Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Toisinkuulija sanoi:Äänihän on pelkkää melua, mikäli siinä ei ole sävelkorkeuksia. Hifin suuri
ongelma, jota ei edes ole laajalti ymmärretty, on kautta aikain ollut juuri
sävelkorkeuksien puhdas toistaminen. Siis nuottien. Ja toinen ongelma on
ollut ajoitusten tarkka pito. Näiden hyvä toistaminen tarkoittaa musikaalisuutta.
Ja siihen toki tarvitaan myös hyvät kaiuttimet. Niillä on suuria eroja tämän
suhteen.
Ossi
Toisinkuulija sanoi:Niin.. Studiotekniikassa ja työtavoissa tapahtuneet muutokset
vuosikymmenten saatossa ovat jättäneet merkittävät jälkensä
tallenteiden laatuun musikaalisessakin mielessä.
Siksi meillä nyt on tietyt aikakaudet (50-60 -luvut, esim.), joilta
kuulemme monia erinomaisia äänitteitä ja ihmettelemme, miten niitä
onnistuttiinkaan tekemään. 60/70 -luvulla alkoi studioihin
tulla erilaisia härpäkkeitä ja huonompilaatuista transistoritekniikkaa..
Ja ajan kuluessa huonolaatuista digitekniikkaa ja entistäkin enemmän
härpäkettä.
Sen kaiken voimme nyt kuulla. Ja usein siis myös ei kuulla, sitä musiikkia,
joka on onnistuttu höyläämään alkuperäisestä signaalista pois.
Forumeilla on esiintynyt monia studiouskovaisia, jotka luulevat, että
studioissa on kaikki täydellisen laatuista ja ihmiset täyspäisiä.
Äänitteiltä aikojen saatossa voimme todeta, ettei asia suinkaan ole
näin. Niin ihmiset kuin tekniikkakin on aina vaikuttamassa lopputuloksiin
ja jokainen tuotos on yksilöllinen.
Mukaan kuvaan ilmaantui joitakin audiophile levymerkkejä joskus 70-luvun
tiimoilla ja jälkeen (no, oli niitä jo aiemminkin, mutta..). Jotkut näistä ovat
tuottaneet lähestulkoon musikaalisesti heikoimman laatuista tavaraa.
Audiophile -tuotteisiin kannattaa suhtautua aina kriittisellä varauksella.
Sellaisessa hifissä ja high endissä, joka ei onnistu musiikintoistossa, ne
menevät. Siksi niillä on ollut markkinansa. Koska laitteet eivät paljasta
niiden heikkouksia. Mutta paremmissa seteissä laatu paljastuu heti.
sepi_1 sanoi:Nykyään kun noita monimikkiäänityksiä tehdään niin niissä on enemmän sudenkuoppia kuin entisaikojen vastaavissa. Mikkeihin vuotaa vääriä ääniä ja tulee epämääräistä jälkeä. Rumpusetissä voi olla haitsut toisen kaiuttimen tasolla ja virveli kymmenen metrin päässä ym. kummajaisia.
sepi_1 sanoi:Esim. Tshesky (tjs.) oli audiofiilimerkkinä pettymys ääneltään ja tallin kiinnityksestäkään ei jäänyt muistoa. ECM ja mainstreamimpi Blue Note ovat olleet jo pitkään äänellisestikin varmoja valintoja.
Nykyään kun noita monimikkiäänityksiä tehdään niin niissä on enemmän sudenkuoppia kuin entisaikojen vastaavissa. Mikkeihin vuotaa vääriä ääniä ja tulee epämääräistä jälkeä. Rumpusetissä voi olla haitsut toisen kaiuttimen tasolla ja virveli kymmenen metrin päässä ym. kummajaisia.
Toisinkuulija sanoi:Ei tuo herne syvällä ole, kun sormi melkein kokonaan näkyy..
Toisinkuulija sanoi:Totta. Noinhan se menee. Eroja kaiuttimissa on, muttei läheskään aina
musiikillista paremmuutta. Sävyeroja.
Se on itkettävää, hohhoijjaa, lukea posteja, joissa selvitetään "keskialueen erottelua",
"diskantin elävyyttä", basson ulottuvuutta, stereokuvan leveyttä - ja vaikka mitä, mutta
ei niin mitään siitä, miten se musiikki toistuu!!!
------ Kyllä hyvästä kajauttimesta se mussiikki kuitenkin paremmin tulee ulos kuin tukkoisesta ääntä sotkevasta pömpelistä.
[Edit: poistettu lainaus poistettuun]
T.JH