Havaitun äänenlaadun ja mittausten korrelaatio

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Insinööri
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Fft juurikin on vienyt ajattelua pois siitä, että lähtösignaali ei muokkaudu taajuusrajoitteisesti toistoketjussa, kuten esimerkistäsikin näkyy, ajallisesti signaalin ulkopuolelle "ilmestyy" alkuperäiseen taajuuteen liittyvää informaatiota, jota ei tietenkään voi olla kuin laskennallisesti
Taidat nyt sortua ylitulkintaan ja turhaan problematisointiin. Tarkoitus oli vain visualisoida että purskeen/transientin amplitudin nousut ja laskut hidastuvat jos kaista on rajallinen. FFT filtteri oli vain käyttämässani sovelluksessa oleva nimitys ko. suotimelle, joka näyttää toiminnallisesti konvoluutiolta.
Sama signaali näyttää tältä, jos kaistan rajoitus tehdään "tavallisella" IIR:llä 40. asteen Butterworth yli- ja alipäästöllä. Tulos viivästyy varsin radikaalisti ja esisointi jää pois - kuten IIR:ltä voi odottaa.
1781596864630.webp
 
Myös pelkästään perustaajuuden alapuolisen kaistan skalpeeraus saattaa kiinnostaa. Tässä on edellistä vastaava 40. asteen ylipäästö 432 Hz kohdalla eli pian 480 Hz perustaajuuden alla.
1781597516530.webp
Käytännön sovelluksessa esim. bassotransientti hidastuu/löystyy, jos kaista katkeaa pian perustaajuuden alta luontaisesti tai sitä leikataan subsonic-suotimella turhan poikkeutuksen rajoittamiseksi. Luontaisesti jyrkimmästä loivimpaan: passiivisäteilijä, refleksi, dipoli ja muut vuotavat, suljettu.
 
Vaikka en enää hyvin pitkälti ymmärrä tästä keskustelusta hölkäsen pöläystä, mutta eikö purskeen/impulsin aikaikkuna ole taajuusriippuvainen. Eli siis 400hz "napsu" on jokatapauksessa aina nopeampi kuin 40hz isku, jos toistoon rajataan sama aikaikkuna. 40hz iskuääni vaatii pidemmän aikaikkunan toistuakseen kokonaan. Kaiutinta ajatellen toiston napakkuus ja nopeuden tunne tulee siis aika pitkälti korkeammista taajuuksista (ja perustaajuuden kerrannaisista) ja niiden integroituvuudesta matalimpiin taajuuksiin.
 
Vaikka en enää hyvin pitkälti ymmärrä tästä keskustelusta hölkäsen pöläystä, mutta eikö purskeen/impulsin aikaikkuna ole taajuusriippuvainen. Eli siis 400hz "napsu" on jokatapauksessa aina nopeampi kuin 40hz isku, jos toistoon rajataan sama aikaikkuna. 40hz iskuääni vaatii pidemmän aikaikkunan toistuakseen kokonaan. Kaiutinta ajatellen toiston napakkuus ja nopeuden tunne tulee siis aika pitkälti korkeammista taajuuksista (ja perustaajuuden kerrannaisista) ja niiden integroituvuudesta matalimpiin taajuuksiin.
Ainakin kuulostaisi loogiselta. Viimeisimpään liittyen, eikös vaikkapa bassorummunkin napakkuuden ja nopeuden tunne paljolti tule sen korkeampien taajuuksien kerrannaisista ja transienteista? Käytännössä sitten kaiketi edeltävän keskustelun ja rytmisyysketjun pohjalta rytmisyyden kokemiseen vaikuttavat osaltaan huoneakustiikka ja systeemin taajuuksien välinen oikea-aikaisuus (ryhmäviive).
 
Viimeksi muokattu:
Taidat nyt sortua ylitulkintaan ja turhaan problematisointiin. Tarkoitus oli vain visualisoida että purskeen/transientin amplitudin nousut ja laskut hidastuvat jos kaista on rajallinen. FFT filtteri oli vain käyttämässani sovelluksessa oleva nimitys ko. suotimelle, joka näyttää toiminnallisesti konvoluutiolta.
Sama signaali näyttää tältä, jos kaistan rajoitus tehdään "tavallisella" IIR:llä 40. asteen Butterworth yli- ja alipäästöllä. Tulos viivästyy varsin radikaalisti ja esisointi jää pois - kuten IIR:ltä voi odottaa.
katso liitettä 413050
Kuinka 10 jakson sinipurskeesta lopputuloksena syntyy tuonkaltainen noin 50 jaksoa "ääntä"?
 
