idealehifi
Yhteistyökumppani
- Liittynyt
- 11.2.2009
- Viestejä
- 239
Yritetään nyt kirjata tätäkin, vaikkei asia kovin tärkeä olekaan.
Mutta uskoisin, ettei tätä ole koskaan kerrottu, joten tehdään tästä hetkeksi dokumentti.
Simon Yorke, tuo rakas ystäväni, loihti soittimeksi mm. S4 Zarathustran ja siitä sitten ikonisen S7:n – minun ja monen muun mielestä kauneimman koskaan tehdyn soittimen. Hienoa on, että vaikkapa se minun 1997 ostamani yksilö on vielä käytössä ja vieläpä Suomessa. Pyörii varmaan seuraavat 500 vuotta.
Mutta lukuisten Seiskojen jälkeen, Simonilla oli ideoida uudeksi soittimeksi – hänen mukaansa siksi ”viimeiseksi”. Onneksi ihan viimeistä S10stä ei tullut.
Eli syntyi uusi lippulaiva S7n jäljiltä – Series 10 – komposiittirakenteinen levylautanen, uusi moottoriohjaus, pieniä viilauksia sieltä täältä.
Simon lähetti mulle kuvan prototyypistä ja vähän haukoin henkeäni – jumalauta, toi on ruma!
Siis moottoriblokki. 40 sekunnin jälkeen tajusin, että mitä huikeinta ”idustrialismia”, ”steam punkkia”, ”art decoa” tuo esittääkään. Suokaa anteeksi noiden taidesuuntausten liberaali käyttö, kuva kertokoon paremmin tarinan. Mutta mielestäni Simon ”onnistui” taas.
Todellakin, ensimmäisen minuutin jälkeen olin muotoilun suhteen intoa täynnä, jotenkin epäkesko balanssi S7:n aurinkokuntamallin – aurinko ja planeetat – jälkeen. Uusi soitin lupaili vauhtia ja vaarallisia tilanteita, enkä olisi halunnut odottaa hetkeäkään, jotta sellaisen olisin saanut.
No, realismit mukaan kuvaan ja tarvittiin vähän säästämistä, että hankita olisi mahdollista ja oi oi… sinä aikana suunnittelu olikin jo muuttunut ja ”planeetat” tavallaan tulivat takaisin. Tällaisena:
http://www.recordplayer.com/webant/en/turntable/s-10.html
Mikäpäs siinä, tuohan on kaunis ja sitten lopulta tuollaisen sainkin ja täällä se on vieläkin. Ihana tapaus.
No, toissa talvena lähdin sitten käymään Pinosossa ja totta kai päivittäin soi musiikki. Tällä kertaa peräti S10+AeroArm ja jotenkin soinnissa oli vähän erilainen ”groovy”. Ehkä meikäläiselle lähes kesäinen päivälämpötila, ehkä paikallinen tilaviini tai ehkä jokin muu sai aistit herkälle, mutta hyvinhän se soi.
Juteltiin Marjan ja Simonin kanssa asiasta ja Simon sanoi, että oikeastaan CAT:n moottori soi vähän eri tavalla, kuin normaali S10 eli soimassa oli siis tällainen:
http://www.recordplayer.com/webant/en/turntable/archiving.html
Siinä on suurempi vetoakseli, kuin tavallisessa S10ssä ja pian ilmeni, että vastaava oli myös siinä ”alkuperäisessä” luonnoksessa – näin meille kerrottiin. Hmmm…
Ilta jatkui, eikä siinä kauaa kestänyt, kun muistin ensimmäisen version ja haikailin alkuperäisen designin perään. Simon hieman virnuili, mutta parin tunnin päästä kävi jossain varastossa ja tullessaan lätkäisi mulle kouraan alkuperäisen moottoriyksikön, s/n 002. ”Here’s one for you”… omg, meinas itku päästä.
No, tarina oli kuulemma seuraava.
Tuo eka moottori oli ihan toimiva, mutta jotkut materiaalivalinnat eli kuoret yms. olivat ehkä vähän liian kevyet, ei muuten, mutta se piti/pitää hieman ääntä. Sakemannit eivät tietenkään tästä tykänneet ja neljä ensimmäistä kutsuttiin takaisin ja moottori ja ohjausyksikkö muuttuivat. Yhteensä noita kuulemma tehtiin kuusi ja kaikki olivat Pinossa – paitsi nyt tietenkin tämä 002. Se on täällä minun ja teidän ihailtavana!
