Flättis - vakavasti otettavaa musiikintoistoa

Tilanne
Keskustelu on suljettu.
Päästäänkö tässä jo pikku hiljaa siihen, mikä on kenenkin mielestä kulloinkin heikoin lenkki ja pullonkaula? Eli ei harjoiteta hätävarjelun liioittelua jo vahvoissa osissa. Hyvä Oz, alat jo pehmentämään linjaasi ;)
 
Olen sanonut aina näin, Sepi.

Muutamalla vain näyttää olevan niin vahvat värilasit päässään, että
ihan sama mitä kirjoitan, vakiovastaus lähtee koneelta välittömästi.
Lukutaito ja ajattelu olisi toisinaan parempi ratkaisu.

Pullonkaula-ajattelukin toimii. Puhumme vain eri asioista ja kriteereistä ja
silloin se ei toimi vaihtokelpoisesti.
 
Nykyajan äänitteistä puhumattakaan, limittereineen ja kompressointineen, pahimmat musiikin latistajat kautta aikojen.


Toisinkuulija sanoi:
Äänihän on pelkkää melua, mikäli siinä ei ole sävelkorkeuksia. Hifin suuri
ongelma, jota ei edes ole laajalti ymmärretty, on kautta aikain ollut juuri
sävelkorkeuksien puhdas toistaminen. Siis nuottien. Ja toinen ongelma on
ollut ajoitusten tarkka pito. Näiden hyvä toistaminen tarkoittaa musikaalisuutta.
Ja siihen toki tarvitaan myös hyvät kaiuttimet. Niillä on suuria eroja tämän
suhteen.

Ossi
 
Niin.. Studiotekniikassa ja työtavoissa tapahtuneet muutokset
vuosikymmenten saatossa ovat jättäneet merkittävät jälkensä
tallenteiden laatuun musikaalisessakin mielessä.

Siksi meillä nyt on tietyt aikakaudet (50-60 -luvut, esim.), joilta
kuulemme monia erinomaisia äänitteitä ja ihmettelemme, miten niitä
onnistuttiinkaan tekemään. 60/70 -luvulla alkoi studioihin
tulla erilaisia härpäkkeitä ja huonompilaatuista transistoritekniikkaa..
Ja ajan kuluessa huonolaatuista digitekniikkaa ja entistäkin enemmän
härpäkettä.

Sen kaiken voimme nyt kuulla. Ja usein siis myös ei kuulla, sitä musiikkia,
joka on onnistuttu höyläämään alkuperäisestä signaalista pois.

Forumeilla on esiintynyt monia studiouskovaisia, jotka luulevat, että
studioissa on kaikki täydellisen laatuista ja ihmiset täyspäisiä.
Äänitteiltä aikojen saatossa voimme todeta, ettei asia suinkaan ole
näin. Niin ihmiset kuin tekniikkakin on aina vaikuttamassa lopputuloksiin
ja jokainen tuotos on yksilöllinen.

Mukaan kuvaan ilmaantui joitakin audiophile levymerkkejä joskus 70-luvun
tiimoilla ja jälkeen (no, oli niitä jo aiemminkin, mutta..). Jotkut näistä ovat
tuottaneet lähestulkoon musikaalisesti heikoimman laatuista tavaraa.
Audiophile -tuotteisiin kannattaa suhtautua aina kriittisellä varauksella.
Sellaisessa hifissä ja high endissä, joka ei onnistu musiikintoistossa, ne
menevät. Siksi niillä on ollut markkinansa. Koska laitteet eivät paljasta
niiden heikkouksia. Mutta paremmissa seteissä laatu paljastuu heti.
On selvää, että tällaisella äänitteellä ei voi erotella, mikä setti tai laite setissä
on musikaalisesti paremmin toimiva, kuin toinen. Äänitteen on signaalin
alkulähteenä oltava ensin toimiva, ja siitä eteenpäin..
 
Toisinkuulija sanoi:
Niin.. Studiotekniikassa ja työtavoissa tapahtuneet muutokset
vuosikymmenten saatossa ovat jättäneet merkittävät jälkensä
tallenteiden laatuun musikaalisessakin mielessä.

