Havaitun äänenlaadun ja mittausten korrelaatio

[Audisa]

Tässä topikissa voisi ihmetellä miksi kohina kuullostaa erilaiselta, jokainen kohinaa sisältävä testilevy taitaa olla erilainen, siis miten tehdään kohinaäänite ? Myös kohinalla on vaihe kanavien välillä , on korruloitua ja korruloimatonta kohinaa. Näyttääkö taajuusspektrometri eroa kohinassa, vaikka se kuullostaa erilaiselta. Mielenkiintoista on myös omat havainnot, kun vaihtaa näytteenottotaajuutta, kohina muuttuu.
Mittasimme kerran taajuusspektometrilla nelikanttiaaltoa, se näytti muistaakseni yli 40%:n säröä, tulos kertoo taajuusspektrometrimittauksen ongelmasta, mittaustuloksista ei tiedä mikä on oikeaa ja mikä väärää.

 

[Insinööri]

Tein kokeiluja, 900Hz:n kanttiaalto kuulostaa erilaiselta, kuunneltuna kuulokkeilla, kun käytetään 120Hz:n ylipäästösuodatinta, vaikka taajuusvaste ei tuollaista näytä.
Myös kokeilin kohinaa 24Hz:n ylipäästöllä ja merkittävä vaikutus äänessä.
Ylipäästön jyrkkyyden muuttaminen muutti myös ääntä.
Eri suodinfunktiot kuulostivat erilaisilta.

Tuota olen aiemminkin arvellut mutta jäänyt kokeilut tekemättä kun olen ajatellut, että olisihan tuollainen havaittu jonkun muun 5 miljardin ihmisen toimesta?

 

[Audisa]

Tein kokeiluja, 900Hz:n kanttiaalto kuulostaa erilaiselta, kuunneltuna kuulokkeilla, kun käytetään 120Hz:n ylipäästösuodatinta, vaikka taajuusvaste ei tuollaista näytä.
Myös kokeilin kohinaa 24Hz:n ylipäästöllä ja merkittävä vaikutus äänessä.
Ylipäästön jyrkkyyden muuttaminen muutti myös ääntä.
Eri suodinfunktiot kuulostivat erilaisilta.

Tuota olen aiemminkin arvellut mutta jäänyt kokeilut tekemättä kun olen ajatellut, että olisihan tuollainen havaittu jonkun muun 5 miljardin ihmisen toimesta?

Mielestäni ko. ylipäästön kautta soitettu kanttiaalto pitäisi näkyä muutoksena mittauksissa , ainakin tavallisella oskiloskoopilla katsottuna.
Hyvä, että tuota kanttiaaltoa kuunnellaan, siinä havaitaan ehkä helpoimmin ja nopeasti kaikki virheet äänentoistolaitteessa, se on kova testi, josta harva laite selviää.

 

[Insinööri]

Tässä topikissa voisi ihmetellä miksi kohina kuullostaa erilaiselta, jokainen kohinaa sisältävä testilevy taitaa olla erilainen, siis miten tehdään kohinaäänite ? Myös kohinalla on vaihe kanavien välillä , on korruloitua ja korruloimatonta kohinaa. Näyttääkö taajuusspektrometri eroa kohinassa, vaikka se kuullostaa erilaiselta. Mielenkiintoista on myös omat havainnot, kun vaihtaa näytteenottotaajuutta, kohina muuttuu.
Mittasimme kerran taajuusspektometrilla nelikanttiaaltoa, se näytti muistaakseni yli 40%:n säröä, tulos kertoo taajuusspektrometrimittauksen ongelmasta, mittaustuloksista ei tiedä mikä on oikeaa ja mikä väärää.

Kirjoitettiin yhtäaikaa samaan asiaan liittyen, sattuma on ihmeellinen asia.

Jos mittaat kanttiaaltoa niin kerrannaiskomponentit tulkitaan perustaajuuden säröksi, 3 harmoninen on 33% 5 on 20% jne noista kun laskee neliösumman, vai miten se kokonaissärö meni, niin yli 40% lienee oikea vastaus.

