Jee jee,
Manowarin levyt joudut ottamaan itse mukaan, ei siinä että musiikissa mitään vikaa mielestäni olisi. >
On tossa joku Manowar, vinyylinä. En muista mikä.
Semmää vaan kuitenkin sanon, (seurattuani ketjun "hifiä netistä", vai mikä senytoli), että kun käytetään noita Maideneita ym. levyjä testilevyinä, voi sillä tavaralla "hyvältä kuulostava" setti olla kuitenkin loppupelissä aika huono, ainakin pianosonaateille.
Tää on suht. iänikuinen vääntö.
-Tottakai setti kasataan sille musalle mitä pääasiassa kuuntelee, mutta jos kasaa
oikeasti hyvän setin, saattaa musiikkimaku pikkuhiljaa vihdoin alkaa "kypsymään" mielenkiintoisemmalle tasolle. Täällä käy aika paljon porukkaa jotka jaksaa vielä koulujen/opiskelujen jälkeen kuunnella samaa musaa mitä siihen asti viimeiset 15 vuotta tai enemmän. Joko se musa on aivan sairaaaan hyvää, tai sitten homma on vaan pysähtynyt kuupassa. Minäkin kuuntelen ns. terapia-mielessä Led Zeppeliniä ja melkein mitä vaan -80 metal-hard-glam-heavyä, mutta että pelkkää sitä, pois se minusta.
Haastankin harrastajat laajentamaan ennakkoluulottomasti musiikkimakuaan, lainaamalla vaikka kirjastosta musiikkia mitä ei ikinä ole kuvitellut voivansa kuunnella. Musiikin maailma on niiiin laaja, että ei lyhyttä elämäänsä kannata tukehduttaa pelkän "kasarihevin" tms. yksittäisen genren suhteellisen köyhällä sisällöllä. Tuo oli ehkä väärin sanottu, eihän se köyhää ole. Mutta eri fiiliksiä- ja maailmoja aukaisevaa kuin esim. Anton Brucknerin tai Gustav Mahlerin musiikki, puhumattakaan Richard Straussin sinfonisista runoista. Aika jännä kuva tuli mieleeni: Elämä olisi aika erilainen, jos kuuntelisin pelkkää Maidenia, tai pelkkää Mahleria.
Ehkäpä vastaus musiikillisen harmonian löytämiseksi on se kuuluisa "kultainen keskitie", eli ruoka-aineympyrästä musiikkigenreympyrään. Kaikkea sopivasti, mutta tietenkin mieluummin liikaa kuin liian vähän.
Hauskaa viikkoa !
-Mitro
( PS. Meni tavallaan "yli hilseen" tuo yöllinen viestisi, jee. -?- Miten niin en voi julkaista...? )