Siksi meillä nyt on tietyt aikakaudet (50-60 -luvut, esim.), joilta
kuulemme monia erinomaisia äänitteitä ja ihmettelemme, miten niitä
onnistuttiinkaan tekemään. 60/70 -luvulla alkoi studioihin
tulla erilaisia härpäkkeitä ja huonompilaatuista transistoritekniikkaa..
Ja ajan kuluessa huonolaatuista digitekniikkaa ja entistäkin enemmän
härpäkettä.

Sen kaiken voimme nyt kuulla. Ja usein siis myös ei kuulla, sitä musiikkia,
joka on onnistuttu höyläämään alkuperäisestä signaalista pois.

Forumeilla on esiintynyt monia studiouskovaisia, jotka luulevat, että
studioissa on kaikki täydellisen laatuista ja ihmiset täyspäisiä.
Äänitteiltä aikojen saatossa voimme todeta, ettei asia suinkaan ole
näin. Niin ihmiset kuin tekniikkakin on aina vaikuttamassa lopputuloksiin
ja jokainen tuotos on yksilöllinen.

Mukaan kuvaan ilmaantui joitakin audiophile levymerkkejä joskus 70-luvun
tiimoilla ja jälkeen (no, oli niitä jo aiemminkin, mutta..). Jotkut näistä ovat
tuottaneet lähestulkoon musikaalisesti heikoimman laatuista tavaraa.
Audiophile -tuotteisiin kannattaa suhtautua aina kriittisellä varauksella.
Sellaisessa hifissä ja high endissä, joka ei onnistu musiikintoistossa, ne
menevät. Siksi niillä on ollut markkinansa. Koska laitteet eivät paljasta
niiden heikkouksia. Mutta paremmissa seteissä laatu paljastuu heti.

Olen ollut pitkään sitä mieltä, että paras lopputulos usein saavutetaan huippulaaduukkaalla stereoparilla ja kelanauhurilla ja jätetään homma siihen. Mitä turhaan sitä hyvää signaalia sotkemaan.
 
Huomenta Ossi, kaupallisesti riippumaton aurinkomme nousi tänäänkin.

Source first ei tarkoita sitä että laitteiston muilla komponenteilla ei olisi merkitystä.
Tottakai on. Vain tällä lähestymistavalla harrastamiseen tulee jotain itua ja mieltä.
Sähköinen signaali ei tule paranemaan lähteen jälkeen, vaan lähteen jälkeiset
komponentit raottavat rytmin ja melodian tieltä verhoa laatunsa verran!
Sekin on totta, että putkilla yms. saadaan muutettua ääntä, mutta ei niillä saada
lisättyä jo kadotettuja elementtejä signaaliin. Source first-lahkohan on ääniteuskollisuutta
parhaimmillaan.

Ja mitä kaapeleihin tulee, kun käytössäsi on Naimin valmistama kalkkarokaapeli,
loppu onkin jo itsestään selvää. Siitä pitävät huolen kaapelin molemmissa päissä
olevat Din-liittimet.

Epäkaupallista rytmiä ja melodiaa jo vuodesta 2007.
---

Ossi, miksi lisäisin liik***** nimen siguuni. En ole niitä jotka lisäävät sanoja
muiden suuhun.

↓ on suora lainaus sinun mark******** kyvyistäsi puhtaimmillaan.
 
Mitä hemmettiä, jo toinen pitkä posti Ozilta ja olen hyvin pitkälti samaa mieltä! Taidan olla tulossa kipeäksi :D

Esim. Tshesky (tjs.) oli audiofiilimerkkinä pettymys ääneltään ja tallin kiinnityksestäkään ei jäänyt muistoa. ECM ja mainstreamimpi Blue Note ovat olleet jo pitkään äänellisestikin varmoja valintoja.

Nykyään kun noita monimikkiäänityksiä tehdään niin niissä on enemmän sudenkuoppia kuin entisaikojen vastaavissa. Mikkeihin vuotaa vääriä ääniä ja tulee epämääräistä jälkeä. Rumpusetissä voi olla haitsut toisen kaiuttimen tasolla ja virveli kymmenen metrin päässä ym. kummajaisia.
 
sepi_1 sanoi:
Nykyään kun noita monimikkiäänityksiä tehdään niin niissä on enemmän sudenkuoppia kuin entisaikojen vastaavissa. Mikkeihin vuotaa vääriä ääniä ja tulee epämääräistä jälkeä. Rumpusetissä voi olla haitsut toisen kaiuttimen tasolla ja virveli kymmenen metrin päässä ym. kummajaisia.

