Erillisten cd-pyörittimien ja da-muuntimien vaikutukset

jjahifi sanoi:
Pyörittimien vaikutus on helppo testata sillain aikuisten oikeesti. Eli otetaan kiinni pyörittimestä tuleva bittivirta, tallennetaan se, vaihdetaan pyöritintä, soitetaan sama levy, tallennetaan bittivirta. Lopuksi lasketaan tiedostojen erotus. Jos erotus on nolla, niin ero on kuvittelua. Jos erotus ei ole nolla, niin eron voi kuulla, mutta jompi kumpi tai molemmat pyörittimet toimivat väärin (cd-standardin vastaisesti tai ovat rikki).
Aikuisten oikeesti?

Oletko ajatellut sitä, että kun puhutaan sähkölaitteista, joihin vaikuttaa monet ympäristönkin asiat (ei ehkä läheskään aina korvin kuultavasti), niin esim. sen kytketyn pyörittimen omat häiriöt (esim. paluuna sähköverkkoon) saattavat antaa oman mausteensa sille muulle kombinaatiolle?

Ja toisella pyörittimellä ne generoidut häiriöt saattavat olla erilaisia.
 
pirkka sanoi:
Eri piireillä mutta luultavasti niin integroidusti kuitenkin että jitteriä ei juurikaan synny. Ainoa väli, joka tässäsuhteessa on kriittinen on lukupiiri - dac. Tämäkin voidaan käsittääkseni dacissa sisäisesti korjata siten että dac puskuroi bittejä ja syöttää niitä dacille samalla kellolla tahdistettuna. Ongelma on kuitenkin sikäli hankala että bittivirta lukupäältä puskuriin on altis tahdistusvirheelle koskapa bitit eivät kulje paketeissa eikä pakettien vuonohjausta / virheenkorjausta näin voida tehdä kuten tietoverkoissa tehdään. Tässä olisikin minusta pieni kehittämisen paikka: pakettikytkentäinen cd-dac. Käsittääkseni sellaisia ei ole. Korjatkaa taas jos olen väärässä.

Eipä taida olla edes puskuroivaa DAC:ia, johtuen siitä ikävästä tosiasiasta, että sillä vastaanotinpiirillä (S/PDIF receiver) ei ole mitään käytännön mahdollisuutta pyytää täytettä puskurilleen. S/PDIF kun on yksisuuntainen liitäntä. Ainoa mahdollisuus olisi siis soiton alkaessa puskuroida n sekuntia audiodataa jonnekin, ja luottaa siihen, että kuuntelija ei ärsyynny noin monen sekunnin viiveestä äänen alkamiseen soiton aloittamisesta. Ja myös siihen, että tuo valittu viive ja sen mahdollistama puskurointi riittää koko levyn yli. Muuten soitto jouduttaisiin keskeyttämään aina, kun puskuri tyhjenee.

Tuollainen pakettiliitäntäinen siirto ei itseasiassa sinällään ole hullumpi juttu. Tai ylipäänsä S/PDIF:iä parempi liitäntä, sehän oli alunalkaenkin kompromissi, jota ainakin Linn piti huonona ideana, mutta Red Book -standardiin se kuitenkin merkittiin. Typeräähän siinä on se, että kellosignaali kuljetetaan datan mukana. Tästä seuraa jitterin riski, jota nykyisissä DAC:eissa yleensä yritetään vähentää uudelleenkellottamalla datavirtaa. Tämä ei siis teknisesti ole ihan sama asia kuin puskurointi, ja puree vain tiettyyn rajaan asti.

Ilmeisesti varsinkin reilusti ylinäytteistävät sigma-delta -dacit ovat melko herkkiä jitterin suhteen. Jitterin kuuluvuudestahan on taidettu täälläkin vääntää kättä, mutta se lienee yksi tekijä, joka voisi selittää moukkusen testeissä kuuluneet erot. Toinen voisi olla Pirkankin mainitsemat virheenkorjausalgoritmit, tai siis niiden erot.

