Harrastusfilosofiasi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja toksi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
-Toinen asia monille harrastajille on kammo akustiikkaa kohtaan. Toki se on aika monimutkainen asia ja vaatii fysiikan perusteiden haltuunottamista, mutta jos harrastaa mitä tahansa intohimoisesti, niin sitä tuppaa menemään aika syvälle siihen hommaan, jotta pääsee parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Eihän harrasteautoilijatkaan nosta käsiä pystyy siinä vaiheessa, kun pitää säätää moottorin sytytystä. Tai pyöräilijä, kun haetaan parasta ajogeometriaa.
Eikä ikuinen selitys "No mutta kun meillä mennään sisustuksen ehdoilla" ole kuin tekosyy. Sisustusta voi tehdä akustiikan ehdoilla ja akustoida voi sisustuksellisesti. Jos puolisolla on taipumusta sisustamiseen, niin miksette te yhdistäisi harrastuksianne? Yleensä tollasesta intohimojen jakamisesta se parisuhteenkin intohimo paranee ;)

--------------------

Erittäin hyvin sanottu Jazmanaut . Tuo akustiikka sisustuksen osalta jotta naisystäväkin on siinä mukana on juttu jota moni mies ei oikein ymmärrä kunnolla. Tottakait sisustus elementtejä akustiikankin osalta on jo runsaasti tarjotavaa ergonomisin ratkaisuin ja muodoin saatavilla kaupoista tai netistä tilattavissa. Hifiharrastajan täytyy vaan nostaa se kissasi pöydälle ja alkaa tekemään kuin mies asialle jotain. Tärykaiut musiikilla eivät ole mikään hyvä juttu muutenkaan. Mutta jos nainen on torainen, niin silloin mies parempi mennä vaikka talon harjalle istumaan.


Hankala nainen ei ole kenenkään etu.
 
Toki mieskin voi olla hankala. Mutta onneksi tällä foorumilla saa sitä oppia ja sytykkeitä miten voisi parhaiten toimia.
 
Jazmanaut sanoi:
Sanon sen jälleen kerran: Musiikin miksaaminen ja studiotyöskentely ei ole vain mekaanista suorittamista. Toki sun täytyy tuntea välineesi, mutta äänitys ja miksaustapojen soveltaminen on luovaa toimintaa, joka palvelee esitystä.

Se on minusta jännä, että hifiharrastajat eivät ota suurella mielenkiinnolla selvää, mitä siellä musiikinteko ja tallennusvaiheessa oikein tapahtuu. Sehän vain syventäisi sitä kuulokokemusta, jota hifin on tarkoitus tuottaa.
Napsauta laajentaaksesi...
Eka kappaleesta ehdottomasti samaa mieltä.
Toista kappaletta koskien sanoisin, että musiikin kuluttajat joutuvat arvioimaan äännitteen ansiot lopputuloksen kautta kuinka hyvin kokonaisuus on onnistunut. Useimmiten tuotantovaihetta ei avata sen kummemmin, tuottaja, äänittäjä, masteroija, äänityspaikka ja studio ehkä mainitaan.

Itselleni on ollut todella valaisevaa kuulla ja nähdä miten jokin rakastettu levy on syntynyt. Jotkin näistä on dokumentoitu havainnollisesti, heti tulee mieleen vaikkapa Rudy van Gelderin aika Blue Notella, tai joku merkkipaalulevy Miles Davisin Kind of Blue tai Steely Danin Gauchon kivulias synnytys tai Led Zeppelinin dokkari YLEllä hiljattain jne.
Klassisella puolella erittäin opettavaista on ollut katsoa mm DG:n Original Source -sarjaan liittyviä dokumentteja YouTubella.
YouTubella on tullut vastaan ihan kiitettävästi maailmanluokan osaajien haastatteluja, jotka on kyllä valaisevia.

Musiikkituotanto on kuitenkin ihan oma avaruutensa, joka ei ihan heti avaudu, jos asiaan ei ole palavaa kiinnostusta tai kosketusta muutoin kulissientakaiseen maailmaan. Kieltämättä musiikista ja äänentoistosta kinnostuneen voisi kuvitella käyttävän aikaa näihinkin perehtymiseen.
 
sihvis sanoi:
Siihen ei voi itse vaikuttaa. Sieltä tulee mitä tulee.


Mutta laitteet eivät toista sitä samalla tavalla. Muutenhan laitteiden vaihtelussa ei olisi mitään mieltä.
Napsauta laajentaaksesi...
Totta - samaa mieltä. Ja myönnän että on merkittävä vaikutus miten sen itse asian ( = musiikin) kokee.
 
mmattila sanoi:
Tätä en ihan ymmärrä.
Tulkintahan on siinä musiikissa. Laitteiden pitäisi toistaa vain se mikä levyltä/faililta menee sisään.
Tunteet tulee tai on tulematta purkitetun musiikin mukana?

Music is Art - Audio is engineering.
Napsauta laajentaaksesi...
Itse näkisin näin: Jos kuuntelet livenä musiikkiesitystä ja sitten kotona kuulisit tuosta hyvää äänitettä, niin kokemuksellisesta näkökulmasta ihanteessaan voit kokea samantyyppisen musiikkielämyksen kummassakin tapauksessa. "Musiikkielämys" on tässä ehkä parempi ilmaus kuin "tunteet". Jos ajatellaan, että livekonsertissa esiintyjät pyrkivät musiikkitulkinnoillaan nimenomaan vaikuttamaan kuulijoihinsa elämyksellisesti, niin saman päämäärän kokeminen kotitoistonkin välityksellä on tuossa mielessä "high fidelityä". Tuota kokemuksellista puolta voidaan eritellä esim. toiston havaituilla neutraaleilla ja mieltymyspohjaisilla ominaisuuksilla, joiden avulla kotielämystä ja live-elämystä voidaan kokemukselliselta kannalta verrata toisiinsa neutraalisti ja mieltymyspohjaisesti. [Ehdotuksia em. toiston havaittujen ominaisuksien luokitteluista löytyy mm. Hifimaailman kuunteluarvioiden sanastossa tai nk. Audio wheel-luokitusrungossa (ITU-organisaatio).] - Tämä ei liene ihan sitä, mitä esim. nimim. kaksonen tarkoitti, mutta mielestäni toiston kokemuksellista puolta voidaan ymmärtää tällaisessa viitekehyksessä.
 
Itse pidän sekä akustisesta että sangen käsitellystä musiikista. Palstalla on aika vahva edustus akustisen musiikin kuulijoita, mutta jo selvästi vähemmän poleemisesti sanoen "kilkutuksia" kuuntelevia. Ääni synteettisenä on ainakin epäkiinnostavan tuntuinen ilmiö useimmille.

Kuuntelin taannoin esimerkiksi japanilaisbändi Myth & Roidin kokoelmaa hiressinä. Olipahan melkoista äänikuvan vyöryttelyä ja pyörittelyä! Kyllä sekin taitoa vaatii. Filelevy on ostoslistalla. Rakastan musiikkia niin paljon, että kiinnostaa sekä tulkinta että ns. kilkattelevat äänikuvat. Ilman näiden vastakkainasettelua.

En kuitenkaan romantisoisi ääntä yhtään siten, että olisi olemassa jokin puhdas ja aito ääni ja tulkinta. Keinotekoinen äänitaide on alati läsnä, myös intiimitulkinnassa, ja se on täysin okei. Sitä on sitten kiva itselle sopivasti lisämaustaa vielä.

Koen pyrkiväni rakentamaan kuuntelunautinnon ja studiotyön maailmojen välistä siltaa tältä osin kokemuksessani. Myös laitteissani ja huoneessani näkyy sekä studio- että vanhan liiton analogisuuden elementtejä. Ei vain toista näistä.
 