Kieltämättä tuo häiritsee välillä jonkin verran. Selitykseksi en voi keksiä muuta kuin, että miksaamassa on ollut rumpali. Stereokuva vastaa sitä kuin istuisi itse setin takana.

Vähän sama kuin keikkapaikalla rumpuja hiotaan soundcheckissä 2 tuntia ja erillismikitellään jo ständitkin. Kun taas basisti tulee paikalle, annetaan piuha ja laitetaan kanava päälle. "Ja sitte laulu."
 
sepi_1 sanoi:
Esim. Tshesky (tjs.) oli audiofiilimerkkinä pettymys ääneltään ja tallin kiinnityksestäkään ei jäänyt muistoa. ECM ja mainstreamimpi Blue Note ovat olleet jo pitkään äänellisestikin varmoja valintoja.

Nykyään kun noita monimikkiäänityksiä tehdään niin niissä on enemmän sudenkuoppia kuin entisaikojen vastaavissa. Mikkeihin vuotaa vääriä ääniä ja tulee epämääräistä jälkeä. Rumpusetissä voi olla haitsut toisen kaiuttimen tasolla ja virveli kymmenen metrin päässä ym. kummajaisia.

Ei minun mielestäni Cheskyn äänitteissä ole vikaa äänenlaadullisesti. Merkiltä ei vain oikein löydy sellaista musiikkia, jota haluaisin kuunnella. Dave's True Story: Sex Without Bodies käy soittimessa silloin tällöin.

Mitä taas mikityksiin tulee, niin sillehän ei ole olemassa mitään standardeja. Itse pidän sellaisesta äänityksestä, jossa rumpusettiä ei ole levitetty koko etuseinän leveydelle. Toisaalta esim. Phil Collinsin In the Air Toninght:n rumpufilli toimii hyvänä tehokeinona.
 
Toisinkuulija sanoi:
Ei tuo herne syvällä ole, kun sormi melkein kokonaan näkyy.. :D

Kiitos kun muistutit, on tuota omakuvaa jo jonkin katseltukin.
Tilalle kuvaavampaa. ;)
Ja mitä vihjaukseesi tulee, aivan pienestä eivät nämä keväällä hoonatut
kanavani tukkeennu. Niistämällä ne lähtevät, aivan kuin nuhakin!

---------

Tänään vielä olisi tarkoitus näpertää Amppiooni Naitin perään, odotukset korkealla tämänkin suhteen.
 
Hyvä Tepi,

Odotinkin juuri, että vihdoin ehtisit postailla jotain jonnekin, että tulisi
jotain tähdellistä liikenteeseen..

Totta. Noinhan se menee. Eroja kaiuttimissa on, muttei läheskään aina
musiikillista paremmuutta. Sävyeroja.

Se on itkettävää, hohhoijjaa, lukea posteja, joissa selvitetään "keskialueen erottelua",
"diskantin elävyyttä", basson ulottuvuutta, stereokuvan leveyttä - ja vaikka mitä, mutta
ei niin mitään siitä, miten se musiikki toistuu!!!

Onhan noitakin eroja, totta. Muttei ne musiikki-iloa tuota.
Uskomatonta, vaikka ennestään tuttua, miten tärkeätä tuollaiset seikat voivat
joillekin olla! Silti musiikin laadusta ei hajua. :-\

Kyllä se on sillä tasolla pyörinyt tämä musiikintoiston puute, että
hifismi istuu syvässä. Paikan kokemisen illuusio on musiikkia kymmenen
kertaa tärkeämpää. Se on sitten upeata, kun ääni kuuluu tuosta suunnasta..

