Erilaiset mieltymykset

[ukki]

Joskus kun kuuntelee oikein pistemäisen stereokuvan tarjoavalla setillä kevyen musiikin levyjä niin esim. lauluraidan tuplaukset voi kuulostaa typeriltä, kun sama laulaja laulaa vähän eri tavalla samassa pisteessä. Siinä on varjopuolensa, jos on paremmat stereot kun millä levy on miksattu

Tämähän ei koske ainoastaan "tuplauksia"! On paljon duettoja joissa molemmat laulajat tulevat lähes samasta pisteestä. Ja sitten on duettoja joissa molemmilla laulajilla on "oma" mikrofoni. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa kun sitä ei aina mainita että kyseessä onkin duetto, niin kun solisti aloittaa laulun , se tuleekin hieman sivusta! Nykyisin malttaa jo odottaa vähän aikaa mitä sieltä onkaan tulossa! Joskus aiemmin olin jo aikeissa ruveta säätämään solistia keskelle! Tämä on mixareille varmaan hieman hankala juttu -luulisin- vai päättävätkö isoegoiset taiteilijat jotta MINÄ laulan keskellä? Henk.koht. pidän siitä jos on kaksi laulajaa niin se myös kuuluu hieman eri paikoista!

 

[Grazy Horse]

Oma mieltymykseni on (en ole vielä ihan siellä), iso stereokuva, ei lähikenttäkuuntelua; nyt 3m kuuntelukolmio, voisi olla isompikin ja isommilla kaiuttimilla. Tämä vaikka hieman tarkuuden kustannuksella. Setin ja tilam pitää toimia kohtuu isollakin voluumilla. Dynamiikkaa pitää olla, ja toimia akustisella ja sähköisellä rokilla. Lähinnä vain yli kompressoidut levyt jää nyt soittamatta.

 

[Korva]

Millaista on hyvä toisto? Seuraavassa oma luetteloni:
- Sävyjen ja timbren luonnollisuus, akustiset soittimet ja laulu toistuvat luonnollisesti ja aidosti.
- Koen nautinnolliseksi mahdollisimman voimakkaan toiston siten, että se ei uhkaa kuulon terveyttä.
- Äänikuva on niin leveä kuin mahdollista.
- Koen, että musiikki ympäröi ja olen sen sisällä. Niin paljon kuin tämä stereotoistossa mahdollista.
- Toisto on ilmavaa. Instrumenttien välissä on ilmaa, ja äänikuvassa on syvyyttä, kerroksellisuutta ja komiulotteisuutta.
- Toisto on erottelevaa ts. voin erottaa toisistaan eri äänet ja äänilähteet. Samalla toisto on kuitenkin myös koherrenttia ts. vaikka äänilähteet voi erottaa toisistaan, ne jokainen myös "soivat kaikkialla".
- Toisto on selkeää ts. pystyn erottamaan toisistaan toisaan seuraavat sävelet. Sävelkulut ovat siis riittävästi seurattavissa.
- Musiikkia kuunnellessa syntyy läheisyyden ja läsnäolon vaikutelma.
- Taajuustasapaino on luonnollinen, tarpeeksi bassoinen.

Osaa edellä mainituista kokemuksellisista tekijöistä voitaneen varmaan ihan mitatakin, esimerkiksi äänenvoimakkuutta ja taajuustasapainoa. Myös akustiikkaan liittyviä erottelua, selkeyttä ja äänikuvaa voitaisiin ehkä mittailla, kun ajatellaan IACC-arvoa (signaalin korviin saapumishetkien ajallinen ero), suoran toiston ja heijastusten keskinäistä painottumista tai äänienergian paikallista tai ajallista jakautumista toistossa.

 

[Thrasymakhos]

Osaa edellä mainituista kokemuksellisista tekijöistä voitaneen varmaan ihan mitatakin, esimerkiksi äänenvoimakkuutta ja taajuustasapainoa.

Kyllä kaikkea noista voidaan mitata, mutta se on toinen asia että osataanko saatua aikasarjadataa ja signaalia analysoida niin että se korreloi kuulohavaintojesi kanssa. Mittari on paljon tarkempi kuin korvat, mutta saadun datan tulkinta on vaikeata.

 

[Korva]

Kyllä kaikkea noista voidaan mitata, mutta se on toinen asia että osataanko saatua aikasarjadataa ja signaalia analysoida niin että se korreloi kuulohavaintojesi kanssa. Mittari on paljon tarkempi kuin korvat, mutta saadun datan tulkinta on vaikeata.