Kutvonen sanoi:
Kyselin joskus samaa kaapeleista; toki muuttujat tunnetaan (impedanssi, kapasitanssi ja oliko se induktanssi?) ja ne on helppo mitata, mutta silti ei kukaan ole esittänyt korrelaatiota muuttujien ja soundin kesken..

Olenpa sentään DIY-kaapeleissani saanut korrelaatiota kaapelien parametrien suhteen esitettyjen premissien ja lopputulosten suhteen. Lälläs. Mutta ne on saatu avoimessa kuuntelussa muutamilla korvilla, eli niillähän ei tunnetusti ole todistusarvoa kuin minulle itselleni. En mene yksityiskohtiin kun on offtopicia.

Se on muuten hassua, kun hifistit eivät ole ainoita, jotka saattavat käyttää kaapeliin ihan oikeeta rahaa. Paitsi minä tietysti en käytä, kun teen ihte. Tätä asiaa voi edelleen tiedustella esimerkiksi joiltain fysiikan ammattilaisilta ja radiotekniikan ammattilaisilta. Okei, hifi ei ole radiotekniikkaa. Emme silti ole yksin!

Digitaaliseen tiedonsiirtoon ja kaapeleihin vielä, todella surkea kaapeli S/PDIF-liitynnässä kyllä varmasti lisää tuon aiemminmainitun jitterin määrää. Ei sen silti tarvitse tonneja maksaa. Itseasiassa vanha ethernet-koaksiaali taitaa olla melko ideaalia kamaa tuohon.
 
jjahifi sanoi:
Pyörittimien vaikutus on helppo testata sillain aikuisten oikeesti. Eli otetaan kiinni pyörittimestä tuleva bittivirta, tallennetaan se, vaihdetaan pyöritintä, soitetaan sama levy, tallennetaan bittivirta. Lopuksi lasketaan tiedostojen erotus. Jos erotus on nolla, niin ero on kuvittelua. Jos erotus ei ole nolla, niin eron voi kuulla, mutta jompi kumpi tai molemmat pyörittimet toimivat väärin (cd-standardin vastaisesti tai ovat rikki).

DA-muuntimien ero on triviaa: eroja on aina erilaisten muuntimien ja myös eri muunninyksilöiden välillä. Se, että onko ero kuultava, onkin sitten ihan toinen juttu...

t. jjahifi

Jotenkin näin minäkin olen asian resunoinut. Jos mittauksen tulos on tämä (0) niin ei kai homma puhumalla parane. :)
 
silmaauki sanoi:
Aikuisten oikeesti?

Oletko ajatellut sitä, että kun puhutaan sähkölaitteista, joihin vaikuttaa monet ympäristönkin asiat (ei ehkä läheskään aina korvin kuultavasti), niin esim. sen kytketyn pyörittimen omat häiriöt (esim. paluuna sähköverkkoon) saattavat antaa oman mausteensa sille muulle kombinaatiolle?

Ja toisella pyörittimellä ne generoidut häiriöt saattavat olla erilaisia.
Miltä näyttää ykkönen, johon on vaikuttanut sähköhäiriö? Entä nolla? Miten ne eroavat ykkösistä ja nollista, joihin ei ole moinen vaikuttanut? Jos laite ei osaa puskea ykkösiä ja nollia ulos (mikä on naurettavan helppoa) se on virheellinen tai yksinkertaisesti huono. Biteissä ei ole makua tai hajua ja kyseessä ei ole analogisen signaalin välitys, kuten vaikka vinyylikieputtimen tapauksessa. CD-pyörittimet puskee pulssimoduloitua dataa. Lomakuvat näyttää myös samalta Seagaten ja Western Digitalin kiintolevyiltä, jos vain kiintolevyt ei tee lukuvirheitä.
 
Gretch sanoi:
Miltä näyttää ykkönen, johon on vaikuttanut sähköhäiriö? Entä nolla? Miten ne eroavat ykkösistä ja nollista, joihin ei ole moinen vaikuttanut? Jos laite ei osaa puskea ykkösiä ja nollia ulos (mikä on naurettavan helppoa) se on virheellinen tai yksinkertaisesti huono. Biteissä ei ole makua tai hajua ja kyseessä ei ole analogisen signaalin välitys, kuten vaikka vinyylikieputtimen tapauksessa. CD-pyörittimet puskee pulssimoduloitua dataa. Lomakuvat näyttää myös samalta Seagaten ja Western Digitalin kiintolevyiltä, jos vain kiintolevyt ei tee lukuvirheitä.
Sä et ymmärtänyt mua lainkaan!

