Erilaiset mieltymykset

  • Keskustelun aloittaja jkh
  • Aloituspäivämäärä

jkh

Käyttäjä
Liittynyt
4.8.2006
Viestejä
989
Kun harrastaja on mielestään virittänyt settinsä vimeisen päälle sen antaessa äänellisesti kaiken ulos kuulijan korviin sopusuhtaisesti,jonkun toisen korvat ei kuulekaan ääniä sillä tavalla parhaana mahdollisena anniltaan.Toinen kuulee siinä puutteita,oli setti minkä hintainen tahansa.Yksi kuuleekin tarkan,puhtaan soinnin äänellisesti kiristyneenä.Voimakas basso kuullaankin korostumisena.Stereokuvaa pidetään epämääräisenä,ääneen ei "päästä sisään".Settinsä esittelijä itse on täysin sinut laitteistonsa kanssa,mutta kun uusi kuuntelija yrittää kuulla saman,siitä ei tulekaan mitään.
Tuon syyskuun hifiviikonlopun jälkeen taas totesin tämän asian.Kalleimmissa laitteistoissahan ääni on viritetty omistajan korville sopivaksi.Toinen ei välttämättä arvosta lainkaan setin omistajan näkemystä hyvästä äänestä.Laitteistoon tutustuja ei osaa kuulla "läpi",mitä omistaja on hakenut oman äänensä toistoon.
Konserteissa käyneet kyllä ovat kuulleet,miten bassot monissa saleissa toistuvat.Basso on usein se "päällimmäinen " soitin.Konsertin stereokuva on usein laaja.Silti kotona kaiuttimet eivät saisi olla kaukana toisistaan.Sähkökitara toistuu konser tissa voimakkaana.Kotona eräät kuulevat tuon selkeyden korostumisena.Torvet kuullaan rääkyvinä.
Tästä kaikesta voi päätellä,miten erilaiset mieltymykset monilla on hyvän toiston suhteen.Tämän perusteella ei myöskään kannata heti teilata toisten settejä nopean kuuntelun perusteella.Hintavissa seteissä äänen ominaisuuksiin tutustumiseen pitää varata aikaa.Väitän ,että monet niistä antavat äänellisesti paljon,kuvastaen paljon konserttitoiston piirteistä.
 
Erittäin hyvin kirjoitettu ja allekirjoitan täysin. Hinnan ja laadun suhteen määrittäminen on erittäin vaikeaa juuri tällaisten ilmiöiden takia. Ei ymmärretä mitä toinen laitteistoltaan hakee ja kritisoidaan rahallista panostusta suhteessa omiin preferensseihin. On tullut havaittua, että sitä omaa juttuaan hakeville ei raha ole pääasia, vaan siihen omaan juttuun pyritään hinnasta riippumatta. Tästä syystä onkin tylsää mennä sanomaan jollekin, että onpa mitäänsanomattomat 100 000 euron stereot lyhyen kuuntelun perusteella.

On toki olemassa henkilöitä, joilla ei ole omaa juttua. Rahaa saattaa silti olla, ja ehkäpä sitä käytetäänkin melko runsaasti. Ääni voi olla hyvä tai sitten ei - riippuu paljon kuuntelijasta jälleen kerran. Messuolosuhteethan vastaavat pääosin tällaista tilannetta, ja usein mielipiteet hajoavatkin aika paljon.

Niiden laitteistojen perusteella, joita olen kuunnellut, on helppo todeta että pitkäänkään viilattu systeemi ei aina ole ollut viimeisen päälle omaan mieleen. Siitä huolimatta sieltä on löytynyt poikkeuksetta se jokin juttu. Toki yleispäteviäkin ja helposti lähestyttäviä järjestelmiä löytyy, mutta ne ovat vähän harvinaisempia. Omaan käyttööni olen pyrkinyt kasaamaan juuri sellaista, helposti lähestyttävää ja musiikillisesti antoisaa lopputulosta. Aika tietysti näyttää lopulta miten se onnistuu. Yksi asia on kuitenkin varma, nimittäin se että koko systeemi on vain ja ainoastaan se oma juttu.
 