Jos signaalin kuvaajaa käytettäisiin yleisesti kerrottaessa äänen ilmiöistä niin vähitellen päästäisiin eroon mittausten ja varsinkin fft esitysten harhauttavasta vaikutuksesta, niin minä asian näen, vai hämäännynkö siitä, että itse ymmärrän signaalin muodosta liian paljon asioita ja ne ovatkin oikeasti vaikeasti ymmärrettäviä asioita?


Mittasignaalin jaksollisuus on tärkeää

Ihmettelen väitettäsi siitä, että FFT spektrianalysaattorit aiheuttaisivat jotenkin harhauttavan vaikutuksen. Minä suoritin Luonnollisen mittasignaalin ensimmäiset testimittauksen vuonna 1983 pyyhkäisevällä spektrianalysaattorilla, mutta myöhemmät mittaukset olen tehnyt FFT-spektrianalysaattorilla. Molemmilla periaateilla saadaan täsmälleen samat tulokset, kun tarkastellaan selvästi jaksollisia signaaleita.

Jos tarkastelet vain kertaluontoisia ilmiöitä, niin niitä voit nähdä parhaiten aikatasossa muistioskilloskoopilla. Kertaluontoisen ilmiön tarkastelu FFT-spektrianalysaattorilla voi antaa melkein minkä tuloksen tahansa, joten silloin vaikutusta voidaan pitää harhauttavanakin. Kaikki äänilaitteiden mittaukset täytyy kuitenkin pyrkiä tekemään selvästi jaksollisilla mittasignaaleilla, niin silloin harhauttavaa vaikutusta ei koskaan esiinny.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
 
Vaikka en enää hyvin pitkälti ymmärrä tästä keskustelusta hölkäsen pöläystä, mutta eikö purskeen/impulsin aikaikkuna ole taajuusriippuvainen. Eli siis 400hz "napsu" on jokatapauksessa aina nopeampi kuin 40hz isku, jos toistoon rajataan sama aikaikkuna. 40hz iskuääni vaatii pidemmän aikaikkunan toistuakseen kokonaan.
Menee terminologiseksi saivarteluksi, mutta purskeella/impulssilla ei ole aikaikkunaa, 400 Hz ei ole napsu eikä 40 Hz isku.
Tarkoitat varmaan janksonaikaa - kuinka kauan täysi (siniaallon) jakso kestää. Se on taajuuden käänteisarvo.
Kaiutinta ajatellen toiston napakkuus ja nopeuden tunne tulee siis aika pitkälti korkeammista taajuuksista (ja perustaajuuden kerrannaisista) ja niiden integroituvuudesta matalimpiin taajuuksiin.
Tämän käsityksen virheellisyyttä olen edellä yrittänyt selittää ja visualisoida. Napakkuus on aika subjektiivinen käsite, mutta purske/transientti hidastuu ja vääristyy, jos kaista katkaistaan toistettavan perustaajuuden alta. Katkeaminen ja mahdollinen ryhmäviive hidastavat paineen nousemista. Myös laskemista, jos myös signaalin lopuke on nopea. Kaistan katkeamisen jyrkkyys, minimivaiheisuus/lineaarivaiheisuus ja alarajataajuus suhteessa alkuperäisen transientin kaistaan vaikuttavat hidastumisen määrään.

Pelkkä ylempi kaista harmoonisineen ja integraatioineen ei siis pelasta, vaikka subjektiivisesti saattaa siltä tuntua, tai usko kajarimerkkiin on vankkumaton. Pitkäkestoisilla nuoteilla tilanne muuttuu, koska alukkeen jälkeen kaistaa ei yleensä tarvita kuin perustaajuudesta ylöspäin.
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
Pelkkä ylempi kaista harmoonisineen ja integraatioineen ei siis pelasta, vaikka subjektiivisesti saattaa siltä tuntua, tai usko kajarimerkkiin on vankkumaton. Pitkäkestoisilla nuoteilla tilanne muuttuu, koska alukkeen jälkeen kaistaa ei yleensä tarvita kuin perustaajuudesta ylöspäin.
Kiitos tarkennuksesta! 👍
Jos kyseessä olisi olennaisen alhaisen taajuuden purske, niin onko silloin vielä tuostakin alaspäin lähtevillä taajuuksilla (kaiuttimen reaalitodellisuuden) käytännössä ehkä rajallisempi rooli korkeampiin taajuuksiin verrattuna? Vaikuttaakohan napakkuuden kokemukseen myös signaalin nousun luonne?
 
