Galluppia äänitekokoelmista

  • Keskustelun aloittaja Arto
  • Aloituspäivämäärä

Arto

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
4 680
Kaupunki
Kauhajoki
Tulipas mieleeni että perustan tällaisen uuden ketjun kaikille levyhamstereille, eli valotetaan hifistien levykokoelmien saloja. Eli paljonko omistat a)vinyyliä b) cd/sacd/dvd-a levyjä?
Itselläni näyttäisi löytyvän vinyyliä 498 nimikettä (ei 7 tuumaisia) sekä 572 cd levyä + n. 30 cd sinkkua. Eli ei muuta kuin salat julki, oletko sijoittanut kaikki rahasi laitteisiin vai oletko todellinen levynörtti. Ja kaikkien levynörttien suosikkikirja/leffahan on High-Fidelity.
 
Totta mooses levynörtti. Ja rahat aina ensiksi niihin, sitten vasta viinaan, laitteisiin ja h**iin :D

LP:tä näyttäisi olevan 3829 kpl, tosin ehkä parisataa on vielä luetteloimatta tai muuten vaan unohdettu merkitä ylös, joten todellinen lukema lienee jo yli 4000:n mennyt tänä kesänä.

CD-levyjä 1163 kpl.

Single-levyjä en ole luetteloinut, mutta niitä lienee lähemmäs 2000.

Musiikki-DVD:tä tasan nolla, samoin SACD:tä. Ei myöskään kelanauhoja, 8-track-nauhoja, shellakka- eikä asetaattilevyjä tai vahalieriöitä.
Datamuotoista kompressoitua musaa löytyy kyllä tuhottomasti, jopa säilöttynä, koska musamies haluaa välillä tsekata omituisis levyjä äänenlaadustakin tinkien.

Soittopeleistä löytyy rämä trumpetti ja melodica. En osaa soittaa kumpaakaan. Kampaa ja paperia ei varmaan lasketa soittimeksi?

Kasettikokoelma yli 500 kasettia siirtyi kellariin tänä keväänä. Valitettavasti ei pysty säilyttämään/kuuntelemaan.

Kokoelmassa on varmaan ollut reilu 1000 LP:tä ja CD:tä enemmänkin, mutta on aikanaan vaihdettu toisiin levyihin, kaljaan tai sikanautaan.
 
Eipä ole paljon kertynyt, jos ajattelee vuosittaista määrää. Olen aktiivisesti ostanut levyjä vuodesta 1998, eli tekee noin 46 levyä vuodessa, ei siis edes yhtä viikossa, mutta olenkin aika tarkkaan ostanut vain sellaisia leyjä joista pidän, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

CD:t 372
LP:t 8

Ottaen huomioon, etten omista LP-soitinta tuo LP määrä on aika ymmärrettävä.
 
jvaahtera - yksi tähti puuttuu..

Levyjä? Ei niitä montaa ole. Pari marssilevyä ja M.A.Nummisen Wittgensteinin teksteihin sävelletty tupla - siinä on tunnuskappale viime syksyisen musikaalisen entreeni tunnelmiin Hifiharrastajissa: "Wofon nicht man sprechen kan.." .

Ossi
 
Toisinkuulija sanoi:
jvaahtera - yksi tähti puuttuu..

Levyjä? Ei niitä montaa ole. Pari marssilevyä ja M.A.Nummisen Wittgensteinin teksteihin sävelletty tupla - siinä on tunnuskappale viime syksyisen musikaalisen entreeni tunnelmiin Hifiharrastajissa: "Wofon nicht man sprechen kan.." .

Ossi

...darüber muß mann schveigen"
 
Niin noista harrastuksen raharei'istä... laitteisiin on kulut tommoset 6 megaeuroa ja levyjä puolestaan on (en ryhdy laskemaan) noin 1000 klasaria, 500 progea, 300 jazzia ja parisataa muuta etnoa ja purkkaa ja jytää eli jotain alta 2000 yhteensä. Kympin levyhinnalla se tekee 20 megaeuroa. Kolmas rahareikä on konsertit. Kaks kausikorttia HKO:n konsertteihin ja just pähkäilen ettämeniskä Summers Endiin britanniaan kuunteleen huippiprogee. Mutta ainakin 1000 egeä kuluis siinä...

