T
Tawe
Pidetääs pieni tilannekatsaus, kuinka paljon täällä on oikein basisteja. Ainakin itseni lisäksi Mallas, Harri R ja PeteTheBassMan. Muita?
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Mika K
Hifiharrastaja
Koskaan en ole bassoon koskenut, mutta jos jotain instrumenttia soittaisin niin se olis sitten varmaan basso. Olenko siis henkinen basisti.. 
nim. epätietoinen
nim. epätietoinen
Mulla oli nuorena poikana (17v.) bassokitara, Yamaha. Äiti osti sen mulle Musafasulta. Se maksoi jotain 800 markkaa. Se oli kauniin loimuvärinen. On mulla siitä varmaan jossain kuvakin. Sitten mulla oli sellainen hieno Selmer merkkinen putkivahvistin ja itteäni isompi kaiutinkin, myös Selmer. Jotain 18" tai enempi, en muista mutta iso oli elementti. Ja soitin siis ihan oikeesti sitä parissakin kokoonpanossa. Meillä oli sellainen poikain bändi ja soitettiin Hey Jude piisiä ym. jammailtiin. Sitten soitin pari kertaa (siis treeneissä) sellasessa rummuttomassa triossa, jossa oli koskettimissa, suomalaiset hammond kopiot, Kolehmaisen Eero-Pekka ja kitarassa Peter Lerche. Eipä siitä mitään tullu... Noi kaks muuta tekee musaa kait vieläkin. Peter soittaa oikeen kovasti ja Kolehmainen on vastannu Ylioppilasteatterin musiikista pitkään. Minä vaan soita suutani täällä...
Täs on kuva siitä vahvaimesta (siis samanlaisesta)
Ja tällainen oli se basso:
Täs on kuva siitä vahvaimesta (siis samanlaisesta)
Ja tällainen oli se basso:
Multa löytyy pienoinen Hartke kombo sekä Ibanezin mallia halvin mahdollinen basso. Joskus noilla olen pomputellut mutta en taasen pitkiin aikoihin. Sitten kun pääsen eläkkeelle opettelen soittamaan...
-Arto
-Arto
Petethebassman
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.8.2006
- Viestejä
- 112
Jepjep. Mun eka vahvistin oli Impactin 60w putkinuppi, melkein yhtä reissussa rähjääntyneen näköinen kuin tuo netistä löydetyssä kuvassa oleva:
Vermeen putket taisi olla aika finaalissa kun se pieri aika lailla, sellainen Jack Bruce-pörinä tuli ihan luontaisesti. Kaappi oli joku kotitekoinen iso ja painava rohjo jossa oli kaksi 15-tuumaista.
Vermeen putket taisi olla aika finaalissa kun se pieri aika lailla, sellainen Jack Bruce-pörinä tuli ihan luontaisesti. Kaappi oli joku kotitekoinen iso ja painava rohjo jossa oli kaksi 15-tuumaista.
M
Matti Lehtinen
Dodiin!
Vai bassokitaraa sitä vaan täällä skulaillaan? Tää selittääkin jutut.. Jos selittää..
Mä en ole soittanut yhtään mitään, mutta taidan kumminkin olla eniten basson perään täällä, jos näistä pelkistä toistolaitteista puhutaan. Tai no. Autossa on suppari..
On mulla ainakin semmonen bassolevy, millä soitetaan pink pantherin tunnari pelkillä "subitaajuuksilla".
Onkos teillä?
Vai bassokitaraa sitä vaan täällä skulaillaan? Tää selittääkin jutut.. Jos selittää..
Mä en ole soittanut yhtään mitään, mutta taidan kumminkin olla eniten basson perään täällä, jos näistä pelkistä toistolaitteista puhutaan. Tai no. Autossa on suppari..
On mulla ainakin semmonen bassolevy, millä soitetaan pink pantherin tunnari pelkillä "subitaajuuksilla".
Onkos teillä?