 

[Insinööri]

Mielestäni ko. ylipäästön kautta soitettu kanttiaalto pitäisi näkyä muutoksena mittauksissa , ainakin tavallisella oskiloskoopilla katsottuna.
Hyvä, että tuota kanttiaaltoa kuunnellaan, siinä havaitaan ehkä helpoimmin ja nopeasti kaikki virheet äänentoistolaitteessa, se on kova testi, josta harva laite selviää.

Näkyy kyllä ja ero syntyy nimenomaan taajuuskomponenttien keskinäisten vaiheiden muutoksista, vaikka meille on opetettu ettei vaiheero kuulu, eikä sitä tarvitse huomioida.
Tuohan tarkoittaisi sitä, että kutakuinkin kaikki äänitteet ovat enemmän tai vähemmän pielessä, ei ihme jos jonkun mielestä esim piano ei kuulosta toistoketjun läpi aidolta.

Netistä löytyy sivusto jossa voi kokeilla erilaisia digisuotimia vaikkapa kohinalla ja ne kuulostavat erilaisilta, kuten olen aiemminkin tuonut esille.
Eri näytteenottotaajuudella käytetään eri suodinta, joten hyvä huomio, DAC:ien kuunteluvertailu pitäisi tehdä kohinalla voisi ruveta erot sokkonakin kuulumaan.

 

[Korva]

Näkyy kyllä ja ero syntyy nimenomaan taajuuskomponenttien keskinäisten vaiheiden muutoksista, vaikka meille on opetettu ettei vaiheero kuulu, eikä sitä tarvitse huomioida.

Lähetin yv:tä.

 

[Micco]

Tein kokeiluja, 900Hz:n kanttiaalto kuulostaa erilaiselta, kuunneltuna kuulokkeilla, kun käytetään 120Hz:n ylipäästösuodatinta, vaikka taajuusvaste ei tuollaista näytä.
Myös kokeilin kohinaa 24Hz:n ylipäästöllä ja merkittävä vaikutus äänessä.
Ylipäästön jyrkkyyden muuttaminen muutti myös ääntä.
Eri suodinfunktiot kuulostivat erilaisilta.

Tuota olen aiemminkin arvellut mutta jäänyt kokeilut tekemättä kun olen ajatellut, että olisihan tuollainen havaittu jonkun muun 5 miljardin ihmisen toimesta?

Jos sinulla on hyvä labra, niin kokeile ihmeessä erilaisia suodinfunktioita ja siniaaltoa.

Jos pidetään tuo 900 hertsiä soitettuna taajuutena ja lätkitään ylipäästö vaikka 100 hertsin taajuudelle, niin suodinfunktioiden pitäisi vaikuttaa ääneen, kun valitaan suodinten q-arvoja väliltä 0,5..5. Jos tuossa 900 hertsin testisignaalilla tuo ei kuulu, niin monimutkaisemmalla testisignaalilla pitäisi niitä eroja jo löytyä. Sama vaikutus pitäisi olla q-arvon kasvattamisella. Q-arvoilla 0,3..0,5 ei pitäisi olla äänessä eroa.

Idea tässä testissä olisi todeta, että äänessä on eroja, vaikka suodin on toistettavan kaistan ulkopuolelle. 100 hertsin ylipäästö ja 900 hertsin toistettava taajuus.

 

[Insinööri]

Jos sinulla on hyvä labra, niin kokeile ihmeessä erilaisia suodinfunktioita ja siniaaltoa.

Jos pidetään tuo 900 hertsiä soitettuna taajuutena ja lätkitään ylipäästö vaikka 100 hertsin taajuudelle, niin suodinfunktioiden pitäisi vaikuttaa ääneen, kun valitaan suodinten q-arvoja väliltä 0,5..5. Jos tuossa 900 hertsin testisignaalilla tuo ei kuulu, niin monimutkaisemmalla testisignaalilla pitäisi niitä eroja jo löytyä. Q-arvoilla 0,3..0,5 ei pitäisi olla äänessä eroa.