Tasapuolisesti siis mutta levypainoitteisesti.
 
Pirkka: Olisiko kuitenkin mega ---> kilo ?

Itse en ole ikinä jaksanut levyjä laskea tai luetteloida, mutta karkeasti ottaen:

CD: 900 - 1000 kpl
12"/LP: 300-400 kpl
7"/10": ehkä 100-150 kpl
 
Jos lukumääristä puhutaan niin noin 1700 vinyylialbumia, 500 singleä ja EP-levyä, 300 cd-levyä ja muutama kymmenen ostettua c-kasettia (lisäksi satoja itseäänitettyjä, joita yhä kuuntelen). Tietokoneellakin on kohtuullinen määrä musiikkia mutta kappalemääristä en osaa sanoa.
 
Hyllyistä löytyy vajaat 800 cd-levyä (ei missään järjestyksessä).Olis kieltämättä poikaa järjestää levyt kun tietyn levyn etsimiseen menee niin pirusti aikaa.
 
Jaaha, mitäköhän noita vinyylejä on arviodaan että vähintään 100 mutta ei yli 200. Tän vinyylinkerämisen kanssa mä olen vielä alkusaralla. Tawe vaan täytyy pitää kaukana tuosta vinyylihyllystä sieltä kun sattuu löytymään myös Francis Goyaa. :D (tästä oli juttua WanhassaHifilässä)

Levyhylly kun on Lundian hyllyä ja siinä on paikat 480 levylle ja se alkaa olla täynnä niin vähintään niitä on tuo määrä plus sitten ne erikoislevyt jotka on koottu cd-kirjoiksi.

Karkeasti arvioiden kyllä noita pelimerkkejä taitaa olla yhtä paljon kiinni laitteissa kuin levyissä, vaikka tuntuukin että noita levyjä on joka paikka täynnä. Niistä oli pakko tehdä koneelle tietokanta kun ei tuolta levyhyllystä meinannut mitään löytyä. Nytkin on yksi cd kateissa, enkä tiedä löydänkö sitä.

Akustisista soittimista sen verran, että löytyyhän niitä ihan omiksi tarpeiksi.

Loppuyhteen vetona voisi kait sanoa että kyllä harrastus on enemmän musiikkipainotteinen kuin laitepainotteinen. :D

Jvaahtera: ei muuta kuin melodica käteen ja opettelemaan. Mä aloitin soittoharrastuksen sillä samaisella "mölydiikalla"
 
Johanna Hjelt sanoi:
Jvaahtera: ei muuta kuin melodica käteen ja opettelemaan. Mä aloitin soittoharrastuksen sillä samaisella "mölydiikalla"

Mä luulen kyllä, että mun taipumukset on pikemminkin tuonne lyömäsoittimien puolelle suuntautuvia. Aikanaan kun tuli ravintoloissa vielä enempi istuttua niin mun bravuuri oli jossain vaiheessa humalaa kerätä tuopit ja pullot rinkiin ja ruveta helistelemään ja kolistelemaan niitä jollain sopivilla rumpupalikkaa muistuttavilla esineillä. Mut tunnetaankin piireissä Kolmen Kruunun Airto Moreirana. Tuli meinaan kerran siitä paikasta heitto ulos kesken soolon jämerän mutta rytmitaidottoman ja luiskaotsaisen vahtimestarin toimesta. :D
 
Levykokoelma on luokkaa 200 Cd-levyä. Parempi olisi kun ei tuosta sanotaan yli 300 kasvaisi ja väliin laittaisi kierrätykseen osan. Oikeasti, kuka tarvii satoja levyjä hyllyihin? Ei niitä ehdi kuitenkaan kuuntelemaan kaikkia.