Mä puhuin siitä miten ne muut laitteet voi käyttäytyä eritavalla eri pyörittimen kanssa. Siis esim. se DAC saattaa puskea samalla digisignaalilla ulos hivenen erilaista analogista musiikkisignaalia.

Ja unohtaisit nyt nuo tietokoneet. :(
 
Gretch sanoi:
Miltä näyttää ykkönen, johon on vaikuttanut sähköhäiriö? Entä nolla? Miten ne eroavat ykkösistä ja nollista, joihin ei ole moinen vaikuttanut? Jos laite ei osaa puskea ykkösiä ja nollia ulos (mikä on naurettavan helppoa) se on virheellinen tai yksinkertaisesti huono. Biteissä ei ole makua tai hajua ja kyseessä ei ole analogisen signaalin välitys, kuten vaikka vinyylikieputtimen tapauksessa. CD-pyörittimet puskee pulssimoduloitua dataa. Lomakuvat näyttää myös samalta Seagaten ja Western Digitalin kiintolevyiltä, jos vain kiintolevyt ei tee lukuvirheitä.

Kuten aikaisemmin todettiin, on S/PDIF data sarjamaista. Kysymys on ajanhetkestä milloin ykkönen tai nolla ilmaistaan DAC:n päässä. Vertailemalla data-tiedostoja kovalevyllä voidaan ainoastaan todeta, että bitin on ilmaistu ilman virheitä. Aikatason virheet ja niiden vaikutukset ääneen katoavat tässä vertailussa. Jitterin kuuluvuudesta on kiistelty paljon ja olen itsekin sitä mieltä, että se ei ole lähellekään niin tärkeä asia kuin monesti annetaan ymmärtää. Satunnaiset aikavirheet aiheuttavat lähinnä kohinaa ääneen.

On mahdollista, että pyöritin syöttää verkko- tai koaksiaalikaapelia pitkin häiriötä DAC:lle, joka vaikuttaa DA-muunnokseen tai analogiaosiin ja näin äänenlaatuun. Jälleen kerran tämä on suhteellisen teoreettista ja ilmiöön voidaan vaikuttaa hyvällä suunnittelulla niin pyörittimen kuin varsinkin muuntimen päässä.
 
silmaauki sanoi:
Sä et ymmärtänyt mua lainkaan!

Mä puhuin siitä miten ne muut laitteet voi käyttäytyä eritavalla eri pyörittimen kanssa. Siis esim. se DAC saattaa puskea samalla digisignaalilla ulos hivenen erilaista analogista musiikkisignaalia.

Ja unohtaisit nyt nuo tietokoneet. :(

Taisi kyse olla vain pyörittimistä. Oikein tehdyt CD-pyörittimet kyllä tuottavat järestään saman signaalin digitaalisena, kunhan lukuvirheet ovat virheenkorjauksella korjattavissa. Kun näin ei pääse käymään, on tuloksena joko hyvin arvattu pätkä (tämä arvaus voi periaatteessa vaihdella soittimittain.. kyseessä on kuitenkin enemmän levyongelma kuin pyörittimien eroja esiin tuova ero) tai ikävä "sirklahdus". Voidaan suhteellisen luottavaisin mielin sanoa, että levyn pyörityskoneistojen erot rajoittuvat siihen, että toimiiko ko. pyörittimessä heikkoon kuntoon päässyt CD vai ei.

Kun digitaalinen äänimössö on levyltä luettu, sille saatetaan (mitä todennäköisimmin) tehdä jonkin verran digitaalista äänenkäsittelyä: esim. upsamplaus. Nämä eroavat soitinkohtaisesti toisitaan ja saattavat vaikuttaa äänenlaatuun.

