Esa Kotilaisen Ajatuslapsi

kronos

Hifiharrastaja
Liittynyt
3.8.2007
Viestejä
7 285
Soundin uusin numero tömpsähti näytenumerona postiluukusta. Lehdessä oli esim. juttu kymmenestä unohdetusta suomilevyaarteesta. Yksi jutun levyistä oli mm. Wigwamissa vaikuttaneen kosketinsoitinvirtuoosi Esa Kotilaisen levy Ajatuslapsi vuodelta 1977. Kyseessä on legendaarinen suhinaklassikko jota itsekään en ole koskaan kuullut ja muistaakseni nähnytkin vain kerran-pari jonkun divarin seinällä hirmuhintaan. Soundin jutussa oli levystä muutama hämmentävä seikka.

Jutussa todetaan ettei lopputulos vastannut täysin Kotilaisen odotuksia. Ensinnäkin äänittäjä oli melkoisen pihalla siitä mitä oltiin tekemässä. Mutta tämä oli vasta pikkuongelma. Suurempi este onnistuneelle lopputulokselle oli Ruotsissa tehty kaiverrus. Näin Kotilainen: "Tuli siihen ihan selkeitä kompromissejakin, paljolti tekniikasta johtuneita. Kun vinyyliä kaiverrettiin Ruotsissa, se laite ei yksinkertaisesti pystynyt toistamaan kaikkia asioita masternauhalta. Olin vääntänyt yhteen kohtaan niin rajut bassot ARP:ista, että neula rupesi pomppimaan."

Ja toinen: "Loppu meni myös uusiksi. Alkuperäinen idea oli päättää levy nousevaan sävelkulkuun, joka päätyy kuulorajan yläpuolelle kohoavaan kolmisointuun. Siitä kaiverrussysteemi meni ihan sekaisin ja loppu oli pakko feidata eli tavallaan vesittää. Silloinen teknologia ei pystynyt toteuttamaan ajatustani." Kirjoittaja Pekka Laine onkin sitä mieltä että levy pitäisi julkaista uudelleenmasteroituna, enemmän Kotilaisen alkuperäistä ideaa vastaavana.

Melkoisen hämmentävää tekstiä, itselleni ainakin melkoisia uutisia. Olen nimittäin kuvitellut, että Ruotsissa oli tuohon aikaan huippukaiverrussysteemit mutta eikö sitten ollutkaan? Eikös Zeppelinkin käynyt Ruotsissa äänittämässä? Oliko sittenkin niin että vain äänityspuoli oli Ruotsissa huippua mutta kaiverrussysteemit eivät olleet?

Toinen kysymys: missä ylipäänsä menee vinyylin raja formaattina matalien taajuuksien osalta - olettaen että sekä äänityssysteemi että kaiverrussyteemi on absoluuttista huippua? Millä taajuuksilla neula "rupeaa pomppimaan" - itse en ole koskaan missään moiseen törmännyt. Kuinka matalia taajuuksia ylipäänsä voidaan realistisesti vinyylille kaivertaa? Tuolla väitetään että seitsemästä hertzistä alkaen mutta sellaistakin olen lukenut että moinen väite on puppua:

http://www.recordtech.com/prodsounds.htm

Mikä on totuus?
 
On muuten kohtuullisen utuinen levy tuo. Ja pitää nyt brassailla, että vinyylinä löytyy hyllystä.

Tässä vähän aikaa sitten satuin samaan huoneeseen parin sangen pitkän uran äänittämisen saralla tehneen kaverin kanssa ja siinä muistellessa vanhoja aikoja sivusivat myös tuota vinyylin kaiverrusvaihetta. Lyhyesti tiivistettynä homma oli " perseestä " kaikin puolin ja digitaaliäänittäminen ja äänentoisto saivat sen sijaan kovasti suitsutusta helppoutensa vuoksi. Kumpikin on kyllä edelleen ihan tarpeen tullen vinyylimiehiä hifi-puolella, mutta tuotannossa mielummin modernisti.
 