Tuossa luettelossani ovat muuttujat ovat pääosin samoja kuin prof. Lokin (Aalto-yliopisto) konserttisaliakustiikan tutkimuksissa, missä on eritelty nimenomaan musiikin kuuntelun kokemuksellisia osatekijöitä ja niiden suhdetta mitattaviin teknisiin muuttujiin. Kokemuksellisia tekijöitä ovat esim. musiikin voimakkuus, timbre, taajuustasapaino ja bassoisuus, äänikuvan leveys, musiikin ympäröivyys, erottelu, selkeys ja läheisyyden tunne. Konserttisaliakustiikassa noille voidaan myös määrittää vastaava tekninen muuttuja (esim. db/foni, EDT, IACC, LF, LJ jne.), jolle voidaan testiryhmän perusteella määritellä suositushaarukka-arvot. Konserttislaiakustiikkaa ei voi tuoda kotiin, mutta kotonakin ihmisen tarve hyvään musiikinkuuntelukokemukseen on sama kuin salissa. Osittain kotiluolassa toteutuu hyvä musiikinkuuntelukokemus stereon parissa, osittain ei. Esim. musiikin ympäröivyys (listener envelopment) on kotona huonompi kuin konserttisalissa, kun taas musiikin voimakkuus, bassoisuus, erottelu, selkeys ja myös äänikuvan leveys voinevat kotona toteutua tyydyttävästi, kun valittu laitteisto, tila (akustointi) ja omat mieltymykset pelaavat samaan maaliin.
Hyöty, minkä itse koen tuosta saavani, on se, mihin kokemuksellisiin muuttujiin minun on hyvä kiinnittää huomiota omaa systeemiä miettiessä. (Hyvä myös tiedostaa, että emme nyt ole subjektiivinen vs objektiivinen -ketjussa, vaan erilaiset mieltymykset -ketjussa.) Jollakulla toisella ominaisuuksien lista voi olla erilainen.
.

 

[ahaapalainen]

Millaista on hyvä toisto? Seuraavassa oma luetteloni:
- Sävyjen ja timbren luonnollisuus, akustiset soittimet ja laulu toistuvat luonnollisesti ja aidosti.
- Koen nautinnolliseksi mahdollisimman voimakkaan toiston siten, että se ei uhkaa kuulon terveyttä.
- Äänikuva on niin leveä kuin mahdollista.
- Koen, että musiikki ympäröi ja olen sen sisällä. Niin paljon kuin tämä stereotoistossa mahdollista.
- Toisto on ilmavaa. Instrumenttien välissä on ilmaa, ja äänikuvassa on syvyyttä, kerroksellisuutta ja komiulotteisuutta.
- Toisto on erottelevaa ts. voin erottaa toisistaan eri äänet ja äänilähteet. Samalla toisto on kuitenkin myös koherrenttia ts. vaikka äänilähteet voi erottaa toisistaan, ne jokainen myös "soivat kaikkialla".
- Toisto on selkeää ts. pystyn erottamaan toisistaan toisaan seuraavat sävelet. Sävelkulut ovat siis riittävästi seurattavissa.
- Musiikkia kuunnellessa syntyy läheisyyden ja läsnäolon vaikutelma.
- Taajuustasapaino on luonnollinen, tarpeeksi bassoinen.

Pitkälti voin tähän listaan yhtyä. Tosin en boldatun osalta. En halua kokea olevani vaikkapa keskellä sinfonaorkesteria, vaan yleisönä sen edessä. Tai ehkä ymmärsin kirjoittajaa väärin tältä osin?

Saattaa olla, että tykkään vähän elämää elävämmästä äänestä. Läsnäolen tunne ja läpikuultavuus ovat minulle niin keskeisessä asemassa, että saatan pitää värittymistä, jotka lisäävät tätä tunnetta.

 

[pertti]

Lisäisin vielä tuohon nimimerkki Korvan listaan yhden hyvin merkittävän ominaisuuden eli kuunteluväsymyksen puuttumisen. Se on hyvän setin ominaisuus ja liittynee esimerkiksi yleiseen kireyden puuttumiseen soundista ja tasapainoiseen matalien äänien toistoon.

Voiko sitä mitata muut kuin kuuntelijan korvat ?