Omasta puolesta olisin tyytyväinen jos pystyisi toteuttamaan kokoelmiksi kaikki itselle mieluisat kappaleet ja artisti/albumi tavarasta pääsisi kokonaan irti. Periaatteena levyjä ostaessa olen pitänyt että 2 erinomaista kappaletta pitää olla ennen kuin se on oikeutettu hyllypaikkaansa. Tulevaisuudessa ehkä joku High-End jukeboksi hoitaa homman, kuka tietää? Tällä hetkellä K.I.S.S. periaatteen mukaan panostus on vain ja ainoastaan CD-formaattiin, toki kokeiluja on olllut Minidisc/SACD linjalla ja MP3:kin on monella tapaa koettu.

Noh, kuuntelen paljon myös studioperäistä renkutusta ja tämä filosofia ei välttämättä kokonaisina teoksina arvostettuun taiteellisempaan musiikkiin suoraan istu.
 
CD-julkaisuja omistan ehkä noin 300 kpl ja LP-musiikkia muutaman kymmenen. En koskaan osta levyjä, joita en kuuntele mielelläni; siksi en omista tuhansia levyjä. DVD-musiikkia löytyy lisäksi ehkä 50 kpl, koska nykyisin pidän myös monikanavatoistosta musiikilla, vaikka äänenlaatu onkin hieman heikompi.

Parhaat levyt eivät valitettavasti kilpaile äänenlaadulla. Siksi laitteiston pitää kyetä toistamaan myös hieman heikommat levyt kunnialla.
 
Ei tuhansien levyjen omistamisessa olekaan mitään järkeä. Eihän niitä pysty tietenkään läpeensä ja täydellisesti kuuntelemaan millään. Minulla on kyllä aika hyvä musiikkimuisti ja muistan kyllä jokaisen omistamani levyn ja useimmiten vielä mitä niissä on sisältönä!! Olen minä tuota tilannetta itse analysoinut ja todennut että alkukeräinen keräilyvietti toteutuu minussa tällä tavalla. Katotaan nyt kauanko tätä jaksaa. Nyt tuo kokoelma on fyysisesti jo niin paljon tilaavievä ja hankala käsitellä (akustointi hoituu kyllä ihan itsestään :) ), että pakko olisi kohta karsintaakin suorittaa olettaen, että samassa (halvassa) asunnossa vielä oleskellaan.

Kerrotaan nyt hieman omasta musiikkiharrastuksesta, koska audiofiili- ja laiteharrastukseni ei ole kovinkaan merkittävää laatua. Olen lähinnä äänitteiden, siis purkitetun musiikin harrastaja. Musiikista ja siihen liittyvästä kulttuurista monipuolisesti kiinnostunut harrastaja. DJ:näkin olen toiminut. Siis silloin vanhoihin aikoihin jolloin tiskijukat vielä puhuivat levyjen väliin. Yksi levysoitinkin riittää minulle DJ-hommiin mainiosti. 80-luvulla oli vielä paljon bileitä jolloin alkuiltoihin sopi vielä mainiosti yleisön viihdyttäminen hieman vähemmänkin jytäävällä musiikilla - yleensä vanhoja rahisevia seiskatuumaisia soitellen. Tällaisessa kevyessä läpänheitossa ja musiikillisten aasinsiltojen ja yhteyksien keksimisessä on suurin taitoni. Ihmiset ovat aina pitäneet hauskana sitä, että oli sitten puheenaihe mikä tahansa niin jo kohta soi asiaan jollain tavalla liittyvä levy. Hyvä muisti auttaa myös. Maine kiiri niin pitkälle, että Jake Nyman palkkasi minut eräässä vaiheessa YLE:enkin soittamaan levyjä. Pari vuotta soittelin siinä lafkassa soulia, lattaria ym. Sitten 90-luvun alun laman myötä tuli lähtö, enkä ole enää julkisesti soitellut levyjä sen jälkeen. Omaksi ja muutamien tuttavien iloksi vaan kotipiirissä. Eikä taida olla enää tsanssia muutenkaan, koska soittolistojen pyörittäminen olisi kyllä masentavinta mitä tiedän.