Ei ole labraa, toivoin muiden kokeilevan
Digipuolella on sekin ongelma, että erilainen ekuttelu voi aiheuttaa signaalin ylitystä, jos sitä ei ole otettu huomioon vaimentamalla dataa ennen käsittelyä, monikin tuntuu luulevan ettei vaimentelu voi aiheuttaa signaalin maksimin kasvua, sitten dakit käyttäytyy miten sattuu tuollaisella signaalilla ja mikään kuultu ei enää merkitse mitään.

Lisäys: jyrkemmällä suodolla vaiheen muutos pitäisi lähentyä suototaajuutta ja vaikutus dekadin päässä pienentyä.
Pystyisikö joku vaikka linkittämään esityksen vaiheen käyttäytymisestä eri jyrkkyisillä silti ilma?

 

[Micco]

Ei ole labraa, toivoin muiden kokeilevan
Digipuolella on sekin ongelma, että erilainen ekuttelu voi aiheuttaa signaalin ylitystä, jos sitä ei ole otettu huomioon vaimentamalla dataa ennen käsittelyä, monikin tuntuu luulevan ettei vaimentelu voi aiheuttaa signaalin maksimin kasvua, sitten dakit käyttäytyy miten sattuu tuollaisella signaalilla ja mikään kuultu ei enää merkitse mitään.

Lisäys: jyrkemmällä suodolla vaiheen muutos pitäisi lähentyä suototaajuutta ja vaikutus dekadin päässä pienentyä.
Pystyisikö joku vaikka linkittämään esityksen vaiheen käyttäytymisestä eri jyrkkyisillä silti ilma?

Tuo oma idea tossa oli, että tuolla testijärjestelyllä muuttuu impulssi- ja askelvaste ym. muttei taajuusvaste. ..ja muutos kuuluu.

Ollappa oma labra

Off topic, tai jotain sellaista. Kattelin asr:n testiä minidsp hd mallista. Siinä oli ominaisuutena, että se pystyi vaimentamaan suotimena 46 dB kuvaajan mukaan ja sitten sen jälkeen taajuusvaste piirti suoraa viivaa sivulle. Elikkä aika epäideaalinen kapistus. Tai tajusin digidigi jutut väärin.. Monimutkaista.. Näistä digidigeistä voi todellakin tulla yllätyksiä.

 

[KKuikka]

Mittasignaalit täysin sopimattomia

Olen seurannut tätä mielenkiintoista keskustelua, mutta yhtä asiaa edelleenkin ihmettelen. Kaverit pohtivat ihan oikeita ja mielenkiintoisia asioita, mutta minkä ihmeen takia yritetään näiden juttujen selvittämiseen käyttää puhdasta siniaaltoa tai kanttiaaltoa? Molemmat mittasignaalithan ovat näihin tutkimuksiin täysin sopimattomia. Kannattaisi jo suosiolla siirtyä käyttämään mittauksissa Luonnollista mittasignaalia, niin silloin saataisiin mittaushommat tehtyä tehokkaalla työkalulla.

Puhtaan siniaallon suurin ongelma on se, että signaali on liian puhdas eli sen spektri sisältää vain yhden pistetaajuuden kerrallaan. Puhtaalla siniaallolla voidaan tietysti mitata harmonista säröä ja vahvistimen teho leikkausrajalla, mutta muissa mittauksissa se on lähes käyttökelvoton mittasignaali. Kun kuunnellaan musiikkia, niin silloinhan toistetaan suuri määrä eritaajuisia siniaaltoja samanaikaisesti, mutta vain äärimmäisen harvoin suunnilleen puhdasta siniaaltoa. Siniaallolla ei siten saada mitään käsitystä siitä, miten vahvistin toimii, kun se toistaa samanaikaisesti satoja eri siniaaltoja.

Kanttiaalto on oikeastaan vielä huonompi mittasignaali kuin puhdas siniaalto. Kanttiaallolla ei voida mitata edes säröä, koska perustaajuisen komponentin läsnäolo signaalissa aiheuttaa täydellisen peittovaikutuksen. Kanttiaalto on siinäkin suhteessa vaarallinen mittasignaali, että sitä käytettäessä voidaan helposti rikkoa koko vahvistin ylikuormittumisen vuoksi. Jokainenhan tietää sen, että leikkausrajalle ohjatussa vahvistimessa ulostuloteho kanttiaallolla on kaksinkertainen siniaaltotehoon verrattuna. Virtalähde joutuu silloin erittäin koville.