Mahdollisen digitaalisen äänenkäsittelyn jälkeen se johdetaan joko sellaisenaan DA-muuntimille (soittimien sisäiset) tai muutetaan BMC muotoiseksi signaaliksi kulkemaan SPDIF/AES-EBU liitäntöjen välillä. Tämä muunnos on suhteellisen yksinkertainen ja idioottivarma ja ei aiheuttane muutoksia bittivirtaan. Eri asia on sitten se, miten häiriöttömästi signaali saadaan siirettyä esim. SPDIF:nä koaksiaalikaapelin läpi. Käytännössä kuitenkin tämäkin toimii hyvin luotettavasti, eikä esim. kaapeleilla ole asiaan merkittävää vaikutusta... Kannattaa muistaa että myös tässä kohtaa ilmenevät häiriöt saattavat helposti muodostua korvia riipiviksi häiriöiksi, eikä suinkaan pieniksi soittimien välisiksi eroiksi (kuin yleensä kuvitellaan analogiamaailmaan tottuneiden silmin)

Siirretty signaali siis tulee DA-muuntimelle. Jos se tulee SPDIF:iä pitkin, täytyy BMC purkaa PCM:ksi ja tahdistuskelloksi. Tässä kohtaa tulee mahdolliseksi jitteri (jitteriä voi esiintyä muuallakin, esim. lukemisessa, jolloin saatetaan lukea sama näyte kahteen kertaan yms. Nämäkin yleensä kuuluvat selvinä häiriöinä, jos ongelmaa korjaavaa digitaalilogiikkaa ei soittimesta löydy). Jitterin eliminoinnissa on tärkeää digitaalipiirien kellojen tarkkuus ja esim. tässä SPDIF:n vastaanotossa kyky tahdistua vastaanotettavan signaalin kelloon. Uskallaudun kuitenkin väittämään, että audiomaailman käyttämät taajuudet ovat sen verran pieniä, että jitterin vaikutus kellojen synkroinnissa on varsin olematon nykyaikana. Jälleen jitterin aiheuttamat muutokset todennäköisimmin kuullaan selvinä virheinä äänessä. Jitterillä voi olla suurempi rooli DA -muuntimen tahdistumisessa. Koska en sitä puolta tarpeeksi hyvin tunne, en siihen edes ala ottamaan kantaa, mutta wiki kertoo, että DA-muuntimessa jitteri aiheuttaa korkeataajuuksisia häiriöitä, joten sielläkin taitaa sama linja jatkua: häiriöt aiheuttavat ääneen kuultavan virheen, jos ylipäätään aiheuttavat mitään.

Summasummarum: hyvin pitkälti tekniikan kannalta digitaalisella puolella CD-levyn lukemisesta DA-muuntimen porteille asti on hyvin vähän vaikutusta perinteiseen äänenlaatuun. Erot lähinnä huomaa siinä, että miten soitin selviytyy kaltoin kohdelluista CD:stä ja mahdollisista ulkomaailman aiheuttamista häiriöistä digitaalisiin signaaleihin. Ja kannattaa muistaa, että toisin kuin analogisessa maailmassa, nämä virheet ovat huomattavasti vakavempia ja seurauksena on hyvin usein (ei kuitenkaan aina) selvä virhe äänessä.

Miksi sitten DA-muunnin saattaa kuulostaa erilaiselta, jos sama signaali tuodaan eri soittimesta sisään? Jaa'a.. kosminen säteily on aina varsin vakava aihe elektroniikassa, samoin huonelämpötila ja laitteen analogiapuolen lämpötila.. ehkä kuulijan sisäkorvan painekin voi muuttua, kun steppaa vaihtamassa eri lähdettä ja verenpaine vähän nousee. Vaikka tämä tyhmältä kuulostaa ja monet näitä ajatuksia vastaan ovat, niin kyllä ne huomattavasti todennäköisempiä on, kuin se että jokin mystinen ominaisuus digitaalitekniikassa aiheuttaisi sen, että DA-muunnin kohtelisi toiselta tulevaa identtistä bittivirtaa erilailla kuin toiselta. Jitterillä asiaa voisi selittää, kellojen tarkkuus kun vaihtelee soittimittain, mutta edelleen: kyseessä on varsin yksinkertaista tekniikkaa (vertaa esim. 10gbit/s ethernet-verkko) ja jitterin virheetkin ovat todennäköisesti korvia riipiviä (ja siksi niitä suodatetaan ja korjataan).. toisinkin voi väittää, mutta kannattaa silloin muistaa, että sitä jitteriä on tapahtunut myös siinä nauhoitustilanteen AD-muunnoksessa ja...

