Harrastusfilosofiasi

[toksi]

Mikä on sinun hifiharrastusfilosofiasi?

Tähän liittyy varmasti montakin näkökulmaa, mutta itseä on mietityttänyt viime aikoina tallenteiden äänenlaadun suhde harrastukseen. Itselle äänenlaatu on ainakin näin harrastuksen alkutaipaleella vielä aika isokin asia. En vain saa samoja fiiliksiä hieman huonommin äänitetyistä levyistä ja huonommin äänitetyt levyt tahtovat jäädä kaupan hyllylle.

Jotkin kokeennemmat harrastajat tälläkin foorumilla ovat kuitenkin todenneet että ovat päässeet harrastuksessaan sellaiseen vaiheeseen, jossa äänitteiden äänenlaatu ei vaikuta paljonkaan kuunneltavaan musiikkiin. Eikö kuitenkin tietynlainen linkki äänitteiden äänenlaadun ja harrastuksen mielekkyyden välillä ole välttämätöntä, kun sitä musiikkia kuunnellaan erikseen sitä varten hankitun laitteiston kautta? Kuulisin mielelläni lisää ajatuksia aiheesta, etenkin jos tunnistat itsesi edellä olevasta kuvauksesta edes osittain..

Keskustelu aiheen ympäriltä on ainakin omasta puolesta tervetullutta muustakin näkökulmasta kuin tästä itse esiintuomastani.. Pahoittelut jos ketjun aihetta on käsitelty jo jossain toisessa ketjussa, voitte ohjata minut sinne jos näin on.

 

[Mika K]

Tämä on asia, jota tulee aina silloin tällöin pohdittua itsekin, vaikka noita harrastusvuosia alkaakin olla takana aika kiitettävästi. Pohdinta kannattaa, sillä minusta on kohtuullisen helppoa eksyä puoli-vahingossa täysin sivu-urille siitä musiikista. Antaa sen hifin viedä ilman todellista suhdetta musiikkiin tai siitä nauttimiseen..

En varsinaisesti sanoisi tätä harrastusfilosofiaksi, vaan ihan järkeväksi silloin tällöin tehtäväksi reality checkiksi Tuolla jotain asiaa liittyvää ihan viime päiviltä: https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?43343&p=880721&viewfull=1#post880721

 

[lator]

Oman tieni olen pyrkinyt valitsemaan siten, että jokainen päivitys laitteistoon toisi ennen kaikkea enemmän musiikkia, ei pelkästään ääntä. Optimitilanne olisi siis se, että saisin jokaisesta levystä enemmän irti kuin aikaisemmin. Äänitteiden välinen keskinäinen laatukuoppa ei kuitenkaan voi poistua mihinkään, mutta ei se enää nykylaitteistossa ole läheskään niin suuri ongelma kuin harrastuksen alkuvaiheessa.

 

[Matti Lehtinen]

No itse en kyllä kieltämättä ole oikeastaan koskaan asettanut juurikaan painoarvoa noiden äänitysten laadulle. Meinaan, siis että voishan nuo Turmion Kätilöt tietenkin äänittää levynsä vähän paremmin, mutta ei ne silti kuuntelematta, diggaamatta, tai ostamatta jää. Sama asia tietenkin toistepäin, elikkäs onhan tuota tullut ostetuksi levyjä jotka on ihan ok. äänitetty, mutta musa ei olekkaan sitten kummemmin napannut, joten ovat jääneet sitten vähemmälle soitolle.

Välillä sitten tietysti lykästää myös, elikkäs osuu kouraan levy mikä on hyvin äänitetty ja diggaa itse musiikistakin, niin kyllähän sitä tietenkin pienen "jihuu!" huudahduksen päästää, mutta kuten jo sanoin, niin mitään painoarvoa levyjeni ostoissa ei tuolla äänityksen laadulla kumminkaan ole, koska se musiikki mitä kuuntelen, niin ei ole oikein valinnanvaraa. Meinaan, että samaa levyä ei oikein löydy hyvin ja huonosti äänitettynä. Jos löytyis niin ostaisin kumminkin ja tietenkin sen paremman äänityksen, vaikka se vähän enemmän maksaisikin..