Mä olen ihan samaa mieltä Janin ja Hekan kanssa. Mulla on nyt olkkarissa koossa se oma juttu ja siinä on nyt koossa ne ainekset joita mä äänentoistolta haen. Meille saa tulla kuuntelemaan ihan vapaasti, ovet ovat avoinna ja jos soundi ei jotakuta miellytä niin voi voi...

Ja sitäpaitsi näihän sen täytyy mennä et se setti rakennetaan itselle musiikin kuuntelua varten eikä sitä varten et vois naapurin äijälle elvistellä et mulla onkin hienommat sterkat kuin sulla :D

Kuitenkin noista eroista ja mieltymyksistä on mukava keskustella toisten ihmisten kanssa, siinä saa tuntumaa myös toisenlaiseen näkökantaan.
 
Itse olen kanssa tämän hetken settiin varsin tyytyväinen, tyytyväisempi kuin vielä koskaan aiemmin, mutta silti vain kummittelee "sen paremman" hakeminen jatkuvasti mielessä... eli vanhan totuuden mukaan eihän siitä koskaan valmis tule, jos ei muuten niin vaihtelun takia laiterumba alkaa aina joskus uudelleen. Lisäksi on jopa mukava kuulla muiden kritiikkiä puutteista koska omien laitteiden virheille tai puutteille tulee minusta sokeaksi tietyn totuttelun jälkeen. Osin olen jo aloittanut myös kakkossetin kasaamisen ihan eri preferensseistä, näinhän se menee että pitää olla omat kuunteluhuoneet eri tyyliin sopivilla kuoseilla ja tietenkin omat hifisetit eri musiikkityyleille... >:D Omistajan makuhan riippuu pitkälti kuunnellusta musiikkityylistä ja kaikkiruokaisella on sen oman jutun löytäminen vaikeampaa.

Tietenkin olisihan se lompakolle hyväksi jos näkisi ja kuulisi vermeet jotka olisi "siinä" eikä olisi kenelläkään sanomista.
 
Oma setti on todella hyvä, kun kuuntelee pienessä tilassa, ei taasen toimisi isommassa, eli kukin taaplaa tyylilllään ja tarpeittensa mukaan!
 
Joillakin hifisteillä on jo kotoa lähdettäessä sellainen asenne:Minäpä lähden haukkumaan tuon ja tuon setin.Jos kuunneltava ääni ei muistuta jollain tavalla omaa kotiääntä,sitä voi lyödä oikein olan takaa.Pitäähän omaa soundiansa kehua,mutta toisinaan unohdetaan realiteetit.Kotihyllyssä olevat halvat japsit kipinöivine omatekoisine rautalankajohtoineen pienillä koteloilla pienessä huoneessa.Tätä ääntä pidetään parempana kuin huolella viritettyä raskasta settiä.Hintoja voidaan kyllä arvostella.Samantasoisen äänen voi saada ehkä halvemmallakin,kuin kalleimmilla high end laitteilla.Arvelen joillakin olevan muita syitä jatkuvaan toisten soundien arvosteluun,kuin äänelliset.Kaikki eivät mielly suuren laitteiston sointiin.Erilainen sointi kotiääneen verrattuna on joillekin kova pala.
 
Tästä on ennenkin puhuttu. Mulla ainakin on ollut harrastuksen alkuajoilta asti oma linja, jota ei välttämättä jotkut muut harrastajat tai kauppiaat ole aina ymmärtäneet. Itseäni myös ihmetyttää ne harrastajat jotka vaihtelevat laitteita tyyliin isosta paneelista mennään pieneen jalustatötsään, tai hirviöpäätteestä putki-integroituun ym vastaavaa, siis ääripäästä toiseen. Ja niitä vaihtoja tulee vieläpä pariin otteeseen vuoden sisään. Tuntuu että ei aina itse tiedetä mitä ollaan hakemassa, ja juuri nämä kyseiset etsiskeliät ovat mielestään kovimpia asiantuntioita joilla on "kokemusta", ja näinollen osaavat antaa oikeita tuomioita muille laitteille/laitteistoille.
 
