Ei tuhansien levyjen omistamisessa olekaan mitään järkeä. Eihän niitä pysty
tietenkään läpeensä ja täydellisesti kuuntelemaan millään. Minulla on kyllä aika hyvä musiikkimuisti ja muistan kyllä jokaisen omistamani levyn ja useimmiten vielä mitä niissä on sisältönä!! Olen minä tuota tilannetta itse analysoinut ja todennut että alkukeräinen keräilyvietti toteutuu minussa tällä tavalla. Katotaan nyt kauanko tätä jaksaa. Nyt tuo kokoelma on fyysisesti jo niin paljon tilaavievä ja hankala käsitellä (akustointi hoituu kyllä ihan itsestään
), että pakko olisi kohta karsintaakin suorittaa olettaen, että samassa (halvassa) asunnossa vielä oleskellaan.
Kerrotaan nyt hieman omasta musiikkiharrastuksesta, koska audiofiili- ja laiteharrastukseni ei ole kovinkaan merkittävää laatua. Olen lähinnä äänitteiden, siis purkitetun musiikin harrastaja. Musiikista ja siihen liittyvästä kulttuurista monipuolisesti kiinnostunut harrastaja. DJ:näkin olen toiminut. Siis silloin vanhoihin aikoihin jolloin tiskijukat vielä puhuivat levyjen väliin. Yksi levysoitinkin riittää minulle DJ-hommiin mainiosti. 80-luvulla oli vielä paljon bileitä jolloin alkuiltoihin sopi vielä mainiosti yleisön viihdyttäminen hieman vähemmänkin jytäävällä musiikilla - yleensä vanhoja rahisevia seiskatuumaisia soitellen. Tällaisessa kevyessä läpänheitossa ja musiikillisten aasinsiltojen ja yhteyksien keksimisessä on suurin taitoni. Ihmiset ovat aina pitäneet hauskana sitä, että oli sitten puheenaihe mikä tahansa niin jo kohta soi asiaan jollain tavalla liittyvä levy. Hyvä muisti auttaa myös. Maine kiiri niin pitkälle, että Jake Nyman palkkasi minut eräässä vaiheessa YLE:enkin soittamaan levyjä. Pari vuotta soittelin siinä lafkassa soulia, lattaria ym. Sitten 90-luvun alun laman myötä tuli lähtö, enkä ole enää julkisesti soitellut levyjä sen jälkeen. Omaksi ja muutamien tuttavien iloksi vaan kotipiirissä. Eikä taida olla enää tsanssia muutenkaan, koska soittolistojen pyörittäminen olisi kyllä masentavinta mitä tiedän.
Että hieman tällaiselta pohjalta. Levyjä keräillään - mutta ei nyt ihan vakavimmalla pohjalla. Minkäänlainen kompletismi ei minuun istu. Eli ei postimerkkeilyä. Mutta jos jotain ruvetaan diggaamaan niin sitten pitää kyllä hommata muutama kymmenen samantyyppistä levyä heti siihen perään, että päästään jyvälle tarkemmin ko. tyylistä tai artistista.
Kyllä minä istun paikallenikin kuuntelemaan varsinkin jazzteoksia syvästi keskittyen, että en minä nyt ihan hosupelle ole.
Jaa minkä takia minä täällä olen? En minä ole hirveän kiinnostunut laitteistojen virittämisestä ja nyanssien tai sävyjen hiomisesta viimeistä piirtoa myöten. Enkä edes aseta "luonnonmukaista" toistoakaan jalustalle. Eli hifistiä ei minusta saa eikä edes toisinajattelijaksikaan minusta taida tulla - jostain highendististä nyt puhumattakaan. Ossilla on kyllä ollut ihan mielenkiintoiset jutut, joista on ehkä ollut eniten hyötyä. Nuo Naimin halpiskaiuttimet ovat aivan mainiot mielestäni. Tässä täydessä huoneessa kun ei ole niin hirveän paljon mahdollista kovin paljon optimaaliseen sijoitteluun. Naimit toimivat mainiosti n. 30 cm seinästä irti. Ehkä nuo laitteet ja hyvä äänentoisto kuitenkin kiinnostavat sen verran, että täällä tulee myös Vinyl Asylumin lisäksi pyörittyä. Ja hyvä levari nyt on ehdoton. Pitänee kyllä hommata joku DJ-laite siihen viereen koska sinkkuja tekisi mieli pyöritellä hieman DJ:mäisempään tahtiin.
Älkää olko moksiskaan, kait tänne mahtuu monenlaista porukkaa... 8)
