Tämä norjalainen merkki on noussut itselleni viimeaikoina aika mielenkiintoiseksi, joten olisiko täällä kellään kokemusta Hegelin vermeistä? Eniten kiinnostaisi kokemukset H100 -integroidusta, mutta muutkin kokemukset ovat tervetulleita. Olen saanut sen kuvan, että Hegelin kamppeet ovat aika neutraalisointisia, ovatko sinun mielestäsi myös?
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Yhdistyksen nettikauppa on avattu! Ostoksille!.
Hegel
- Keskustelun aloittaja op
- Aloituspäivämäärä
Thrasymakhos
Hifiharrastaja
- Liittynyt
- 13.4.2008
- Viestejä
- 7 684
Oi pojat! Lopultakin löytyy filosofiuskottavaa hifiä 8)
Kuuntelin pikaisesti ton Hegelin DACin kotona ja en silloin ainakaan huomannut mielestäni niin suurta eroa (tai oikeastaan en kuullut juurikaan eroa) kun ilman Dacia. Tosin mun testini ei ollut mitenkään uskottava kun jaksoin tasan kerran pistää ton dacin kiinni ja sitten kuuntelin pari biisiä ja sitten ilman dacia pari biisiä (oli vähän kiire, eikä budjetti olisi kuitenkaan antanut periksi dacille silloin). Laitteisto on / oli Rotelin RSP-1570 av-prossu, Rotelin RMB-1075 pääte ja B&W:n 805 diamondit. Nyt jos jaksaisin jossain vaiheessa ottaa uudestaan lainaan sen dacin, niin voisin ehkä löytääkin eroa kun oikein kunnolla kuuntelisi ja vertailisi, silloin pikaisella kuuntelulla en nähnyt järkeä sijoittaa 1000e tuohon.
Testailin keväällä Hegel H100 -integroitua, ja siitä jäi erittäin positiivinen kuva. Tässä kuvausta:
+ sointitasapaino neutraali
+ dynamiikkaa löytyy kotitarpeisiin sekä makro- että mikrotasolla
+ erotteleva, muttei rasittavalla tavalla
+ äänikuva mukavan jäsentynyt ja tarkka, myös syvyyttä löytyy
+ raskaampikin matsku/metalli toistui pakottomasti ja auktoriteetilla
+ napakka ja kontrolloitu basso-osasto, joka murahtaa melkoisen syvälle
- piano ja akustinen kitara kuulostivat omaan makuuni hiukan ohuilta
- laulaja voisi olla paremmin läsnä
- pienimuotoisempi akustinen jazz toistui ajoittain hitusen kliinisesti, olisin kaivannut enemmän elämää
Yhteenvetona toimiva kompromissi kontrollia(+erottelevuutta) ja rasittamattomuutta, kallistuen kuitenkin enemmän kontrollin puolelle.
Kaiuttimina testissä oli Xenonit ja soittimina Roksan Kandy K2 ja Naim CD5i-2.
t. Aki
+ sointitasapaino neutraali
+ dynamiikkaa löytyy kotitarpeisiin sekä makro- että mikrotasolla
+ erotteleva, muttei rasittavalla tavalla
+ äänikuva mukavan jäsentynyt ja tarkka, myös syvyyttä löytyy
+ raskaampikin matsku/metalli toistui pakottomasti ja auktoriteetilla
+ napakka ja kontrolloitu basso-osasto, joka murahtaa melkoisen syvälle
- piano ja akustinen kitara kuulostivat omaan makuuni hiukan ohuilta
- laulaja voisi olla paremmin läsnä
- pienimuotoisempi akustinen jazz toistui ajoittain hitusen kliinisesti, olisin kaivannut enemmän elämää
Yhteenvetona toimiva kompromissi kontrollia(+erottelevuutta) ja rasittamattomuutta, kallistuen kuitenkin enemmän kontrollin puolelle.
Kaiuttimina testissä oli Xenonit ja soittimina Roksan Kandy K2 ja Naim CD5i-2.
t. Aki
Ainakin Hifi&Musik on testaillut Hegeleitä:
År Nr Artikel/Produkt Köp
2004 7 Hegel H2
2004 10 Hegel H1
2004 7 Hegel CDP2A
2004 10 Hegel CDP2A
2007 5 Hegel H2A mk 2
2007* 12 Hegel H200
2009 9 Hegel H100
2009 10 Hegel CDP4A mk II
2009 11 Hegel HD 10
2010 3 Hegel P4A mk 2
2010 3 Hegel H20
http://www.hifi-musik.se/
År Nr Artikel/Produkt Köp
2004 7 Hegel H2
2004 10 Hegel H1
2004 7 Hegel CDP2A
2004 10 Hegel CDP2A
2007 5 Hegel H2A mk 2
2007* 12 Hegel H200
2009 9 Hegel H100
2009 10 Hegel CDP4A mk II
2009 11 Hegel HD 10
2010 3 Hegel P4A mk 2
2010 3 Hegel H20
http://www.hifi-musik.se/
Trilogy
Käyttäjä
- Liittynyt
- 23.10.2009
- Viestejä
- 374
Perhana kun on 10 eri daccithreadia mihin tämä menisi mutta laitanpa tänne...
Sain viikonlopuksi testattavaksi Hegelin HD2 dacin. Kyseessä on Hegelin tuorein tuotos ja konsepti on ainakin käyttäjän näkökulmasta simppeli: Laitteessa on liittiminä usb, rca:t ja digi-out. Digi-out miksi? No siksi, että Hegelin mukaan laite voidaan asettaa myös muuntamaan usb-signaalia koaksiaali-digiksi jolla saadaan jitteriä vähennettyä ilmeisen insinöörimäisillä menetelmillä. Ja varmaan samalla voidaan myydä HD10 hommanneille tietokonekäyttäjille uusi laite >
Joka tapauksessa, laite on jykevän oloinen ja mieleen tulee Pro-jectin pienten tuotteiden sarja. Laite on tosiaan aika pienikokoinen, mutta Pro-jectia hitusen korkeamman oloinen. Laitteen pakkauksessa ei hirveästi kyllä ollut annettavaa, laite pakattuna kuplamuoviin ja parisivuinen ohjekirjanen. Jopa perinteinen kamalalta kuulostava rca-kaapeli puuttui. Edessä on yksi simppeli ledi (sininen toki) eikä mitään kytkimiä, koska kyseessä on periaatteessa "yhden asian dac". Signaalia syötetään usb:llä ja joko laitetaan rca:lla analogiseksi tai sitten digillä syötetään eteenpäin sille lopulliselle dacille. Ajatus ilmeisesti sama kuin hi-facella jne. usb-muuntimilla mikäli rca:ta ei käytetä. Koska käytössäni ei ole tähän käyttöön soveltuvaa "isompaa" daccia niin testasin ihan puhtaasti rca:lla syöttämällä tietokoneelta Lehmann Linearia, jossa kiinni Sennheiser HD600 -kuulokkeet.