Petri Ketola sanoi:
. Itseäni myös ihmetyttää ne harrastajat jotka vaihtelevat laitteita tyyliin isosta paneelista mennään pieneen jalustatötsään, tai hirviöpäätteestä putki-integroituun ym vastaavaa, siis ääripäästä toiseen. Ja niitä vaihtoja tulee vieläpä pariin otteeseen vuoden sisään. Tuntuu että ei aina itse tiedetä mitä ollaan hakemassa, ja juuri nämä kyseiset etsiskeliät ovat mielestään kovimpia asiantuntioita joilla on "kokemusta", ja näinollen osaavat antaa oikeita tuomioita muille laitteille/laitteistoille.


Mulla on ollu vuoden sisään 3-4 systeemiä, riippuu vähän miten laskee. Toisaalta, enpä oo harrastanutkaan kuin vuoden :D
Tuntuu, et nyt vois olla joku haju siitä mitä haluaa, tai sitten ei. Onhan helpompi arvioida systeemejä kun on vähän kokemusta, mutta mielipiteet on silti subjektiivisia.
 
Kutvonen sanoi:
Mulla on ollu vuoden sisään 3-4 systeemiä, riippuu vähän miten laskee. Toisaalta, enpä oo harrastanutkaan kuin vuoden :D
Tuntuu, et nyt vois olla joku haju siitä mitä haluaa, tai sitten ei. Onhan helpompi arvioida systeemejä kun on vähän kokemusta, mutta mielipiteet on silti subjektiivisia.
Itse kun aloittelin tätä harrastusta,paneelit ne oli ekat kajarit,Magnepan SMG A.Ja paneelilinjalla on jatkettu.Välissä on ollut yhdet kotelot,isot Kefit. Mutta tuo harakiri kesti vain joitakin viikkoja.
Myös A-luokan vahvaimet astuivat kuvaan heti. Ja ovat yhä sähköä kuluttamassa.
Myös kuuntelutila on huomiotu heti "uran" alkuaikoina. Se on mielestäni tärkeä asia harrastuksen sujumisen kannalta.
Sopiva linja löytyy,kun saa rauhassa kokeilla esteettömässä tilassa ilman ulkopuolisten häirintää.
Itse siis koen pysyneeni aloittamallani linjalla. Masiinat on vain vaihtuneet isommiksi.Liian monet kokeilut tietää rahan menoa.Laitteen vaihtoarvo on aina pienempi,kuin sen ostaessa.
Voihan maku matkan varrella tietenkin joillakin muuttua.Halutaan erilainen ääni,kuin ennen.Silloin voi joutua kaivamaan kuvetta, vaikka vaihtaisi isommista laitteista pienempiin.
Jos haluaa säilyttää tason,se maksaa.
 
Kaikki laitteet, tai laitekokonaisuudet eivät kuulosta samalta, eikä tarvitsekaan. Hyvissä laitteistoissa tietyt määreet on huomioitavissa. Rasittamattomuus ja information havainnoimisen helppous on mielestäni tietty yhtäläisyys. Bassojen ulottuvuus on asia erikseen ja on pitkälti harrastajan mieltymyksestä ja rahapussista kiinni, hyvä basso maksaa.
Minä olen etsinyt hyvää ääntä. Kotonani minulla on toiveita, enkä ole täysin palvelevaa settiä löytänyt. Laitteistoni ei ole vaihtunut turhan tiuhaan. Ajatuksena elämää suurempien tunteiden löytyminen on se jota etsin, puhutteleva laitteisto. Laitteisto joka pystyy toistamaan soittajan tuolin narahduksen, mutta ei tee siitä pääasiaa. Tarkkuutta vaaditaan niinsanotusti musikaalisin perustein, mitä ne sitten onkaan.
Ehkäpä jokainen kuulee musiikin tavallaan, mutta pahinta tässä harrastuksessa on ne musiikinystävät, jotka mielestään tietävät kuinka jonkun levyn tulisi toistua, paskat ne mitään tiedä, en minäkään.
 