Saksalaisista markkinoista ja SYDistä lisää sitten joskus myöhemmin Nyt takaisin asiaan…
Varmaan S10:n valittu moottoriratkaisu on paras mahdollinen, mutta AeroArmin kanssa tällä alkuperäisellä on omat puolensa. Ja koska kyseessä on aika uniikki kokonaisuus, ”setitys” on helppo. AeroArmin täydellinen resoluutio saa aavistuksen lämpöä mukaansa – kaikki tietenkin SYD-perspektiivissä – hifiä tästä ei saa millään.
Mutta nyt siis täällä soi maailman ”ainoa” alkuperäinen S10, ainakin Pinoson ulkopuolella.
Tuohon pitää vielä vaihtaa pohjan pehmusteet, kokeilen Simonin vinkistä korkkia. Ja joo, se pitää ”meteliä”, mutta eihän se parin metrin päähän kuulu, tuskin metriinkään.
Mitä mieltä te olette muotoilusta?
Mielestäni se ei ainakaan ole tylsä.
Sain vähän myöhässä ABBAn uutuuden, joka vanhalle fanille oli ehkä sittenkin pieni pettymys, mutta Tidal yms. kuunteluiden jälkeen ”Don’t Shut Me Down” soi tällä kombolla aika hienosti. Hieno tribuutti Rudgerin bassokuvioille ja hieno suoritus tältä moottorilta.
Kuten kuvista näkyy, laite on varmaan ollut ulkona säilytyksessä eli säätimien kauluksissa on vähän korroosiota, mutta ehkä se vaan lisää karismaa tälle tarinalle.
Ja joo, normaali säätöyksikkö ja moottori palaavat varmaan joskus taas käyttöön, mutta antaa tämän nyt loistaa. Koska uudet vahvistimetkin ovat tulleet tähän pikkusettiin, pidetään alkupää ennallaan ja nautitaan musiikista!
Terveisin,
Kari
PS.
Hmmm.. pitäisikö nuo Reijo Mäet siirtää muualle; ovat toki aakkosissa "oikealla" paikalla.
Mutta koska minusta ei taida saada "kultivoitunutta" persoonaa tekemälläkään, olkoon nyt vielä siinä.
Ja olisihan siinä voinut olla vaikka mun remeksetkin... tai neitietsivät...
Mutta uskoisin, ettei tätä ole koskaan kerrottu, joten tehdään tästä hetkeksi dokumentti.
Simon Yorke, tuo rakas ystäväni, loihti soittimeksi mm. S4 Zarathustran ja siitä sitten ikonisen S7:n – minun ja monen muun mielestä kauneimman koskaan tehdyn soittimen. Hienoa on, että vaikkapa se minun 1997 ostamani yksilö on vielä käytössä ja vieläpä Suomessa. Pyörii varmaan seuraavat 500 vuotta.
Mutta lukuisten Seiskojen jälkeen, Simonilla oli ideoida uudeksi soittimeksi – hänen mukaansa siksi ”viimeiseksi”. Onneksi ihan viimeistä S10stä ei tullut.
Eli syntyi uusi lippulaiva S7n jäljiltä – Series 10 – komposiittirakenteinen levylautanen, uusi moottoriohjaus, pieniä viilauksia sieltä täältä.
Simon lähetti mulle kuvan prototyypistä ja vähän haukoin henkeäni – jumalauta, toi on ruma!
Siis moottoriblokki. 40 sekunnin jälkeen tajusin, että mitä huikeinta ”idustrialismia”, ”steam punkkia”, ”art decoa” tuo esittääkään. Suokaa anteeksi noiden taidesuuntausten liberaali käyttö, kuva kertokoon paremmin tarinan. Mutta mielestäni Simon ”onnistui” taas.
Todellakin, ensimmäisen minuutin jälkeen olin muotoilun suhteen intoa täynnä, jotenkin epäkesko balanssi S7:n aurinkokuntamallin – aurinko ja planeetat – jälkeen. Uusi soitin lupaili vauhtia ja vaarallisia tilanteita, enkä olisi halunnut odottaa hetkeäkään, jotta sellaisen olisin saanut.
No, realismit mukaan kuvaan ja tarvittiin vähän säästämistä, että hankita olisi mahdollista ja oi oi… sinä aikana suunnittelu olikin jo muuttunut ja ”planeetat” tavallaan tulivat takaisin. Tällaisena:
http://www.recordplayer.com/webant/en/turntable/s-10.html
Mikäpäs siinä, tuohan on kaunis ja sitten lopulta tuollaisen sainkin ja täällä se on vieläkin. Ihana tapaus.