Viimeksi muokattu:
Mittasignaalin jaksollisuus on tärkeää

Ihmettelen väitettäsi siitä, että FFT spektrianalysaattorit aiheuttaisivat jotenkin harhauttavan vaikutuksen. Minä suoritin Luonnollisen mittasignaalin ensimmäiset testimittauksen vuonna 1983 pyyhkäisevällä spektrianalysaattorilla, mutta myöhemmät mittaukset olen tehnyt FFT-spektrianalysaattorilla. Molemmilla periaateilla saadaan täsmälleen samat tulokset, kun tarkastellaan selvästi jaksollisia signaaleita.

Jos tarkastelet vain kertaluontoisia ilmiöitä, niin niitä voit nähdä parhaiten aikatasossa muistioskilloskoopilla. Kertaluontoisen ilmiön tarkastelu FFT-spektrianalysaattorilla voi antaa melkein minkä tuloksen tahansa, joten silloin vaikutusta voidaan pitää harhauttavanakin. Kaikki äänilaitteiden mittaukset täytyy kuitenkin pyrkiä tekemään selvästi jaksollisilla mittasignaaleilla, niin silloin harhauttavaa vaikutusta ei koskaan esiinny.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
Vaikkapa kanttiaallon taajuuskomponentit, vaiheita siirtämällä niistä voidaan koota signaali, jonka huippuarvo on yli kaksinkertainen ja varmuudella kuulostaa erilaiselta kuin kanttiaalto.
Kuten aiemmin on kerrottu, mittasignaalisikin huippuarvo kasvaa jos vahvistinasteessa on ylipäästöä, sekin harhauttanee jotakuta?

Sehän se on, että jatkuvalla mittaavat eivät ymmärrä, että ne suurimmat muutokset signaaliin esiintyvät muutoskohdissa.
 
Kuinka 10 jakson sinipurskeesta lopputuloksena syntyy tuonkaltainen noin 50 jaksoa "ääntä"?
Helposti. Nousu- ja laskuhitaus eli jälkisointi on ihan normaali ilmiö kapeakaistaisessa systeemissä. Korostavat ja hitaat resonanssit isolla Q-arvolla ovat varmaan useammalle tutumpia, mutta syntymekanismi ei poikkea systeemistä, jossa kapean päästökaistan vahvistus on yksi ja muualla nolla tai ainakin melkein.
 
Sehän se on, että jatkuvalla mittaavat eivät ymmärrä, että ne suurimmat muutokset signaaliin esiintyvät muutoskohdissa.
Onneksi sinä sentään ymmärrät että ja mitä toiset eivät ymmärrä. Jatkuva on Kuikankin epäluonnollinen särinä, joten sekin vaatii hyvän ikkunafunktion ja riittävän pitkän FFT:n, jotta jatkuvan signaalin todellinen spektri saadaan selville ilman ylimääräistä tauhkaa pohjalla. Voi sitä toki katsoa muistiskoopillakin, mutta se ei kerro kaikkea kiinnostavaa.
 
Helposti. Nousu- ja laskuhitaus eli jälkisointi on ihan normaali ilmiö kapeakaistaisessa systeemissä. Korostavat ja hitaat resonanssit isolla Q-arvolla ovat varmaan useammalle tutumpia, mutta syntymekanismi ei poikkea systeemistä, jossa kapean päästökaistan vahvistus on yksi ja muualla nolla tai ainakin melkein.

Voidaanhan luoda poikkeustapauksia (40. asteen suodin) paljon kiinnostavampaa olisi nähdä, kuinka signaalia muokkaa 3x peräkkäistä astetta, joissa on sisääntulossa 1.asteen rc ylipäästösuoto

Oskillaattorikin voidaan jollakintapaa määritellä suotimeksi, mutta miksi?

Mutta muuten näyttää hyvältä, että joku ymmärtää, että toistoketjussa nopean tasonmuutoksen muoto kärsii taajuus ja/tai vaihevasteen mutkista.
 
Tässä 480 Hz purske vietynä 3x toisistaan riippumattomien n. 20 Hz RC-ylipäästöjen läpi.

