Otsakkeen kaiuttimet ovat olleet passiivisina pidemmän aikaa käytössäni ja kokemus on opettanut, että etupään merkitys on näiden kanssa aika suuri. Viimeisimpänä hifistelyvirheenäni päätin hetken mielijohteesta myydä dac-etunen-pääte yhdistelmäni pois ja selvitä järeällä av-vahvistimella (Marantz sr-8002).
Kaikki kunnia Marantzille, mutta en selviä...
Vanha setti sai osittain väistyä pienen filosofisen kriisin johdosta. Olen tullut siihen johtopäätökseen etten välttämättä halua sitä paraslaatuisten äänitteiden parhainta mahdollista toistoa. En siis mitään keinotekoista erottelua, enkä välttämättä edes tinkimätöntä ääniteuskollisuutta. Uskoakseni ns. hyvät äänitteet toistuvat itseäni tyydyttävällä tavalla melkein millä tahansa asiallisella kalustolla.
Ongelmana onkin lähinnä se, että itselleni läheisin ja tärkein musiikki ei välttämättä ole sitä kaikkein hifistyneintä. Stooges ja Motörhead saattavat kuullostaa jopa tavallista kauheammilta sellaisella "tilavaikutelmaa ja erottelua" tarjoilevalla setillä. Hakusessa onkin nyt jotain täysin päinvastaista. Jotain millä rokki soi auktoriteetilla ja ehkäpä pienellä yleisten ongelmakohtien (yläkeskialue - aladiskantti) siloittelulla...
Toiminnallisella tasolla lähtökohtana olisi dac + integroitu. Budjetti on avoin, mutta sanotaan nyt että kolmella tonnilla olisi kiva selvitä ja käytetyt ovat aina vaihtoehto. Pääpaino on oikean vahvistimen löytymisellä ja tuota dac:ia voin metsästää myöhemminkin ja uudella budjetilla. Kotiteatteri on tarkoitus pitää laitteiston osana joten jonkunlainen bypass toiminto vahvarissa olisi plussaa. Näyttäisi myös, että moni laatuvalmistaja on alkanut yhdistämään integroituihinsa da-muuntimia. Tuo olisi myös plussaa, jos yhdellä laatikolla selviäisi.
Vahvistimen tulee tietenkin olla teknisesti riittävä Revojen käskyttämiseen. Revojen "vaikeudestahan" on väitelty täälläkin. Paperilla nuo ovat aika helpot kaiuttimet, mutta kokemus on osoittanut, että jotain vaikeaa noissa on. Esim. bassotoisto pyöristyy selkeästi joillain kevyemmillä vahvareilla. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä kriteerinä tunnustettakoon että vahvistimen fyysisellä olemuksella on myös väliä . Tämä siksi, että kokemus on osoittanut, että hyväsoundisetkin laitteet ovat alkaneet tökkimään, jos design tai näppituntuma on ollut kökköä (ja toisinpäin Krell KAV-300:sta luopumisesta tuli kauheat nikat vaikkei se soundi sinänsä niin erikoinen ollutkaan).
Väsäilin tuossa hieman "shortlistiä" kiinnostavista vahvareista. Kaikki kommentit näistä ja niiden soveltuvuudesta revoille ja rokille ovat tervetulleita, samoin kuten kaikki muutkin ehdotukset.
Perinteiset:
- Naim Supernait / NaitXS
- Cyrus 8xpd digikortilla
- Densen B-110 / B-130
Digit:
- BelCanto S300 digitulolla
- Lyngdorf TDAI 2200
Näiden lisäksi mielessä on pyörinyt esim. käytettynä Krell, Accuphase ja Audionet.
-Timo-
Kaikki kunnia Marantzille, mutta en selviä...
Vanha setti sai osittain väistyä pienen filosofisen kriisin johdosta. Olen tullut siihen johtopäätökseen etten välttämättä halua sitä paraslaatuisten äänitteiden parhainta mahdollista toistoa. En siis mitään keinotekoista erottelua, enkä välttämättä edes tinkimätöntä ääniteuskollisuutta. Uskoakseni ns. hyvät äänitteet toistuvat itseäni tyydyttävällä tavalla melkein millä tahansa asiallisella kalustolla.
Ongelmana onkin lähinnä se, että itselleni läheisin ja tärkein musiikki ei välttämättä ole sitä kaikkein hifistyneintä. Stooges ja Motörhead saattavat kuullostaa jopa tavallista kauheammilta sellaisella "tilavaikutelmaa ja erottelua" tarjoilevalla setillä. Hakusessa onkin nyt jotain täysin päinvastaista. Jotain millä rokki soi auktoriteetilla ja ehkäpä pienellä yleisten ongelmakohtien (yläkeskialue - aladiskantti) siloittelulla...
Toiminnallisella tasolla lähtökohtana olisi dac + integroitu. Budjetti on avoin, mutta sanotaan nyt että kolmella tonnilla olisi kiva selvitä ja käytetyt ovat aina vaihtoehto. Pääpaino on oikean vahvistimen löytymisellä ja tuota dac:ia voin metsästää myöhemminkin ja uudella budjetilla. Kotiteatteri on tarkoitus pitää laitteiston osana joten jonkunlainen bypass toiminto vahvarissa olisi plussaa. Näyttäisi myös, että moni laatuvalmistaja on alkanut yhdistämään integroituihinsa da-muuntimia. Tuo olisi myös plussaa, jos yhdellä laatikolla selviäisi.
Vahvistimen tulee tietenkin olla teknisesti riittävä Revojen käskyttämiseen. Revojen "vaikeudestahan" on väitelty täälläkin. Paperilla nuo ovat aika helpot kaiuttimet, mutta kokemus on osoittanut, että jotain vaikeaa noissa on. Esim. bassotoisto pyöristyy selkeästi joillain kevyemmillä vahvareilla. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä kriteerinä tunnustettakoon että vahvistimen fyysisellä olemuksella on myös väliä . Tämä siksi, että kokemus on osoittanut, että hyväsoundisetkin laitteet ovat alkaneet tökkimään, jos design tai näppituntuma on ollut kökköä (ja toisinpäin Krell KAV-300:sta luopumisesta tuli kauheat nikat vaikkei se soundi sinänsä niin erikoinen ollutkaan).
Väsäilin tuossa hieman "shortlistiä" kiinnostavista vahvareista. Kaikki kommentit näistä ja niiden soveltuvuudesta revoille ja rokille ovat tervetulleita, samoin kuten kaikki muutkin ehdotukset.
Perinteiset:
- Naim Supernait / NaitXS
- Cyrus 8xpd digikortilla
- Densen B-110 / B-130
Digit:
- BelCanto S300 digitulolla
- Lyngdorf TDAI 2200
Näiden lisäksi mielessä on pyörinyt esim. käytettynä Krell, Accuphase ja Audionet.
-Timo-