Tämäkin hämärä opus on nyt sitten uudelleenjulkaistu - tosin vain hopeana. Tuli hankittua tänään sillä olin niin kosmisella fiiliksellä. Tämä on niin outo että juuri kenellekään tätä ei voi suositella. Paitsi jos satut tarvitsemaan musiikkia joogalentämisen taustalle niin kokeile sitten tätä! Tuolta voi kuunnella kiintoisan ohjelman levyn tekemisestä, Kotilainen itse kertoo. Ohjelma kannattaa kuunnella yksin hiljaisuudessa pimeässä yöllä keskittyneesti (jos silloinkaan), ei tuosta pelkkänä taustahälynä irti mitään saa:

http://yleradio1.fi/radiosoitin/lite.php?a=clip&pn=real&pa=main&l=fi&i=62228&p=1

Levyllä pari bonaria mutta tosiaan mielenkiintoinen toi alkuperäisen levyn vikan biisin loppu. Kuinkahan korkealle nuo äänet oikein menevät? Mikä on vika taajuus minkä kuulee? Kuinka pakjon masternauhalla (ja ehkä tällä hopeakiekolla) on vielä kamaa sen jälkeen eli millaisia taajuuksia Kotilainen oikein nauhoitti? Millaisia taajuuksia tuolloin oli ylipäänsä mahdollista äänittää? Enpä tiedä, näihin kysymyksiin ei edes tuossa ohjelmassa tule vastauksia.

Suhinoita, kilinöitä, pulputuksia, tämähän on äänikuvabongarin levy!
 
kronos sanoi:
Melkoisen hämmentävää tekstiä, itselleni ainakin melkoisia uutisia. Olen nimittäin kuvitellut, että Ruotsissa oli tuohon aikaan huippukaiverrussysteemit mutta eikö sitten ollutkaan? Eikös Zeppelinkin käynyt Ruotsissa äänittämässä? Oliko sittenkin niin että vain äänityspuoli oli Ruotsissa huippua mutta kaiverrussysteemit eivät olleet?
[/url]

Mikä on totuus?

Noista sinun lainauksistasi ei saa mielestäni sellaista kuvaa, että levyn kaiverrus olisi mennyt pieleen nimenomaan noiden ruotsalaisten kaiverruslaitteiden puutteiden takia.
Eikös ganesien Roadrunner kaiverrettu/prässätty Ruotsissa, koska siellä sai 9dB enemmän mökää uraan? Näin muistelen lukeneeni. Onko siis koko loudness war Remun syytä??? No nyt meni ot:ksi.
 
Ööh, tuota, ihan uteliaisuudesta kysyn: miten sinä tulkitset seuraavan:

"Kun vinyyliä kaiverrettiin Ruotsissa, se laite ei yksinkertaisesti pystynyt toistamaan kaikkia asioita masternauhalta." Minä tulkitsen tuon niin että kaiverruslaite ei pystynyt tulkitsemaan kaikkia asioita masternauhalta. Mikä on sinun tulkintasi? Ja toinen:

"Siitä kaiverrussysteemi meni ihan sekaisin ja loppu oli pakko feidata eli tavallaan vesittää." Minä tulkitsen tuon niin että kaiverrussysteemi meni sekaisin ja (orkkislevyn vikan) biisin loppu oli pakko feidata eli vesittää alkuperäinen idea. Miten sinä tulkitset tuon? Mitä tuossa sinun mielestä väitetään?

Tuo mitä kirjoitat Hurriganesista, Roadrunnerista ja Ruotsin kaiverruksen tasosta tuolloin, voi hyvinkin olla totta. Itse asiassa minullakin on samanlainen käsitys (joka toki voi olla väärä). Svedut ovat hyvinkin voineet olla Suomea edellä. Mutta vaikka näin olisikin ollut, se ei välttämättä näköjään taannut sitä, että täältä saattoi joku kosketinsoitinvisionääri mennä kaiverruttamaan länsinaapuriinkaan levyä niin, että kaikki masternauhalle taltioidut äänet oli mahdollista kaivertaa.
 
Mutta voi hyvin olla että semmoista kaiverruslaitetta ei ollut/ole joka tuon vision olisi voinut alkuperäismuodossaan kaivertaa. Eli ei välttämättä naapurimaan laitteiden huonoutta vaan ylipäätään mahdotonta?
 
Noin minäkin epäilen asian olevan. Sellainen käsitys on minullekin muodostunut että sveduissa oli tuolloin kaiverrussysteemit maailman huippuluokkaa joten se on hyvinkin voinut olla kertakaikkiaan mahdotonta. Kaksi kiinnostavaa kysymystä kuitenkin syntyy:

1) Entä nyt? Onko kehitystä tapahtunut? Pystyttäisiinkö nykyteknologialla kaivertamaan vinyylilätty Kotilaisen ideoiden mukaisesti?
2) Tämä cd: onko se tehty Kotilaisen ideoiden mukaisesti? Kuuluuko siinä kaikki masternauhalla oleva informaatio? Eli: se kilahdus, jonka minä itse viimeiseksi kuulen, onko se
2a) viimeinen joka tuolla hopeakiekolla todella on ja erityisesti
2b) viimeinen joka masternauhalla on.