 

[behrelec31]

Mikä on sinun hifiharrastusfilosofiasi?

mnnn... mikäköhän se sittenmmi on. no nyt kolmeviitosena kun aikaa on kulunut paljonkin tämän harrastuksen puitteissa ja monenlaista musiikkia on tullut kuunneltua lähinnä aktiivikovaäänisistä jo vuosia. ja nyt ymmärtää mitkä tekijät ovat niitä kulmakiviä tasokkaan hyvän laadun ja ilon saamiseksi äänentoistossa ulos korville. on havainnot ja kokemukset täysin yhtä kuullun ymmärtämisen suhteen se että jo tietää mihin äänentoisto pystyy vielä pitemmällekin menemään. eli suomennettuna olen sitä mieltä että aktiiviset kovaääniset nimenomaan tarkkailu kovaääniset kun vieläpä maksimoi/yhdistää/sulattaa niiden puolikehitysasteen torvikovaäänisten yhteyteen. ja pyrkii tämän torven rakenteenmuodon sovittamaan äänikuvan hallintaan siten että äänikuvasta/tapahtumahorisontista siis stereokuvassa saadaan ulos mitä syvällisempiä tapahtumia silmille kuultavaksi. eli holografisemmaksi.

kyse on vain ainoastaan aaltojen keräilystä ja jonottamisesta tiettyyn rintamalinjaan. ei se lopulta sen kummempaa ole eikä mitään nasa raketti tiedettä. tietenkin näitä aaltoja tulisi valottaa kuin strobovaloilla eli toisin sanoen uudella tasokkaalla häiriöetäisyydet kunnossa olevalla dacillä, jotta äänikuvan kerrokset ikään kuin valottuisivat vielä enempi sieltä syvyydestä sen tarkkuuden kautta.

myös pintaääntä pystyy peittämään ja täten muokkaamaan/taivuttamaan suuntaan jos toiseen. olen havainnut kokeillussani että vanhoista yli 40v.mies tenoreista (eli molliäänisistä)saadaan jopa nuortenmiehen kuuloisia saundin suhteen muuten saundin olevan kuultavantarkka ja yhtenäinen jos näintodella halutaan. eli äänikuva on periaatteessa petosta ja huijaa korvaa. koska jollet tiedä vuotta milloin äänitys on tullut ulos ja minkä ikäinen laulaja on ollut silloin kyseessä, niin omista kovaäänistä on jopa nuoruuden leikkauksia havaittavissa. koska petos on siinä ettei välitä sen suhteen jos kiinnostus on todellisen realiteetin kautta ymmärtää todellisia tapahtumia. eri asia on tietenkin se että kiinnostaako nuoruusleikkaukset vai ei. toki sehän on jo selvää itselle että äänikuva on oltava tarkka ja ilmava äänitila syvä ja korkea. vaikka korkeudessa on vielä haasteisuutta. niin tärkein elementti äänentoistossa jonka olen havainnut on mahdollisimman fressimäinen eli tuore ääni mitä tahansa ääntä kuuntelee. eli tavallaan hedelmä rikas. mutta niillä ehdoilla että laulaja oli se mies tai nainen kuullostaa myös ikäiseltäänsä mahdollisimman autenttisin luonteenpiirtein äänen väreilyineen/rakenteineen/roosoisuuksineen/herkkyyksineen. haastetta sanoisin. mutta ei niinkään mahdotonta. jo voin sanoa että toimii jo.....

äänitteet ovat vähän sama asia kuin se forest gumppikin sanoi elämästä. äänitteet ovat kuin suklaakonvehteja. et tiedä ennen kuin olet avannut ja maistanut miltä ne maistuu.
mutta onneksi ne on sentään kääritty tiettyyn paperiin eli verrattaen tiettyyn levymerkkiin/tunnisteeseen jotta saundin rakenteen laadun todennäköisesti pystyy päättelemään kannattaako ostaa sokkona vai ei. eli jos on tavallaan pakko ostaa.