Kytkentä:

3x20HzRC_sim.webp

Tulos:

3x20HzRC_480Hz_Burst.webp

Mitään kovin erikoista tuossa ei kyllä tapahdu. Lähinnä pienehkö DC-heilahdus. Paljon vähemmän dramaattinen muutos kuin tuossa alipäästössä. Ehkä mielenkiintoisempi eimerkki olisi joku monikaista allpass-hässäkkä.

t. Janne
 
Mitä tapahtuu, jos kaksi lähes samantaajuista nelikanttiaaltoa toistetaan digitaalisella prosessilla?
Tuplautuuko amplitudi, jos aallot yhdistyvät eli erottelukyky ei riitä vai tuleeko ylimääräisiä signaaleja, säröä.
Tämä voisi olla yksi testimenetelmä laitteille eli kuinka lähelle taajuudet voisivat mennä.
Kuuntelin Qobuzilta "Chesky audiophile test compact disc" nelikanttiaaltoa 1002,3 Hz joka oli kolmella tapaa tehty, ääni oli jokaisessa aika paljon erilainen.
 
Tässä 480 Hz purske vietynä 3x toisistaan riippumattomien n. 20 Hz RC-ylipäästöjen läpi.

Kytkentä:

katso liitettä 413143

Tulos:

katso liitettä 413142

Mitään kovin erikoista tuossa ei kyllä tapahdu. Lähinnä pienehkö DC-heilahdus. Paljon vähemmän dramaattinen muutos kuin tuossa alipäästössä. Ehkä mielenkiintoisempi eimerkki olisi joku monikaista allpass-hässäkkä.

t. Janne
Ylipäästö kuitenkin vaikuttaa selvästi vielä tuolla dekadin yläpuolella, difmaker antaisi vain noin 20db vaimentuneen erosignaalin, vaikka perinteisesti laitteita pidettäisiin hyvinkin läpinäkyvinä.
Myös nähdään ensimmäisen negatiivisen jakson huipun ylitys, eikös tuo nosta dr- lukua?
lopusta näkee, että vaihe etuilee ja syötteen sammumisen jälkeen nähdään matalataajuinen heilahdus, laite riippuvana (suodot) sen kuuluvuuteen voi siis vaikuttaa myös lisäämällä tai poistamalla ketjusta laitteita.
Voisitko kokeilla myös 50 Hzn purskeella? Sillä näkyisi selvemmin alun taajuus muutos, vaikka saa sen näkymään tuostakin, jos zoomaa kuvaa isommaksi, myös nuo muut ilmiöt korostuisi?
 
50 Hz 20 jaksoa:

3x20HzRC_50Hz_Burst.webp

Ja ehkä vähän realistisempi laitteiden sarjaankytkentä, eli muuten sama, mutta yksittäisen ylipäästön rajataajuus 2 Hz:

3x2HzRC_50Hz_Burst.webp

t. Janne
 
Kevyttä horinaa ryhmäkulkuajasta

Tässä keskustelussa on toistuvasti puhuttu ryhmäviiveestä ja sen hallinnan vaikeudesta bassotoistossa. Minun on vähän vaikea sisäistää sitä, että äänitaajuuslaitteissakin ryhmäviivellä olisi paljon merkitystä. Työelämässä ollessani touhusin paljonkin analogisten TV-lähettimien ryhmäkulkuaikakorjainten kanssa, mutta nämä korjaimet toimivat 0 - 5 MHz videoasteissa. Äänihommeleissa ei koskaan ryhmäkulkuaikakorjaimia käytetty. Pelkkä ajatuksin äänilähettimen ryhmäkulkuaikakorjauksesta herätti silloin ainoastaan hilpeyttä.

70-luvun alussa YLE oli vähän hankalassa tilanteessa TV-lähetystoiminnassa. Maahan oli pikavauhdilla rakennettu TV-asemia, jotta kansalle pystyttiin tarjoamaan liikkuvaa kuvaa. Värilähetykset olivat silloin alkamassa, ja sehän tiesi melkoisesti vaikeuksia. TV-lähettimet olivat vanhanaikaisia, ja niiden saattaminen värilähetyskelpoisiksi vaati entistä tarkempaa säätämista ja virittämistä. Ongelmaksi muodostui se, että vanhoissa lähettimissä ei ollut sopivia säätimiä ja korjaimia, joten oltiin oikeastaan "nesteessä".

