Fabio Armiliato sairastunut, eikä esiinny 30.10.2010 Helsingissä

kuzma

Hifiharrastaja
Liittynyt
21.12.2006
Viestejä
5 229
Kaupunki
Kuopio
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Tähtitenori+perui+Suomen-vierailun/1135261187270

Helsingin Sanomat

Italialainen tähtitenori Fabio Armiliato on peruuttanut sairastumisen tähden esiintymisensä Beniamino Gigli -seuran konsertissa, joka on ensi lauantaina Sibelius-Akatemiassa. Lääkäri on kieltänyt Armiliatolta sekä lentämisen että laulamisen kymmeneksi päiväksi, ja hän on joutunut myös peruuttamaan ensi sunnuntaina Parmassa tapahtuvan, Giuseppe Verdin I vespri siciliani -oopperan esityksen.

Armiliaton tilalla laulaa italialaistenori Maurizio Graziani, joka on esiintynyt eri puolilla maailmaa tärkeissä oopperataloissa ja jonka ohjelmistoon kuuluu nelisenkymmentä keskeistä tenoriosaa.

Lauantaina klo 18 alkavassa Beniamino Gigli -muistikonsertissa esiintyvät myös italialainen sopraano Lucia Casagrande, sopraano Sirkka Lampimäki, baritoni Petteri Lehikoinen ja pianisti Liisa Pimiä.



Voihan nenä, nyt pitää kyllä harkita ihan kaksi kertaa, viitsinkö lähteä jyryyttämään Helsinkiin saakka tuntemattoman sijaisen takia.
 
Tietoa korvaavasta pääesiintyjästä:


" MAURIZIO GRAZIANI (tenori)

Maurizio Graziani on syntynyt Maceratassa lähellä Giglin syntymäkaupunkia Recanatia. Hän aloitti siellä hyvin nuorena musiikkiopintonsa maestro Silvano Pietronin johdolla. Seuraavaksi hän kirjoittautui Pesaron Gioacchino Rossini -konservatorioon, jossa hän aloitti lauluopintonsa maestra Emma Raggi Valentinin johdolla. Hän kävi kursseilla sen lisäksi myös Umbertiden ooppera-akatemiassa, Osimon ooppera- ja kuoroakatemiassa sekä Salzburgin Mozarteumissa. Hän täydensi lauluopintojaan seuraavien kuuluisien maestrojen johdolla: Ettore Campogalliani, Arrigo Pola, Gianni Raimondi, Antonio Tonini, Paride Venturi, Maria Rossini Carbone, Mario Francelli, Giuseppe Di Stefano, Ferruccio Tagliavini, Rina Filippini Del Monaco, Sesto Bruscantini, Franco Corelli ja Carlo Bergonzi. Voitettuaan Novarassa Tito Schipalle omistetun "Carlo Coccia" -kilpailun, hän debytoi juuri Novarassa Mascagnin Frits-ystävän nimiosassa. Teoksen ohjasi Tito Schipa Junior. Vuodesta 1989 alkaen tähän hetkeen asti Maurizio Graziani laulaa ympäri maailman tärkeissä oopperataloissa ja teattereissa, joista Italiassa: Macerata, Novara, Alessandria, San Remo, Livorno, Grosseto, Pisa, Ferrara, San Severo, Cremona, Jesi, Piacenza, Trapani, Modena, Verona, Catania, Brescia, Palermo, Pavia, Bergamo, Ulkomailla hän on laulanut mm. seuraavissa kaupungeissa: Ateena, Helsinki, Lontoo, Freiburg, Solingen, Buenos Aires, Sao Paolo, Brasilia, Tokio, Kioto, Osaka, Sapporo, Nagoya, Fukuoka, Söul, Palm Beach. Näissä kaupungeissa hän on tulkinnut päärooleja oopperoissa kuten Fritz-ystävä, Gianni Schicchi, La traviata, Nabucco, Rigoletto, Tosca, Madama Butterfly, Macbeth, Carmen, Cavalleria rusticana, Aida, Pajatso, I due Foscari, Trubaduuri, Il Guarany, Manon Lescaut, Adriana Lecouvreur, La bohème, Mozartin Requiem, Lännen tyttö, Andrea Chénier. Yhteensä hänen repertoaariinsa kuuluu lähes 40 pääroolia. Hän on ollut yhteistyössä sellaisten kapellimestarien kanssa useaan otteeseen kuten: Nello Santi, Massimo De Bernart, Maurizio Arena, Angelo Campori, Angelo Cavallaro, Giovanni Andreoli, John Neschling ja Anton dagno. "



Joten annetaanpa herran lyödä meidät ällikällä.
 