seppo kaksonen sanoi:
Ehkäpä jokainen kuulee musiikin tavallaan, mutta pahinta tässä harrastuksessa on ne musiikinystävät, jotka mielestään tietävät kuinka jonkun levyn tulisi toistua, paskat ne mitään tiedä, en minäkään.
Kun levylle on äänitetty esimerkiksi tietynlainen basso,kyllä laitteistosta pitäisi sen sävyjä kuulua.,Vaikkapa U2 yhtyeen monilla levyillä voimakkaasti bassoa soittavan Adam Claytonin hienot bassokuviot eivät saisi olla pelkkää puuroa.
Jos tyydytään vaatimattomampaan laitteistoon,paljon voi antaa kyllä anteeksi.Mutta silloin mielletään tuo basso eräällä tavalla samantekeväksi.
.Mielestäni monet levyt toistuvat huolellisesti valitulla setillä nautittavasti.Niiden toiston laatuun voi vaikuttaa laitevalinnoillaan.Mutta kaikki ei näin eri syistä halua tehdä.Sen sijaan he arvioivat kriittisesti muiden laitteita.
 
jkh sanoi:
Kun levylle on äänitetty esimerkiksi tietynlainen basso,kyllä laitteistosta pitäisi sen sävyjä kuulua.,Vaikkapa U2 yhtyeen monilla levyillä voimakkaasti bassoa soittavan Adam Claytonin hienot bassokuviot eivät saisi olla pelkkää puuroa.
Jos tyydytään vaatimattomampaan laitteistoon,paljon voi antaa kyllä anteeksi.Mutta silloin mielletään tuo basso eräällä tavalla samantekeväksi.
.Mielestäni monet levyt toistuvat huolellisesti valitulla setillä nautittavasti.Niiden toiston laatuun voi vaikuttaa laitevalinnoillaan.Mutta kaikki ei näin eri syistä halua tehdä.Sen sijaan he arvioivat kriittisesti muiden laitteita.

Totta tuokin, mutta nyt puhunkin sävyistä. Kuviot ja kikat ovat asia erikseen. Hieman kirkkaampaan laitteistoon mieltynyt kuuntelija saattaa arvostella tiettyjä asioita ja taas vastaavasti tummempaan mieltynyt kuuntelija saattaa arvostella tiettyjä asioita, kumpaankohan minusta on mielyttävämpi, miettikääpä sitä. Aika monen mielestä "hänen" laitteistonsa on neutraari, ja paskat. Olen kuullut neutraaleja maailmantappiin, omanikaan ei ole, en ole niin tyhmä väittääkseni niin.
 
Sehän hifissä juuri usein mättääkin, että ollaan sävylinjalla. Taajuuskaista ei voi milloinkaan olla samanlainen eri tiloissa ja eri vehkeillä. Siis tarkasti. Tästä johtuu, että jonkinasteisia sävyeroja tulee aina, samalla levyllä.

Se mainittu musikaalinen tarkkuus on melodioiden (siis juuri nekin jkh:n mainitsemat bassokuviot) ja rytmiikan tarkka toistuminen. Kun mennään niissä eteenpäin, tullaan siihen, että ne toistuvat läpi kaistan tarkasti. Ja siis että se basso toistuu myös siellä alempana tarkasti melodian osalta, selkeästi erottuen. Nämä seikat tuovat sen tunne-elämyksen, joka lähtee itse musiikista.

Musikaaliseen antiin verrattuna voidaan mielestäni pitää jonkinlaisena kvasi-elämyksellisenä tilantoistosta ammennettuja läsnäolon tuntemuksia. Hifismissä yleisesti harrastettuja. En niitä sinällään tuomitse, mutta ne ovat mielestäni hifissä olleet se kultavasikka, jota on palvottu, koska musikaalista tarkkuutta ei ole saavutettu. Siksi olen arvostellut suuntausta, jossa tilatuntemukset on asetettu ensisijaisten ominaisuuksien kastiin. Se kertoo itsessään toiston puutteista musiikillisesti.