Ehkä kannattaa kuitenkin huomata tuo, että pyörittimessä voidaan tehdä digitaaliselle signaalille signaalinkäpistelyä, mikä saattaa tehdä eroja pyörittimien välille.. tällöin ei luonnollisesti DA-muunnin enää saa identtistä signaalia soittimilta.
 
Jyrki_H sanoi:
On mahdollista, että pyöritin syöttää verkko- tai koaksiaalikaapelia pitkin häiriötä DAC:lle, joka vaikuttaa DA-muunnokseen tai analogiaosiin ja näin äänenlaatuun. Jälleen kerran tämä on suhteellisen teoreettista ja ilmiöön voidaan vaikuttaa hyvällä suunnittelulla niin pyörittimen kuin varsinkin muuntimen päässä.

Tämäpä ei tullut itselle heti mieleen.. mutta tuonkin voi eliminoida käyttämällä optista kaapelia vertailussa. Tällöin kyseeseen voisi myös tuolla soittimien aiheuttamien häiriöiden vaikutus DA-muuntimen analogipuoleen jne. jne.

Ehkä olisi parasta, että itse kukin uskoo siihen mitä korvat sanoovat, eikä yritä tapella täällä henkimaailman asioista. Digitaalitekniikka on analogista huomattavasti "ennustettavampaa" ja siten varmempaa. Digitaalitekniikkaan vaikuttaa analogimaailman ilmiötkin, mutta kannattaa muistaa, että kyseessä todellakin on kaksi signaalitasoa: 0 ja 1. Lisäksi kannattaa muistaa, että digitaalitekniikassa virheet signaalitiellä ovat huomattavasti vaarallisempia ja haitallisempia kuin analogisessa maailmassa. Tämän voi esim. päätellä digitelevisiota katsomalla: analogitöllö näkyi jotenkin säällä kuin säällä, digitöllö ei sille päälle sattuessaan sitten näy ollenkaan. Esim. tietokoneesta löytyy monien gigahertsien taajuuksilla toimivia laskuyksiköitä, jotka laskevat 32-128bit numeroita yhteen käsittämättömän määrän sekunnissa, virheettömästi!

(sitä minä vain tässä, että kannattaa suosiolla vaan kinastella niistä analogiapuolen ihmeistä äänentoiston kanssa.. ne ovat niin paljon suurempi tekijä sen lopputuloksen kannalta, kuin ne hassut ja oudot bitit siellä piirilevyllä)

EDIT: se piti vielä jitteristä sanoa, että se ei ole CD/kappale-kohtainen ominaisuus. Ts. jos jitterillä selittää kahden soittimen eroja, niin tarkoittaa se myös sitä, että saman CD:n pitäisi silloin soida soittokerrasta riippuen erilailla samalla CD-soittimella. (Jitterissä on tiettyjä lainalaisuuksia ja sitäkin pystytään ennustamaan, käytännössä kuitenkin CD/audio maailmassa jitteri todennäköisesti varioisi eri soittokertojen välillä, esim. kappaleen pysäyttäminen hetkeksi ja jatkaminen rikkoisi taatusti jitterin kaavan)
 
Nuo tietotekniikkahöpötykset ovat audiofiilin näkökulmasta vähän sama kuin lukisi absolutistin kemistin mielipiteitä viini laadusta.
 
kaartovaara sanoi:
Nuo tietotekniikkahöpötykset ovat audiofiilin näkökulmasta vähän sama kuin lukisi absolutistin kemistin mielipiteitä viini laadusta.

Nuo audiofiilien höpötykset digitaalimaailmasta ovat tietotekniikkaihmisen silmissä vähän sama kuin kuuntelisi psykologina skitsofreenikon juttuja..