  • Tykkää
Reaktiot: QoE
Jazmanaut sanoi:
Se on minusta jännä, että hifiharrastajat eivät ota suurella mielenkiinnolla selvää, mitä siellä musiikinteko ja tallennusvaiheessa oikein tapahtuu. Sehän vain syventäisi sitä kuulokokemusta, jota hifin on tarkoitus tuottaa.
Napsauta laajentaaksesi...
Olen kyllä yrittänyt tutustua aiheeseen, mutten oikein ole saanut kaivettua haluamiani tietoja. Olen mm. lukenut Sound-On-Sound -lehtiä ja yhden äänittämiseen liittyvän kirja - en nyt jaksa mennä etsimään sen nimeä hyllystä
Jazmanaut sanoi:
Hyvänä esimerkkinä toimii "Kompressointi" joka nähdään hyvän hifisoundin tuhoavana latistajana ja musiikin vihollisena. Kompressointi on kuitenkin ehkäpä koko audioketjun monipuolisin ja monimutkaisin prosessointimuoto, jolla toki saadaan myös latistettua dynamiikkaa, mutta sillä saadaan manipuloitua myös itse aikaa ja sitä kautta rytmiikka ja tuotua pieniäkin nyansseja esiin.
Napsauta laajentaaksesi...
Itse ainakin tarkoitan kielteisestä kompressoinnista puhuessani kokonaisuuden kompressointia. Yksittäisten instrumenttien kompressointi kokonaissoundin kannalta on hyväksyttävämpää. Klassissa musiikissa toimintatavat lienevät toisenlaisia.
Jazmanaut sanoi:
Toinen asia monille harrastajille on kammo akustiikkaa kohtaan. Toki se on aika monimutkainen asia ja vaatii fysiikan perusteiden haltuunottamista, mutta jos harrastaa mitä tahansa intohimoisesti, niin sitä tuppaa menemään aika syvälle siihen hommaan, jotta pääsee parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Napsauta laajentaaksesi...
Toimin 1.5 vuotta akustointiyrittäjänä. Suunnittelin kotiteatterihuoneita, tutkin akustointiratkaisuja ja myin akustointilevyjä. Ei jäänyt kammoa akustointia kohtaan.
 
Jazmanaut sanoi:
Se on minusta jännä, että hifiharrastajat eivät ota suurella mielenkiinnolla selvää, mitä siellä musiikinteko ja tallennusvaiheessa oikein tapahtuu. Sehän vain syventäisi sitä kuulokokemusta, jota hifin on tarkoitus tuottaa. Hyvänä esimerkkinä toimii "Kompressointi" joka nähdään hyvän hifisoundin tuhoavana latistajana ja musiikin vihollisena.
Napsauta laajentaaksesi...
Kyllä itse yritän selvittää kuuluisien äänitysten tuotantoprosessia. Esim. Miles Davisin tai The Beatlesin sessioista ja tavoista työskennellä on säilynyt mukavasti tietoa. Bitches Brew oli myös ensimmäisiä jazz-levyjä missä napanuora live-esitysten dokumentointiin 4-8 raidalle katkaistiin äkisti. Äänittämisestä tuli tosiaankin äänitaidetta, nauhasta leikattiin looppeja kun digitaalista DAW:ta ei ollut jne. Sessiossa mukana olleet soittajat olivat pihalla kuin lumiukot kun kuuntelivat lopullista LP:tä. Mutta aika harvasta äänitteestä on näin paljon tietoa.

Kompressio on välttämätöntä mutta monien traumat ovat peräisin 1990-luvun lopusta ja 2000-luvun alusta. Tosin konemusiikissahan oli jossain vaiheessa myös muotia pumppaava side-chain kompressio. En itse kyllä sitä kauhean hifistyneenä pitäisi mutta uusi tehokeino tuoda konemusiikissa bassorumpun jumputus esille. Toisaalta kokonaan ilman kompressointia/limitointia äänittäminen olisi tarpeettoman hankalaa.