joskus huono alkuostos tulee vuosien maun sulattelun yhteydessä jopa paremmaksi kuin joku ennalta hypetetty ja tasokaslevy jota liikkeeessä kuunteli ja jammasi tahdissa. onhan näitä. mutta maku kun muuttuu vuosien saatossa ja syventää mielikuvien kerroksia yhdistettynä levyyn, siitä voi syntyä jopa klassikko. mulla esim. miljoonasateen pullo hunajaa on sellainen jota noin 15 vuotta sitten tuli kuultua koulukaverin kanssa lämpimällä syksyllä stadissa kun tehtiin huonolla palkalla töitä rakennuksilla. kun nykyään ajan autollani liisankadun päästä päähän tulee näitä muistoja ja myös halu soittaa juuri tuota levyä yllätys yllätys. eli syksyisin. hassua... muutenhan tätä levyä ei tule niin paljon kuunneltua. mutta tunteet ovat näköjään liimassa tiettyjen levyjen biiseihin että ne tuo arvokkuutta ja merkitystä elämälle. ja täten myös musiikille.

ei kait tässä nyt muuta asiaa. kiitoksia

terv. behrelec31



Moderaattorin muokkaus: Uskonnolliset kommentit poistettu. t. rajani

 

[jiikoo73]

mun filosofia harrastukseen on ollut, ettei liian hyviä vehkeitä olekkaan. markalla saa markan vehkeitä,
sen oon aina koittanu pitää mielessä. isä opetti jo, kun olin pieni, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa.

 

[Gretch]

mun filosofia harrastukseen on ollut, ettei liian hyviä vehkeitä olekkaan. markalla saa markan vehkeitä,
sen oon aina koittanu pitää mielessä. isä opetti jo, kun olin pieni, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa.

A fool and his money are soon departed... Oma filosofiani on, että hankin hyvää hifiä. Hintalapun ja laadun korrelaatio on varsin löysä kun puhutaan musiikintoiston avuista jokaisen omilla kriteereillä.

 

[poppa-joe]

Mikä on sinun hifiharrastusfilosofiasi?

Mun filosofia löytyy sigusta tosta alta..

Jotkin kokeennemmat harrastajat tälläkin foorumilla ovat kuitenkin todenneet että ovat päässeet harrastuksessaan sellaiseen vaiheeseen, jossa äänitteiden äänenlaatu ei vaikuta paljonkaan kuunneltavaan musiikkiin. Eikö kuitenkin tietynlainen linkki äänitteiden äänenlaadun ja harrastuksen mielekkyyden välillä ole välttämätöntä, kun sitä musiikkia kuunnellaan erikseen sitä varten hankitun laitteiston kautta? Kuulisin mielelläni lisää ajatuksia aiheesta, etenkin jos tunnistat itsesi edellä olevasta kuvauksesta edes osittain..

Mä sanoisin jopa, että äänenlaatu ei merkitse mitään, kun musiikki miellyttää, saatika siihen, josko se miellyttää. Tolla lailla mä olen tosin ajatellut aina, joten 30 vuotta ns. harrastusta ei ole muuttanut asiaa suuntaan tai toiseen. Mielekkyydestä en osaa kyllä sanoa mitään, kun en ole vaivannut päätäni moisen asian pohtimisella.

 

[condemned]

Itse olen tässä pikkuhiljaa päätynyt siihen tulokseen hifiharrastuksessani ainakin omalta osalta, että rahalla ja musiikintoiston laadulla on hyvin vähän yhteistä.

Hifiala on siinä mielessä kummallinen, että melkeinpä mikä tahansa myy. Ja kovaan hintaan.

 

[silmaauki]

Samu, mulle tulee tuosta mieleen yksi hyvin lyhyt kysymys. Lyhyydestään huolimatta se ei ole yksinkertainen vaan siitä voisi keskustella vaikka kuinka pitkään.

Määrittele laatu?

Unohdetaan tähän kysymykseen vastaaminen, kun jokaisella on oma erilainen vastaus.

 

[pirkka]

Samu, mulle tulee tuosta mieleen yksi hyvin lyhyt kysymys. Lyhyydestään huolimatta se ei ole yksinkertainen vaan siitä voisi keskustella vaikka kuinka pitkään.

Määrittele laatu?

Unohdetaan tähän kysymykseen vastaaminen, kun jokaisella on oma erilainen vastaus.

Laatu on käsitteeenä helppo määrittää sillä se on absoluuttisesti jonkin sellainen ominaisuus, joka tekee siitä sen mikä se on.

Se, mikä tekee laatukeskustelusta hankalan on laadun subjektiivinen luonne: laatu on arvioijan käsitys siitä miten jokin täyttää arvioijan odotukset.

Tästä seuraakin se että jokainen on oman laatunsa (onnensa) seppä kuten jo ns vanha kansa taisi sanoa.

