For Bass Players Only

  • Keskustelun aloittaja Tawe
  • Aloituspäivämäärä
Harri R sanoi:
Mingusta pyörii (Squeezeboxista, Tivoli Audio Model One:n läpi - melko highendiä)... Toimii. Siltikin.

Varmasti toimii!

Ajatuksia aiheesta?

Kontrabasso on varmasti haasteellinen äänitettävä. Levyillä kuulee todella monenlaisia soundeja, riippuen soittotyylistä kuten myös äänityksistä. Sähköbasso voi sitä vastoin olla jo hyvin kompressoitu ja limitoitu ihan luonnostaankin, tarkoituksellisesti, johtuen mitä erilaisemmista syistä.

Aah, Ampeg V4BH:ta pääsis keskiviikkona luukuttamaan!
 
Tawe sanoi:
Sähköbasso voi sitä vastoin olla jo hyvin kompressoitu ja limitoitu ihan luonnostaankin, tarkoituksellisesti, johtuen mitä erilaisemmista syistä.

Aah, Ampeg V4BH:ta pääsis keskiviikkona luukuttamaan!
No joo, putkikoneet ja säröpurkit erikseen - se on soundinluontia se. Piti kontrasta vielä mainita, että net jotka kenties eivät luonnossa ole päässeet kuulemaan, yllättynevät (siis me basistithan tiedetään nää...). Kontran soundi akustisesti on yllättävän fyysinen lähietäisyydellä. Leipoo nastasti.
 
Harri R sanoi:
No joo, putkikoneet ja säröpurkit erikseen

Myös trankkukoneilla, hillitön pino kompuroita ja limittereitä joillakin... mutta se on sitä soundin luontia, niin kuin pitää ollakin.
 
Kompressorin käyttö on aikalailla makuasia ja jokaisella soittajalla on omat mieltymyksensä; itse en ole ikinä omistanut kompuraa tai mitään muitakaan efektejä enkä ole keksinyt mitään järkevää käyttöä sellaisille. Eli tietyllä tapaa aika puristinen lähtökohta - soundi lähtee sormista, lisäksi tarvitaan vain hyvä basso ja piuha. Ja bassoni on se pelkistetyin mahdollinen eli Precision, Leo Fenderin lahja musiikkimaailmalle. Ja haluan että dynaamiset vaihtelut soitossani eivät joudu kompressorin lyttäämiksi, lisäksi se on tavallaan kunnia-asia minulle että soittoani ei tarvitse kompressoida, vaan osaan hallita dynamiikan puhtaasti soittotekniikalla. Studiossa soittaessani olen pyytänyt äänittäjää jättämään kompressorin pois, tai jos se tuntee aivan pakottavaa tarvetta sen käyttöön niin laittakoon mahdollisimman vähän sitä.
 
Samanlaisia mietteitä mulla, basso, piuha ja ämyri, ei muuta, vieroksun kaikenlaisia "ylimääräisiä laatikoita". Ja totta, soundi on sormissa, tahtoi tai ei. Mikään muu ei vaikuta niin paljoa kuin sun oma tatsi.
 
Eilen ekat treenit Ampeg V4BH:lla... Aah, eipä ole soittaminen tuntunut pitkään aikaan niin ihanalta.

V4BH.jpg


Ai niin, hifikaapeleita valmistavalta englantilaiselta The Chord Companylta löytyy nyt jotain muusikoillekin:

http://www.chord.co.uk/cream.htm

Täytyy ensitilassa tilata tollainen johto kokeeksi. Heh, kuulemma yhtiön Nigel Finn on itsekin basisti :). Äijällä on vissiin Fender Precision '51, originaali! Täytyy olla rahoissaan jos viime vuosina on sen hankkinut.
 
Näitä uudempia Ampegin V4-nuppeja en ole testannut, mutta vanhalla 70-luvun V4-styrkkarilla olen vetänyt jonkun keikan sekä muutamat treenit, ja soundi oli kertakaikkisen hieno. Hifikaapelia soittajille? Jossain studiokäytössä parempilaatuinen piuha saattaa ehkä olla paikallaan, mutta itse en keikkakäyttöön sellaista ehkä ottaisi, keikoilla kun käyttö on sen verran kovempaa; piuhojen päälle tallotaan, niitä kiskotaan, vedetään keikan jälkeen solmuun (jotkut tekee niin, varma konsti saada piuha rikki aika nopeasti) ja joskus piuhojen päälle kaatuu kaljaa ym. juomia. Eräälläkin keikalla kävi just niin että yksi kuulija heilui lavan edessä ns. liikuttuneessa tilassa tuoppi kädessä ja lavallehan se tuopin sisältö sitten kaatui. Keikkaelämän varjopuolia... voisi tulla suru puseroon jos ja kun se arvokas high end-piuha ryvettyy keikalla.
 