Laitteen käyttöönotto on yksinkertaista: virta tulee USB:n läpi, joten usb ja rca:t kiinni ja menoksi. Toki ensin pitää vähän kiroilla, kun rca-liittimet omissa kaapeleissani on hyvin jäykät enkä meinaa saada niitä irti äänikortistani. USB kiinni tietokoneeseen ja pienen ajureiden asentelun (automaattista) jälkeen laite oli valmis käytettäväksi. Windowsin (7 home premium 64bit) ääniasetuksista pystyi laitteelle säätämään äänenvoimakkuutta ja määrittelemään näytteenottotaajuuden. Oletuksena valittuna oli 48 kHz jota en muuttanut. Maksimi näkyi olevan 96 kHz eli ei 192 kHz tukea ilmeisesti usbin (asynkronisella ilmeisesti toimisi) rajoitteiden vuoksi, vaikka Hegelin speksien mukaan piiri tukisikin... Testit rajoittuivat joka tapauksessa perinteiseen 44,1 kHz 16bit tason musiikin kuunteluun.
Verrokkina laitteen testauksessa oli oma Asus Xonar ST-äänikortti, joka on palvellut nyt hieman yli vuoden. Xonarissa on suoraan RCA-lähdöt joita olen käyttänyt ja vienyt suoraan RCA:lla signaalin Lehmaniin. Käytännössä siis vain vaihdoin RCA:t äänikortin päästä Hegeliin kiinni ja vaihdoin Windowsista äänilähteen. Kuuntelin muutamia kappaleita molemmilla laitteilla ja kirjailin ylös fiiliksiä niistä. Kun Xonar oli räyhäävä, bassoisempi ja ääni oli enemmän edessä (välillä miltei sylissä), tarjosi Hegel taas hieman rauhoittuneempaa, taaempana olevaa ja kirkkaampaa ääntä. Tietyissä kappaleissa olevat suhinat, kilahdukset jne. herättivät huomiota eivätkä aina positiivisessa mielessä. Kirkkaimmat kappaleet muuttuivat omalla setilläni melko tuskalliseksi Hegelin avulla. Koekappaleiden jälkeen vaihdoin Xonarin takaisin kiinni ja kokeilin samoja kappaleita taas. Suhinat ja kilinät eivät Xonarilla mitenkään mystisesti kadonneet mutta ne eivät kuitenkaan mielestäni korostuneet niin paljoa kuin Hegelillä. Sama muutenkin diskanttipuolen kanssa, joka pysyi paremmin aisoissa. Basso toisaalta nousi melko jyrääväksi joka dominoi raskaammissa vedoissa aika pitkälti tuntumaa, mutta toisaalta raskaamassa musiikissa se on se pointtikin...
Vaikka laite ei omaan settiini oikein tuntunut soveltuvan, niin se vaikuttaa laadukkaalta ja tyylikkäältä. Värivaihtoehtoja tosin on Henry Fordin ideologioita noudattaen vain musta. Toki, musta kuivuu nopeammin ja kyllähän se musta hifi aikanaan tuntui kuulostavan paremmalta ihmisten mielestä... 300 euron hintaluokassa yksinkertainen laite, joka tekee sen minkä lupaa. Toisaalta liitäntöjen niukkuus on harmillista, mutta toisaalta Hegel on ajatellut tämän varmasti jonkinlaisena sisäänajotuotteena, jossa ensin hommataan tämä ja sitten HD10... Toki tähän voi varmasti moni olla tyytyväinen näinkin.
Sain viikonlopuksi testattavaksi Hegelin HD2 dacin. Kyseessä on Hegelin tuorein tuotos ja konsepti on ainakin käyttäjän näkökulmasta simppeli: Laitteessa on liittiminä usb, rca:t ja digi-out. Digi-out miksi? No siksi, että Hegelin mukaan laite voidaan asettaa myös muuntamaan usb-signaalia koaksiaali-digiksi jolla saadaan jitteriä vähennettyä ilmeisen insinöörimäisillä menetelmillä. Ja varmaan samalla voidaan myydä HD10 hommanneille tietokonekäyttäjille uusi laite >
Joka tapauksessa, laite on jykevän oloinen ja mieleen tulee Pro-jectin pienten tuotteiden sarja. Laite on tosiaan aika pienikokoinen, mutta Pro-jectia hitusen korkeamman oloinen. Laitteen pakkauksessa ei hirveästi kyllä ollut annettavaa, laite pakattuna kuplamuoviin ja parisivuinen ohjekirjanen. Jopa perinteinen kamalalta kuulostava rca-kaapeli puuttui. Edessä on yksi simppeli ledi (sininen toki) eikä mitään kytkimiä, koska kyseessä on periaatteessa "yhden asian dac". Signaalia syötetään usb:llä ja joko laitetaan rca:lla analogiseksi tai sitten digillä syötetään eteenpäin sille lopulliselle dacille. Ajatus ilmeisesti sama kuin hi-facella jne. usb-muuntimilla mikäli rca:ta ei käytetä. Koska käytössäni ei ole tähän käyttöön soveltuvaa "isompaa" daccia niin testasin ihan puhtaasti rca:lla syöttämällä tietokoneelta Lehmann Linearia, jossa kiinni Sennheiser HD600 -kuulokkeet.
Laitteen käyttöönotto on yksinkertaista: virta tulee USB:n läpi, joten usb ja rca:t kiinni ja menoksi. Toki ensin pitää vähän kiroilla, kun rca-liittimet omissa kaapeleissani on hyvin jäykät enkä meinaa saada niitä irti äänikortistani. USB kiinni tietokoneeseen ja pienen ajureiden asentelun (automaattista) jälkeen laite oli valmis käytettäväksi. Windowsin (7 home premium 64bit) ääniasetuksista pystyi laitteelle säätämään äänenvoimakkuutta ja määrittelemään näytteenottotaajuuden. Oletuksena valittuna oli 48 kHz jota en muuttanut. Maksimi näkyi olevan 96 kHz eli ei 192 kHz tukea ilmeisesti usbin (asynkronisella ilmeisesti toimisi) rajoitteiden vuoksi, vaikka Hegelin speksien mukaan piiri tukisikin... Testit rajoittuivat joka tapauksessa perinteiseen 44,1 kHz 16bit tason musiikin kuunteluun.
