idealehifi
Yhteistyökumppani
- Liittynyt
- 11.2.2009
- Viestejä
- 262
Erosen Pekalla oli taas tänään loistavia suosituksia eli rahan menoa ja lukuisia muitakin levyjä löytyi ketjuna - toi... ai niin tästä tulee mieleen tuo... ja tuo... jne...
Iisi perjantai-ilta, kun vieraat lähti ja setti soi hiljaa. Dekkarini on vasta 5. luvussa eli ei musta taida kirjailijaa tulla, mutta ehkä sekin joskus etenee.
Tulevalle webbisaitille on kaikenlaista materiaalia. Nyt kuunnellessa tätä nykyistä "systeemiä" tuli mieleen, että ehkä Ideale High Fidelityn ajatuksia voisi hieman etuajassa valottaa pienillä artikkelin palasilla.
Tarkoitukseni ei ole olla provokatiivinen, ei agressiivinen. Jos tässä esittämäni asiat ovat vastenmielisiä, sen saa sanoa, mutta mielellään rakentavasti, ei rikkovasti. Sanat ovat minun eli Idealen; vastaväitteet ovat tervetulleita, ehkä mietin asioita uudelleen. Mutta pelkkiin negaatioihin en vastaa, saatan jopa poistaa ne
Hyvää viikonloppua!
Ja sitten jotain artikkelipankista:
Kuka tietää?
Miksi hifi-äänentoisto aiheuttaa niin paljon tunteen purkauksia, omistautumista omiin mielipiteisiin ja jopa julmaa kielenkäyttöä arkisista asioista?
Itsekin syyllisyneenä kapeaan ja ”yhden jos toisenkin” totuuden seuraamiseen huomasin joskus 90-luvulla, että ns. hifi ja highend-maailma on kaikkea muuta kuin ****. Useat vierailut lähinnä saksalaisilla messuilla kertoivat aika karusti, mutta myös hyvin opettavaisesti, että äänentoistoa voidaan tehdä monella tavalla. Ja vaikka kuinka helppoa olisikin pitää mielessä, että 90% kaikista demoista siellä olivat täysin poissa minun maailmastani, useimmiten suorastaan sietämättömiä, oli pakko miettiä, mistä oikein on kysymys.
Miksi joku uskoo, että tuo on parasta mitä olen koskaan kuullut ja toinen voi lähes pahoin....
Lopullista vastausta en ole vieläkään löytänyt, enkä enää etsikään sitä. Tärkeintä on hyväksyä, että näennäisesti saman sateenvarjon (hifi) alle mahtuu todella ristiriitaisia ilmiöitä ja mielipiteitä. Eikä koskaan löydy sitä ”yhtä oikeaa”, joka miellyttäisi kaikkia. Toisaalta, silloin kun on kyseessä äänitteiden toistaminen, eikö jokin ”absoluuttinen totuus” pitäisi silti löytyä? Unohdin tuonkin jo aikoja sitten, koska mahdolliset standardit eivät ulotu taiteellisen tulkinnan tasolle.
Mitä siis pitäisi tehdä? Miksi 90% hifistä on väärillä jäljillä?
Oma vastaukseni on, että ei pidä tehdä mitään. 90% väärää on vain oma mielipiteeni, voi jopa olla, että olen väärässä. Itse tuskin tulen sitä koskaan ymmärtämään, eikä ole tarvettakaan. Hifin lopputuloksena on toistaa musiikkia ja me kaikki suhtaudumme musiikkiin eri tavalla. Joillekin se merkitsee enemmän, toisille vähemmän. Eikä tuokaan jako vielä kerro mitään siitä, miten aistimme tai reagoimme musiikkiin.
Voi kuulostaa aika julmalta, mutta olen täysin varma, että kaikki eivät aisti hifi-laitteiden eroja ja niiden merkitystä samalla tavalla, päin vastoin. Ja reaktiot ovat usein yllättäviä omiin kokemuksiin verrattuna. Näin olkoon hyvä ja se pitää tunnustaa. Sinänsä tasavoimaiset laitteet aikaansaavat täysin erilaisen vastaanoton kuujiasta riippuen.
Onko siis hifi-laitteisiin mitään yhdistävää tekijää? Tuskin... se ei ainakaan ole henkilökohtainen mielihyvä.
Henkilökohtaisesti omaksuin aikanaan amerikkalaisen ajattelun akustisen musiikin ”oikeellisuudesta”. Käsittääkseni asiaa ei ensimmäisenä tuonut esille kuuluisa H.Pearson, vaan J.G Holt, Stereophilen perustaja. Tuskin kumpikaan heistäkään, mutta ajatus on aika voimakas ja kantava.
Pikkuveljen vilunsoiton alkeita kuunnelleena (ja siitä karanneena) tiedän, miten pahalta halpa – vähän kalliimpi – ja vielä kalliimpi ja silti halpa – viulu soi. Ja myöhemmin, kuinka hienosti oikea instrumentti osaavissa ja oppineissa käsissä soi. Sama pätee kaikkiin akustisiin soittimiin, variaatiota on valtavasti, mutta silti tietty luonnollisuus ja logiikka on aina mukana.
Suoraan johdettuna, hifi-laitteita kannattaa ”arvoida” vain akustisella musiikilla. Omalta osaltani olen tätä mieltä, koskaan en ole huomannut tämän periaatteen pettävän ”sähköisen” musiikinkaan suhteen. Eli oli vaikka Wagner vs Joni Michell/Led Zeppelin, Verdi vs. Queen, Mozart vs. Madonna…
Tässä tuli lyhyesti otettua kantaa kahteen eri asiaan; miten aistimme musiikkia ja miten sitä pitäisi arvioida toistettuna. Onko tätä syytä jatkaa minun voimin, luultavasi kyllä, ehkä ei. Mutta epäilemättä, lisää tulee....