Jos näitä mielenkiintoisia tutkimuksia vielä jatketaan, niin suosittelen kaikille kavereille sitä, että siirrytte välittömästi käyttämään testimittauksissanne Luonnollista mittasignaalia. Se on mittasignaali, jossa on vain siniaallon ja kanttiaallon hyvät ominaisuudet, ja näiden lisäksi sen spektri vastaa hyvin läheisesti normaalin musiikin spektriä. Sillä saadut mittaustulokset kertovat hyvin sen, miten vahvistin toistaa normaalia musiikkia.

Laitan tähän loppuun muutamia äänitiedostoja, joita voitte soittaa vaikka Audacity-ohjelmalla. Kun kytkette päälle silmukkasoiton, niin saatte hyviä ja tehokkaita mittasignaaleja pitkiinkin mittaussessioihin. Jos Luonnollinen mittasignaali enemmän kiinnostaa, niin voitte tutustua aiheeseen historiallisessa Luonnollisen mittasignaalin ketjussa (aloitettu jo vuonna 2010).

Luonnollinen mittasignaali

... löytyy Uuden jäsenet ketjutusta, viesti 694. Herra K.Kuikka siellä kertoo kehittämästään ja patentoimastaan luonnollisesta mittaussignaalista. http://hifiharrastajat.www25.zoner-asiakas.fi/forum/index.php?topic=44.msg1411343#msg1411343 :-) v-a

foorumi.hifiharrastajat.org

Ensimmäinen mittasignaali on perinteinen Luonnollinen mittasignaali, jossa perustaajuus on 275 Hz, 48_24_M275.wav

https://drive.google.com/file/d/1GNGiIxlCVii_lLB7D4SQcfG13evUi-Fo/view?usp=sharing


Toinen mittasignaali on muodostettu kahdesta eri äitisignaalista, jossa toisen äitisignaalin perustaajuus on 25 Hz ja toisen äitisignaalin perustaajuus 275 Hz, 48_24_M25_M275.wav

https://drive.google.com/file/d/17XvdNZ7P5R1k2oSc8s279NZ-6-dteAOa/view?usp=sharing


Kolmannessa mittasignaalissa äitisignaalin perustaajuus on 275 Hz, ja äitisignaaliin on vielä lisätty tytärsignaalit suuremmille taajuuksille 48_24_M275_D5775.wav

48_24_M275_D5775.wav

drive.google.com

Kun alatte käyttää mittauksissanne näita signaaleita, niin pääsette viimein eroon puhtaan siniaallon ja kanttiaallon kirouksesta. Tehokkailla työkaluilla saatte varmasti esiin erilaisten kartioiden erilaiset sointivärit, jotka siniaaltomittauksissa jäävät pimentoon.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

*) Varsinainen mittasignaali on äänitteen vasemmassa kanavassa. Oikeassa kanavassa oleva signaali on vain oskilloskoopin tahdistamista varten, sillä Luonnolliseen mittasignaalin on skooppia aika hankala trigata.

 

[JHM]

Tuo oma idea tossa oli, että tuolla testijärjestelyllä muuttuu impulssi- ja askelvaste ym. muttei taajuusvaste. ..ja muutos kuuluu.

Ollappa oma labra

Off topic, tai jotain sellaista. Kattelin asr:n testiä minidsp hd mallista. Siinä oli ominaisuutena, että se pystyi vaimentamaan suotimena 46 dB kuvaajan mukaan ja sitten sen jälkeen taajuusvaste piirti suoraa viivaa sivulle. Elikkä aika epäideaalinen kapistus. Tai tajusin digidigi jutut väärin.. Monimutkaista.. Näistä digidigeistä voi todellakin tulla yllätyksiä.

Oliks sulla linkkiä tohon SHD suodinjuttuun, en muista nähneeni?