Verrokkina laitteen testauksessa oli oma Asus Xonar ST-äänikortti, joka on palvellut nyt hieman yli vuoden. Xonarissa on suoraan RCA-lähdöt joita olen käyttänyt ja vienyt suoraan RCA:lla signaalin Lehmaniin. Käytännössä siis vain vaihdoin RCA:t äänikortin päästä Hegeliin kiinni ja vaihdoin Windowsista äänilähteen. Kuuntelin muutamia kappaleita molemmilla laitteilla ja kirjailin ylös fiiliksiä niistä. Kun Xonar oli räyhäävä, bassoisempi ja ääni oli enemmän edessä (välillä miltei sylissä), tarjosi Hegel taas hieman rauhoittuneempaa, taaempana olevaa ja kirkkaampaa ääntä. Tietyissä kappaleissa olevat suhinat, kilahdukset jne. herättivät huomiota eivätkä aina positiivisessa mielessä. Kirkkaimmat kappaleet muuttuivat omalla setilläni melko tuskalliseksi Hegelin avulla. Koekappaleiden jälkeen vaihdoin Xonarin takaisin kiinni ja kokeilin samoja kappaleita taas. Suhinat ja kilinät eivät Xonarilla mitenkään mystisesti kadonneet mutta ne eivät kuitenkaan mielestäni korostuneet niin paljoa kuin Hegelillä. Sama muutenkin diskanttipuolen kanssa, joka pysyi paremmin aisoissa. Basso toisaalta nousi melko jyrääväksi joka dominoi raskaammissa vedoissa aika pitkälti tuntumaa, mutta toisaalta raskaamassa musiikissa se on se pointtikin...
Vaikka laite ei omaan settiini oikein tuntunut soveltuvan, niin se vaikuttaa laadukkaalta ja tyylikkäältä. Värivaihtoehtoja tosin on Henry Fordin ideologioita noudattaen vain musta. Toki, musta kuivuu nopeammin ja kyllähän se musta hifi aikanaan tuntui kuulostavan paremmalta ihmisten mielestä... 300 euron hintaluokassa yksinkertainen laite, joka tekee sen minkä lupaa. Toisaalta liitäntöjen niukkuus on harmillista, mutta toisaalta Hegel on ajatellut tämän varmasti jonkinlaisena sisäänajotuotteena, jossa ensin hommataan tämä ja sitten HD10... Toki tähän voi varmasti moni olla tyytyväinen näinkin.
Trilogy sanoi:
Tämä tuntuu oudolta, koska USB-väylä on pakettiväylä jota ei kelloteta, eli siellä ei ole jitteriä laisinkaan, kunhan vain dataa siirretään. SPDIF taasen on kellotettua tavaraa, jossa on aina jonkin verran jitteriä. HD2 on siis tässä mielessä jitter-generaattori, eikä mikään vähentäjä.
jparvio
Hifiharrastaja
Padme sanoi:
Tutustuin HD10 + HD2 -settin joulun pyhien ajan. Ennen tätä olen testannut HD10:n itsenäisenä. Kyllä se niin on, että tietokoneelta USB:lla ajettuna HD2:n kanssa ääni oli parempi kuin ilman sitä.
Mene ja tiedä, miksi...
Kun USB:tä ei käytetä asynkronisessa tilassa, tietokone lähettää paketteja omaan tahtiin, johon DAC:n pitää sopeutua, jottei ääni pätki puskurimuistin tyhjenemisen tai ylivuodon johdosta. Jos tämä sopeutuminen on toteutettu huonosti, ääni on huono.
Minulla oli taannoin HD10 kokeilussa; ääni oli huonompi suoralla USB-kytkennällä verrattuna kytkentään, jossa M-Audio Fast Track Pro toimi USB-SPDIF-muuntimena. Äänen huonommuus ilmeni jonkinlaisena särönä.
Edit: Se, johtuuko kuulemani ero mainitusta syystä, on minulta silkkaa spekulaatiota.
Minulla oli taannoin HD10 kokeilussa; ääni oli huonompi suoralla USB-kytkennällä verrattuna kytkentään, jossa M-Audio Fast Track Pro toimi USB-SPDIF-muuntimena. Äänen huonommuus ilmeni jonkinlaisena särönä.
Edit: Se, johtuuko kuulemani ero mainitusta syystä, on minulta silkkaa spekulaatiota.
Padme sanoi:
Jos SPDIF -signaali kuitenkin tarvitaan, niin kysymyshän on siitä, mitä kautta ja millä välineellä saadaan aikaan paras SPDIF. Ja kuten todettua, audio spec USB ei ole sama asia kuin USB. Tämä on mielestäni hyvä kuvaus audion käsittelystä USB-väylässä: http://www.audioasylum.com/forums/pcaudio/messages/7719.html
behrelec31
Käyttäjä
HEGEL DAC. HD10
Miltä tämä vekotin maistuu korville ?
Tässä on nyt muutaman päivän testattu tuota hegeliä kolmen eri dvd/cd ja Neljännen eli blu-ray soittimen kanssa.
Päälinjassaansa tuo hegel on ruudikas. Tempo ja musiikin rytmi tulee varsin mukavan nopeasti ja mehukkaasti ulos siitä. Vähän niinkuin räjähtävästi leimahtaen syttyy ajoitukset rytmissä. Stereoäänikuva on toki vakaa keskelle tiukasti kolmiuloitteinen ja melko tiiviskin myös taustalla olevissa äänilähteissä tietyin varauksin toki. Ehkä hyvin hyvin lievä keskialueen painotus on tuossa havaittavissa. Mutta. MUTTA! Tosin täytyy sanoa sekin, että
mikäli käyttää eri soittimia niin ne kaikki soittimet soivat keskimäärin samoin mittamatkoin, ja ulottuvuuksin toisiinsa nähden/katsoen. Mutta eri soittimia kokeilluissani olen havainnut että
äänen jännittynyt vire herkkyys tai sanotaanko elävyys näkökulma lisääntyy mitä tuoreempi cd/dvd soitin kytketään tuohon hd 10:iin. Tällä tarkoitan sitä asiaa että äänikuvassa tapahtuvat ilmiöt saavat enemmän ikäänkuin erilaisia kerrosvaatteita (vanha tuttulause olisi sitä lihaa ympärillä) aina omalle äänilähteellensä stereokuvassa. Eli äänikuvassa käytännössä tapahtuu eri kerroksien tiivistymistä.