 

[condemned]

Samu, mulle tulee tuosta mieleen yksi hyvin lyhyt kysymys. Lyhyydestään huolimatta se ei ole yksinkertainen vaan siitä voisi keskustella vaikka kuinka pitkään.

Määrittele laatu?

Unohdetaan tähän kysymykseen vastaaminen, kun jokaisella on oma erilainen vastaus.

Laatuhan varsinkin hifissä on varsin subjektiivinen käsite, siksipä tämä aihe ehkä puhuttaa niin paljon. Ja hifimarkkinoilla on todella (todella) paljon BS-meininkiä. Itse olen ainakin näin kokenut.

 

[v-a]

^^Pirkka määrittelee hyvin. Yleinen väärinkäsitys on sekoittaa laatu ja luksus tai laatu ja high end toisiinsa.

v-a

 

[pertsa]

Oma harrastamiseni on ollut aina musiikkilähtöistä. Kaikenlaisen ja ikäisen musiikin tulisi toistua kuuntelemaan innostavasti. Melko iso osa minulle tärkeästä musasta on tehty 50-70-luvuilla joten se jonkinlaisia haasteita kalustolle asettaa. Vuosien saatossa kalusto on vaihtunut välillä tiuhastikin ja metsäänkin on monet kerrat karautettu. Se on selvinnyt etteivät äärimmäisen tarkat läpivalaisijat tue meikäläisen kuuntelutottumuksia, ero hyvien ja einiinhyvien äänitteiden välillä kasvaa liian suureksi...Nykykalusto toimii minulle hyvänä kompromissina; pistipä pyörimään vaikka Wigwamin Hard'n hornyn tai Porcupine Treen In Absentian niin musa herää eloon.

tertsa

 

[Kumppari]

Hieman samoilla linjoilla kuin Mary:

"Information is not knowledge
Knowledge is not wisdom
Wisdom is not truth
Truth is not beauty
Beauty is not love
Love is not music
Music is the best..."

Packard Goose, F.Zappa

 

[toksi]

Kiitos kaikille hyvistä kommenteista ja ajatuksista.

Onkohan siis niin, että tässä tasapainotellaan kahta asiaa: tarkkuutta/ääniteuskollisuutta, ja yleispätevyyttä. Kunkin kuuntelema musiikki vaikuttaa sitten siihen kumpaa aluetta setissään haluaa tai voi painottaa. Riippumatta siitä kumman tien valitsee, on tarkoitus kuitenkin maksimoida siitä omasta musiikkivalikoimasta saavutettava äänenlaatu, oli se sitten kuinkakin subjektiivisesti ymmärrettävissä, ja sitä kautta musiikista saatava nautinto. Näin vaara varustelukierteeseen ajautumisesta taitaa olla yhtä suuri kummallakin polulla. Aina voi hankkia vielä tarkemman, tai vielä yleispätevämmän laitteiston. Kummassakin voi joutua käymään läpi tiettyjä itsehillintäharjoituksia.

 

[behrelec31]

Onkohan siis niin, että tässä tasapainotellaan kahta asiaa: tarkkuutta/ääniteuskollisuutta, ja yleispätevyyttä

iskikö toksiin aivoituksen salama ?

olet lähempänä audio viisautta kuin aavistatkaan.

tuossa ajatuksesi logiikassa keskellä on kylläkin hyvin hyvin ohut ja kapea ja suora tie mielestäni. mutta se on hyvin vaikea löytää ilman apuja sekä ymmärrystä/havaintojen tuomaa kokemusta. itsellänikin on toki haasteita. mutta tasapainotilaa tässä hifissä aina haetaan juu. äänikuva kun aina taittuu johonkin suuntaan kun esim. volumetasoa korotetaan riittävästi. aina!