 

[Micco]

Minidsp DDRC-88A Dirac Multichannel DSP Review

This is a review and detailed measurements of the Minidsp DDRC-88A balanced 8 channel in, 8 channel out, Dirac and manual EQ DSP system. It is on kind loan from a member and costs US $999. The connectivity as you see is with phoenix connectors and if you order a set of cables to XLR for that...

www.audiosciencereview.com

Olikin ddrc88a malli. En tunne oikein noiden mallien eroa.

Osaako joku sanoa miten tämä eroaa minidsp hd mallista ja miten tuo maksimi vaimennus 46 dB jakosuotimessa vaikuttaa?

 

[Insinööri]

Lukaisin ketjun alkua ja koin uudestaan varsinkin kimmoston hyökkäyksen uutta aihetta kohtaan, myöhemminkin hän on esittänyt omaavansa tietoa jota ei halua palstalla jakaa.
Minun lähtökohtani on ja on ollut erilainen, siis että tiedon jakaminen on oikein ja vain väittäminen tietävänsä on väärin.
No mutta aiheeseen.
Vastausta mittaukseksi en ole löytänyt, sen sijaan osatekijöitä joista voisi aloittaa, mittaukset musiikkia muistuttavilla signaaleilla, siis nopeasti amplitudia muuttavat ja purskesignaalit.
Mutta ehkä suurin oivallus on että signaali näytetään ymmärtävän väärin, niin minäkin vielä hetkisitten.
Jos tällä hetkellä kysytään, niin mielestäni signaali pitäisi muokata matemaattisesti uusiksi kutakin laitteistoa varten, mutta muokkauksen parametrit puuttuvat.
Äänentoiston oleellisia asioita ei tunnu löytyvän mistään, kuten vaikkapa, mikä signaali on lp-levyn kaiverruksessa, mikä on äänirasian neulan liikkeen ja ulostulon siirtofunktio, onko se derivaatta.
Luulisi, että nimenomaan kaiuttimista olisi yleisesti tiedossa niiden kyvyttömyys tehdä oikeanlaista paineaaltoa tietyntyyppisistä signaalimuodoista?
Mittaukset keskittyvät sellaisiin joista laitteet parhaiten suoriutuvat ja "paremmuusjärjestykseen" laittaminen onnistuu helposti, vääristymien esiinsaaminen olisi helppoa, niiden arvottaminen ei.
Alan olla siinä uskossa, että teknisesti oikeaoppinen signaali ei kuulosta parhaalta, koska sen muunnokset paineeksi mikrofonissa ja kaiuttimessa eivät toteudu oikein muokkaamattomalla signaalilla.
Yhtenä esimerkkinä otan kanttiaallon, tai KKuikan signaalin, jota hän pitää musiikkisignaalia vastaavana ja minä en, niillä on helppo näyttää, että vahvistimessa syntyy vääristymää, niin mitä tekevät "testaajat", esittelevät kuvia 10kHz:n kanttiaallosta josta ei nää mitään merkityksellistä eroa, eroavat toisistaan kyllä merkittävästi, oikeesti merkittävät erot nähtäisiin matalataajuisesta aallosta josta myös esitettäisiin "kulmien" suurennokset.

 

[kaksonen]

Itse olen monesti miettinyt bassotoiston tasoa ja laatua kokonaistoistossa. Tuntuu olevan monta koulukuntaa, osa pitää bassosta joka on kokonaistoistossa tasaisesti alle keskialueen, joku hakee viivasuoraa taajuusvastetta, itse taas haen bassoilta kevyesti laskevaa vastetta. Sekin että bassoalue saataisiin kevyesti keskiäänialetta kohden laskevaksi niin että varsinaisia korostuksia/moodeja pystyisi kuulemaankaan niin tuosta huolimatta bassotoisto voi jäädä 'paksuksi', eli siis tiettyä erottelevuutta/helppoutta puuttuu toistosta.

Bassoalueen akustointi on erittäin haastavaa ja tunnetaanko edes kaikkia muuttujia. Olen itse vielä aikonut panostaa alimpien akustointiin kunhan tässä asiat nyt rauhassa etenevät = Puuttuu vain sitä yhtä.