Ehkä hienoin piirre tuossa dacissa on kumminkin sen voimakkuuden luonne antaa nopeasti iskuääniä. Ja se sopiikin hyvin hienosti bassosävyjen seurantaan, tai subbarin kanssa vielä hienommin elokuvien katseluunkin (äänimassat elokuvien taustalla olevissa kohteissa ovat varsin mahtavi/vakuuttavia ja selkeitäkin). Tämä dac on mielestäni varsin korkeatasoinen ja (itse en pidä koko lauseesta musikaallinen) mutta ehkä sanotaanko se tuttu analogisesti luontevan soljuva virtaamaan musiikin säveliä ilmaan.
Tämä dac ei pidä mitään ääntä itsessäänsä, mutta se lämpiää hieman kädenlämöstä ylöspäin kun se on tunteja ollut käytössä/tai vain pelkästään päällä. Tuo kun nousee noin 40-45 asteeseen ja pysyy siinä sitten kokoajan. Tämä siis karkea arvio lämmöstä. Ehkä dacin äänikuva on kumminkin lievähkön lievästi tyyppiä monitorimainen. Sitä on hyvin vaikeata sanoa onko se niin vai haluanko vain määrittää tuon merkityksen tämän luonteeseen sen takia, koska siinä on taipumus tuohon nopeatempoisuuteen. Mutta samalla lievähkön lievään elävyyden tietynlaiseen pikkuriikkisen happaman luonteiseen pikantti sävyyn. Voi toki johtua eri soittimistakin tuo havainto. Ja myös siitäkin että vaatimustaso tuolle dacille on odotustakin korkeampi. Mutta erittäin tasokashan tämä on kaikenkattavalla musiikilla. Ääni on myös lisäksi lähempänä kesän lämpöä kuin kevään koleutta.
Huonot puolet ovat ehkä se että äänikuvan kerroksien noin. 5-10 metrin syvyyksissä pääesiintyjän takana pääsääntöisesti nyt musiikissa saisi olla vieläkin enemmän tuota resoluutiota/tiivistymistä. Tosin tämäkin taso on varsin kovaa tasoa eli on oikein hyvä jo. Ja kuten edellä sanoin on hyvin erikoista että jokaisella eri soittimella jonka olen yhdistänyt joko valokaapelilla tai coaxi kaapelilla tähän, niin niiden elävyys luonne ja tuo vaatetus eli kerroksellisuus eroavat toisistaansa melko helpostikkin. Jos on taas kohtuullisen uusi soitin ja yhdistää tähän dacciin, niin tuo dac pyrkii mallintamaan eläväätoistoa tiiviimmin ja uskottavammin kuin nuo vanhemmat edeltävät soittimet muutaman vuoden takaa. En tiedä syytä tähän. Mutta sen tiedän että coaxi johdon jos vaihtaa omatekoiseen ja paksumpaan rca-audiojohtoon (5mm) kuparijohtoon tulee värikylläisyys sävyjä hieman enemmän esiin erikohtaa musiikin lähteistä. Tätäkään ilmiötä en tiedä mistä johtuu. Mutta vastaavasti musiikkiin saattaa tulla sinne tänne myös valitettavasti pika katkoja helpommin. Sen olen myös huomannut että noiden vanhojen soittimien hapettuneisiin coaxi päihin kytkettäessä tämän hd 10:n tulee katkoja valtavasti enemmän kuin uudempiin soittimiin. Ei kiva.
Joka tapauksessa tämä musta peltikuorinen kapistus on hyvin tasokas kokonaisuudessaansa. Ja se toimii heti kun se saa virtaa/bittejä haukattua sisäänsä. Tuo etulevyssä oleva mustakytkin painike on kuin hipaisunäppäin, eli se reagoi pieneen sormen paineeseen erittäin hienosti ja salaman nopeasti. Usb-sisääntuloa en ole vielä kokeillut kertaakaan. Ehkäpä sit joskus.
Eipä tässä nyt muuta. Oikein hyvä peli.
Terv. behrelec31
Miltä tämä vekotin maistuu korville ?
Tässä on nyt muutaman päivän testattu tuota hegeliä kolmen eri dvd/cd ja Neljännen eli blu-ray soittimen kanssa.
Päälinjassaansa tuo hegel on ruudikas. Tempo ja musiikin rytmi tulee varsin mukavan nopeasti ja mehukkaasti ulos siitä. Vähän niinkuin räjähtävästi leimahtaen syttyy ajoitukset rytmissä. Stereoäänikuva on toki vakaa keskelle tiukasti kolmiuloitteinen ja melko tiiviskin myös taustalla olevissa äänilähteissä tietyin varauksin toki. Ehkä hyvin hyvin lievä keskialueen painotus on tuossa havaittavissa. Mutta. MUTTA! Tosin täytyy sanoa sekin, että
mikäli käyttää eri soittimia niin ne kaikki soittimet soivat keskimäärin samoin mittamatkoin, ja ulottuvuuksin toisiinsa nähden/katsoen. Mutta eri soittimia kokeilluissani olen havainnut että
äänen jännittynyt vire herkkyys tai sanotaanko elävyys näkökulma lisääntyy mitä tuoreempi cd/dvd soitin kytketään tuohon hd 10:iin. Tällä tarkoitan sitä asiaa että äänikuvassa tapahtuvat ilmiöt saavat enemmän ikäänkuin erilaisia kerrosvaatteita (vanha tuttulause olisi sitä lihaa ympärillä) aina omalle äänilähteellensä stereokuvassa. Eli äänikuvassa käytännössä tapahtuu eri kerroksien tiivistymistä.
Ehkä hienoin piirre tuossa dacissa on kumminkin sen voimakkuuden luonne antaa nopeasti iskuääniä. Ja se sopiikin hyvin hienosti bassosävyjen seurantaan, tai subbarin kanssa vielä hienommin elokuvien katseluunkin (äänimassat elokuvien taustalla olevissa kohteissa ovat varsin mahtavi/vakuuttavia ja selkeitäkin). Tämä dac on mielestäni varsin korkeatasoinen ja (itse en pidä koko lauseesta musikaallinen) mutta ehkä sanotaanko se tuttu analogisesti luontevan soljuva virtaamaan musiikin säveliä ilmaan.
