Ha! Tulihan se sieltä. Minä tässä hetken aikaa ihmettelinkin, että mikäs helvetti tässä oikein oli, kun en löytänyt tuosta riidasta päätä enkä häntää. Eikös siihen tietynlaiseen elämykseen nimenomaan musiikin suhteen tässä kuitenkin kaikilla ole pyrkimys? Ellen nyt ihan väärin ole ymmärtänyt, ja jengi oikeasti vaan kuuntelee taajuusswiippejä testilevyiltä.
Oma filosofiani on tässä muokkautunut sellaiseen suuntaan, että musiikin pitää soida koko sisällöltään. Niinkuin järkeen käykin, senhän takia näistä maksetaan. Ja siihen sisältöön sitten kuuluu myös se stereokuva (moni äänite kun vielä tarkoituksella leikittelee näillä, esim YUP:n kappale "Pää puhuu") ja kaikenmaailman muunlainen tarkkuus. On myös ihan kiva, että flyygeli kuulostaa flyygeliltä, eikä miltään halvatun casiolta. Ja sitten on sitä emotionaalista sisältöä - tai siis pitäisi olla, tämä on kovin ääniteriippuvaista. Ja niin edelleen. Kauhia, kun mä olen vaativa, kun ei riitäkään pelkkä PRaT tai taajuusvaste... Eikä se stereokuva muuten ole mikään kvantitatiivinen ilmaisu varsinaisesti. Eikä esimerkiksi tietyn taajuuskaistan toistumisen
laatukaan ole sen koommin kvantitatiivinen ilmaisu. On vain niin, että kaiuttimia kun ei täysin tasaisiksi ole saatu. Niin sitten käy niin, että taajuuskaista X-nX toistuu huonommin (laadullisesti; tarkkuus, läpikuulto, jne...) pöntöllä Ö kuin pöntöllä Å. Ja sitten tulee vielä panelistit. Makunsa kullakin, sano koira. Enkä muuten viitsi raakata mitään, noin periaatteessa, pelkän merkin mukaan hyväksi tai huonoksi ilman kuuntelukokemusta. Samalla valmistajalla voi olla enemmän tai vähemmän huonoja malleja. Enkä halua myöskään väheksyä isompia merkkejä vain kokonsa takia. Niillä on nimittäin kuitenkin aika hyvät resurssit käytössään tuotekehitykseen, joten teoriassa yhden laitteen hintaan tulee vähemmän suunnittelukustannuksia.
Ymmärrän, ehkä senkin, että liian päällekäyvä ajatustensa esittämistapa ei aiheuta ainakaan kovin äkkiä laajamittaista hyväksyntää. Enkä ateistina suostu pitämään esimerkiksi Ivor Tiefenbrunnia kaikkein ylimmäisenä pappina. Totuus kun tuntuu olevan se, ettei tässä maailmassa kukaan oikeasti tiedä mitään. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän väärässä. Pitäisi siis kai kinastella siitä, kuka on vähiten väärässä (minä, tietenkin... >

<-- ainoa kerta kun käytän tällä voorumilla hymiötä, lupaan).
Nonni. Nyt sitten kuunnellaan kiltisti musiikkia, eikösjoo? Ja otetaan neuvoista vaareja ja silleen eikä käydä tuputtamaan uskontoja. Riidellään silleen sulassa sovussa, jookoskookos?