kre
Hifiharrastaja
- Liittynyt
- 4.6.2007
- Viestejä
- 9 699
Gradient Mik-1
Laitan tähän vähän kokemuksia Gradient Mik-1 kaiuttimesta, kun tuli tilaisuus käydä sellaista tyypittämässä Archie52:n luona.
Kyseessä on siis "puoliaktiivinen" lattiakaiutin, joka nopealla vilkaisulla näyttää Gradient 1.5 yläosalta (keskiääninen resistanssikotelossa, suuntainlautasessa oleva diskantti ja paksusta vanerista työstetty "joutsenkaula"-runko) istutettuna bassolaatikkoon. Laatikossa on eteenpäin suunnattu 10 tuumainen bassoelementti ja laatikko on takaseinästä avoin. Laatikon sisällä, kymppituumaisen alla on ylöspäin suunnattu 8 tuumainen elementti joka kumoaa dipolina toimivan kymppituumaisen takasäteilyä. Varsin omaperäinen ja fiksulta vaikuttava rakenne. Kuulemma bassopään saa toimimaan myös puhtaana dipolina.
Basso-osastoa ajaa Gradientin aktiivinen jakosuodin, johon oli rakennettu 450W D-luokkainen vahvistin sekä muistaakseni parillakin kaistalla toimiva taajuuskorjain. Kaiuttimet olivat uniikit ja rakennettu pitkälti Archie52:n toivomusten ja huoneakustiikan (betonirakenteinen talo) mukaisiksi. Kaiutinelementit ja vahvistimen osat olivat normiosia korkealaatuisempia. Työnjälki oli hyvinkin tehdastekoista, bassolaatikko oli mustaksi maalattua MDF:ää johon oli työstetty massiivipuiset kyljet.
Isännän muu setti on luettavissa "50 tonnin" ketjusta ja koostui Mäkkärin yläpään putkikalustosta sekä Lindemannin SACD-soittimesta. Tinkimätön setti viimeistä piuhaa myöten.
Kaiutinsijoittelu oli kompakti: kaiuttimet olivat pitkulaisen huoneen päässä poikittain, huoneeseen nähden epäsymmetrisesti. Tästä ei sen kummempaa ongelmaa aiheutunut, ääni piirtyi symmetrisesti ja aineettomasti kaiutinlinjan taakse, syvyyttäkin oli aistittavissa seinien läheisyydestä huolimatta.
Parin tunnin kuuntelusessiota leimasi täydellinen rasittamattomuus ja pistävyyden tai kovasävyisyyden puuttuminen. Isännän blues/rock-osasto toimi oikein mukavasti ja omista levyistäni niin Brubeckin trio kuin Yo-Yo Ma:n soolosello soivat todella koukuttavasti. Keskialueen sävyt paljastuivat mukavasti ja settiä olisi jaksanut kuunnelle tuntikausia. Sointitasapaino oli lämpimään suuntaan kallellaan. Epäilemättä Mäkkärin putkikalusto ei ainakaan haitannut kuuntelun helppoutta.
Sinfoniaorkesteri tai soolopiano olisivat hyötyneet ilmavammasta kaiutinsijoittelusta, kaiuttimissa tuntuisi olevan potentiaalia toimia selvästi leveämmälläkin stereokannalla ilman että soittimet vetäytyvät kaiuttimiin. Tällä asettelulla orkesteri jäi aavistuksen sumppuun, tosin eri soitinryhmien melodiat nousivat sävykkäinä esiin.
Bassopää meni todella voimalla pohjamutiin asti eikä huoneperäiset resonanssit häirinneet. Aavistuksen ylimääräistä huoneperäistä bassoenergiaa saattoi ilmassa leijua, asiaan vaikutti hieman passiivi-Revojani korkeammalle säädetty basson yleistaso. Omassa kuuntelutilassani Revojen dipolibassot ovat kepeämmät, ilmavammat ja samalla enemmän keski- ja yläpäätä paljastavat. Kaiuttimen bassotoisto ja huone on kuitenkin aina kokonaisuus, joten tarkempi lausunto vaatisi kokeilua omassa huoneessa.
Kaikenkaikkiaan vierailu oli positiivinen kokemus, setti oli selvästi kasattu tukemaan isännän musiikkimakua. Vierailu vahvisti aikaisempaa ajatustani siitä, että Revot sietäisi "puoliaktivoida" samanlaisella vahvistin/jakari/taajuuskorjain-boksilla. Kiitokset vielä Archie52:lle mukavasta aamupäivästä. Erikoismaininnan ansaitsee bluesin tahdissa laulava koira, joka muuten pysyi nuotissa paremmin kuin allekirjoittanut koskaan.
Laitan tähän vähän kokemuksia Gradient Mik-1 kaiuttimesta, kun tuli tilaisuus käydä sellaista tyypittämässä Archie52:n luona.
Kyseessä on siis "puoliaktiivinen" lattiakaiutin, joka nopealla vilkaisulla näyttää Gradient 1.5 yläosalta (keskiääninen resistanssikotelossa, suuntainlautasessa oleva diskantti ja paksusta vanerista työstetty "joutsenkaula"-runko) istutettuna bassolaatikkoon. Laatikossa on eteenpäin suunnattu 10 tuumainen bassoelementti ja laatikko on takaseinästä avoin. Laatikon sisällä, kymppituumaisen alla on ylöspäin suunnattu 8 tuumainen elementti joka kumoaa dipolina toimivan kymppituumaisen takasäteilyä. Varsin omaperäinen ja fiksulta vaikuttava rakenne. Kuulemma bassopään saa toimimaan myös puhtaana dipolina.
Basso-osastoa ajaa Gradientin aktiivinen jakosuodin, johon oli rakennettu 450W D-luokkainen vahvistin sekä muistaakseni parillakin kaistalla toimiva taajuuskorjain. Kaiuttimet olivat uniikit ja rakennettu pitkälti Archie52:n toivomusten ja huoneakustiikan (betonirakenteinen talo) mukaisiksi. Kaiutinelementit ja vahvistimen osat olivat normiosia korkealaatuisempia. Työnjälki oli hyvinkin tehdastekoista, bassolaatikko oli mustaksi maalattua MDF:ää johon oli työstetty massiivipuiset kyljet.
Isännän muu setti on luettavissa "50 tonnin" ketjusta ja koostui Mäkkärin yläpään putkikalustosta sekä Lindemannin SACD-soittimesta. Tinkimätön setti viimeistä piuhaa myöten.
Kaiutinsijoittelu oli kompakti: kaiuttimet olivat pitkulaisen huoneen päässä poikittain, huoneeseen nähden epäsymmetrisesti. Tästä ei sen kummempaa ongelmaa aiheutunut, ääni piirtyi symmetrisesti ja aineettomasti kaiutinlinjan taakse, syvyyttäkin oli aistittavissa seinien läheisyydestä huolimatta.
Parin tunnin kuuntelusessiota leimasi täydellinen rasittamattomuus ja pistävyyden tai kovasävyisyyden puuttuminen. Isännän blues/rock-osasto toimi oikein mukavasti ja omista levyistäni niin Brubeckin trio kuin Yo-Yo Ma:n soolosello soivat todella koukuttavasti. Keskialueen sävyt paljastuivat mukavasti ja settiä olisi jaksanut kuunnelle tuntikausia. Sointitasapaino oli lämpimään suuntaan kallellaan. Epäilemättä Mäkkärin putkikalusto ei ainakaan haitannut kuuntelun helppoutta.
Sinfoniaorkesteri tai soolopiano olisivat hyötyneet ilmavammasta kaiutinsijoittelusta, kaiuttimissa tuntuisi olevan potentiaalia toimia selvästi leveämmälläkin stereokannalla ilman että soittimet vetäytyvät kaiuttimiin. Tällä asettelulla orkesteri jäi aavistuksen sumppuun, tosin eri soitinryhmien melodiat nousivat sävykkäinä esiin.
Bassopää meni todella voimalla pohjamutiin asti eikä huoneperäiset resonanssit häirinneet. Aavistuksen ylimääräistä huoneperäistä bassoenergiaa saattoi ilmassa leijua, asiaan vaikutti hieman passiivi-Revojani korkeammalle säädetty basson yleistaso. Omassa kuuntelutilassani Revojen dipolibassot ovat kepeämmät, ilmavammat ja samalla enemmän keski- ja yläpäätä paljastavat. Kaiuttimen bassotoisto ja huone on kuitenkin aina kokonaisuus, joten tarkempi lausunto vaatisi kokeilua omassa huoneessa.
Kaikenkaikkiaan vierailu oli positiivinen kokemus, setti oli selvästi kasattu tukemaan isännän musiikkimakua. Vierailu vahvisti aikaisempaa ajatustani siitä, että Revot sietäisi "puoliaktivoida" samanlaisella vahvistin/jakari/taajuuskorjain-boksilla. Kiitokset vielä Archie52:lle mukavasta aamupäivästä. Erikoismaininnan ansaitsee bluesin tahdissa laulava koira, joka muuten pysyi nuotissa paremmin kuin allekirjoittanut koskaan.