Onneksi YLE:n työpajalla oli silloin ennakkoluulotonta väkeä, ja niinpä pojat päättivät yrittää tehdä itse sopivat korjaimet vanhanaikaisiin TV-lähettimiin. Renkosen Tapsa sai loihdittua pajan kavereihin sellaisen taisteluhengen päälle, että työpaja saikin aikaiseksi videoasteisiin laitettavat ryhmäkulkuaika- ja lineaarisuuskorjaimet, joiden avulla ongelmat ratkaistiin. Ihan kotikutoisilla korjaimilla suurelle yleisölle pystyttiin tarjoamaan vanhoilla lähettimilläkin kunnollista värikuvaa.

IMG_6974.webp

Kuvassa on YLE:n työpajan valmistama ryhmäkulkuaikakorjain. Kaikki tarvittavat säätimet olivat naamataulussa, joten korjaimen virittäminen oli varsin mukavaa radioasemilla.



IMG_6975.webp

Kuva korjainyksikön sisäkaluista. Kuvassa pistää silmään 6 identtistä printtilevyä, joissa kussakin on 5 transistoria ja muutamia passiivikomponentteja. Nämä printtilevyt ovat erilliskomponenteilla tehtyjä operaatiovahvistimia, joita tarvittiin eri säätölenkkien erottamiseksi toisistaan. Silloin ei vielä ollut markkinoilla sopivia nopeita operaatiovahvistimia järkevään hintaan, joten Tapsa teki nopeista 2N708 kytkintransistoreista riittävän nopeat operaatiovahvistimet ryhmäkulkuaikakorjameen. Kyllä se kolvi pysyi hyvin kädessä yli 50 vuotta sitten vanhoilla YLE:n ammattimiehillä.

Analogisten TV-lähetysten loppupuolella hankittiin uusia lähettimiä, joissa ei enää tarvittu videoasteissa olevia ryhmäkulkuaika- eikä lineaarisuuskorjaimia. Tässä vaiheessa, ja viimeistään DIGI-TV:n tullessa nämä hienot työpajan tekemät korjaimet nostettiin roskalavalle. Minä en voinut katsoa tällaista täydellistä hävitystä, ja niinpä otinkin roskalavalta talteen muutaman näytekappaleen näistä hienoista korjaimista. Nämä autotallissani oleva korjaimet saattavat hyvinkin olla ainoat tallessa olevat kappaleet työpajan korjainsarjasta.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
 
Viimeksi muokattu:
Kevyttä horinaa ryhmäkulkuajasta

Tässä keskustelussa on toistuvasti puhuttu ryhmäviiveestä ja sen hallinnan vaikeudesta bassotoistossa. Minun on vähän vaikea sisäistää sitä, että äänitaajuuslaitteissakin ryhmäviivellä olisi paljon merkitystä. Työelämässä ollessani touhusin paljonkin analogisten TV-lähettimien ryhmäkulkuaikakorjainten kanssa, mutta nämä korjaimet toimivat 0 - 5 MHz videoasteissa. Äänihommeleissa ei koskaan ryhmäkulkuaikakorjaimia käytetty. Pelkkä ajatuksin äänilähettimen ryhmäkulkuaikakorjauksesta herätti silloin ainoastaan hilpeyttä.

70-luvun alussa YLE oli vähän hankalassa tilanteessa TV-lähetystoiminnassa. Maahan oli pikavauhdilla rakennettu TV-asemia, jotta kansalle pystyttiin tarjoamaan liikkuvaa kuvaa. Värilähetykset olivat silloin alkamassa, ja sehän tiesi melkoisesti vaikeuksia. TV-lähettimet olivat vanhanaikaisia, ja niiden saattaminen värilähetyskelpoisiksi vaati entistä tarkempaa säätämista ja virittämistä. Ongelmaksi muodostui se, että vanhoissa lähettimissä ei ollut sopivia säätimiä ja korjaimia, joten oltiin oikeastaan "nesteessä".