Kitaraahan minä lähinnä soitan, mutta kävin tänään leikkimässä kaverin uuden passo-lelun kanssa, ja varsin monipuolisen veitikan oli itselleen löytänyt. Vintagea tuossa ei ole kuin emuloidusti, mutta kun kaverikin soittaa aika laidasta laitaan, niin eipä tuollainen analogimallintava hullumpi vehjes ole. Varsinkin kun siinä on elementtimallinnettu XLR- ulostulo, mikä ei sekään tiski->luurit testauksella todellakaan pahalta kuulostanut.

Eli Tech21:n Landmark

http://www.tech21nyc.com/lm120.html
 
Joo, ei tuo ihan ehtaan 70-lukuisen V4B:n veroinen ehkä ole, mutta kyllä mä tykkään tästä kovasti. Musta vähän tuntuu siltä, että SVT 610 HLF -kaappi tohon on kaveriksi jossain vaiheessa hankittava. Niin, tuollainen Chord Cream maksaa 6 metrisena noin 75€.
 
Tulipa tuossa mieleeni kun paria vanhaa Stereophileä (paremman tekemisen puutteessa) selailin, jotta näissä maailmanluokan basisteissahan on myös hifiin hurahtaneita; ainakin herrat Tony Levin ja Charlie Haden ovat tunnustautuneet hifiäijiksi (Tonylla Linnin systeemi, Charliehan puuhastelee Naimin tallissa muusikkonakin). Tulisiko mieleen muita julkimoita alalta?
 
On tullut bassoteltua, vaikka kitara sopiikin paremmin käteen. Rumpuja tulee myös mätkittyä jonkin verran.
 
Mallas sanoi:
Tulipa tuossa mieleeni kun paria vanhaa Stereophileä (paremman tekemisen puutteessa) selailin, jotta näissä maailmanluokan basisteissahan on myös hifiin hurahtaneita; ainakin herrat Tony Levin ja Charlie Haden ovat tunnustautuneet hifiäijiksi (Tonylla Linnin systeemi, Charliehan puuhastelee Naimin tallissa muusikkonakin). Tulisiko mieleen muita julkimoita alalta?

Hmm, ihan näin äkkiä tulee jokunen mieleen: Mark Levinson oli alunperin jazzbasisti. Varsinaisista ammattibasisteista Anthony Jacksonin bassosetti on aika hifistynyt ja ei sisällä varsinaisia bassovahvistimia ollenkaan; jossain Bass Playerin haastattelussa Anthony sanoi että setissä oli mm. joku Cello-etuaste, API:n pro studio-tasoinen parametrinen EQ, Meyer Soundin aktiiviset PA-kaapit ja kaapeliosastolla Nordostia ja Audioquestia. John Patituccilla oli aikanaan idealtaan samantyyppinen hifietunen-aktiivikaappisetti, se etuvahvistin oli joku Mark Levinson-malli.
 
Hei, täältähän löytyi se oikea ketju!

Bassomiehiä ollaan jo syvältä 70-luvulta lähtien. Tällä hetkellä löytyy nelikielisiä joka lähtöön. Jatsi- ja rokkikeikat soitan mieluiten -76 Precisionilla (EMG P/J aktiivimikitys) tai -06 American Jazz Bass Deluxe QMT:llä. Latino- ym. intiimijutuissa eniten on käytössä piezoakustinen nailonkielinen (Rob Allen).

Koko styrkkaripuoli onkin parhaillaan päivityksen alla, pääsetissä tulee olemaan Ampeg SVP Pro/Mackie 1400/Glockenklang Double. Klubitouhuihin, treenaukseen ja retkille MarkBass CMD12H. Kielipuolella tykkään eniten Thomastik PowerBasseista, nylonit LaBellalta.