Kyllä kuitenkin omaan harrastusfilosofiaan ehdottomasti kuuluu se että äänitteen tuotantohistoriasta luetaan tietoa, jos sitä on vaan jossain saatavilla. Absoluuttinen nollapistehän on joskus pitänyt niin tarkkoja julkisia studiopäiväkirjoja että siellä listataan jopa äänityksessä käytetyt mikit myös rumpujen osalta yksittäin.
 
En ole varma olenko tähän ketjuun aiemmin kirjoitellut (liian laiska tarkistamaan). Mutta filosofiani voisi olla "Kaikki hyllystä löytyvät levyt soimaan mahdollisimman nauttittavalla tavalla (kompromissit väistämättömiä!) Laitteiston säätäminen tai analysointi ei saa syödä musiikin kuunteluun käytettävissä olevia tunteja merkittävästi." Välillä jälkimmäinen ei toteudu optimaalisesti, mutta parhaani yritän!
 
Viimeksi muokattu:
Olen lukuisia kertoja yrittänyt tehdä olohuoneen akustoinnista yhteisen intohimon ja harrastuksen minulle ja avopuolisolleni. Olen onnistunut tässä 0 kertaa. Vinkkejä?
 
Patu sanoi:
Olen lukuisia kertoja yrittänyt tehdä olohuoneen akustoinnista yhteisen intohimon ja harrastuksen minulle ja avopuolisolleni. Olen onnistunut tässä 0 kertaa. Vinkkejä?
Napsauta laajentaaksesi...
Itsellä oli olohuoneessa sama juttu. Nyt on oma kuuntelutila jota on lupa muokata vapaasti. Remontoimme makuuhuoneita ja sain tehdä yhdestä kitarahuoneen heavyn harjoitteluun ( jota vaimo inhoaa). Lupa irtosi heti akustiikkaoville ja pähkinäpuu akustiikkalevyille. Vaimo innostui noista puurimalevyistä kun näki valmiin tuloksen. Nyt suunnittelee niitä olohuoneeseen vaikka ei niillä enää mitään tarvetta siellä ole. Menisikö sellaiset läpi kun niitä on nykyään joka sisustuslehti täynnä? Niillä pääsisi ainakin alkuun?
 
Patu sanoi:
Olen lukuisia kertoja yrittänyt tehdä olohuoneen akustoinnista yhteisen intohimon ja harrastuksen minulle ja avopuolisolleni. Olen onnistunut tässä 0 kertaa. Vinkkejä?
Napsauta laajentaaksesi...
Taputat käsiä yhteen siellä betonibunkkerissa ja kysyt kaiun vielä soidessa korvissa että onko hyvä?
 
Dedikoitu tila mahdollisesti seuraavassa kämpässä. Se on tavallaan haave, mutta samalla mietin kuinka pahasti erakoituisin sinne huoneeseen jos sellaisen saisi.

Ja siis olohuonetta on kyllä akustoitu. On pari GIK Monsteria, pari Hofan tuubia ja Ecophonia. Kertaakaan ei vaan avopuoliso ole asiasta ollut innoissaan, päinvastoin. Vaihtokauppaa on joutunut käymään. Enempää ei kuulemma tule, mutta onneksi on varsin hyvä nykyisellään. Joskus sitten seuraavan kämpän kanssa uusiksi tämä harjoitus.
 
Patu sanoi:
Olen lukuisia kertoja yrittänyt tehdä olohuoneen akustoinnista yhteisen intohimon ja harrastuksen minulle ja avopuolisolleni. Olen onnistunut tässä 0 kertaa. Vinkkejä?
Napsauta laajentaaksesi...
Tuskin tohon on mitään viisastenkiveä, koska suhtautuminen sisustamiseen ja siihen miltä yhteisen kodin pitäisi näyttää on aikas henkilökohtaista. Jos puolisoiden makumieltymykset poikkeaa voimakkaasti toisistaan tai jos toista ei sisustaminen saati sitten akustointi kiinnosta pätkääkään, lähtökohta on melkoisen mahdoton.