Että hieman tällaiselta pohjalta. Levyjä keräillään - mutta ei nyt ihan vakavimmalla pohjalla. Minkäänlainen kompletismi ei minuun istu. Eli ei postimerkkeilyä. Mutta jos jotain ruvetaan diggaamaan niin sitten pitää kyllä hommata muutama kymmenen samantyyppistä levyä heti siihen perään, että päästään jyvälle tarkemmin ko. tyylistä tai artistista.
Kyllä minä istun paikallenikin kuuntelemaan varsinkin jazzteoksia syvästi keskittyen, että en minä nyt ihan hosupelle ole.
Jaa minkä takia minä täällä olen? En minä ole hirveän kiinnostunut laitteistojen virittämisestä ja nyanssien tai sävyjen hiomisesta viimeistä piirtoa myöten. Enkä edes aseta "luonnonmukaista" toistoakaan jalustalle. Eli hifistiä ei minusta saa eikä edes toisinajattelijaksikaan minusta taida tulla - jostain highendististä nyt puhumattakaan. Ossilla on kyllä ollut ihan mielenkiintoiset jutut, joista on ehkä ollut eniten hyötyä. Nuo Naimin halpiskaiuttimet ovat aivan mainiot mielestäni. Tässä täydessä huoneessa kun ei ole niin hirveän paljon mahdollista kovin paljon optimaaliseen sijoitteluun. Naimit toimivat mainiosti n. 30 cm seinästä irti. Ehkä nuo laitteet ja hyvä äänentoisto kuitenkin kiinnostavat sen verran, että täällä tulee myös Vinyl Asylumin lisäksi pyörittyä. Ja hyvä levari nyt on ehdoton. Pitänee kyllä hommata joku DJ-laite siihen viereen koska sinkkuja tekisi mieli pyöritellä hieman DJ:mäisempään tahtiin.

Älkää olko moksiskaan, kait tänne mahtuu monenlaista porukkaa... 8)
 
Ymmärrän hyvin jos joku haluaa rajallisen levykokoelma. Ehtii kuunnella, kaikki todella hyviä, ei vie liikaa tilaa, ei tarvii arkistointia... paljon hyviä syitä.

Toivon että nuo lauseet: en ymmärrä mihin tarvitaan tuhansia...? ovat aitoja kysymyksiä, joihin halutaan vastauksia eikä halventavia lausahduksia. On nimittäin olemassa toisen (ja varmaan kolmannenkin) laisia harrastajia.

Itse kerään proge levyjä ja tahti on toisinaan kova tyyliin viisi-kymmenen päivässä. Myös klassisen musiikin levyjä kerään. Miksi? Haluan tuntea musiikin alun ja lopun, ytimen ja laidat, eri genret ja niiden toisinajattelijat... en voi lausua asiasta mielipidetä ellen tiedä eli siis ole kuunnellut (ja lisäksi lukenut) paljon. Jotkut kyllä lausuvat tietämättä mitään.

Haluan myös jokaisen levyn hyllyyni sillä jokainen selkämys katsoessa palauttaa kokemukseni levystä. Ammatinvalinta syistä ehdin myös kuunnella. Arviolta kuuntelen keskimäärin kaksi levyä kokonaan päivässä ja tapailen viittä. Se tekee vuodessa 700 hyvin kuultua levyä ja hyvinkin 2000 tapailtua. Koska hyllyssäni on vain kaksi tuhatta levyä ovat nuo tulleet kuunnelluiksi parissa vuodessa kunnolla ja. Olen 50 joten aikuisenakin olen voinut kuunnella karkeasti 30000 levyä kunnolla. Olen siis harrastukseni alkutaipaleella :D ja itse asiassa parhaat levyt kuullut jo toista sataa kertaa.

Toivottavasti tämä auttoi ymmärtämään.
 