Tämä dac ei pidä mitään ääntä itsessäänsä, mutta se lämpiää hieman kädenlämöstä ylöspäin kun se on tunteja ollut käytössä/tai vain pelkästään päällä. Tuo kun nousee noin 40-45 asteeseen ja pysyy siinä sitten kokoajan. Tämä siis karkea arvio lämmöstä. Ehkä dacin äänikuva on kumminkin lievähkön lievästi tyyppiä monitorimainen. Sitä on hyvin vaikeata sanoa onko se niin vai haluanko vain määrittää tuon merkityksen tämän luonteeseen sen takia, koska siinä on taipumus tuohon nopeatempoisuuteen. Mutta samalla lievähkön lievään elävyyden tietynlaiseen pikkuriikkisen happaman luonteiseen pikantti sävyyn. Voi toki johtua eri soittimistakin tuo havainto. Ja myös siitäkin että vaatimustaso tuolle dacille on odotustakin korkeampi. Mutta erittäin tasokashan tämä on kaikenkattavalla musiikilla. Ääni on myös lisäksi lähempänä kesän lämpöä kuin kevään koleutta.
Huonot puolet ovat ehkä se että äänikuvan kerroksien noin. 5-10 metrin syvyyksissä pääesiintyjän takana pääsääntöisesti nyt musiikissa saisi olla vieläkin enemmän tuota resoluutiota/tiivistymistä. Tosin tämäkin taso on varsin kovaa tasoa eli on oikein hyvä jo. Ja kuten edellä sanoin on hyvin erikoista että jokaisella eri soittimella jonka olen yhdistänyt joko valokaapelilla tai coaxi kaapelilla tähän, niin niiden elävyys luonne ja tuo vaatetus eli kerroksellisuus eroavat toisistaansa melko helpostikkin. Jos on taas kohtuullisen uusi soitin ja yhdistää tähän dacciin, niin tuo dac pyrkii mallintamaan eläväätoistoa tiiviimmin ja uskottavammin kuin nuo vanhemmat edeltävät soittimet muutaman vuoden takaa. En tiedä syytä tähän. Mutta sen tiedän että coaxi johdon jos vaihtaa omatekoiseen ja paksumpaan rca-audiojohtoon (5mm) kuparijohtoon tulee värikylläisyys sävyjä hieman enemmän esiin erikohtaa musiikin lähteistä. Tätäkään ilmiötä en tiedä mistä johtuu. Mutta vastaavasti musiikkiin saattaa tulla sinne tänne myös valitettavasti pika katkoja helpommin. Sen olen myös huomannut että noiden vanhojen soittimien hapettuneisiin coaxi päihin kytkettäessä tämän hd 10:n tulee katkoja valtavasti enemmän kuin uudempiin soittimiin. Ei kiva.
Joka tapauksessa tämä musta peltikuorinen kapistus on hyvin tasokas kokonaisuudessaansa. Ja se toimii heti kun se saa virtaa/bittejä haukattua sisäänsä. Tuo etulevyssä oleva mustakytkin painike on kuin hipaisunäppäin, eli se reagoi pieneen sormen paineeseen erittäin hienosti ja salaman nopeasti. Usb-sisääntuloa en ole vielä kokeillut kertaakaan. Ehkäpä sit joskus.
Eipä tässä nyt muuta. Oikein hyvä peli.
Terv. behrelec31
behrelec31
Käyttäjä
Tämä hegel alkaa olemaan aika kovaa kauraa sanon minä. Tuntuu että sen ääni avautuu tai parantuu joka päivä aika outoa? Oonkohan mä kuumeessa?
Itse asiassa Ihan mieltsin makeesuolattu tykki. Laatu on hyvin selkeä ja vakuuttava riippuen siitä mitä soitinta käytät, niin sitä erilaisempi kumminkin on lopputulos. Tässä on tullut olohuoneeseen palattua sterolaitteisiin hegelin kera, ja huomannut että kaikki äänitteet jakaantuu hyvin veitsenterävällä otteella ja vahvalla juovalla (kanjonilla !) toisen Philips dvd-soittimeni soittavan cd-levyjäni super laadullisesti ainoastaan kaikkia kuollutta ympäristöä jota on siis makeutettu (kaikuijen/tilan luonne/efectit) keinotekoisilla digitaali laitteilla mitä erilaisin studio kikoin/äänenvärein/luontein. Eli siis studiotasoiset äänitteet soivat vähintään genelec/maccie tarkkuudella tai niiden äänitysten maksimaalisella potentiaalilla mitä niistä saadaan yleensäkään irti.
Haastan kuuntelu vertailuun toki jos joku epäilee sanojani. Ihan sama mitkä stereosysteemit sulla sitten hintaisekseen on.
Ja taas LG-dvd/cd soittimellani taas soittaa aidommin vain aidot rytmisoittimet (puu/peltisoittimet jne..). Eli vakuuttavammin ja elävämmin/lämmöin. Kumminkin lievällä tumman sävelinrakentein siis selkeästi erottuen edukseensa kumminkaan korostamatta äänitystiloja/aitojasoittimia kaikuineen (niitä studiokeinotekoisuuskaikuja). Kuullostaa Ikään kuin suolattuna elämän makuna (kaiut ovat siis täysin erilaiset näiden erisoittimien kesken eriäänitys tiloissa aitojen äänilähteiden niitä tuoden ilmi paremmin lg-soiitimessani.!). Tosin erilaiset tilat myös eri ulkoäänitteissä tai sisätiloissa joissa ei siis studio tiloissa, soivat erittäin rauhoittavan rennosti ja vakuuttavin ottein. Toki tietty kompromissi missä vähääkään on studioefectejä siloiteltuna aitojen soittimien mukaan/sekaan soittaa tuo vanha 2004 vuoden philips dvd/cd soitin sen edelleen huomattavasti paremmin/mielekkäämmin/ilmekkäämmin/ikään kuin keinotekoisen makeutusaineineen rakenteen mukaisesti ja tehden aidoista soittimista sitten muovin efectiä erottaakseen sen epä-aidommaksi siis havaiten korvilla tuon havainnon tehon/eroavuuden.
Eli hegel soi toisella soittimellani paremmin studiokama kaikin keinomakeutuksin ehdoin. Ja taas toisella soittimellani pääsääntöisesti aidot äänitteet suolan kera. Erikoinen ilmiö on tullut eteeni huh. sanon vieläkerran HUH!
Selvästi tuo Hegel pistää äänilähteet (musiikit/soittimet) täysin kahteen eri leiriin, ja sen jopa helposti erottaa...
Hassua on se että nyt saa sitä mitä on varsinaisesti tilattukkin.