 

[ikis60]

Itse olen monesti miettinyt bassotoiston tasoa ja laatua kokonaistoistossa. Tuntuu olevan monta koulukuntaa, osa pitää bassosta joka on kokonaistoistossa tasaisesti alle keskialueen, joku hakee viivasuoraa taajuusvastetta, itse taas haen bassoilta kevyesti laskevaa vastetta. Sekin että bassoalue saataisiin kevyesti keskiäänialetta kohden laskevaksi niin että varsinaisia korostuksia/moodeja pystyisi kuulemaankaan niin tuosta huolimatta bassotoisto voi jäädä 'paksuksi', eli siis tiettyä erottelevuutta/helppoutta puuttuu toistosta.

Bassoalueen akustointi on erittäin haastavaa ja tunnetaanko edes kaikkia muuttujia. Olen itse vielä aikonut panostaa alimpien akustointiin kunhan tässä asiat nyt rauhassa etenevät = Puuttuu vain sitä yhtä.

moi
ennen oli oravapankki mistä sitä saikai niitä jotain löytyy vieläkin.treiska

 

[KKuikka]

Lukaisin ketjun alkua ja koin uudestaan varsinkin kimmoston hyökkäyksen uutta aihetta kohtaan, myöhemminkin hän on esittänyt omaavansa tietoa jota ei halua palstalla jakaa.
Minun lähtökohtani on ja on ollut erilainen, siis että tiedon jakaminen on oikein ja vain väittäminen tietävänsä on väärin.
No mutta aiheeseen.
Vastausta mittaukseksi en ole löytänyt, sen sijaan osatekijöitä joista voisi aloittaa, mittaukset musiikkia muistuttavilla signaaleilla, siis nopeasti amplitudia muuttavat ja purskesignaalit.
Mutta ehkä suurin oivallus on että signaali näytetään ymmärtävän väärin, niin minäkin vielä hetkisitten.
Jos tällä hetkellä kysytään, niin mielestäni signaali pitäisi muokata matemaattisesti uusiksi kutakin laitteistoa varten, mutta muokkauksen parametrit puuttuvat.
Äänentoiston oleellisia asioita ei tunnu löytyvän mistään, kuten vaikkapa, mikä signaali on lp-levyn kaiverruksessa, mikä on äänirasian neulan liikkeen ja ulostulon siirtofunktio, onko se derivaatta.
Luulisi, että nimenomaan kaiuttimista olisi yleisesti tiedossa niiden kyvyttömyys tehdä oikeanlaista paineaaltoa tietyntyyppisistä signaalimuodoista?
Mittaukset keskittyvät sellaisiin joista laitteet parhaiten suoriutuvat ja "paremmuusjärjestykseen" laittaminen onnistuu helposti, vääristymien esiinsaaminen olisi helppoa, niiden arvottaminen ei.
Alan olla siinä uskossa, että teknisesti oikeaoppinen signaali ei kuulosta parhaalta, koska sen muunnokset paineeksi mikrofonissa ja kaiuttimessa eivät toteudu oikein muokkaamattomalla signaalilla.
Yhtenä esimerkkinä otan kanttiaallon, tai KKuikan signaalin, jota hän pitää musiikkisignaalia vastaavana ja minä en, niillä on helppo näyttää, että vahvistimessa syntyy vääristymää, niin mitä tekevät "testaajat", esittelevät kuvia 10kHz:n kanttiaallosta josta ei nää mitään merkityksellistä eroa, eroavat toisistaan kyllä merkittävästi, oikeesti merkittävät erot nähtäisiin matalataajuisesta aallosta josta myös esitettäisiin "kulmien" suurennokset.

Oikeaoppinen mittasignaali on olemassa

Haikailet jatkuvasti oikeaoppisen mittasignaalin perään, vaikka sellainen on ollut jo kauan tunnettuna. Ainakin minä olen käyttänyt jo vuodesta 1983 alkaen Luonnollista mittasignaalia äänilaitteiden testauksessa, eikä minulla ole ollut vaikeuksia. Tämä on ihan ymmärrettävää siitä syystä, että Luonnollinen mittasignaali on tehty normaalin musiikin kaltaiseksi spektrin ja tehojakauman suhteen, joten sillä saadaan hyvä kuva äänilaitteistojen käyttäytymisestä koko kuuloalueella.