Epäilen vahvasti, kuten epäilen sitäkin voiko jokin mitattava suure yksinään kovin tarkasti kyetä selittämään hyvin suurta osaa ko. luettelon ominaisuuksista.

Pertti

 

[Thrasymakhos]

Ei tästä tarvitse tehdä uutta kiistaketjua siitä mitä kokemuksia voidaan selittää mittauksilla ja mitä ei. Halusin vain huomauttaa, että mittaaminen (= datan kerääminen) ja datan analysointi ovat täysin eri asioita. Meillä on esimerkiksi taloudesta aivan valtavasti mitattua dataa, mutta taloustiede on tutkimusalueena niin ei-lineaarinen ja kompleksinen ettei kukaan ole saanut mitään järkeviä ennustuksia talouden alueella aikaan (= analysoitua dataa). Yhtä lailla kaikki ääneen liittyvä informaatio on mitattavissa, mutta mittauksista ei voi suoraan hypätä kuuntelukokemusten selittämiseen ilman että signaali analysoidaan ja sen analyysin tekee aina ihminen, vaikka siihen käytetäänkin laskennallisia malleja. Siksi mittaaminen ja datan analysointi ovat hyvin eri asioita.

 

[natas]

Ei tästä tarvitse tehdä uutta kiistaketjua siitä mitä kokemuksia voidaan selittää mittauksilla ja mitä ei. Halusin vain huomauttaa, että mittaaminen (= datan kerääminen) ja datan analysointi ovat täysin eri asioita. Meillä on esimerkiksi taloudesta aivan valtavasti mitattua dataa, mutta taloustiede on tutkimusalueena niin ei-lineaarinen ja kompleksinen ettei kukaan ole saanut mitään järkeviä ennustuksia talouden alueella aikaan (= analysoitua dataa). Yhtä lailla kaikki ääneen liittyvä informaatio on mitattavissa, mutta mittauksista ei voi suoraan hypätä kuuntelukokemusten selittämiseen ilman että signaali analysoidaan ja sen analyysin tekee aina ihminen, vaikka siihen käytetäänkin laskennallisia malleja. Siksi mittaaminen ja datan analysointi ovat hyvin eri asioita.

Mä olen ihan samaa mieltä; kaikki edellä listattu on mitattavissa ja mittaaminen sekä tulosten analysointi ovat omia asioitaan. Yksi merkittävä asia joka monesti unohtuu on se että esim edellä listatut asiat vaativat melkoisen määrän mittauksia ja mittausten analysointi vaatii oman aikansa – yhdellä kuuntelulla kuitenkin hahmottuu jo jonkinlainen kokonaiskuva jossa huomioidaan valtaosa listatuista asioista.

 

[Thrasymakhos]

Vielä omista mieltymyksistä: itse tarvitsen useampia erilaisia settejä. Yksi setti on oltava niin kuiva, analyyttinen ja erotteleva kuin mahdollista. Eli tyyliin Genelecin tai Audio Energyn kaiuttimet, Benchmark DAC tai Phonitor ja Beyerdynamic tai AKG -kuulokkeet. Sillä kuunnellaan äänitettä niin että miksauksen lipsahdukset ja kikkailut saadaan mahdollisimman hyvin esiin. Mitä huonompi äänite niin sen huonommalta se kuulostaa. Toinen setti on sellainen, että se musiikinkuuntelusta vaivatonta eikä vedä huomiota laitteistoon vaan musiikkiin. Linn hallitsee tämän puolen hyvin. Kaiuttimet saavat olla anteeksiantavat, mutta eivät toki selkeän värittyneet. Esim. 50-luvun jazz tai metalli on soitava tällä laitteistolla kuunneltavasti. Kolmanneksi vielä putkivahvistin ja open baffle -kaiuttimet, joilla saadaan aikaan koko huoneen täyttävä kolmiulotteinen tila, joka ei ole peräisin levyltä vaan viivästyneestä jälkikaiusta. Tällä voi kuunnella vaikka radiosta kamarimusiikkia tai livekeikkaa niin että läsnäolon vaikutelma on suuri ja musiikki ympäröi sinut, vaikka tosiasiassa kaiuttimet ja huone luovat tämän vaikutelman. Yhdellä setillä ei minun budjetilla ole saanut kaikkia näitä (osin täysin vastakkaisia) tavoitteita täytettyä, joten täytyy olla iso asunto ja joka huone täynnä laitteita

 

[Jyrki_H]