Tämä Hegel dac on todellakin huipputuote ja alan kallistua sen positiivisiinrakenne puoliin. Vaikka se on mielestäni tosin ajateltuna aivan lian kalllis laitos. Sillä on siitä huolimatta kumminkin mielestäni sellainen täysin analoginen äänirakenne josta sen laatu varmantaa että se ei itse muokkaa ääntä, eli ei tippaakaan siinä itsesäänsä ole mitään omaa äänikuvarakennetta olemassa ollenkaan. Vaan kaikki mitä sille syötetään on eriäänilähteiden/soittimien omasta luonteesta tulevaa omaa personoitua astian makua joka erottuu sitten erillisiksi piirteiksi sen soittimensa omistarakenne lähtökohdista//laatutekijöistä. Koska olen hyvin tietoinen millainen äänenkuvarakenne/rytmit/piirteet eri soittimieni kesken on jo vuosien kuuntelukokeilujeni yhteydessä tulleet jo siis hyvin tutuiksi.
Myös diskanttitaso on korkeatasoinen dacissa, ja joka riippuu jälleen taas täysin loppujen lopuksi cd/dvd/sacd/bluray soittimen lähtötasosta/laadusta oli sitten käytössä valokaapeli tai coaxi. Tätä en edelleenkään tiedä miksi eri soittimilla on eri taajusvasteen kohdissa erilaisia painotuksia toisiinsa enemmissä määrin.
Eli tarkoitan suomeksi sanottuna että toisella soittimella voisi vetää vaakaluotilangan koko taajusvasteesta suhteellisen puhtaana 20hz-20khz, mutta sen kaikkein superkuultavin eli laadullisin laatu tekijä joka erottaa sitten tämän soittimen toisesta soittimesta edukseensa erottuu esim. Kohdalle 2300hz-3700 hz. Jossa läpikuultavuus (ikäänkuin kullan jaloisuus aste silmillä nähtynä toki) on tässäkohtaa näissä tiukoissa rajoissa aivan toista luokkaa kuin vastaavasti toisen soittimen taajuusvastetta katsoen taas ihan eri kohdissa. Eli vaikkapa kohdassa 5500hz-7200hz jossa taas sen etu eli läpikuultavuus-aste on sen kohdalla poikeampi tai sanotaanko laadullisin maximaalisin kohta siis koko siltä soittimen potentiaalilta jolla tuo soitin soittaa eri ääitteitä suhteessa toiseen soittimeen nähden. Nämä hz:it oli nyt hatusta vedettyjä eli ei mennä nyt niihin niinkään. Mutta määrittelin tuon eroavuuden kohdan näin jotta eroavaisuus tulee kaikkein selkeimmin esiin mitä siis haetaan.
On tämä Norjalainen Hegel melkoinen äänentoiston valomiekka sanon minä. Harmi että se maksaa niin paljon. Kumminkin halusin antaa ymmärtää että taajuusvastetta katsottaessa sivusta sen kylkeen eri äänilähde soittimien kesken (esim. tv:een kautta taajuuspyyhkäisy tai vastaavasti pelkkänä kuulo havaintona musiikkia peilaten erisoittimia verraten aitouteen), niin mikään taajuusvasteen kohta ei ole koko sen matkalta 1hz-22.000khz virheetön. Vaan eri dvd/cd-soittimien laaduissa on toki eroja jotka puoltavat niiden käyttöä aina tiettyyn musiikki tyylilajiin parhaiten. Tämä ero vain kasvaa tällä dacilla.
Jokainen saa toki olla omaa mieltä. Mutta tätä mieltä olen minä enkä anna periksi väitteilleni.
Terv. behrelec31.
Anteeksi kielioppivirheeni ja vaikeahko selostukseni.
Itse asiassa Ihan mieltsin makeesuolattu tykki. Laatu on hyvin selkeä ja vakuuttava riippuen siitä mitä soitinta käytät, niin sitä erilaisempi kumminkin on lopputulos. Tässä on tullut olohuoneeseen palattua sterolaitteisiin hegelin kera, ja huomannut että kaikki äänitteet jakaantuu hyvin veitsenterävällä otteella ja vahvalla juovalla (kanjonilla !) toisen Philips dvd-soittimeni soittavan cd-levyjäni super laadullisesti ainoastaan kaikkia kuollutta ympäristöä jota on siis makeutettu (kaikuijen/tilan luonne/efectit) keinotekoisilla digitaali laitteilla mitä erilaisin studio kikoin/äänenvärein/luontein. Eli siis studiotasoiset äänitteet soivat vähintään genelec/maccie tarkkuudella tai niiden äänitysten maksimaalisella potentiaalilla mitä niistä saadaan yleensäkään irti.
Haastan kuuntelu vertailuun toki jos joku epäilee sanojani. Ihan sama mitkä stereosysteemit sulla sitten hintaisekseen on.
Ja taas LG-dvd/cd soittimellani taas soittaa aidommin vain aidot rytmisoittimet (puu/peltisoittimet jne..). Eli vakuuttavammin ja elävämmin/lämmöin. Kumminkin lievällä tumman sävelinrakentein siis selkeästi erottuen edukseensa kumminkaan korostamatta äänitystiloja/aitojasoittimia kaikuineen (niitä studiokeinotekoisuuskaikuja). Kuullostaa Ikään kuin suolattuna elämän makuna (kaiut ovat siis täysin erilaiset näiden erisoittimien kesken eriäänitys tiloissa aitojen äänilähteiden niitä tuoden ilmi paremmin lg-soiitimessani.!). Tosin erilaiset tilat myös eri ulkoäänitteissä tai sisätiloissa joissa ei siis studio tiloissa, soivat erittäin rauhoittavan rennosti ja vakuuttavin ottein. Toki tietty kompromissi missä vähääkään on studioefectejä siloiteltuna aitojen soittimien mukaan/sekaan soittaa tuo vanha 2004 vuoden philips dvd/cd soitin sen edelleen huomattavasti paremmin/mielekkäämmin/ilmekkäämmin/ikään kuin keinotekoisen makeutusaineineen rakenteen mukaisesti ja tehden aidoista soittimista sitten muovin efectiä erottaakseen sen epä-aidommaksi siis havaiten korvilla tuon havainnon tehon/eroavuuden.
Eli hegel soi toisella soittimellani paremmin studiokama kaikin keinomakeutuksin ehdoin. Ja taas toisella soittimellani pääsääntöisesti aidot äänitteet suolan kera. Erikoinen ilmiö on tullut eteeni huh. sanon vieläkerran HUH!
Selvästi tuo Hegel pistää äänilähteet (musiikit/soittimet) täysin kahteen eri leiriin, ja sen jopa helposti erottaa...
Hassua on se
että nyt saa sitä mitä on varsinaisesti tilattukkin. Tämä Hegel dac on todellakin huipputuote ja alan kallistua sen positiivisiinrakenne puoliin. Vaikka se on mielestäni tosin ajateltuna aivan lian kalllis laitos. Sillä on siitä huolimatta kumminkin mielestäni sellainen täysin analoginen äänirakenne josta sen laatu varmantaa että se ei itse muokkaa ääntä, eli ei tippaakaan siinä itsesäänsä ole mitään omaa äänikuvarakennetta olemassa ollenkaan. Vaan kaikki mitä sille syötetään on eriäänilähteiden/soittimien omasta luonteesta tulevaa omaa personoitua astian makua joka erottuu sitten erillisiksi piirteiksi sen soittimensa omistarakenne lähtökohdista//laatutekijöistä. Koska olen hyvin tietoinen millainen äänenkuvarakenne/rytmit/piirteet eri soittimieni kesken on jo vuosien kuuntelukokeilujeni yhteydessä tulleet jo siis hyvin tutuiksi.
Myös diskanttitaso on korkeatasoinen dacissa, ja joka riippuu jälleen taas täysin loppujen lopuksi cd/dvd/sacd/bluray soittimen lähtötasosta/laadusta oli sitten käytössä valokaapeli tai coaxi. Tätä en edelleenkään tiedä miksi eri soittimilla on eri taajusvasteen kohdissa erilaisia painotuksia toisiinsa enemmissä määrin.
Eli tarkoitan suomeksi sanottuna että toisella soittimella voisi vetää vaakaluotilangan koko taajusvasteesta suhteellisen puhtaana 20hz-20khz, mutta sen kaikkein superkuultavin eli laadullisin laatu tekijä joka erottaa sitten tämän soittimen toisesta soittimesta edukseensa erottuu esim. Kohdalle 2300hz-3700 hz. Jossa läpikuultavuus (ikäänkuin kullan jaloisuus aste silmillä nähtynä toki) on tässäkohtaa näissä tiukoissa rajoissa aivan toista luokkaa kuin vastaavasti toisen soittimen taajuusvastetta katsoen taas ihan eri kohdissa. Eli vaikkapa kohdassa 5500hz-7200hz jossa taas sen etu eli läpikuultavuus-aste on sen kohdalla poikeampi tai sanotaanko laadullisin maximaalisin kohta siis koko siltä soittimen potentiaalilta jolla tuo soitin soittaa eri ääitteitä suhteessa toiseen soittimeen nähden. Nämä hz:it oli nyt hatusta vedettyjä eli ei mennä nyt niihin niinkään. Mutta määrittelin tuon eroavuuden kohdan näin jotta eroavaisuus tulee kaikkein selkeimmin esiin mitä siis haetaan.
On tämä Norjalainen Hegel melkoinen äänentoiston valomiekka sanon minä. Harmi että se maksaa niin paljon. Kumminkin halusin antaa ymmärtää että taajuusvastetta katsottaessa sivusta sen kylkeen eri äänilähde soittimien kesken (esim. tv:een kautta taajuuspyyhkäisy tai vastaavasti pelkkänä kuulo havaintona musiikkia peilaten erisoittimia verraten aitouteen), niin mikään taajuusvasteen kohta ei ole koko sen matkalta 1hz-22.000khz virheetön. Vaan eri dvd/cd-soittimien laaduissa on toki eroja jotka puoltavat niiden käyttöä aina tiettyyn musiikki tyylilajiin parhaiten. Tämä ero vain kasvaa tällä dacilla.
Jokainen saa toki olla omaa mieltä. Mutta tätä mieltä olen minä enkä anna periksi väitteilleni.
Terv. behrelec31.
Anteeksi kielioppivirheeni ja vaikeahko selostukseni.
behrelec31
Käyttäjä
Tässä on pari kuvaa Hd 10 dacistani.
Noi levyt tuossa on oivaa testimateriaalia. Nuo kun tulevat eri irtonumero audiolehtien mukana.
En mä niistä lehdistä niinkään mitenkään perusta. Mutta nuo levyt ovat aika nannaa hyville stereolaitteille/tällä dacille mehevän lihaisanluun pureskeluun. Eteenkin tuo maailmanmusiikki kun aukenee ihan uudellatavalla kun erilaiset soittimet/soitinryhmät ja musiikki tyylilajit saavat musiikin tarkkuuden ja rytmin rakenteen toimimaan sellaisella innostavan ja myös tietyllä tavalla odottavan jännitteen ja mielenkiinnon tuomalla otteella. Ja jalkakin välillä lähtee mukaan.
Joten nyt toivoisin myös muilta harrastajilta suomesta näkökantoja kyseisestä dacista, oli ne sitten millaisia tahansa.
Antakaas palautetta.
terv. behrelec31
Noi levyt tuossa on oivaa testimateriaalia. Nuo kun tulevat eri irtonumero audiolehtien mukana.
En mä niistä lehdistä niinkään mitenkään perusta. Mutta nuo levyt ovat aika nannaa hyville stereolaitteille/tällä dacille mehevän lihaisanluun pureskeluun. Eteenkin tuo maailmanmusiikki kun aukenee ihan uudellatavalla kun erilaiset soittimet/soitinryhmät ja musiikki tyylilajit saavat musiikin tarkkuuden ja rytmin rakenteen toimimaan sellaisella innostavan ja myös tietyllä tavalla odottavan jännitteen ja mielenkiinnon tuomalla otteella. Ja jalkakin välillä lähtee mukaan.
Joten nyt toivoisin myös muilta harrastajilta suomesta näkökantoja kyseisestä dacista, oli ne sitten millaisia tahansa.
Antakaas palautetta.
terv. behrelec31
Liitteet
behrelec31
Käyttäjä
Äläkälää kysykö miksi foliota on kiedottu noiden rca johtojen ympärille.
Sillä olen hyvin hyvin hyvin tietoisesti tietoinen miten sillä puolen monitorin eri ikäpolvet luonteesta riippumatta asian jo näkevät/ajattelevat ääneen.
Ja kumminkin ymmärrys jää helposti peittoon mitä sillä haetaan. Joka tapauksessa sen folion hyöty on hyvin kyseenalainen tällähetkellä, ja se oli lähinnä vain kokeilua ja pyrkiä vaimentamaan/poistamaan/suodattamaan kaikkia radiotaajuuksia (perusradio ja lähinnä pitkät taajuudet) joita aikanaan vuoti aktiivikovaäänisiini. Nykyää ei tosin kuulu mitään häiriöitä, liekö sitten sillä merkitystä tai sillä että olen balansoituja johtoja myös eristänyt paljon paremmin. Kumminkin en ole jaksanut perehtyä tuohon folion poistamiseenkaan juurikaan...
