Lisäkysymys, aihetta sivuuttaen.
Lähinnä itseään alleviivaavana "kommentaattorina"... Fysiikanlakeja kokemuspohjaisesti tuntematta. Pääsääntöisesti suodinkomponentteja enemmän sisältävät konstruktiot, Suomessakin, yleensä... Siis
yleensä. Mahtavatko karkeasti karrigoiden, tämän "oikeutuksen" puitteissa jopa
pääsääntöisesti, omata enemmän sitä "epäherkkyyttä", koherenttiudesta tietenkin puhumattakaan?
Täähän on, herrat (ja rouvat) hyvät... Wähän puolueellinen näkemys. Ainakin nuo tunnustetusti herkemmät kaiuttimet mahdollistavat niiden pikkuruisten hand-crafted set-kummajaisten ja ties-minkä käytön, joissakin puitteissa.
"Irvokkaaksi" homman kohdallani tehnee se, että röörejä ei talosta löydy. Eikä ilmeisesti (enää) tuu.
Hjuu. >
Sen voin kokemuspohjaisesti vannottaa, että "oikein mätsätyllä" kattauksella -toki tiettyihin rajoitteisiin (if any) nojaten- mahdollisimman vähällä raudalla signaalitiellä saavutetaan joitakin parhaimmillaan
kiistattomia etuja enemmän "boostattuun" settiin nähden.
Aikas varma myös oon, että sanonta "keep it simple, st*pid" juontuu ameriikanaksenttiseen pohdintoon. Sen voin vaikka
vannoa (ei oikein sovelias ilmaus tässä harrastuksessa), että omakaan cd-soittimeni ei maailmanmaineestaan huolimatta ole
kokemuspohjaisesti niin analogisesti soundaava (if any) kuin väitetään.
Miksi herkkä? Miksi herkempi? Kantani ilmoitinkin jo. Useampia mestarillisia kattauksia
mulle kuuntelutettaessa, tilanne olisi... Tai ainakin voisi olla, todennäköisimmin, just
se toinen.
Epäherkkyys, epäherkempi? Liian OT (off-topic, in this case).
Paljoa en tiedä, tunnusta tietäväni, enkä... Kai... Välitäkään. Miksi toinen soundaa paremmalta kuin toinen?
Yst. Terv.
-svoo, koherenttiutta kohti, meet me there..-