Petethebassman
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.8.2006
- Viestejä
- 112
No, lähimpänä pelkkää bassolevyä taitaa olla Bill Laswellin ja Peter Brötzmannin vuonna 1987 tekemä LP Low Life jolla Laswell soittaa bassoa ja Brötzmann bassosaksofonia, ei muita soittajia. Aikamoista freetuuttausta koko levy, ankaraa menoa ja matalalta mennään. Ex-vaimoni mielestä kamalaa meteliä, enkä ihmettele. Mutta muuten kyllä löytyy Jaco Pastoriusta ja Marcus Milleriä, muun muassa.
rami sanoi:Mulla on ollut saman mallinen Schecter jazz-basso, mutta ei musta basistia tullut
No ei minustakaan... soitin mä kitaraakin muttei musta kitaristiakaan tullut. (Mä soitin vinyylejäkin muttei musta vinylistiäkään tullut ???)
Bassoharrastajat.org kokoontuu.
Juu, pakollisia Millereitä, Pastoriuksia löytyy hyllystä. Lisäksi perverssin harrastuneisuuden helminä Jan-Olof 'Puppe' Strandbergin tuotantoa, Wootenia eri kokoonpanoissa, Stanley Clarkea, yhden brittiläisen basistin soololevy jossa ei muuta olekaan kuin bassoa livenä, efektoituna, luupattuna, väännettynä ja käännettynä. Sitten vielä tuoreemmista Lauri Porran hengentuote, jossa mm. Valse Triste soolobassolle. Saattoi jokunen 'helmi' unohtuakin.
Ja bassokin löytyy, sekä pari styrkkaria.
Juu, pakollisia Millereitä, Pastoriuksia löytyy hyllystä. Lisäksi perverssin harrastuneisuuden helminä Jan-Olof 'Puppe' Strandbergin tuotantoa, Wootenia eri kokoonpanoissa, Stanley Clarkea, yhden brittiläisen basistin soololevy jossa ei muuta olekaan kuin bassoa livenä, efektoituna, luupattuna, väännettynä ja käännettynä. Sitten vielä tuoreemmista Lauri Porran hengentuote, jossa mm. Valse Triste soolobassolle. Saattoi jokunen 'helmi' unohtuakin.
Ja bassokin löytyy, sekä pari styrkkaria.
Bassoja on 80-luvun alun jälkeen tullut ja mennyt, aluksi enimmäkseen nauhattomia, on ollut Guildia ja Yamahaa, 5-kielinen Warwick Thumb'kin oli jossain välissä, nyt on kellarissa Fenderin nauhaton Jazz sekä vanha japanilainen Squier Jazz. Vahvistuspuolesta huolehtii suhteellisen vaatimaton Hartke Kickback 12 -combo, soolosoittoon tilaa ja tunnelmaa luo Alesis Nanoverb ja olkkarin nurkassa nököttää Behringerin söpö Thunder 8, Fender Precision '51-reissuen (butterscotch blonde, but of course) kaverina. Vaimokulta ei anna pitää kaikkia bassoja olohuoneessa ja hyvä niin.
Basismi on taudinlaji joka kaiketikin yleensä itse valitsee kantajansa, minustakin piti tulla klassinen kitaristi mutta toisin oli määrätty.
Bassonsoittolevyistä löytyy kaikki käsiin saatu Jacotavara, samoin kattavasti Jah Wobblea ja Jonas Hellborgia. Tekninen kikkailubasismi ei kolise minulle (Wooten on siinä rajoilla), Laswellin yksinkertainen jäyhyys kyllä.
edit: pinovrheet poistettu ja detaljeja tarkennettu
Basismi on taudinlaji joka kaiketikin yleensä itse valitsee kantajansa, minustakin piti tulla klassinen kitaristi mutta toisin oli määrätty.
Bassonsoittolevyistä löytyy kaikki käsiin saatu Jacotavara, samoin kattavasti Jah Wobblea ja Jonas Hellborgia. Tekninen kikkailubasismi ei kolise minulle (Wooten on siinä rajoilla), Laswellin yksinkertainen jäyhyys kyllä.
edit: pinovrheet poistettu ja detaljeja tarkennettu
Hei, oikeasti, bassolevyistä parhaita ovat tietenkin kaikki Pekka Pohjolan levyt! Älkää unohtako mestaria! No, onhan mullakin hyllyssä jonkun verran Milleriä ja Jacoa, mutta muuten ei kauheasti noi "supersoittaja" levyt kolise.
Arto sanoi:
Hyviä pointteja, Pohjolaa pitää hommata lisää. En mäkään voi sanoa mitenkään päivittäin (tai edes kovin usein) kuuntelevani. Omat soittajasuosikit löytyvät enemmän tuolta Jack Bruce - Jack Casady - John Paul Jones linjoilta.
Petethebassman
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.8.2006
- Viestejä
- 112
Ei Pohjolaa todellakaan voi sivuuttaa, loistava basisti ja säveltäjä se on. Ja levyhyllyssä löytyy Pohjolan koko tuotanto, myös kaikki Wigwam-levyt on tottakai. Itselläni basismi ei ole ainakaan välineurheilua kun soittopeli on jo 20 vuoden ajan ollut yksi ja sama Precision, jota olen hiukan modannut vuosien varrella. Vahvistinpuolella on kolme systeemiä soittotilan ja käyttötarpeen mukaan:
1) Ampeg SVT 300w täysputkinuppi + SVT 8x10 kaappi. Isoille lavoille kun ääntä ja potkua tarvitaan riittoisasti, haittoina on paino ja koko: nuppi painaa 40kg ja jääkaappi-pakastinyhdistelmän kokoinen kaappi 70kg. Niin, ja putkiremontit ovat aika pirun kalliita kun nupissa on 10 putkea (4x12AX7, 2x12AU7, 6x6550). Tehoa siinä on enemmän kuin olen koskaan tarvinnut, jos niin haluaa niin sillä saa aikaan maanjäristysbassot jolla talloo alleen kaikki muut soittajat. Kerran lainasin Ampegit talonkamoiksi yhdelle pienelle ulkoilmafestarille, yleisöä about 500 henkeä. Yhden bändin basisti väänsi ns. potikat kaakkoon, miksauskiskalla äänimies ihmetteli kun lavalta tulee niin paljon bassoa että PA-kamoista bassokanava oli pakko laittaa melkein kokonaan kiinni.
2) Warwick Sweet 15 kombo, 150w, yksi 15-tuumainen + pilli. Kompakti koko, hyvä soundi, helppo roudata (kunnolliset kahvat sivuilla ja painoa vain 26kg).
3) Ibanez SW20 Soundwave 20w kombo, yksi 8-tuumainen kaiutin. Kätevä ratkaisu kotona treenaamiseen, yllättävän hyvä soundi hintaan nähden (120 euroa).
LISÄYS: Ai niin, aika monta keikkaa on tullut soitettua myös ihan ilman bassokamoja, eli DI-boksilla suoraan PA-kamoihin. Kaikkein roudausystävällisin ratkaisu, haittapuolina se että lavasoundin ja -balanssin suhteen sitä on täysin äänimiehen armoilla mitä se laittaa monitoreihin eikä voi itse lennosta tehdä muutoksia lavabalanssiin.
1) Ampeg SVT 300w täysputkinuppi + SVT 8x10 kaappi. Isoille lavoille kun ääntä ja potkua tarvitaan riittoisasti, haittoina on paino ja koko: nuppi painaa 40kg ja jääkaappi-pakastinyhdistelmän kokoinen kaappi 70kg. Niin, ja putkiremontit ovat aika pirun kalliita kun nupissa on 10 putkea (4x12AX7, 2x12AU7, 6x6550). Tehoa siinä on enemmän kuin olen koskaan tarvinnut, jos niin haluaa niin sillä saa aikaan maanjäristysbassot jolla talloo alleen kaikki muut soittajat. Kerran lainasin Ampegit talonkamoiksi yhdelle pienelle ulkoilmafestarille, yleisöä about 500 henkeä. Yhden bändin basisti väänsi ns. potikat kaakkoon, miksauskiskalla äänimies ihmetteli kun lavalta tulee niin paljon bassoa että PA-kamoista bassokanava oli pakko laittaa melkein kokonaan kiinni.
2) Warwick Sweet 15 kombo, 150w, yksi 15-tuumainen + pilli. Kompakti koko, hyvä soundi, helppo roudata (kunnolliset kahvat sivuilla ja painoa vain 26kg).
3) Ibanez SW20 Soundwave 20w kombo, yksi 8-tuumainen kaiutin. Kätevä ratkaisu kotona treenaamiseen, yllättävän hyvä soundi hintaan nähden (120 euroa).