No, toissa talvena lähdin sitten käymään Pinosossa ja totta kai päivittäin soi musiikki. Tällä kertaa peräti S10+AeroArm ja jotenkin soinnissa oli vähän erilainen ”groovy”. Ehkä meikäläiselle lähes kesäinen päivälämpötila, ehkä paikallinen tilaviini tai ehkä jokin muu sai aistit herkälle, mutta hyvinhän se soi.
Juteltiin Marjan ja Simonin kanssa asiasta ja Simon sanoi, että oikeastaan CAT:n moottori soi vähän eri tavalla, kuin normaali S10 eli soimassa oli siis tällainen:
http://www.recordplayer.com/webant/en/turntable/archiving.html
Siinä on suurempi vetoakseli, kuin tavallisessa S10ssä ja pian ilmeni, että vastaava oli myös siinä ”alkuperäisessä” luonnoksessa – näin meille kerrottiin. Hmmm…
Ilta jatkui, eikä siinä kauaa kestänyt, kun muistin ensimmäisen version ja haikailin alkuperäisen designin perään. Simon hieman virnuili, mutta parin tunnin päästä kävi jossain varastossa ja tullessaan lätkäisi mulle kouraan alkuperäisen moottoriyksikön, s/n 002. ”Here’s one for you”… omg, meinas itku päästä.
No, tarina oli kuulemma seuraava.
Tuo eka moottori oli ihan toimiva, mutta jotkut materiaalivalinnat eli kuoret yms. olivat ehkä vähän liian kevyet, ei muuten, mutta se piti/pitää hieman ääntä. Sakemannit eivät tietenkään tästä tykänneet ja neljä ensimmäistä kutsuttiin takaisin ja moottori ja ohjausyksikkö muuttuivat. Yhteensä noita kuulemma tehtiin kuusi ja kaikki olivat Pinossa – paitsi nyt tietenkin tämä 002. Se on täällä minun ja teidän ihailtavana!
Saksalaisista markkinoista ja SYDistä lisää sitten joskus myöhemmin Nyt takaisin asiaan…
Varmaan S10:n valittu moottoriratkaisu on paras mahdollinen, mutta AeroArmin kanssa tällä alkuperäisellä on omat puolensa. Ja koska kyseessä on aika uniikki kokonaisuus, ”setitys” on helppo. AeroArmin täydellinen resoluutio saa aavistuksen lämpöä mukaansa – kaikki tietenkin SYD-perspektiivissä – hifiä tästä ei saa millään.
Mutta nyt siis täällä soi maailman ”ainoa” alkuperäinen S10, ainakin Pinoson ulkopuolella.
Tuohon pitää vielä vaihtaa pohjan pehmusteet, kokeilen Simonin vinkistä korkkia. Ja joo, se pitää ”meteliä”, mutta eihän se parin metrin päähän kuulu, tuskin metriinkään.
Mitä mieltä te olette muotoilusta?
Mielestäni se ei ainakaan ole tylsä.
Sain vähän myöhässä ABBAn uutuuden, joka vanhalle fanille oli ehkä sittenkin pieni pettymys, mutta Tidal yms. kuunteluiden jälkeen ”Don’t Shut Me Down” soi tällä kombolla aika hienosti. Hieno tribuutti Rudgerin bassokuvioille ja hieno suoritus tältä moottorilta.
Kuten kuvista näkyy, laite on varmaan ollut ulkona säilytyksessä eli säätimien kauluksissa on vähän korroosiota, mutta ehkä se vaan lisää karismaa tälle tarinalle.
Ja joo, normaali säätöyksikkö ja moottori palaavat varmaan joskus taas käyttöön, mutta antaa tämän nyt loistaa. Koska uudet vahvistimetkin ovat tulleet tähän pikkusettiin, pidetään alkupää ennallaan ja nautitaan musiikista!
Terveisin,
Kari
PS.
Hmmm.. pitäisikö nuo Reijo Mäet siirtää muualle; ovat toki aakkosissa "oikealla" paikalla.
Mutta koska minusta ei taida saada "kultivoitunutta" persoonaa tekemälläkään, olkoon nyt vielä siinä.
Ja olisihan siinä voinut olla vaikka mun remeksetkin... tai neitietsivät...
Liitteet
Viimeksi muokattu: