
 
Lisäkysymys, aihetta sivuuttaen.

Lähinnä itseään alleviivaavana "kommentaattorina"... Fysiikanlakeja kokemuspohjaisesti tuntematta. Pääsääntöisesti suodinkomponentteja enemmän sisältävät konstruktiot, Suomessakin, yleensä... Siis yleensä. Mahtavatko karkeasti karrigoiden, tämän "oikeutuksen" puitteissa jopa pääsääntöisesti, omata enemmän sitä "epäherkkyyttä", koherenttiudesta tietenkin puhumattakaan?

Täähän on, herrat (ja rouvat) hyvät... Wähän puolueellinen näkemys. Ainakin nuo tunnustetusti herkemmät kaiuttimet mahdollistavat niiden pikkuruisten hand-crafted set-kummajaisten ja ties-minkä käytön, joissakin puitteissa.

"Irvokkaaksi" homman kohdallani tehnee se, että röörejä ei talosta löydy. Eikä ilmeisesti (enää) tuu. :) Hjuu. >:D

Sen voin kokemuspohjaisesti vannottaa, että "oikein mätsätyllä" kattauksella -toki tiettyihin rajoitteisiin (if any) nojaten- mahdollisimman vähällä raudalla signaalitiellä saavutetaan joitakin parhaimmillaan kiistattomia etuja enemmän "boostattuun" settiin nähden.

Aikas varma myös oon, että sanonta "keep it simple, st*pid" juontuu ameriikanaksenttiseen pohdintoon. Sen voin vaikka vannoa (ei oikein sovelias ilmaus tässä harrastuksessa), että omakaan cd-soittimeni ei maailmanmaineestaan huolimatta ole kokemuspohjaisesti niin analogisesti soundaava (if any) kuin väitetään.

Miksi herkkä? Miksi herkempi? Kantani ilmoitinkin jo. Useampia mestarillisia kattauksia mulle kuuntelutettaessa, tilanne olisi... Tai ainakin voisi olla, todennäköisimmin, just se toinen.

Epäherkkyys, epäherkempi? Liian OT (off-topic, in this case). ;) :D

Paljoa en tiedä, tunnusta tietäväni, enkä... Kai... Välitäkään. Miksi toinen soundaa paremmalta kuin toinen?

Yst. Terv.
-svoo, koherenttiutta kohti, meet me there..-
 
Kun kaiuttimesta halutaan tehdä herkkä, tuo se väkisinkin tiettyjä "sivuoireita". Markkinointiosastot tuntuvat viilailevan esitteiden herkkyystietoja kuin autostereoiden tehoja 20v sitten. Lisäksi moni herkäksi luvattu kaiutin voi ollakin sitä keskialueella ja/tai yläpäässä, mutta taajuusvaste on kaikkea muuta kuin lähellä tasaista. Kun todellinen herkkyys tasapainoisesti soivassa kaiuttimessa on selvästi yli 90dB/W niin sitä ei ole saatu aikaiseksi 6,5-tuumaisella ja nappidiskantilla. Käytännössä elementit ovat isoja, tyypillisesti keskialuettakin hoitaa vähintään 10-tuumainen ja usein isompi.

Isoista elementeistä aiheutuu yksi vääjäämätön sivuoire, pikkukaiutinta voimakkaampi suuntaavuus. Voimakkaammin suuntaava kaiutin kantaa äänen tarkempana ja muuttumattomampana kuuntelupaikalle kuin pienielementtinen ja siten vähemmän suuntaava.

Korkea herkkyys tarkoittaa usein (mutta ei aina) reilua dynamiikkaa. Herkkää kaiutinta ei saa tehtyä kuin isoista elementeistä ja ne liikuttavat hyvin pienelläkin kartion liikkeella paljon ilmaa. Jos soppaan lisätään vielä hyvin tehdyn PA-käyttöön mietityn moottorin suuri tehonkesto ja pieni kompressio + särö tyypillisillä kotivoimakkuuksilla, saadaan siltäkin osin ääntä puhtaammaksi.

Ok, isot elementit tuovat vaatimukseksi ison kotelon (eikä pienestä kotelosta saa hyvää herkkyyttä bassopäähän muutenkaan). Lisäksi hinta nousee. Hifimaailman 5/2010:ssa julkaistut herkät kaksiteiset rakennusohjeet (http://hifimaailma.fi/artikkelit.php?id=30) maksavat 350-550e/kpl. Pienen kaksiteisen jalustakaiuttimen rakennussarja maksaa 100-200e. Uskallan silti väittää, että tarkkaa ja neutraalia ääntä arvostavalle ei saada tehtyä kunnollista isoelementtistä parempaa valitsemalla pikkukaiuttimeen ne kaikkein eksoottisimmat kaiutinelementit.
 
Omille Audio Physic Scorpio II:lle tehdas lupaa herkkyydeksi 91dB. Spekseissä ei mainita etäisyyttä, joka luultavasti on 1 metri. Eikä sitä, onko kyseessä 2.83V vai 1W.
http://www.audiophysic.de/scorpio/index_e.html
http://www.audiophysic.de/technik/index_e.html
Jos kuitenkin oletetaan että valmistaja tarkoittaa 91dB/2,83V/m, niin se poikkeaa 2dB Hifimaailman 6/2009 olleeseen testiin verrattuna(89dB/2,83V/1m). Eli jonkin verran valmistaja liioittelee.
Kaiuttimet ovat 4 ohmiset ja refleksiviritteiset. Elementit (4kpl 180mm) + (2kpl 150mm) + (1kpl 25mm).
Pidän kuitenkin näitä jo aika herkkinä, koska pienelläkin vahvistimella (85W/4ohm) saan aikamoisia voimakkuuksia.
 
privy sanoi:
Pidän kuitenkin näitä jo aika herkkinä, koska pienelläkin vahvistimella (85W/4ohm) saan aikamoisia voimakkuuksia.

Hehiö. 85 wattia on pieni vahvistin? Syötin Physicin Sparkeja maksimissaankin 20 watilla, eikä sekään koskaan loppunut kesken ennen korvia... Nyt syötän noin 90dB/W/m -kajareita yhdellä watilla, eikä sekään viikolla lopu kesken.

hihihi... pieni vahvistin... haha...
 
^ Niin no joo. Siellä alle kymmenen watin luokassa taitaa ne tyypilliset kuuntelu tehot olla. Usein lähempänä wattia.
Onhan Puccinissa vääntöä aivan riittämiin. Joskus vaan bassokitara saundissa on sellaista groovea että saisi olla täydet parisataa. ;)
Arvelisin että Scorpiot hyötyisivät sen luokan vahvaimesta. Mutta hyvä näinkin.
 
Back
Ylös