K
Iisi perjantai-ilta, kun vieraat lähti ja setti soi hiljaa. Dekkarini on vasta 5. luvussa eli ei musta taida kirjailijaa tulla, mutta ehkä sekin joskus etenee.
Tulevalle webbisaitille on kaikenlaista materiaalia. Nyt kuunnellessa tätä nykyistä "systeemiä" tuli mieleen, että ehkä Ideale High Fidelityn ajatuksia voisi hieman etuajassa valottaa pienillä artikkelin palasilla.
Tarkoitukseni ei ole olla provokatiivinen, ei agressiivinen. Jos tässä esittämäni asiat ovat vastenmielisiä, sen saa sanoa, mutta mielellään rakentavasti, ei rikkovasti. Sanat ovat minun eli Idealen; vastaväitteet ovat tervetulleita, ehkä mietin asioita uudelleen. Mutta pelkkiin negaatioihin en vastaa, saatan jopa poistaa ne
Hyvää viikonloppua!
Ja sitten jotain artikkelipankista:
Kuka tietää?
Miksi hifi-äänentoisto aiheuttaa niin paljon tunteen purkauksia, omistautumista omiin mielipiteisiin ja jopa julmaa kielenkäyttöä arkisista asioista?
Itsekin syyllisyneenä kapeaan ja ”yhden jos toisenkin” totuuden seuraamiseen huomasin joskus 90-luvulla, että ns. hifi ja highend-maailma on kaikkea muuta kuin ****. Useat vierailut lähinnä saksalaisilla messuilla kertoivat aika karusti, mutta myös hyvin opettavaisesti, että äänentoistoa voidaan tehdä monella tavalla. Ja vaikka kuinka helppoa olisikin pitää mielessä, että 90% kaikista demoista siellä olivat täysin poissa minun maailmastani, useimmiten suorastaan sietämättömiä, oli pakko miettiä, mistä oikein on kysymys.
Miksi joku uskoo, että tuo on parasta mitä olen koskaan kuullut ja toinen voi lähes pahoin....
Lopullista vastausta en ole vieläkään löytänyt, enkä enää etsikään sitä. Tärkeintä on hyväksyä, että näennäisesti saman sateenvarjon (hifi) alle mahtuu todella ristiriitaisia ilmiöitä ja mielipiteitä. Eikä koskaan löydy sitä ”yhtä oikeaa”, joka miellyttäisi kaikkia. Toisaalta, silloin kun on kyseessä äänitteiden toistaminen, eikö jokin ”absoluuttinen totuus” pitäisi silti löytyä? Unohdin tuonkin jo aikoja sitten, koska mahdolliset standardit eivät ulotu taiteellisen tulkinnan tasolle.
Mitä siis pitäisi tehdä? Miksi 90% hifistä on väärillä jäljillä?
Oma vastaukseni on, että ei pidä tehdä mitään. 90% väärää on vain oma mielipiteeni, voi jopa olla, että olen väärässä. Itse tuskin tulen sitä koskaan ymmärtämään, eikä ole tarvettakaan. Hifin lopputuloksena on toistaa musiikkia ja me kaikki suhtaudumme musiikkiin eri tavalla. Joillekin se merkitsee enemmän, toisille vähemmän. Eikä tuokaan jako vielä kerro mitään siitä, miten aistimme tai reagoimme musiikkiin.
Voi kuulostaa aika julmalta, mutta olen täysin varma, että kaikki eivät aisti hifi-laitteiden eroja ja niiden merkitystä samalla tavalla, päin vastoin. Ja reaktiot ovat usein yllättäviä omiin kokemuksiin verrattuna. Näin olkoon hyvä ja se pitää tunnustaa. Sinänsä tasavoimaiset laitteet aikaansaavat täysin erilaisen vastaanoton kuujiasta riippuen.
Onko siis hifi-laitteisiin mitään yhdistävää tekijää? Tuskin... se ei ainakaan ole henkilökohtainen mielihyvä.
Henkilökohtaisesti omaksuin aikanaan amerikkalaisen ajattelun akustisen musiikin ”oikeellisuudesta”. Käsittääkseni asiaa ei ensimmäisenä tuonut esille kuuluisa H.Pearson, vaan J.G Holt, Stereophilen perustaja. Tuskin kumpikaan heistäkään, mutta ajatus on aika voimakas ja kantava.
Pikkuveljen vilunsoiton alkeita kuunnelleena (ja siitä karanneena) tiedän, miten pahalta halpa – vähän kalliimpi – ja vielä kalliimpi ja silti halpa – viulu soi. Ja myöhemmin, kuinka hienosti oikea instrumentti osaavissa ja oppineissa käsissä soi. Sama pätee kaikkiin akustisiin soittimiin, variaatiota on valtavasti, mutta silti tietty luonnollisuus ja logiikka on aina mukana.
Suoraan johdettuna, hifi-laitteita kannattaa ”arvoida” vain akustisella musiikilla. Omalta osaltani olen tätä mieltä, koskaan en ole huomannut tämän periaatteen pettävän ”sähköisen” musiikinkaan suhteen. Eli oli vaikka Wagner vs Joni Michell/Led Zeppelin, Verdi vs. Queen, Mozart vs. Madonna…
Tässä tuli lyhyesti otettua kantaa kahteen eri asiaan; miten aistimme musiikkia ja miten sitä pitäisi arvioida toistettuna. Onko tätä syytä jatkaa minun voimin, luultavasi kyllä, ehkä ei. Mutta epäilemättä, lisää tulee....
K