Jos katsotaan musikaalista hifiä, sielläkin vastaavat hifi-ihanteet kehittyvät samaan tapaan, kuin pelkässä hifissä, eli kalleimmissa malleissa (virtalähteitten kehittyessä) alkavat melodian yhä laajetessa, myös detaljit, äänikuvat, läpinäkyvyys jne kehittyä.

Musikaaliset tekijät ovat hiukan erilainen juttu. Niitä usein joko on tai sitten ei. Ja kun on, niissäkin on oma laatuportaikkonsa. Ensin tulee melodisuutta vain jollekin osalle soittimia (eri äänenkorkeudet) ja paremmissa malleissa tuo melodisuus levittäytyy, soittimet irtoavat paremmin irti toisistaan ja ryhtyvät olemaan itsenäisempiä omassa melodisuudessaan ja eteenpäin mentäessä tullaan hyvin tarkkaan nuotintarkkuuteen. Tämä ei tarkoita, että nuotit kuulostavat eksaktisti joltain sävelkorkeudelta, vaan että ne ovat toisiinsa nähden erotettavissa ja suhteelliselta korkeudeltaan tunnistettavissa hyvinkin pienten sävelkorkeuserojen kohdalla. Tässä kohdin olemme jo erittäin kauniin ja nautittavan musiikintoiston äärellä.

Kun lisäksi rytmiikka ja dynamiikka pelaavat kunnolla ja yhteen melodisuuden kanssa, päästään todelliseen svengiin musiikintoistossa ja tämä on se, joka sitten vie kuulijan tehokkaasti mukanaan. Tällöin kaikki soittajat soittavat yhteen luonnollisin ajoituksin. Artistisuus alkaa paljastua tällä toiston tasolla. Soittajien pienet taitokikat ajoituksissa alkavat tulla huomatuiksi jne.

Tästä kaikesta puhutaan, kun puhutaan Loss of Informationista. Informaation katoamisesta. Äänilevyillä on PALJON enemmän informaatiota, mitä tavanomaisella "hifillä" saamme sieltä ulos.

Olisi mielestäni turhaa sanahelinää ja saivartelua vedota erilaisten musiikin lajien eri tarpeisiin. Kaikkeen musiikkiin periaatteessa pätevät samat tarpeet ja musikaalisesti toimiva toisto on kaikelle musiikin tyypeille parasta. Jotkut yksittäiset poikkeukset sävellyksissä eivät tätä tosiasiaa miksikään muuta. Toki voidaan tietenkin sanoa, että jonkinlainen disko- tai heviulvotus voi hyötyä erityisen suurista bassoämyreistä. Tämä on ymmärrettävää ajattelua. Muttei siinäkään tapauksessa pitäisi alittaa musikaalisen laadun rimaa, joka usein tapahtuu.

Eli mitä tulee mieltymyksiin, ne menevät mielestäni usein sivuun mahdollisimman suuren tarkkuuden etsinnästä. Ensiksikin, ymmärrän hyvin tilanteen, jossa jokin tietty ominaisuus soinnissa häiritsee. Tosin sekin voi olla tottumuskysymys. Mutta yleisesti tuo häritsemättömyys on sikäli heikko termi, ettei elävää musiikkia oikeasti kestäisi kauaa kuunnella keskittymättä siihen. Se olisi todellisuudessa häiritsevää. Toisin sanoen, kun pyritään saavuttamaan mahdollisimman elävä ja todenmukainen toiston laatu, mennään samalla häiritsevyyteen. Dynamiikka ja melodisesti elävä musiikintoisto vaatii kuuntelijaa osallistumaan musiikkiin. Tämä saattaa muuttua häiritseväksi äkkiä, jos yrittää tehdä jotain muuta, kuin kuunnella musiikkia.