Gigli 120 -konsertti 30.10.2010, Sibelius-Akatemian konserttisali

...ja niinpä hän todella tekikin! Nyt kun alan olla matkasta toipunut, pitänee hieman - ja lyhyesti - kommentoida tuota hienoa konserttia. Tämä ei ole mikään konserttiarvostelu, vaan katsomotunnelmia, niin kuin minä sen koin.

Kyseessä oli Suomen Beniamino Gigli -seuran ja Italian kulttuuri-instituutin yhdessä järjestämä "Gigli 120" konsertti. Giglin syntymästä kun tuli tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta, joten onhan siinä muistamisen aihetta ja hyvä syy järjestää laadukas konsertti tämän kaikkien aikojen parhaimpien tenorien joukkoon kuuluvan laulajan muistoksi. Ellei jopa kaikkein parhaan - minun mielestäni kyllä.

Pääesiintyjäksi oli alun perin buukattu italialainen tenori Fabio Armiliato, mutta hän sairastui noin viikkoa ennen konserttia kohtalaisen vakavasti. Tilalle hankittiin toinen italialainen tenori Maurizio Graziani, josta ei netistä löytynyt juuri mitään tietoa, paitsi kohtalaisen vaatimattomat kotisivut. Olin kuullut Armiliatoa yhden levyllisen verran, ja pidin häntä tuon levyn perusteella korkeintaan kohtalaisena laulajana, ja huolestuin kun tilalle jouduttiin ottamaan vielä hieman tuntemattomampi tapaus, joka ei ilmeisesti ole edes levyttänyt koskaan. Tai en ainakaan löytänyt mitään mainintaa sellaisesta.

Noh, sitten itse konserttiin. Muut esiintyjät olivat italialainen sopraano Lucia Casagrande Raffi, sekä suomalaiset sopraano Sirkka Lampimäki ja baritoni Petteri Lehikoinen. Säestäjänä pianisti Liisa Pimiä. Konsertti alkoi ehkä hieman varovaisissa ja odottavissa tunnelmissa, koska heti alkuun kuulutettiin, että pääesiintyjä on sairastunut.

Konsertin aloittanut Lehikoinen, samoin kuin Graziani ja Casagrande Raffi lauloivat aluksi viisaasti, hieman kuin tunnustellen. Mutta Lampimäki revitteli alusta alkaen täysillä, jopa yliteatraalisesti elehtien ja äänellisiä rajojaan koetellen, eikä hänen laulunsa kuulostanut kovin kauniilta, vaikka sen akrobatiapuoli olikin kieltämättä kunnossa. Muiden kolmen äänivarat kuulostivat alussa puolestaan hieman vaatimattomilta. Mutta laulu oli taidokasta ja äänet soivat kauniisti. Yleisön lämmettyä pääsivät esiintyjätkin pikkuhiljaa vauhtiin ylittäen jokaisella esityksellään edellisen solistin suorituksen, ja tunnelma katsomossa kohosi yhä vaan ylemmäs.

Väliajan jälkeen kuultiin suorastaan huikaisevan kaunista laulua Lucia Casagrande Raffilta. Hän olikin konsertin todellinen yllätysnimi, lavaesiintyminen oli hillityn eleetöntä, mutta ääni soi jumalaisen kauniisti. Siis todella, en ole kuullut montaa niin kaunista lauluääntä edes levyiltä! Häneltä puuttuivat äänestä ja esiintymisestä turhat oopperamaneerit, mikä kenties selittyy sillä, että hän on laulanut enimmäkseen kirkollista (katolilaista) vanhaa musiikkia. Arvosana 10-. Miinuskin tulee vain siitä hyvästä, että istuin kaukana kakkosparvella, enkä nähnyt häntä kunnolla. Heh. Muut esiintyjät pistivät myös parastaan konsertin loppupuolella, ja olivat suorastaan erinomaisia. Arvosana 9 ja vähän päälle. Beniamino Gigliin verrattuna Grazianin ääni oli toki ”pienempi” eikä ääni soinut niin vaivattomasti, mutta viime hetken tuuraajaksi suoritus oli vallan erinomainen. Mies oli myös varsinainen velikulta, hauskuttaen lavalla ja ottaen näin yleisönsä.

