Joku voisi väittää, että toistoon syntyy ylikuulumista kanavien välille.
Tuo olisi samantasoinen väite, kuin väite, että Silja Serenade kallistuu ja kulkee "vinossa", kun lokki laskeutuu laivan kaiteelle lepäämään.
Teoriassa näin käy mutta ei käytännössä havaittavasti.
Kuten sanoin, niin syystä, että L ja R-signaalilähteen lähtöimpedanssi on huomattavan paljon pienempi, kuin vahvistimen tuloimpedanssi, ei vahvistimen eri haarojen tuloimpedanssien ero näy käytännössä virheenä lähtöjännitteessä.
Tein vertailevan simulaation esitettyjen vahvistintyyppien kesken. Valitsin tulosignaaleiksi (L ja R) 1 Vp mutta vastakkaisvaiheiset, jolloin vahvistimien lähtöön pitäisi ilmaantua 2 Vp suuruinen signaali. L ja R-signaalilähteitten lähtöimpedanssiksi asetin suurehkon 50 ohmia.
Siirsin toisen vahvistimen signaalin vaihetta 90 astetta, jotta lähtösignaalit olisi mahdollista lukea ja erottaa toisistaan helposti.
Näillä signaaleilla esittämäni karvalakkimallisen vahvistimen toisen haaran tuloimpedanssi on 20k ja toisen 6,67k, eli ero on merkittävä.
Miten tuo sitten näkyy lähtöjännitteessä virheenä ? Siitä alla kaksi kuvaa. Jälkimmäisessä olen zoomannut lähtöjännitteitten huippuarvoon, ja siitä voidaan todeta, että optimaalisen vahvistimen lähtöjännite on 2.00 Vp ja karvalakkimallisen 1,99 Vp. Eroa siis 0,04 dB, joten kyllä HIFI-tasoon päästään yhdelläkin oparilla.
Tätä tulosta voi vielä parantaa kasvattamalla vahvistimen kytkentävastuksia esim. 10k...22k.