Olenkin usein sanonut, että pitää tehdä itselleen selväksi, onko etsimässä taustaäänisysteemiä, vai oikeata high fidelityä. Jälkimmäisen tuleekin olla häiritsevä tietyissä tilanteissa, jos se on hyvä. Häritsevyyden astetta voi sitten säädellä musiikkivalintojen ja volyyminupin asentojen avulla.

Minulle henkilökohtaisesti miellyttävää on mahdollisimman elävä ja oikeata musiikkia muistuttava toisto. Se on selkeä polku, joka johtaa yhä parempaan musikaalisuuteen. Sävyillä ei ole juuri mitään tekemistä omien mieltymysteni osalta. Siedän laajaa skaalaa erilaisia hifissä keskusteltuja ominaisuuksia, kunhan musikaaliset seikat ovat mahdollisimman hyvät. Se mitä en siedä, on latistunut melodia ja kaunovetelä rytmi.

Mieltymyksenä minun kohdallani on siis musikaalisesti aito toisto, jos se pitäisi panna tiiviisti. Ja tiiviyteen tässä pyrinkin.. 8)

Ossi
 
Juuri se, että samalla levyllä eritilassa tulee sävyeroja tuntuu haittaavan monia kuulijoita, etenkin mikäli kotona ollaan totuttu tiettyyn sävyyn ja tullaan kylään toteamaan; ei tämän näin pitäisi toistua. Kysyttäessa mikä mättää, niin kaveri toteaa; ei Mark Knopflerin ääni ole tuollainen. Kysyttäessä, kuinka toisto muuten, hän vastaa; ei oikein pysty sanomaan.
Pistinkin tuonne läpikuultavuusketjuun tuosta tarkkuudesta ja on nimenomaan hyvä mikäli pystyy ottamaan jonkin soittimen ja suveneeristi seuraamaan sen soittoa. Rytmiikka on tavallaan myös tärkeää, mutta myös sointujen sovittaminen rytmilllisesti oikein. Toistossa tulisi vielä toistua nousut ja laskut mahdollisimman tarkasti.
Kuitenkin todettakoon niin, että erilaiset mieltymykset häiritsevät sen oikean musiikin kuuntelua ja se on pahasta. Olen kuullut kivasti soivia ja musiikkia hyvin toistavia settejä äänenväristä huolimatta.
 
Mutta yleisesti tuo häritsemättömyys on sikäli heikko termi, ettei elävää musiikkia oikeasti kestäisi kauaa kuunnella keskittymättä siihen. Se olisi todellisuudessa häiritsevää. Toisin sanoen, kun pyritään saavuttamaan mahdollisimman elävä ja todenmukainen toiston laatu, mennään samalla häiritsevyyteen. Dynamiikka ja melodisesti elävä musiikintoisto vaatii kuuntelijaa osallistumaan musiikkiin. Tämä saattaa muuttua häiritseväksi äkkiä, jos yrittää tehdä jotain muuta, kuin kuunnella musiikkia.

Olenkin usein sanonut, että pitää tehdä itselleen selväksi, onko etsimässä taustaäänisysteemiä, vai oikeata high fidelityä. Jälkimmäisen tuleekin olla häiritsevä tietyissä tilanteissa, jos se on hyvä. Häritsevyyden astetta voi sitten säädellä musiikkivalintojen ja volyyminupin asentojen avulla.

Asiaa kaikki tyynni! Kyllähän jalkaa voi naputtaa ja päätä nyökyttää mieluisan musiikin tahdissa myös muuta touhutessaan, mutta "nirvanaan" ei kunnolla pääse kuin sulkemalla mahdollisimman täydellisesti kaikki ulkoiset häiriötekijät pois ja keskittymällä totaalisesti MUSIIKIN kuunteluun.
 