Jos olet kiinnostunut testaamaan laitteistoasi enempi bassotaajuuksilla, niin silloin sinun kannattaa käyttää testeissäsi sellaista Luonnollista mittasignaalia, jossa perustaajuus on hyvin pieni. Oheisessa äänitiedostossa perustaajuus on niinkin alhainen kuin 32 Hz, joten signaalin alin taajuuskompionentti on taajuudella 96 Hz. Tällä signaalilla pitäisi testaus matalillakin taajuuksilla onnistua hyvin. Äänitiedoston vasemmassa kanavassa on varsinainen mittasignaali, ja oikeassa kanavassa 32 Hz kolmioaalto oskilloskoopin tahdistamista varten.

48_24_32M.wav

drive.google.com

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

 

[Korva]

Mitatun ja havaitun äänenlaadun korrelaatio ei ole yksiselitteistä, kun se mittaaminenkaan ei ole yksiselitteistä.

 

[Insinööri]

Oikeaoppinen mittasignaali on olemassa

Haikailet jatkuvasti oikeaoppisen mittasignaalin perään, vaikka sellainen on ollut jo kauan tunnettuna. Ainakin minä olen käyttänyt jo vuodesta 1983 alkaen Luonnollista mittasignaalia äänilaitteiden testauksessa, eikä minulla ole ollut vaikeuksia. Tämä on ihan ymmärrettävää siitä syystä, että Luonnollinen mittasignaali on tehty normaalin musiikin kaltaiseksi spektrin ja tehojakauman suhteen, joten sillä saadaan hyvä kuva äänilaitteistojen käyttäytymisestä koko kuuloalueella.

Jos olet kiinnostunut testaamaan laitteistoasi enempi bassotaajuuksilla, niin silloin sinun kannattaa käyttää testeissäsi sellaista Luonnollista mittasignaalia, jossa perustaajuus on hyvin pieni. Oheisessa äänitiedostossa perustaajuus on niinkin alhainen kuin 32 Hz, joten signaalin alin taajuuskompionentti on taajuudella 96 Hz. Tällä signaalilla pitäisi testaus matalillakin taajuuksilla onnistua hyvin. Äänitiedoston vasemmassa kanavassa on varsinainen mittasignaali, ja oikeassa kanavassa 32 Hz kolmioaalto oskilloskoopin tahdistamista varten.

48_24_32M.wav

drive.google.com

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

Mittasingnaalisi on kanttiaalto, josta on perustaajuus poistettu, sehän ei todellisuudessa vastaa spektriltään, eikä muilta ominaisuuksiltaan musiikkisignaalia.
Jos pystyt, niin kuvaile minkälaista paineaaltoa se kuvaa?
Käy varmaan laitteen toimimattomuuden toteamiseen.

 

[KKuikka]

Mittasingnaalisi on kanttiaalto, josta on perustaajuus poistettu, sehän ei todellisuudessa vastaa spektriltään, eikä muilta ominaisuuksiltaan musiikkisignaalia.
Jos pystyt, niin kuvaile minkälaista paineaaltoa se kuvaa?
Käy varmaan laitteen toimimattomuuden toteamiseen.

Olen sitä mieltä, että Luonnollinen mittasignaali vastaa paljon paremmin normaalia musiikkia kuin puhdas siniaalto tai sini-sweep signaali. Musiikkisignaalissa on samanaikaisesti hyvin monia eri taajuuksia, mutta siniaallossa on kerrallaan vain yksi ainoa taajuus. Hyvin monien yhtäaikaisten taajuuskomponenttien käsittely samanaikaisesti vaatii luonnollisesti vahvistimilta ja kaiuttimilta paljon enemmän laatua kuin puhtaan siniaallon soittaminen.