Musiikkimaku sisältää ihan kaikkea. Humppaa tai jenkkaa en suostu enää tällä iällä soittamaan, heh (ei tartte, en ole nääs ammattimuusikko!). Käytän pääasiassa sormitekniikkaa ja paikoitellen kömpelöä peukutusta. 5-kielisiäkin tuli vähän aikaa sitten kokeiltua, mutta en saanut siitä oikein hyötyä irti, päinvastoin, pienisormisena mulla oli vaikeuksia leveäkaulaisten kanssa ja ohutkaulaisilla taasen kielivälit tulivat liian tiheiksi.
 
Pidetääs ketju hengissä. Hyvää asiaa ei koskaan voi olla liikaa... :D

Viimeisin hankinta: Guild Pilot (nelikielinen, P/J-mikitys, Dimarziot molemmissa paikoissa, kerman'valkoinen', musta lapa) joltain tuntemattomalta vuodelta (90-luvun alusta luullakseni). Alkuperäinen jenkkipeli, orkkismikkeinä on ollut passiivit. Ekat treenit ensi viikolla - katotaas miten jytisee...
 
Harri R sanoi:
Viimeisin hankinta: Guild Pilot (nelikielinen, P/J-mikitys, Dimarziot molemmissa paikoissa
Mulla oli aikanaan 80-luvulla DiMarzion split P-passiivit (kermanväriset). Niillä soittelinkin melkein 15 vuotta kun ei tullut mieleenkään vaihtaa. Molemmat PU:t nimittäin sisälsivät 2 kelaa ja kytkimellä sai ne kelat laitettua joko sarjaan tai rinnan. Ei muuten hurissut huonollakaan sähköllä (ja sitähän riittää vielä tänäkin päivänä). Arvostan DiMarzion edelleenkin todella korkealle.

Onkos täällä muuten Lindy Fralin -porukkaa?
 
Oli muuten hyvä, kun oli eräs ahtaaja kyydissäni..

Hän kysyi, notta mikä vitun basso?, Kuunnellessamme kotiteollisuutta.. :D

Kiitos..

Sori.. :)
 
Meikä on pasisti! Tehoiltaan vähän puutteellinen setti löytyy, mutta kyllä se hyvin silti jytisee. 50w Carslbro -putkinuppi ja omaa tuotantoa oleva Kaleva -18" ämyri. Marshallin vastaavasta otettu mitat suunnilleen ja Goodmans Power Range -elementti.

Nimesin kaapin noin irvokkaasti, koska suomalaiset (ja pohjoismaiset muutenkin) kansantarinat on kiinnostavia, ja Kaleva oli jättiläinen, joka on vaikuttanut maastonmuotoihin ja viskonut suuria kiviä ympäriinsä. Kaappi on kuitenkin jättimäinen kooltaan ja jos nyt ei suorastaan maata niin ainakin kerrostaloasunnon lattian saa tärisemään ja sisäelimissä tuntuu. Tehonkesto ainoastaan 100w, 15 ohmia. Soundi siinä on tosiaankin aika jytisevä, ja hirmuisen lämpöinen. Pitäisi melkein pari kymppituumaista pinota sen päälle. Bändihommiin pitäisi ryhtyä pitkästä aikaa, kunhan löytäisi kelpoisan bändin. Pääsisi luukuttamaan vihdoinkin tätä kunnolla.

Bassona toimii vanha kunnon Aria Pro II SB600.

13713.jpg


Tuosta kuvasta puuttuu Kaleva -kyltti jonka tein.

Ennen soitin kitaraa ja tykkäsin efekteillä pelleillä, mutta nyt pyrkinyt bassolla hyvin yksinkertaiseen, eli basso -> vahvistin -> kaappi. Voisi siihen väliin ehkä graafisen eq:n hommata.
 
Tekotaide sanoi:
Bassona toimii vanha kunnon Aria Pro II SB600.

Hienoja ja aliarvostettuja bassoja, IMO, mä tykkään noista kovasti, olen yhden omistanutkin (hajotin sen kirveellä).
 
Kirveellä... ugh, cool. Jaco-vainaakin sentään tyytyi viskelemään Fenkkuja hotellin ikkunasta mereen :)
Kyllä yks Aria vois olla, tai oikeastaan noi uudestaan tuotantoon otetut Yamaha BB-bassot kiinnostavat vielä enemmän. Jotenkin olen aina tykännyt Y-bassoista, johtunee siitä että tuli penskana otettua tuntumaa bassoihin juuri Fazerin rokkisoitinpuolella.
 
Back
Ylös