Ei tästä tarvitse tehdä uutta kiistaketjua siitä mitä kokemuksia voidaan selittää mittauksilla ja mitä ei. Halusin vain huomauttaa, että mittaaminen (= datan kerääminen) ja datan analysointi ovat täysin eri asioita. Meillä on esimerkiksi taloudesta aivan valtavasti mitattua dataa, mutta taloustiede on tutkimusalueena niin ei-lineaarinen ja kompleksinen ettei kukaan ole saanut mitään järkeviä ennustuksia talouden alueella aikaan (= analysoitua dataa). Yhtä lailla kaikki ääneen liittyvä informaatio on mitattavissa, mutta mittauksista ei voi suoraan hypätä kuuntelukokemusten selittämiseen ilman että signaali analysoidaan ja sen analyysin tekee aina ihminen, vaikka siihen käytetäänkin laskennallisia malleja. Siksi mittaaminen ja datan analysointi ovat hyvin eri asioita.

[OT]Onko taloustiede edes oikeaa tiedettä? Eikös se ole lähinnä psykologiaa ja antropologiaa? Ihmiset ovat sopineet joukon sääntöjä, joilla mitataan arvoja ja vaihdon välineitä ja jotkut sitten yrittävät tutkia sitä kuin jotain luonnontiedettä.[/OT]

Siitä olen samaa mieltä, että mittaaminen ja tulosten tulkinta ovat eri asioita.

 

[Thrasymakhos]

[OT]Onko taloustiede edes oikeaa tiedettä? Eikös se ole lähinnä psykologiaa ja antropologiaa? Ihmiset ovat sopineet joukon sääntöjä, joilla mitataan arvoja ja vaihdon välineitä ja jotkut sitten yrittävät tutkia sitä kuin jotain luonnontiedettä.[/OT]

(OT) Taloustiede ei ole oikeaa tiedettä, koska talous on alueena toistaiseksi liian monimutkainen mallintaa laskennallisesti. Ongelmana on esimerkiksi takaisinkytkentä: talouden ennuste alkaa itse heti vaikuttaa siihen systeemiin, jota se yrittää ennustaa. Vaikka sääennustuksille yleisesti naureskellaan niin meteorologia on tosiasiassa lähes ainoa ala, joka on aidosti pystynyt ennustamaan edes jollain tavalla ei-lineaarista ja kompleksista systeemiä. Aina kun ekonomisti puhuu tv:ssä, että "korot nousevat" niin sille olisi syytä naureskella eikä sääennustajalle, joka sentään on paljon useammin oikeassa (mallin virhemarginaalin sisällä).(/OT)

En ole tarpeeksi asiantunteva, jotta osaisin transponoida tästä esimerkistä nyt äänentoistoa koskeviin mittauksiin, mallintamiseen ja niiden tulkintaan.

 

[Korva]

Minusta toiston tulisi rajautua kuten livetilanteessa puheääni tai akustiset soittimet. Ne rajautuvat kokemukseni ja mielikuvani mukaan "pehmeästi". Joskus olen kuullut esimerkiksi d-luokkaisia [halpoja? ] vahvistimia käyttävien aktiivitarkkailukaiuttimien rajautuvan jotenkin erilailla, mitä kutsuisin "kovaksi rajaukseksi". Käyttämässäni parturissa voi pyytää niskaan kovan tai pehmeän tukanrajauksen siellä käytetyn sanaston mukaisesti. Toinen rinnastus voisi olla seuraava kuva:



"Kova rajaus" (vas.) on kuin selkeä viiva, kun taas "pehmeää rajausta" (oik.) kuvaisi vesivärisiveltimellä tehty jälki. Havainnnollistaminen tuossa on luonnollisesti kärjistetty. Ehkä tämäkään asia ei ole on-off, vaan siinä on aste-eroja.

Selkeässä rajauksessa on vaikea osoittaa minkään olevan väärin, mutta kokemustasolla jokin ei tunnu toimivan. Joku taisi toisaalla käyttää ilmaisua, että ääni kuulostaa "liiankin hyvältä" ts. ehkpä liiankin selkeältä. Mutta ei kentien luonnolliselta tai aidolta, vaan ehkä kliiniseltä, "konemaiselta" tai "keskusradiomaiselta", joskus jopa "kylmältä" tai "kolkolta". Enemmän tulee mieleen sana "äänentoisto" kuin "musiikin toisto".