näin yleispätevästi sanottuna hiljaan lähes kaikki systeemit soi ihan hyvinkin. mutta kun tasoa nostetaan niin aina johonkin kieroon äänenväri muuttuu/taittuu(korostuu). no itse ajattelen tavallaan niin että vertauskuvallisesti siten että puolivillihevonen on tehokkain ja nopein ja luotettavin kumppani kuin täysin kesytetty sterosysteemi. eli jos stereosysteemissä on liikaa sälää, se vaimentaa transientit täysin sumuun. mutta kukin taplaa tyylillänsä. eikä tietenkään ainoata yhtä oikeata ole, koska jokaisen korvat toimivat eri ehdoin ja imuteho(vastaanottokyky) kuulollakin on rajallista jos näin voisi sanoa riippuen iästä ja elämän saamista vammoista kuuloelimiin. eli niihin simpukan karvoihin viittaisin. myös miten haluaa ymmärtää kuulemaansa on kaksi eri asiaa kuin kuulee ja pyrkii ymmärtää kuulemaansa ottamalla sen muistin käsiteltäväksi.

toki on niin että tietty saundirakenne on jo ammattilaisilla hallussa. mutta ääni cd levyllä, tai vaikkapa dvd levyllä on tietoa niin paljon että monella erimerkkisellä kuin ammattikalustollakin pystytään toki irrottamaan jotain sellaista äänitteestä joka ei ammattikalustolla irronnut. koska ääni data on niin kerroksellista ja niin tiivistä että sen täydellinen purkaminen täysin realistisin ehdoin on mahdotonta. aina jää peittoon joitain taajuuksia. joissa seassa olisi vaikkapa joku huudahdus tai vaikkapa kissan naukuminen. joka tulee esiin kun tämä piilo taajuus saadaan valotettua/suoristettua vekeistä/tasapainoitettua yleisen saundin suhteen. olen havainnut tällaista.

cd-formaatti ei tietenkään ole täydellistä koska se on ikään kuin typistynyt pakkausjärjestelmä (toki melko hyvä kotikäyttöön juu) onko koskaan mahdollista luoda riittävän tarkkaa ja syväluotaavaa formaattia. en tiedä sitä. mutta kumminkin se on varmaa että kehitys menee eteenpäin ja vain taivas on rajana.


terv. behrelec31

 

[pieskapov]

...................

 

[jiikoo73]

toi mun aikaisempi heitto oli ihan provokatiivinen heitto. sen sais vaikka poistaa mun puolesta.

jos vastaan nyt ihan tosissani:
mun filosofia on ollut BALANSSI! oon koittanut koota laitteistoni sillain, et kaikki olis keskenään hyvin
sopusoinnussa. et kaikki laitteiston osaset olis äänellisesti ja laadullisesti samalla viivalla.
laitteisto on saanut suoraan sähkötaululta omat sähköt. johdotus on suht järeää ja kaikki väli johdot kaiuttimien ja eri laitteiden välillä
on kuuntelu testien tulos.
ääni tulee mielestäni olla korostumatonta ja värittymätöntä joka osa-alueella. mitä se tarkoittaa, onkin aika suhteellista, sehän
on meille kaikille hiukan erilainen asia. tykkään myös että äänikuva on iso ja siinä auktoriteettia.
pystyn kuitenkin nauttimaan monista erilaisista laitteistoista ja arvostan kaikkien tapaa harrastaa tätä meidän yhteistä harrastusta.
onpa se sitten laitteisto tai musiikki painoitteista.

kaikille alan harrastajille hyvää loppu syksyä.

 

[elviz]

Harrastusfilosofiani? Tuntuu muuttuvan ajanjaksottain, kun aina tahtoo kurkkasta seuraavan nurkan taakse. Aina välillä löytyy jotain erikoisen hyvää, sitten soitellaan musiikkia ja kuitenkin jossain vaiheessa tulee päähän ajatus, että "jos sitä sais vielä vähän paremmaksi". No, ehkä se on harrastusfilosofiani...ainakin tätänykyä. Tosin tämä ei välttämättä tarkoita laitehankintoja.

Tällä hetkellä enimmäkseen keskityn kanavabalanssin ja akustiikan saloihin...
Mitä tulee äänitysten laatuun, niin siihenkin voi vaikuttaa huomattavasti kauittimien sijoittelulla, kääntelyllä ja kuuntelupaikan valinnalla, sekä akustoinnilla. Myös elektroniikka ja tietenkin itse kaiuttimet vaikuttavat huomattavasti tietenkin. Suurinosa nykymusiikista on kuitenkin sitä 6db dynamiikan säröpuuroa, joten mikäli ei kuuntele pelkästään klasaria tai hippijatsia, niin kannattaa tutustua ensinmäiseksi mainittuihin asioihin, mikäli haluaa nauttia tästäkin musiikista.