Näihin kysymyksiin edes tuo ohjelma ei anna vastausta.
 
No.. tulkitsin ne juuri noin kuten sinäkin. Tulkitsin myös, että haastateltu ei syytä ongelmien syyksi epäkelpoa laitetta.
 
Aah, juu, nyt ymmärrän pointtisi! Ei syytäkään laitteita viallisuudesta. Toteaa vain että ideaa ei voitu toteuttaa. Laitteet eivät siis ole olleet viallisia vaan täysin korrektisti toimivinakin teknisesti riittämättömiä idean toteuttamiseen. Mutta hetkinen mistä me nyt tässä oikein kiistellään? Enhän minä tuolla yllä ole missään vaittänyt että Kotilainen olisi väittänyt vehkeiden olevan jotenkin rikki tai muuta vastaavaa. Siis minähän olen kanssasi täysin samaa mieltä mutta tässä muka näyttää olevan jokin debatti meneillään....höh, ihmeellinen asia tämä ihmisten välinen kommunikaatio!
 
kronos sanoi:
Toinen kysymys: missä ylipäänsä menee vinyylin raja formaattina matalien taajuuksien osalta - olettaen että sekä äänityssysteemi että kaiverrussyteemi on absoluuttista huippua? Millä taajuuksilla neula "rupeaa pomppimaan" - itse en ole koskaan missään moiseen törmännyt. Kuinka matalia taajuuksia ylipäänsä voidaan realistisesti vinyylille kaivertaa? Tuolla väitetään että seitsemästä hertzistä alkaen mutta sellaistakin olen lukenut että moinen väite on puppua:

http://www.recordtech.com/prodsounds.htm

Mikä on totuus?
Jospa kaiverruslaitteet olivat hyviä mutta soittimet eivät.
Aikoinaan eli 70 ja 80-luvun taitteessa Telarc levy-yhtiön Tchaikovskyn "1812" (Erich Kunzel-The Cincinnati Symphony Orchestra) -levy oli äänirasioiden koitinkivi aika valtavalla dynamiikalla olevien tykinlaukausten takia ,levykannen mukaan 6 hertziä alataajuutena. Itsellä on toi levy (Telarc) mutta ei ole tullut kovin usein testattua kun joutuu neulapainoa lisäämään tuplat lisää, joskus Shuren V15 rasialla sai soitettua aika kivasti läpi noi urat, mutta nykyisellä Audio-Technica OC9 en viitti lähteä kunnolla yrittää kun ei normaali neulapaino riitä. Levyltä muuten näkee aika selvästi millä kohtaa lähtee paukkumaan.
 
kronos sanoi:
Aah, juu, nyt ymmärrän pointtisi! Ei syytäkään laitteita viallisuudesta. Toteaa vain että ideaa ei voitu toteuttaa. Laitteet eivät siis ole olleet viallisia vaan täysin korrektisti toimivinakin teknisesti riittämättömiä idean toteuttamiseen. Mutta hetkinen mistä me nyt tässä oikein kiistellään? Enhän minä tuolla yllä ole missään vaittänyt että Kotilainen olisi väittänyt vehkeiden olevan jotenkin rikki tai muuta vastaavaa. Siis minähän olen kanssasi täysin samaa mieltä mutta tässä muka näyttää olevan jokin debatti meneillään....höh, ihmeellinen asia tämä ihmisten välinen kommunikaatio!

Joo, no ne Esan lainaukset, joissa kone meni ihan sekaisin ja sen perään kysymys, etteikö Ruotsissa ollutkaan huippuvehkeet käytössä, niin tähän kommentoin. Eiköhän tämä asia ala olla jo selvä, mennään eteenpäin.. :D

http://www.youtube.com/watch?v=CwgaNpJQqVQ

Kiva pätkä, jossa Esa esittelee vehkeitään.
 
Loisto pätkä, kiitokset linkistä. Mullakin löytyy toi Ajatuslapsi vinyylinä hyllystä kun mutsi oli akoinaan Lovella duunissa - peruja siis sieltä, itse levy on vielä omalle kohdalle avautumatta. Ehkä vielä jokin päivä...
 
Back
Ylös