En tietty osaa puhua kenenkään muun puolesta, joten lähestyn asiaa oman liittoni kautta. Meillä on melko yhteneväinen maku ja muutenkin keskustellaan yhteisistä ratkaisuista, joten mun oli helppo lähteä ehdottamaan olohuoneen akustointia omista lähtökohdistani.

Mietin ensin itsekseni, mitä oikeastaan halusin ja millainen kokonaisuus huoneeseen voisi sopia. Kun ajatus alkoi hahmottua, otin olohuoneesta muutaman kuvan, annoin ne tekoälyn hellään huomaan ja kehoitin sitä tekemään erilaisten ohjeideni pohjalta valmiita visualisointeja.

Näytin kuvat vaimolleni, minkä jälkeen keskusteltiin lähinnä sävymaailmasta. Muu perusidea oli mulle jo täysin selvä, enkä oikeastaan halunnut siitä tinkiä. Tuo oli sikäli helppoo, että tunnetaan toistemme maut.
Siksi vältin jo suunnitteluvaiheessa ratkaisuja, kun tiesin sellaisten kuitenkin olevan toiselle ehdoton ei.

Älä siis yritä tehdä akustoinnista yhteistä intohimoa, jos toista ei kerran aihe lähtökohtaisesti pätkääkään kiinnosta. Tarjoa ennemmin niin sanotun "valmis lounas pöytään" ja kysy; ”Maistatko mieluummin tältä vai tuolta lautaselta?”

Asiaa kannattaa lähestyä myös niin, ettei olohuoneesta ole tarkoitus rakentaa akustoitua hifialttaria, jossa jokainen nurkka on täynnä kivivillapaaleja ja lopputulos muistuttaa sekalaisista akustiikkaelementeistä koottua tilkkutäkkiä.

Lähtisin siis liikkeelle tyylikkyys ja yhteisen kodin viihtyisyys edellä. Kun toiselle näyttää muutaman valmiiksi mietityn, sisustukseen sopivan vaihtoehdon, kiinnostus saattaa herätä aivan eri tavalla kuin puhumalla absorptiosta, heijastuspisteistä ja jälkikaiunta-ajasta.

Yhteistä intohimoa ei välttämättä synny, eikä tarvitsekaan, mutta yhteinen hyväksyntä voi ;)
 
Muuta akustointia ei ole, mutta kun jo tavatessa on ollut selvää, että kirjoja ja levyjä on niin ei ole tarvinnut vuosien varrella lisäneuvotteluja 😉
 
Tawe sanoi:
Kaksi asuntoa.
Napsauta laajentaaksesi...
Tämä on ihan mielenkiintoinen ratkaisu ja selvästi toimii hyvin teillä. En tiedä miten toimisi lapsen/lasten kanssa. Ja kalliiksi kävisi ainakin nykyisen asunnon sijainnilla ostaa vaikkapa yksiö hifistelyyn ja toinen tarpeeksi iso kämppä perheelle. Nämä pitäisi vielä löytää mielellään saman talon samasta rapusta.
 
Patu sanoi:
Tämä on ihan mielenkiintoinen ratkaisu ja selvästi toimii hyvin teillä. En tiedä miten toimisi lapsen/lasten kanssa. Ja kalliiksi kävisi ainakin nykyisen asunnon sijainnilla ostaa vaikkapa yksiö hifistelyyn ja toinen tarpeeksi iso kämppä perheelle. Nämä pitäisi vielä löytää mielellään saman talon samasta rapusta.
Napsauta laajentaaksesi...
Suosittelen melkein ennemmin omakotitaloa jossa on vaikka ylimääräinen makuuhuone tai kellarissa, piharakennuksessa jne ylimääräinen huone hifistelyyn. Perinteinen bunkkeri jonka saa sisustaa miten haluaa. Kyllähän se alkuun ihmetytti asua ruutukaavan ulkopuolella mutta jos on lapsi niin eipä niihin omassa tai naapurikorttelissa oleviin ravintoloihin kuitenkaan tule niin usein asiaa niin kuin ennen vaan Citymarketista haetaan tarjousjauhelihaa.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Takaisin
Ylös