Itse koen, että omista Harbeth-kaiuttimista esim. laulu ja akustiset soittimet rajautuvat pehmeämmin ja samalla luontevammin ja koskettavammin. "Pehmeä rajaus" on mielestäni eri asia kuin että toisto olisi kauttaaltaan "pehmeää", esim. liian tummasointista, pyöreää, sumeaa, tumppua tms. Pehmeämmin rajautuva toistokin voi olla ilmavaa, erottelevaa, skarppia, dynaamista, soinnikasta, heleää yms.

Voi yrittää miettiä, voiko asiaa liittää mihinkään tekniseen tai akustiseen seikkaan. Heijastaako esim. edellä viitattu tarkkailukaiutin setin alkupään toistovikoja tai pikemminkin omaa kutsumustaan monitorina? Vai kentien d-luokan ominaissointia (vs perineteinen a-luokka)? Tai vaihteleeko ilmiö samallakin laitteistolla äänitteestä tooiseen? Tai onko kyse esim. kovan huoneakustiikan aiheuttamista epätoivottavista heijasteista, jotka synnyttävät säröä, joka kuuluu äänen pintakovuutena? Onko kyse toiston taajuustasapainosta, esim. aladiskantin/yläkeskialueen korostumasta? Tai jostakin muusta? Miksi tällainen ehkä kliseisesti yhditetään joskus vieläkin "digitaalisuuteen" "analogisen" vastakohtana? Vai olisiko niin, että pehmeä rajaus heijastaa jotakin miellyttävänä koettua (harmonista?) särökäyttäytymistä, esim. trasistori vs putkisaundi?

Oli miten oli, itse olen enemmän mieltynyt tuohon pehmeään rajautumiseen, koska koen sen luonnollisempana ja miellyttävämpänä, ja sitä(kin) tulee kuunneltua toistoa mieltäesssä. Itse kuuntelen enimmäkseen akustista musiikkia, ja ehkä asialla on siinä merkitystä enemmän kuin jossakin muussa genressä?

 

[kaksonen]

Pitkälti voin tähän listaan yhtyä. Tosin en boldatun osalta. En halua kokea olevani vaikkapa keskellä sinfonaorkesteria, vaan yleisönä sen edessä. Tai ehkä ymmärsin kirjoittajaa väärin tältä osin?

Saattaa olla, että tykkään vähän elämää elävämmästä äänestä. Läsnäolen tunne ja läpikuultavuus ovat minulle niin keskeisessä asemassa, että saatan pitää värittymistä, jotka lisäävät tätä tunnetta.

On myös mahdollista että orkesteri piirtyy sinne kaiutinlinjaan/sen taakse ja olet silti 'musiikin ympäröivänä'. Tuokin on mahdollista.

 

[jkh]

Vanhan ketjun uudelleenlämmittelyä.
Itselläni olosuhteet ja moni muukin asia muuttunut täysin vuodesta 2006.
En ole A luokassa nykyisin.B -ja D Luokka vahvistuksina.
Vuodesta 2006 on jäljellä vain erään tänne kirjoittavan "vihaamat" Thetat.
Ja Transparentin kaapeleita.
Kaikki muu on muuttunut.

Mutta en saa Brucknerin ja Mahlerin sinfonioiden pauhua oikealla tavalla esiin isohkossa huoneessa,kuin omalla Tympani 5 kytkennälläni.
Ei ole kysymys mistään bassosta.Ison Sinfonian kokonaisääni vaatii minulle suuret kaiuttimet.

 

[R Virtanen]

Hienoa, että on ollut tässä 2006 perustetussa ketjussa oikeaa ja oleellista äänentoisto harrastus keskustelua. Nyt kun vain maltetaan pitää turhat vänkäykset poissa niin upeaa. Eli lisää vain esimerkkejä millaisia kokemuksia on onnistuneesta, hyvästä äänestä eri laitteistoilla. Mielellään myös kokemuksia hyvistä kohtuuhintaisista, kuten nyt jo esim mainitut Harbeth P3esr. Allekirjoittaneelle on selkeästi tärkein ei-sähköisesti tallennetut äänet, eli akustisetsoittimet ja laulu. Sähköiset soittimet ovat aivan eri maailmaa. Nehän ajetaan ulos kovin erilaisilla vahvistimilla, säröillä, tremoloilla, erilaisista PA-kaapeista yms. Myös nuo hyvät äänite esimerkit ovat kiintoisia