Liisa Pimiä oli pianossa aivan erinomainen, selviten hienosti myös viime hetken partituurimuutoksista.

Konsertin tunnelma oli lämmin ja kodikas ja muutamat tahattomat kommellukset lavalla saivat yleisön hilpeälle tuulelle. Lopuksi laulettiin ylimääräisenä numerona O Sole Mio, johon myös yleisöä kehotettiin osallistumaan. En tosin oikein tiennyt milloin olisi pitänyt laulaa ja milloin ei, eivätkä sitä tienneet Grazianin lisäksi muut lavalla olijatkaan. Heh. Mutta seuraavaksi kerraksi täytyy kyllä opetella O Sole Mio ulkoa..

KL, olit ilmeisesti myös tuossa konsertissa, miten sinä sen koit?

_________________________________________________
Suomen Beniamino Gigli –seura ry:
http://www.gigli.fi/cms/fi/
 
Olimmehan mekin siellä, ja oli aika lailla muitakin, jokseenkin täysi sali.

Yleisesti ottaen hauska konsertti, varmaan menemme toistekin. Tunnelma oli sopivan kotoinen, puheenjohtaja Brander jakoi välillä Gigli-palkinnon pääsolistille ja lopussa viirejä ja lahjoja kaikille esiintyjille.

Mukava läpileikkaus bel cantoon, mausteena Merikantoa ja muutakin. Yleisesti ottaen esitykset olivat varsin kuunneltavia. Pääsolisti Maurizio Graziani on ihan pätevä tenori ja ihailtavan suvereeni lavaesiintyjä. Varsinkin duetot olivat nautittavia ja niissä hän tuki partnerin esiintymistä erinomaisesti, vaikka harjoituksia ilmeisesti ei juuri ollutkaan. Petteri Lehikoinen on varmaan kehityskelpoinen laulaja, vielä uran alkupäässä. Merikannon Laatokka meni oikein hyvin. Sirkka Lampimäki on jo hieman kokeneempi, hänellä on runsaat äänivarat, voisi sanoa jopa että on aika kovaääninen sopraano. Duetto La Traviatasta Grazianin kanssa oli nappiin osunut esitys.

Lucia Casagrande Raffi oli laulajista ehdottomasti mielenkiintoisin. Hänellä oli enemmän sävyjä eikä hän ylitulkinnut teoksia äänellisesti. Hänen kiinnostuksensa ovat todella monipuoliset, niin laulamista eri aikakausien musiikin parissa kuin sävellysopintojakin. Muista laulajista voi kyllä sanoa, että laulettiin korkealta ja kovaa, mutta tällaiseen tilaisuuteenhan se kuuluukin. Hienostelu liedin parissa on sitten toinen juttu.

Liisa Pimiä pianon ääressä oli mahtavan pätevä, bravo!

KL
 
No niin, sekä sanoja, että etenkin rivien välejä tulkitsemalla, olimme hyvin samoilla linjoilla laulajien suoritusten suhteen. Mutta minustakin se oli kokonaisuutena erittäin onnistunut ja hyvätunnelmainen konsertti. Emotionaalisesti yksi vaikuttavimpia konsertteja, joissa olen koskaan ollut. Mutta siihen on omat syynsä, ja ne kumpuavat kulttuuriperimästäkin, sekä synnynnäisestä että myöhemmin omaksutusta.

Hienostelu (sekä lavalla että katsomossa) on sitten ihan toinen juttu ja sellaisista tilaisuuksista minä kyllä (armahdan muita paikalla olijoita ja) pysyn pois.
 
Back
Ylös