[Edit: poistettu kaupallinen näkökulma]

Hifi systeemistä siis haetaan hifismissä iloa ja elämyksiä muista suunnista, kuin
niistä, joista elävä musiikki niitä tarjoilee. On hyvin kuvaavaa, mitä jotkut
selväpäiset ovat tuoneet esiin, ettei tuollaisia asioita konsertissa mieti.
Siellä otetaan musiikkia vastaan. Saman tulisi tapahtua hyvän hifisetin
välityksellä kotona. Oltaisiin musiikin ympärillä, ei teknoihmepelleilyn
ja loputtoman äänikuvan kuutiometrien mittailemisen. Miksi h---tissä
kuuntelijan pitää jatkuvasti mittailla jotakin??? Ei se musiikin kuuntelua ole.
Musiikki vie sinne konserttiin siinä tilassa ja hetkessä, kun se toimii.
Yhä uudelleen ja uudelleen. Ei sitä tarvitse etsiä pyrkimällä kaikuäänien
ja detaljiläsnäolon avulla äänitystilanteen konserttiin ja saliin istumaan.
Ei me oltu siellä. Me ollaan täällä nyt. Tällaisista ei tarvitse kantaa
lainkaan huolta, jos musiikki vie. Kyllä se vie, kun se toimii.
Ja konsertti on tässä hetkessä. Ei - musiikki on. Se sisältö.
Se viesti. Koko konsertti on vain raami, sivusekka, materiaa.
Musiikki on immateriaa. Hifismissä pyritään liikaa saamaan aikaan materiaalinen
kokemus paikasta materiana. Musiikin kokemisella koetaan henkisesti.

Eikä siihen tarvitse mitenkään ponnistella. Ei tarvitse tehdä kuulolla
lukemattomia "tarkistusmittauksia", miten tuo, tuo, tuo, tuo ja tuo
asia nyt toistuukaan..

Onhan se ihan kivaa, kun toisto erottelee ja on ilmavaa ja aukeaa mukavasti.
Mutta vasta sitten se on kivaa, kun se on musiikkia. Ääni voi tehdä tuon kaiken,
muttei se ole minkään arvoista. Musiikin laatu ensin kuntoon ja sitten
toisarvoisemmat seikat. Näin sen pitäisi mennä, jotta musiikki kommunikoisi
kunnolla.

Hyvä musiikintoisto on addiktiivista - koska musiikki on sitä. Se on musiikin
tärkeä ominaisuus. Kun se toistuu hyvin, tämäkin toteutuu.
Luin juuri
jostain vanhasta DVD-Plazan levysoitinketjusta, kun eräs kertoo hankkineensa
HYVÄN levysoittimen 10 v sitten. Jatkaa siihen, että niihin aikoihin, sen levarin
hankittuaan, kiinnostus hifiin laski merkittävästi ja sen jälkeen ei ole tarvinnut
kukkaroaan vaivata, kuin levyjen hankkimiseen.. Tuo nimenomainen levysoitin
on tästä kuuluisa. Jostain syystä. Kaikkialla.

Laatu on laatua. Musiikki on vasta silloin musiikkia, kun sen toisto kykenee
musiikin heittämään haasteeseen.

[Edit: poistettu kaupalliseksi tulkittu viittaus]

Ossi
 
Niin, mitä musiikki on. Mitä se kertoo kuulijalle. Miksi ainakin yhdessä valtiossa taannoin kiellettin määrätyn lainen musiikki. Mitä tarkoittaa lähes joka tuutista/ kanavalta kuuluva päivittäinen mökä/ listajööti. Liene tarkoitus kouluttaa kuulijat olemaan osaamatta kuunnella musiikkia. Ja tukahduttaa lahjakkuus musiikin kuuntelemiseen. Tämä on tietysti minun mielipiteeni. Joku teini- ikäinen on toista mieltä. Mutta miksi. Jööti on tehnyt tehtävänsä. Ja raha liikkuu mökäbisneksessä.
 
Toisinkuulija sanoi:
Totta. Noinhan se menee. Eroja kaiuttimissa on, muttei läheskään aina
musiikillista paremmuutta. Sävyeroja.

Se on itkettävää, hohhoijjaa, lukea posteja, joissa selvitetään "keskialueen erottelua",
"diskantin elävyyttä", basson ulottuvuutta, stereokuvan leveyttä - ja vaikka mitä, mutta
ei niin mitään siitä, miten se musiikki toistuu!!!

------ Kyllä hyvästä kajauttimesta se mussiikki kuitenkin paremmin tulee ulos kuin tukkoisesta ääntä sotkevasta pömpelistä.

[Edit: poistettu lainaus poistettuun]

T.JH
 
Eiköhän tämä ketju ole jo antinsa antanut, varsinkin kun tiettyä samojen asioiden toistoa on havaittavissa.
 
Tilanne
Keskustelu on suljettu.
Back
Ylös