 

[R Virtanen]

Lisään vielä omasta mielestäni oikein soivan äänitteen vuodelta 2018 Emma Salokosken Ligger du fortfarande i sängen. Siinäkin eri raidoilla on hieman eri tasoiset soundit, soittajathan ovat täysin huippuja. Lisäksi tuon ylläkirjoittamani osalta jäi kaivertamaan äänitystekninen kysymys. Kuinka studioissa levyjä äänitettäessä tallennetaan sähkökitarat, keyboardit yms äänilähteet, jotka ei kuulu ilman vahvistusta. Ajetaanko ko soittimet suoraan sähköisesti piuhalla äänipöytään, vaiko nauhoitetaan ulkoisen mikin kautta bändin omista kitarakaapeistaja ja vastaavista Ehkäpä molempia tyylejä käytetään

 

[Korva]

Oli miten oli, itse olen enemmän mieltynyt tuohon pehmeään rajautumiseen, koska koen sen luonnollisempana ja miellyttävämpänä, ja sitä(kin) tulee kuunneltua toistoa mieltäesssä. Itse kuuntelen enimmäkseen akustista musiikkia, ja ehkä asialla on siinä merkitystä enemmän kuin jossakin muussa genressä?

Tämä on lainaus omasta vähän laajemmasta postauksesta tuossa edellä. Huomasin nyt Vantaan mukavilla messuilla itsessäni, että tarkastelin settien toistoa paljolti juuri tästä näkökulmasta, joten se on ilmeisesti itselleni todella tärkeä toiston luonnollisuuden ja itseä innostavuuden mittari. Parhaiten tuossa onnistuivat mielestäni Taipuut, Solaudio, isot Vrelit ja perinteisesti myös Kef. Kriteeri sopii hyvin perinteiseen laajakaistatoistoon, joten Konkan kaiuttimet lukeutuvat samaan hyvään ryhmään. Tavallaan myös Magnat, mutta kuulemani toisto oli vähän soinnitonta eikä kovin innostavan kuuloista. Kuitenkin mielenkiintoinen tapaus ja osoitus isojen kartioiden merkityksestä. Esimerkiksi PMC oli lähellä, mutta siinäkin sinänsä taajuustasapainoltaan miellyttävän kuuluinen toisto rajautui mielestäni liiaksi ”monitorimaisen” selkeästi. Tuo saattoi tosin johtua myös käytetystä elektroniikasta, joten vähän ”pyöreämmällä” etupäällä PMC lienee varteenotettava tapaus. Merkin lippulaiva soikin mielestäni luonnollisesti aiemmilla messuilla.

 

[mak]

Mielyttävää kyllä kuuli osasta noista tikkurilan messuseteistä,mutta ne mitkä sitä selvästi
teki jätti myös tekemättä asioita jotta minkään sortin "luonnollista" niistä ois ulos tullu.

Oli sitte semi-vintage tai nykypäivää setti niin jäi äänitteen ominaisuuksien toisto
hyvinhyvin vajaaksi
ja sen korvaaminen selvällä lämmöllä,täyteläisyydellä ja pehmeydellä on mun makuun virhe.

 

[Cathi777]

Lisään vielä omasta mielestäni oikein soivan äänitteen vuodelta 2018 Emma Salokosken Ligger du fortfarande i sängen. Siinäkin eri raidoilla on hieman eri tasoiset soundit, soittajathan ovat täysin huippuja. Lisäksi tuon ylläkirjoittamani osalta jäi kaivertamaan äänitystekninen kysymys. Kuinka studioissa levyjä äänitettäessä tallennetaan sähkökitarat, keyboardit yms äänilähteet, jotka ei kuulu ilman vahvistusta. Ajetaanko ko soittimet suoraan sähköisesti piuhalla äänipöytään, vaiko nauhoitetaan ulkoisen mikin kautta bändin omista kitarakaapeistaja ja vastaavista Ehkäpä molempia tyylejä käytetään

No ainakin jazz-levyt pääsääntöisesti kyllä tehdään mikittämällä ihan ”oikeat” laitteet. Useinhan ne soitetaan myös suoraan livenä sisään. Muutenhan tuotannossa käytetään ns. molempia tapoja tehdä ja toki siihen vaikuttaa missä tehdään - himastudiossa vai ns. asiaan vihkiytyneessä paikassa, jossa on tila ym. kunnossa.