(Sori... emminämuutenmuttakun digitaalitekniikka on niin erillaista kuin analoginen tekniikka, josta audiofiilit nämä julistuksensa digipuolelle "keksivät".. uskokaa vaan niitä omia korvianne, turhaan näillä päätään vaivaa ;))
 
teme_l sanoi:
Tämäpä ei tullut itselle heti mieleen.. mutta tuonkin voi eliminoida käyttämällä optista kaapelia vertailussa. Tällöin kyseeseen voisi myös tuolla soittimien aiheuttamien häiriöiden vaikutus DA-muuntimen analogipuoleen jne. jne.

Ehkä olisi parasta, että itse kukin uskoo siihen mitä korvat sanoovat, eikä yritä tapella täällä henkimaailman asioista. Digitaalitekniikka on analogista huomattavasti "ennustettavampaa" ja siten varmempaa. Digitaalitekniikkaan vaikuttaa analogimaailman ilmiötkin, mutta kannattaa muistaa, että kyseessä todellakin on kaksi signaalitasoa: 0 ja 1. Lisäksi kannattaa muistaa, että digitaalitekniikassa virheet signaalitiellä ovat huomattavasti vaarallisempia ja haitallisempia kuin analogisessa maailmassa. Tämän voi esim. päätellä digitelevisiota katsomalla: analogitöllö näkyi jotenkin säällä kuin säällä, digitöllö ei sille päälle sattuessaan sitten näy ollenkaan. Esim. tietokoneesta löytyy monien gigahertsien taajuuksilla toimivia laskuyksiköitä, jotka laskevat 32-128bit numeroita yhteen käsittämättömän määrän sekunnissa, virheettömästi!

Häiriöt voivat edetä myös AC-kaapeleita pitkin tai jopa ilmateitse, mutta käytännössä hyvän suunnittelun pitäisi estää tämä.

Digi-TV vertauksesi ontui siinä mielessä, että ainakin meidän makkarin TV ei toiminut analogisignaalilla ollenkaan, mutta kuva näkyi digipuolelta virheettömästi. Kun signaalissa on tarpeeksi virheitä, lyö digiTV kuvan pois kokonaan, mutta tämä tapahtuu silloin, kun analogipuolella olisi tarjolla pelkkää lumisadetta.
 
Jyrki_H sanoi:
Digi-TV vertauksesi ontui siinä mielessä, että ainakin meidän makkarin TV ei toiminut analogisignaalilla ollenkaan, mutta kuva näkyi digipuolelta virheettömästi. Kun signaalissa on tarpeeksi virheitä, lyö digiTV kuvan pois kokonaan, mutta tämä tapahtuu silloin, kun analogipuolella olisi tarjolla pelkkää lumisadetta.

Heh.. toki näinkin. Tuo lähinnä todistaa digitaalitekniikan "ylivertaisuuden" sillon kuin se toimii. Eli päihittää varmasti analogisen laadussa (siis kuvan kanssa, ja ei nyt aleta tästä tappelemaan). Omalla kotipaikkakunnalla taas kävi toisin päin, että analoginen kyllä näkyi aina, mutta häiriöt ja kuvanlaatu vaihteli paljon. Nyt digiaikan sitten kun kuva näkyy, on se aina "täydellistä" ja sitten kun ongelmat alkaa, niin korvat särkyy skirahduksissa ja kuva häviää totaalisesti.
 
Teme_l, Mä en noita sun teknisiä perusteluita viitsinyt lukea kokonaan ajatuksella kun ne ei minusta liity yhtään tähän asiaan. Musta tuntuu ettet sä vieläkään ymmärtänyt mitä mä sanoin. Minä puhuin koko ajan sen pyörittimen vaikutuksesta kokonaisuuteen. Kokonaisuuteen kuuluu tietty vaikka se dac, vahvistin ja vaikka mikä.

Kaikille havainnollisena esimerkkinä, siitä miten häiriöitä voi siirtyä esim. ilmateitse, on kännykän säkätys kaiuttimissa. Häiriöt voivat myös siirtyä johtimen välityksellä (välikaapelin vaippa tai sähköverkko).