Onneksi YLE:n työpajalla oli silloin ennakkoluulotonta väkeä, ja niinpä pojat päättivät yrittää tehdä itse sopivat korjaimet vanhanaikaisiin TV-lähettimiin. Renkosen Tapsa sai loihdittua pajan kavereihin sellaisen taisteluhengen päälle, että työpaja saikin aikaiseksi videoasteisiin laitettavat ryhmäkulkuaika- ja lineaarisuuskorjaimet, joiden avulla ongelmat ratkaistiin. Ihan kotikutoisilla korjaimilla suurelle yleisölle pystyttiin tarjoamaan vanhoilla lähettimilläkin kunnollista värikuvaa.

katso liitettä 413266

Kuvassa on YLE:n työpajan valmistama ryhmäkulkuaikakorjain. Kaikki tarvittavat säätimet olivat naamataulussa, joten korjaimen virittäminen oli varsin mukavaa radioasemilla.



katso liitettä 413267

Kuva korjainyksikön sisäkaluista. Kuvassa pistää silmään 6 identtistä printtilevyä, joissa kussakin on 5 transistoria ja muutamia passiivikomponentteja. Nämä printtilevyt ovat erilliskomponenteilla tehtyjä operaatiovahvistimia, joita tarvittiin eri säätölenkkien erottamiseksi toisistaan. Silloin ei vielä ollut markkinoilla sopivia nopeita operaatiovahvistimia järkevään hintaan, joten Tapsa teki nopeista 2N708 kytkintransistoreista riittävän nopeat operaatiovahvistimet ryhmäkulkuaikakorjameen. Kyllä se kolvi pysyi hyvin kädessä yli 50 vuotta sitten vanhoilla YLE:n ammattimiehillä.

Analogisten TV-lähetysten loppupuolella hankittiin uusia lähettimiä, joissa ei enää tarvittu videoasteissa olevia ryhmäkulkuaika- eikä lineaarisuuskorjaimia. Tässä vaiheessa, ja viimeistään DIGI-TV:n tullessa nämä hienot työpajan tekemät korjaimet nostettiin roskalavalle. Minä en voinut katsoa tällaista täydellistä hävitystä, ja niinpä otinkin roskalavalta talteen muutaman näytekappaleen näistä hienoista korjaimista. Nämä autotallissani oleva korjaimet saattavat hyvinkin olla ainoat tallessa olevat kappaleet työpajan korjainsarjasta.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

Viesti menneisyydestä

Kun laiton ryhmäkulkuaikakorjaimen sivukannen kiinni, niin silloin havaitsin, että siihenhän oli tussilla kirjoitettu minulle viesti. Vanha hyvä työkaverini (huippupätevä lähetinmies) oli tarkistusmitannut tämän ryhmäkulkuaikakorjaimen 15.8.1974. Tussilla oli nimittäin sivukanteen tehty merkintä 15/8 -74 SN.

Tämä vanha työkaverini suorittaa nyt tarkistusmittauksia kerrosta ylempänä, joten nostalgiset muistot tässä valtaavat mielen. Järvenpäässä asuvat radioamatööritoimintaa harrastavat HiFi-miehet melkoisella varmuudella tunsivat vanhan työkaverini.

IMG_6976.webp
 
Kevyttä horinaa ryhmäkulkuajasta

katso liitettä 413267

Kuva korjainyksikön sisäkaluista. Kuvassa pistää silmään 6 identtistä printtilevyä, joissa kussakin on 5 transistoria ja muutamia passiivikomponentteja. Nämä printtilevyt ovat erilliskomponenteilla tehtyjä operaatiovahvistimia, joita tarvittiin eri säätölenkkien erottamiseksi toisistaan. Silloin ei vielä ollut markkinoilla sopivia nopeita operaatiovahvistimia järkevään hintaan, joten Tapsa teki nopeista 2N708 kytkintransistoreista riittävän nopeat operaatiovahvistimet ryhmäkulkuaikakorjameen. Kyllä se kolvi pysyi hyvin kädessä yli 50 vuotta sitten vanhoilla YLE:n ammattimiehillä.

Nämä 6 identtistä piirilevyä ja niiden tarkempi sisältö saattaisi kiinnostaa innokkaita DIY rakentelijoita tuolla DIY elektroniikka puolella. Ehkä avaat sinne uuden ketjun näistä vaikka laitoitkin jo kannen kiinni ?

Siinä näytti olevan vain muutama ruuvi joten äkkiähän sen avaa uudestaan, näin luulen. Kovin monimutkaiselta tuo kapistus ei näytä. Ehkä tuolla laitteella olis jotain annettavaa myös äänipuolella. Hieman modattuna toki. Ryhmäkulkuaika termiä en ole koskaan aiemmin edes kuullutkaan, joten se ei taida olla kovin oleellista hyvän äänentoiston kannalta.
 
Takaisin
Ylös