LISÄYS: Ai niin, aika monta keikkaa on tullut soitettua myös ihan ilman bassokamoja, eli DI-boksilla suoraan PA-kamoihin. Kaikkein roudausystävällisin ratkaisu, haittapuolina se että lavasoundin ja -balanssin suhteen sitä on täysin äänimiehen armoilla mitä se laittaa monitoreihin eikä voi itse lennosta tehdä muutoksia lavabalanssiin.
T
Tawe
Mä altistuin basismille '83. Eka basso oli Columbus (Jazz Bass) ja 30W Roland combo, ja eka bändi tuolloin veivas rautalankaa, The Shadows, The Sounds yms. kamaa. Sitten bassoina on ollut pari Washburnia, Aria Pro II, pari Fender Presaria (molemmat jenkkejä, toinen 70-luvun lopulta ja toinen 80-luvulta), Jackson ja nyt Fender Jazz Bass '75. Vahvistimiakin ollut tietysti useita, mm. Fender Bassman 135, jossa jossain vaiheessa oli jopa kaksi kaappia (nupin myynti harmittaa). Viimeiset 12 vuotta olen pärjännyt Hartke Model 3500/XL Series 410 -setillä, kunnes nyt sille tuli loppu. Tilasin juuri Ampeg V4BH -täysputkinupin (SVT:n pikkuveli, 100W), kaappina toimii vielä Hartke VX 215 -kaappi, mutta eiköhän toikin johonkin Ampegiin vielä vaihdu (SVT 610?).
Mulle bassottelu on aina liittynyt bänditoimintaan, jos ei ole bändiä, en soita. No, porukoita on ollut monenlaisia, '88 tehtiin yhdellä edesmenneellä aktilla omakustanne 7". Keikoilla on kivaa, mutta itse tekemiseniloa ja terapia on parasta.
Mulle bassottelu on aina liittynyt bänditoimintaan, jos ei ole bändiä, en soita. No, porukoita on ollut monenlaisia, '88 tehtiin yhdellä edesmenneellä aktilla omakustanne 7". Keikoilla on kivaa, mutta itse tekemiseniloa ja terapia on parasta.
Toisinkuulija
Kaupallinen toimija
- Liittynyt
- 31.7.2006
- Viestejä
- 1 490
pirkka sanoi:
rami sanoi:Mulla on ollut saman mallinen Schecter jazz-basso, mutta ei musta basistia tullut
Hah! Ei tainnu olla riittävän musikaalinen basso...
pirkka sanoi:
Eikä vinyylisoitin... (eikä skitta)
Ossi
Mingusta pyörii (Squeezeboxista, Tivoli Audio Model One:n läpi - melko highendiä)... Toimii. Siltikin.
Kontran soundi on haasteellinen äänitettävä. Joillain levyillä siitä on valitettavasti saatu hyvin sähköbassomainen - luullakseni kompressoimalla (ja kenties väärällä mikityksellä). Kompressointi hävittää atakkia ja vastaavasti pidentää sointia, jolloin kontran (sormisoitossa) humahdus ja perkussiomaisuus häviää ja jäljelle jää munatonta huminaa - taitaa olla sitä melodian latistumista, se. Minguksen vintagesoundeissa ei tätä ongelmaa ole... Onneksi.
Sama yltiökompressio (yksittäisten soitinten kanavissa äänitys/miksausvaiheessa) kyllä tekee sähköbassostakin aika synabassomaisen - efektinä toimii hienosti biisiin sopiessaan - mutta pidemmän päälle puuduttaa.
Ajatuksia aiheesta?
Kontran soundi on haasteellinen äänitettävä. Joillain levyillä siitä on valitettavasti saatu hyvin sähköbassomainen - luullakseni kompressoimalla (ja kenties väärällä mikityksellä). Kompressointi hävittää atakkia ja vastaavasti pidentää sointia, jolloin kontran (sormisoitossa) humahdus ja perkussiomaisuus häviää ja jäljelle jää munatonta huminaa - taitaa olla sitä melodian latistumista, se. Minguksen vintagesoundeissa ei tätä ongelmaa ole... Onneksi.
Sama yltiökompressio (yksittäisten soitinten kanavissa äänitys/miksausvaiheessa) kyllä tekee sähköbassostakin aika synabassomaisen - efektinä toimii hienosti biisiin sopiessaan - mutta pidemmän päälle puuduttaa.
Ajatuksia aiheesta?