Jos käytämme testeissä Luonnollista mittasignaalia, jonka perustaajuus on 275 Hz, niin ihmisen kuuloalueelle mahtuu silloin 35 taajuuskomponenttia (taajuuksien väli on 550 Hz). Jos taas käytämme testeissämme Luonnollista mittasignaalia, jonka perustaajuus on 32 Hz, niin ihmisen kuulokaistalle mahtuu peräti 311 taajuuskomponenttia (taajuuksien väli 64 Hz) samanaikaisesti. Kyllä tämän perusteella Luonnollinen mittasignaali muistuttaa paljon enemmän oikeaa musiikkisignaalia kuin puhdas siniaalto, jossa vain yksi ainoa taajuus on kerrallaan esillä.

Koska Luonnollinen mittasignaali muodostuu hyvin monista samanaikaisesti vaikuttavista erillisistä siniaalloista, niin tietysti kaiuttimesta saadaan uloskin yhtä monien siniaaltojen muodostamia paineaaltoja samanaikaisesti. Koska kaiutin ei taatusti pysty toimimaan koko kuuloalueella täysin ideaalisesti, niin summapaineaallon muotoa on aika hankala lähteä ennustamaan. Mittausmikrofonilla (painemikrofoni) voi yrittää mittailla sitä, kuinka hyvin kaiutin pystyy toistamaan kaikki signaalissa olevat yhtäaikaisesti vaikuttavat taajuuskomponentit.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

 

[Insinööri]

Olen sitä mieltä, että Luonnollinen mittasignaali vastaa paljon paremmin normaalia musiikkia kuin puhdas siniaalto tai sini-sweep signaali. Musiikkisignaalissa on samanaikaisesti hyvin monia eri taajuuksia, mutta siniaallossa on kerrallaan vain yksi ainoa taajuus. Hyvin monien yhtäaikaisten taajuuskomponenttien käsittely samanaikaisesti vaatii luonnollisesti vahvistimilta ja kaiuttimilta paljon enemmän laatua kuin puhtaan siniaallon soittaminen.

Jos käytämme testeissä Luonnollista mittasignaalia, jonka perustaajuus on 275 Hz, niin ihmisen kuuloalueelle mahtuu silloin 35 taajuuskomponenttia (taajuuksien väli on 550 Hz). Jos taas käytämme testeissämme Luonnollista mittasignaalia, jonka perustaajuus on 32 Hz, niin ihmisen kuulokaistalle mahtuu peräti 311 taajuuskomponenttia (taajuuksien väli 64 Hz) samanaikaisesti. Kyllä tämän perusteella Luonnollinen mittasignaali muistuttaa paljon enemmän oikeaa musiikkisignaalia kuin puhdas siniaalto, jossa vain yksi ainoa taajuus on kerrallaan esillä.

Koska Luonnollinen mittasignaali muodostuu hyvin monista samanaikaisesti vaikuttavista erillisistä siniaalloista, niin tietysti kaiuttimesta saadaan uloskin yhtä monien siniaaltojen muodostamia paineaaltoja samanaikaisesti. Koska kaiutin ei taatusti pysty toimimaan koko kuuloalueella täysin ideaalisesti, niin summapaineaallon muotoa on aika hankala lähteä ennustamaan. Mittausmikrofonilla (painemikrofoni) voi yrittää mittailla sitä, kuinka hyvin kaiutin pystyy toistamaan kaikki signaalissa olevat yhtäaikaisesti vaikuttavat taajuuskomponentit.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

Se ei vielä riitä, että olisi parempi, se paremmuus pitäisi voida todentaa, muullakin tapaa kuin oletuksena.
Mikrofoneista saattaisit tietää enemmän kuin minä ja niistä oppisin mielelläni lisää.
Ongelma mittasignaalissa on juuri siinä, että sen yhteys paineaaltoon on "kadoksissa".
Viesteistä on kyllä apua, kun yritän selittää asioita, niin saan itselleni uusia näkökulmia ja ehkä noista luettelemistasi, minulle itsestäänselvyyksistä, on jollekin muulle hyötyä.

Mittamikrofoni derivoi painetta, siis signaali kuvaa ennemminkin paineen muutosta, kun kaiuttimen tuottaman paineaallon integraalista saadaan kartion nopeus ja sen integraalista kartion paikka, voidaan todeta, että jos mittamikrofoni tuottaa saman signaalin kuin kaiutinta ajava signaali on, täytyy kyseessä olla yksittäinen siniaalto.