Joka tapauksessa vaikka tuo folio rca-hopeajohdon päällä hihittääkin/naurattaa kovastikin, niin ole sinä onnellinen ihmisenä siitä että olet mielestäsi järjenmittaluokassa tasapainossa sen nykyisen tietämyksesi kanssa, ja sen kanssa jolla voisit koeta sitten häpeäntunnetta kokeilla rajojasi uskaliain askelein julkisuuteen astuen. Eli sivusta seuranneena et menetä muuta kuin kokevien tiedon merkitysten jättämisen omaan arvoon eri vuorovaikutus suhteista ilman tahtoa tietää sen syvemmin merkityksiä.
Lisäksi muuta asiaa..
Tuo verkkovirtarasia tuossa vasemmalla kuvissa on ihan kökkö äänenlaatutekijöistä mitattuna (älkää missään nimessä ostako!). Se toimii mielestäni ainoastaan genelecin subbarille kohtuullisen hyvin, perustuen siihen ajatukseen/kuuntelukokemuksiini että se soi pääkovaäänisillä korostaen diskantti taajuuksia liikaa tehden kaikesta äänestä kylmää saundia, joten luovuin sen yhdistämisestä pääkovaäänisiini, mutta koen että se laimentaa paremminkin subbarissa sopivasti ikään kuin basson korkeimpia taajuuksia noin karkeasti heittäen 40hz-ylöspäin menevää bassohuntua/värähtelyä/kerroksia joka ikään kuin laskostuu ohuesti taajuuskaistalla kohti korkeimpien taajuuksien päälle epäsuotuisasti. Eli suomennettuna koen että nopeat iskubassot musiikissa kuin musiikissa ja niiden isku tiheytyneimmillään vaikkapa tuossa 60-80 hz leviävät myös tietynlaisena pitkänä vaimentuma huntuna ylä taajuuksien päälle liian paljossa kerroksittaissa määrin. Tuon takia tuo verkkovirtaylijännitesuoja rasia toimii paremmin tuossa subbasen kanssa. Se kun katkaisee tuon yläbasson sopivasti ja 100-1000hz soi vakuuttavamin pääkovaäänisistäni. Tai näin ainakin koen.
Erikosta on se että noilla jokaisella verkkovirta salamanylijännite suojalla on erilainen äänenrakenne kun niihin on kytketty joko pääkovaääniset tai subbari tai eri cd/dvd soittimet.
Olen tässä ostanut uuden hyvin halvan ylijännitesuojan jossa on varistori sekä kaasupurkausputki sisällä ja useita suoja tasoja. Ja täytyy sanoa että tuo varistori on avain tekijä verkkovirtasähkön puhdistamisessa. En kerro tämän enempää koska kokeilut ovat vielä kesken. Mutta palaamme asiaan.
Anteeksi että aiheeni poikkesi hegelistä.
terv. behrelec31
Sillä olen hyvin hyvin hyvin tietoisesti tietoinen miten sillä puolen monitorin eri ikäpolvet luonteesta riippumatta asian jo näkevät/ajattelevat ääneen.
Ja kumminkin ymmärrys jää helposti peittoon mitä sillä haetaan. Joka tapauksessa sen folion hyöty on hyvin kyseenalainen tällähetkellä, ja se oli lähinnä vain kokeilua ja pyrkiä vaimentamaan/poistamaan/suodattamaan kaikkia radiotaajuuksia (perusradio ja lähinnä pitkät taajuudet) joita aikanaan vuoti aktiivikovaäänisiini. Nykyää ei tosin kuulu mitään häiriöitä, liekö sitten sillä merkitystä tai sillä että olen balansoituja johtoja myös eristänyt paljon paremmin. Kumminkin en ole jaksanut perehtyä tuohon folion poistamiseenkaan juurikaan...
Joka tapauksessa vaikka tuo folio rca-hopeajohdon päällä hihittääkin/naurattaa kovastikin, niin ole sinä onnellinen ihmisenä siitä että olet mielestäsi järjenmittaluokassa tasapainossa sen nykyisen tietämyksesi kanssa, ja sen kanssa jolla voisit koeta sitten häpeäntunnetta kokeilla rajojasi uskaliain askelein julkisuuteen astuen. Eli sivusta seuranneena et menetä muuta kuin kokevien tiedon merkitysten jättämisen omaan arvoon eri vuorovaikutus suhteista ilman tahtoa tietää sen syvemmin merkityksiä.
Lisäksi muuta asiaa..
Tuo verkkovirtarasia tuossa vasemmalla kuvissa on ihan kökkö äänenlaatutekijöistä mitattuna (älkää missään nimessä ostako!). Se toimii mielestäni ainoastaan genelecin subbarille kohtuullisen hyvin, perustuen siihen ajatukseen/kuuntelukokemuksiini että se soi pääkovaäänisillä korostaen diskantti taajuuksia liikaa tehden kaikesta äänestä kylmää saundia, joten luovuin sen yhdistämisestä pääkovaäänisiini, mutta koen että se laimentaa paremminkin subbarissa sopivasti ikään kuin basson korkeimpia taajuuksia noin karkeasti heittäen 40hz-ylöspäin menevää bassohuntua/värähtelyä/kerroksia joka ikään kuin laskostuu ohuesti taajuuskaistalla kohti korkeimpien taajuuksien päälle epäsuotuisasti. Eli suomennettuna koen että nopeat iskubassot musiikissa kuin musiikissa ja niiden isku tiheytyneimmillään vaikkapa tuossa 60-80 hz leviävät myös tietynlaisena pitkänä vaimentuma huntuna ylä taajuuksien päälle liian paljossa kerroksittaissa määrin. Tuon takia tuo verkkovirtaylijännitesuoja rasia toimii paremmin tuossa subbasen kanssa. Se kun katkaisee tuon yläbasson sopivasti ja 100-1000hz soi vakuuttavamin pääkovaäänisistäni. Tai näin ainakin koen.
Erikosta on se että noilla jokaisella verkkovirta salamanylijännite suojalla on erilainen äänenrakenne kun niihin on kytketty joko pääkovaääniset tai subbari tai eri cd/dvd soittimet.
Olen tässä ostanut uuden hyvin halvan ylijännitesuojan jossa on varistori sekä kaasupurkausputki sisällä ja useita suoja tasoja. Ja täytyy sanoa että tuo varistori on avain tekijä verkkovirtasähkön puhdistamisessa. En kerro tämän enempää koska kokeilut ovat vielä kesken. Mutta palaamme asiaan.
Anteeksi että aiheeni poikkesi hegelistä.
terv. behrelec31