Edelleenkään en ota kantaa siihen kuinka merkittäviä (tai kuultavia) mahdolliset häiriöt ovat, mutta pyrin vain tuomaan esille erään mahdollisuuden.
 
Otetaas pariin esiin nousseeseen asiaan näkökohdat.

1) Puskurimuistin ei missään nimessä tarvitse toimia niin, että esim raitaa luetaan 20sek ja vasta tämän jälkeen alkaisi kuulua musiikkia. CD-asema voi aloittaa toiston välittömästi, mutta lukea sisäisesti levyä esim 8 kertaisella nopeudella. Näin kun raitaa on kuunneltu sekunti on puskurissa 8 sekuntia, kun on kuunneltu 2 sekuntia, puskurissa on 16 sekuntia. Välittömästi playn painamisen jälkeen kun millisekunti on luettu on 8 millisekuntia puskurissa. Kukaan ei pysty tuollaista viivettä huomaamaan, eli tuo argumentti kannattaa välittömästi unohtaa. Ainoa tuon suhteen validi murhe on, että esim ensimmäisen sekunnin aikana puskurista ei ole juurikaan iloa kun sitä ei ole ehditty täyttää. Tämän jälkeen puskuria on jo useita sekunteja, eli riittävästi lukemaan monta kertaa levyn kohta uudelleen.

Kysynkin. Miksi markkinoilla ei ole soittimia, jotka esim lukevat jatkuvasti puskuriin saman kohdan esim kahdeksaan kertaan varmistaen näin, että tasan tarkkaan saadaan oikeat bitit luettua levyltä. Tähän on varsin helppo vastaus: koska se ei ole tarpeellista. Levyn lukeminen reaaliajassa on niin helppoa, ettei ole mitään syytä rakentaa yltiömonimutkaisia ratkaisuita. Ei kukaan asenna tykkiäkään kanoottiin hätistelläkseen kärpäsiä!

2) Jitter. Tämä nousee aina pintaan ja tästä paljon puhutaan, että se latistaa musiikkia. On olemassa monia ammattiluokan ratkaisuita, joissa kellosignaalia kuljetetaan omia siirtoteitä ja tahdistetaan laitteet esim yhdellä master-kellolla. Tietokoneen studioäänikorteissa jo ~200e hintaluokassa alkaa olla tähän mahdollisuuksia.

Kysynkin. Miksi markkinoilla esim high-end soittimissa ei käytetä järeitä menetelmiä, jos jitter on oikeasti murhe. Voisiko olla, että se ei järkevin kustannuksin ja hyvin suunnitellun laitteen kanssa olekaan oikeasti ongelma? Nyt ei puhuta rakettitieteestä, vaan siitä mikä on riittävän tarkka. Lue: jos paljain silmin et erota metrin päästä 0.03mm kokoista palloa 0.02mm kokoisesta, miksi käyttää merkittäviä määriä rahaa ja insinöörityötä siihen, että pallon kokoa saataisiin esim 0.0002mm vielä pienemmäksi. Jokainen voi korvata "pallo"-sanan jitterillä, jos haluaa.
 
kaartovaara sanoi:
Me emme puhukkaan digimaailmasta vaan musiikista. Ostaisit sinäkin pari levyä ja kuutelisin sitä soitantaa sieltä. Siitä tulee hyvälle tuulelle.

Käsittääkseni tässä ketjussa ei puhuta musiikista vaan siitä miten eri pyörittimet (=lukukoneistot) ja da-muuntimet vaikuttavat ääneen. Tässä ketjussa on melkoisen hyvin käynyt selväksi että pyöritin ei käytännössä vaikuta ääneen mutta da-muunnin vaikuttaa. Jos siis haluaa mahdollismman hyvää musiikkia kannattaa satsata oikean da-muuntimen etsimiseen ja unohtaa pyörittimien vertailu. Pyörittimissä merkittävää on lähinnä toimintalogiikka, toimintavarmuus ja kestävyys, ulkonäkö...
 