Tuo tiedon hakeminen artisteista, heidän historiasta ja musiikillisesta urastaan on myös yksi harrastuksistani. Äskettäisenä esimerkkinä tuo Sigi Buschin levy. Levytyksen johtaja Sigi taas minulle entuudestaan tuntematon. Onneksi tämä netti auttaa paljon. Heti ensimmäisellä haulla löytyi artistin oma kotisivu http://www.sigibusch.de/ . Sieltä löytyikin sitten paljon mielenkiintoista luettavaa mikä osaltaan avusti myös levynkin avautumista kun tietää vähän mitä muusikon taustalta löytyy. Eli tätä tietopuolta ei voi vähätellä, ja sitä tulee vain paljon kuuntelemalla, ja paljon lukemalla. Nykyisin tämä tietopuoeln hakeminen on niin helppoa verrattuna esi-internetillisiin aikoihin, jolloin sai todella olla kiinnostunut jotta tietoa löytyisiä. Eikä sitä löytynyt aina silloinkaan.
Itse pyrin myös jatkuvasti ostamaan paljon itselleni tuntemattomia artisteja, varsinkin jazzin puolella näitä tulee eteen ihan jatkuvasti. Sukeltamista tuntemattomaan auttaa usein jonkin taustalla olevan muusikon bongaaminen krediiteistä. Jonkin tutun elementin kautta on helpompi sukeltaa johonkin hieman vieraampaan veteen. Tuon Sigi Buschin kohdalla tällaisena ankkurina toimi Charlie Mariano, jota olen pitänyt luotettavana tekijänä.
Tällä tavalla niitä levyjä rupeaa kertymään ihan väkisinkin.
Eipä se ole kaikkien tie, eikä kait tarvitsekaan olla. Ei tämä niin vakavaa ole - kaikilla on lupa nauttia musiikistaan kaikin keinoin.

Hyvää päivänjatkoa kaikille.
 
Joitakin tällaisia ankkureita ja keräilykohteita on minulle:

Niels-Henning Ørsted-Pedersen basistina missä vaan yhteydessä
MPS ja SteepleChase levymerkit
Jamaikalainen Studio 1-levymerkki
Orquesta Aragon, Tito Puente sekä
Vanhat kuubalaiset charanga-, danzon- ja cha cha cha-levytykset
Oscar Peterson, Monty Alexander ja uudempan kiinnostuksena Ray Bryant.

Lisäksi eräiden lapsena jo päähän junttautuneiden iskelmien ja popsävelmien erilaiset versiot.
Mm. Eleanor Rigby, Little Green Apples, useat Burt Bacharach-sävelmät.

Lisäksi monet vanhat levyt kiinnostavat jo herkullisen kansitaiteensakin takia, joten joskus tulee ostettua lähinnä syötävän hyvännäköisen kansien takia (vanhat Blue Notet, Prestiget, Impulset ym. pitää saada ehdottomasti juuri LP-kokoisena koska ne on siihen kokoon suunniteltu). Samoin kaikki tanssiaiheiset kannet varsinkin lattaripuolella ovat aina ostokohteina. Harvemmin tulee omalla vaistolla ihan surkeitakaan levyjä ostettua. Ja levykaupassa (en oikeinosaa ostaa näkemättä, hiplaamatta ja kuuntelematta, jos ei sitten ihan tarkkaan ole hakemassa jotain tiettyä) pitää ehdottomasti käydä ihan livenä. Levykauppiaiden kanssa lässytys on ihan pakollista kuviota. Ei se ihan kaikkialla onnistu. Esim. Black & Whitessa ovat vähän myrtsejä ja ehkä ujojakin juttelemaan mielestäni. Vaikka hyviä levyjä siellä onkin paljon. Erosen Pekan, Digeliuksen Emun ja Lahden Jukan (Soul & Jazz) kanssa varsinkin on tullut joskus höpötettyä tuntikausiakin.
 
Kyllä rahat ovat huvenneet enimmäkseen laitteisiin... En kehtaa laskea :-[
Cd-levyjä noin 350kpl. Aikalailla sillä periaatteella että ne joista en ole pitänyt on annettu pois. Paitsi Salarakkaitten levy. Sain sen synttärilahjaksi työkaverilta.

LP-levyjä kymmenkunta. Kaikki 80-luvulta ja kaverilla lainassa. Varat ei riitä vielä kunnolliseen LP-projektiin.

Musiikki-DVD:tä viitisenkymmentä.

Kasetteja/savikiekkoja nietu.

PC:n kovalevyllä pakattuna 5 biisiä.
 
Back
Ylös