Nyt tuli paljon hienoo ja vixuu asiaa :D
Ja millään lailla olematta puolueellinen,sanon että Toisinkuulija määritteli hyvän soundin kriteerit nätisti :)
Mä teen sen vähän lyhyemmin: kaikki äänet kuuluu ja sointitasapaino pysyy samana, soitti hiljaa tai kovaa.
No, ei toi ihan samaa ollu, mut lisättäköön pidemmän kaavan perään, ni siinä se.

Ja tohon musiikkiin sulautumiseen: täydellinen tilanne tosiaan on se ku ei enää erota kuulijaa musiikista, puhumattakaan laitteistosta.
Jokin musiikinlaji sopii yhdelle, toinen toiselle, sama on soundeissakin. Se on oltava täysin kuulijan mittojen mukainen.
Six noiden äärisysteemien, tarkotan niitä jotka on kotona itselle onnistuneesti viritetty, kanssa tulee erimielisyyksiä, ihan ku uskonnoissaki; ja silti kyse on samasta jutusta.

Musiikin kuuntelu keskittyneenä on SEn kohtaamista. "minä olen SE joka minä olen" . Tosi yksinkertaista :p
 
A. E. Neuman sanoi:
Asiaa kaikki tyynni! Kyllähän jalkaa voi naputtaa ja päätä nyökyttää mieluisan musiikin tahdissa myös muuta touhutessaan, mutta "nirvanaan" ei kunnolla pääse kuin sulkemalla mahdollisimman täydellisesti kaikki ulkoiset häiriötekijät pois ja keskittymällä totaalisesti MUSIIKIN kuunteluun.
Mutta on joitakin asioita,joihin todellisen harrastajan tulisi kiinnittää huomiota toiston laadun suhteen.Varsinkin jos on maksanut setistään sellaisen summan,että sen voi olettaa toistavan musiikkia kuunneltavasti kovemmallakin tasolla.
.Jalan naputuksesta vaikka minkälaisen laitteen tahdissa puhutaan paljon tuolla toisella foorumilla.Jos tyytyy halpaan,saa paljon äänellisiä kompromisseja.Se ei kaikkia häiritse.Eikä asiassa ole ongelmia niin kauan,kuin halpaan tyytyjä itse on sinut settinsä kanssa.Mutta sitä en oikein sulata,kun hän tekee kiertomatkan muualle kuullen erilaisia soundeja ja vertaa niitä omaansa, oman ollessa parhaan äänen mittari.Onhan ääni erilainen muualla.Mutta hän ei osaa suhteuttaa sitä muualla kuulemaansa omaan soundiinsa oikealla tavalla.Tai ei halua.Se voi tietää rahan menoa..
 
Mielestäni tuo musiikin tarkka seurattavuus on ainoa perusedellytys, jonka jälkeen voi vasta miettiä syvemmin systeemin laadukkuutta. Koolla tai hinnalla ei ole tuohon seikkaan vaikutusta.
 
moukkunen sanoi:
Mielestäni tuo musiikin tarkka seurattavuus on ainoa perusedellytys, jonka jälkeen voi vasta miettiä syvemmin systeemin laadukkuutta. Koolla tai hinnalla ei ole tuohon seikkaan vaikutusta.
Jotkut mielestään pystyvät seuraamaan musiikkia tarkasti pöytämankastakin.Se on siis näille kuulijoille riittävän laadukas toistin,eikä maksa paljon.He eivät ole parempaa kuulleet tai eivät välitä kuullakaan.
Minulle tuo seurattavuus ei ole ainoa tekijä laitteiden valinnassa.Tuohon kuuluu muutakin.Tuleeko seurattavuus äänellisen rasituksen vai ilmavuuden kanssa.Mankoista pitäville rasituksen.Sama juttu tulee väärillä laitevalinnoila,vaikka ääni olisi muuten kuinka seurattava.
 
Ja jos akustointi on perseessä, naputus kuuluu patterista.
Halltex on halpa ja hyvä äänieristyxeen. Joo.

Ja seurattavuudesta: kyllä on hommat enemmän ku perseessä, jos joutuu miettimään, mikäs biisi siellä ny soi? Vai tuleeko vain muuta säröö?
 
Back
Ylös