Gretch sanoi:
Kysynkin. Miksi markkinoilla ei ole soittimia, jotka esim lukevat jatkuvasti puskuriin saman kohdan esim kahdeksaan kertaan varmistaen näin, että tasan tarkkaan saadaan oikeat bitit luettua levyltä. Tähän on varsin helppo vastaus: koska se ei ole tarpeellista. Levyn lukeminen reaaliajassa on niin helppoa, ettei ole mitään syytä rakentaa yltiömonimutkaisia ratkaisuita. Ei kukaan asenna tykkiäkään kanoottiin hätistelläkseen kärpäsiä!

Tuo on hyvä kysymys, mutta jos luenta on niin helppoa, eikä puskurille ei ole tarvetta, niin miksi useat valmistajat pyrkivät rakentamaan monimutkaisia ja kalliita lukukoneistoja parantaakseen ääntä?
 
kre sanoi:
Tuo on hyvä kysymys, mutta jos luenta on niin helppoa, eikä puskurille ei ole tarvetta, niin miksi useat valmistajat pyrkivät rakentamaan monimutkaisia ja kalliita lukukoneistoja parantaakseen ääntä?
Ketkä tätä tekee? Todella moni kalliskin soitin sisältää ihan geneeristä muoviroinaa lukukoneistona. Ihan sitä samaa, mitä käytetään 50€ markettisoittimissa. Nykyään on vaikea saada niitä "vanhanajan" valurautamyllyjä, mitä joskus käytettiin. Niiden käyttö ei vaan ole erityisen perusteltua kun parin dollarin lukupäällä saadaan samat bitit talteen. Toki löytyy esim Burmesteriltä hihnavetoisia soittimia ja vaikka mitä vippaskonsteja, mutta käytännössä moisten ratkaisujen mielekkyys on kyseenalaistettavissa. Kun laitteella alkaa olla esim 10 000€ hintaa niin teknisiä ratkaisuja haetaan lähinnä erilaisuuden vuoksi. Ei välttämättä absoluuttisen paremmuuden.

Kyllä puskureitakin käytetään. Hinnat alkaen kannettavissa cd-soittimissa on jopa minuuttien puskureita. Puskurin tarve on huomattavasti suurempi kun laite hyppii hölkätessä povitaskussa.
 
Gretch sanoi:
Ketkä tätä tekee?
No löytyyhän noita; vaikkapa Accuphase, Teac, Linn, lisäksi Sonyllä ja Philipsilla on monentasoista koneistoa, parhaimmat aika vakuuttavia rautakasoja. Kato netistä.
 
Gretch sanoi:
Ketkä tätä tekee? Todella moni kalliskin soitin sisältää ihan geneeristä muoviroinaa lukukoneistona. Ihan sitä samaa, mitä käytetään 50€ markettisoittimissa. Nykyään on vaikea saada niitä "vanhanajan" valurautamyllyjä, mitä joskus käytettiin. Niiden käyttö ei vaan ole erityisen perusteltua kun parin dollarin lukupäällä saadaan samat bitit talteen. Toki löytyy esim Burmesteriltä hihnavetoisia soittimia ja vaikka mitä vippaskonsteja, mutta käytännössä moisten ratkaisujen mielekkyys on kyseenalaistettavissa. Kun laitteella alkaa olla esim 10 000€ hintaa niin teknisiä ratkaisuja haetaan lähinnä erilaisuuden vuoksi. Ei välttämättä absoluuttisen paremmuuden.

Kyllä puskureitakin käytetään. Hinnat alkaen kannettavissa cd-soittimissa on jopa minuuttien puskureita. Puskurin tarve on huomattavasti suurempi kun laite hyppii hölkätessä povitaskussa.

Yep, vanhassa walkmannissani on puskuria niin että hirvittää. Ei meinaa musiikki pätkiä vaikka puunrunkoon hakkaisi. Noiden kalliiden laatikoiden sisuskaluista olen samaa mieltä. Sieltä saattaa löytää melkoisia "halpis" ylläreitä yllättävistäkin paikoista ellei niitä sitten ole peitelty metallilevyillä :)
 
Back
Ylös