Elvis Presley vs Frank Sinatra

Laarin perusteella Elvis - Sinatra 2-1.
Suosittelen että kuuntelet tuon Sinatran livetaltoinnin. On mahdoton kuvitella Elviksen irrottelevan yhtä rennosti, tai laulaen yhtä vakuuttavan vapautuneesti, välillä naurattaen yleisöä hauskoilla jutuillaan. Ihan briljantti suoritus niin solistilta kuin orkesterilta. Sinatran elämää kuvaava sana on vapaus.

Elvis oli estojen ja neuroosien kanssa kamppaileva hahmo, jonke elämää kuvaava sana on kärsimys.
 
Itselleni Elvis ei koskaan ole ollut mikään merkkihenkilö enkä ole musiikkiaan paljon kuunnellut.

Populaarimusiikin puolella laulajien ranking mielestäni on yksiselitteinen : Ella Fitzgerald naisten puolella ja Frank Sinatra miesten puolella ovat ykkösnimet. Sen jälkeen onkin aika paljon välimatkaa seuraaviin.

Sinatran äänenkäyttö oli parhaimmillaan ( esim. yllä mainittu Count Basien kanssa tehty yhteislevy, mutta myös monta muuta levytystä )
maagista. Ääni kantoi, kesti ,siinä oli lämpöä, tunnetta, karismaa.
 
Viimeksi muokattu:
Joskus kuuntelin Sinatraa, mutta sen jälkeen kun Sid Vicious teurasti My Wayn, en ole voinut kuunnella Sinatran "miehekästä" itsesääliä hihittämättä (vaikka biisi ei edes ole Sinatran). Taitaa olla niitä harvoja hyviä asioita, joita Sid sai elämässään aikaiseksi.
 
Jos levyhyllyn otannalla katsotaan, niin Sinatra. Tosin häneltä ei löydy kuin pari Capitol-julkaisua. Mutta toisaalta, Elvikseltä ei ole yhtään levyä.

Mutta musiikillisesti arvonsa kummallakin. Huippuartisteja!
 
Elviksen "rentous ja vapaus" tuossa konsertissa oli "erkois-lääkärin" kemikaalien avulla hankittua. Mutta ihan hyvin se siinä vetää.

Ja kuvitelkaa - nuo yleisön kotirouvat ampiaispesä-kampauksineen, olivat sen ajan nuorisoa. Hippiaate oli juuri astumassa sisään, mutta Elviksen lähipiiriin sellaisia satiiaispesiä ei ollut sopivaa päästää, ei edes takimmaiselle penkkiriville. No, tuskin olisivat tulleetkaan.
 
Jostain on jäänyt mieleen, että sekä Sinatralle että esikuvalleen Billie Holidaylle oli molemmille yhteistä, että kummankaan ääniala ei ollut erityisen laaja, mutta kumpikin käytti ääntään kuin musiikki-instrumenttia ja harjoitti fraseerausta tavalla, jota ei oltu aiemmin tavattu populaarimusiikissa. Sinatran pitkäsoitoilla on muuten yleensä selkeä teema ("iloinen" tai "surullinen"), jonka voi päätellä jo levyn kansikuvasta ja nimestä.
 
Mummoni voisi ehkä muistaa Sinatran, mutta on jo kuollut. Yllytettynä hain Spotifysta ja kuuntelin noin minuutin. Orkesteri taustalla soitti ihan hyvin, mutta solisti oli ihan unessa.
Elvis soi meillä usein, mutta itkuiset vollotukset ja jeesus luritukset dissaan alkuunsa. Elvis kelpaa siis valikoiden, ehkä 50 -luvulta rajaten. Muutamia väläyksiä myöhemmiltä vuosilta. Mutta Sinatra... ei todellakaan!
 
Kyllä Elvis osaa laulaa, mitä sitten vaikka olisikin kemikaaleilla osuutta. Sinatra ei ole kummoinen laulaja, hän on oikeastaan huono. En millään ymmärrä sitä hehkutusta. Ja My Way: kamala biisi, vastenmielinen sanoma. MINÄminäminä itse, minun tavalla, muista viis...
 
Ehdottomasti Elvis.

Miksi?
Koska laulajana parempi ja täten vaikken kummankaan musiikista ole varsinaisesti koskaan välittänyt, vaikka muutoin herrojen tuotantoa tunnenkin, niin Elviksen ääni jo sinällään instrumentti, jota itsessään jää kuuntelemaan, toisin kuin Sinatra, jonka ääni ei juurikaan erotu monesta muusta sen erityisemmin. Enkä myöskään pidä häntä kovinkaan kaksisena laulajana. Sellainen puoliksi puhuu ja puoliksi laulaa tyyppi.
 
Elvis oli uuden ajan ja uuden kiihkeän rytmin airut ,hyvä laulaja mutta kyllä Sinatra vie silti itsellä pidemmän korren ja juurikin sen loistavan fraaseerauksen ja tulkinnan intensiivisyyden takia. Kun pääsee tulkitsemaan ison orkesterin aivan viimeisen päälle sovitettuja kappaleita niin ne jäävät elämään musiikin historiaan niin kauan kuin ihminen on olemassa.That´s life mikäpä voisi paremmin kuvata tätä elämän ylä ja alamäkeä sopivan uhmakkaasti,periksi ei anneta vaikka vastamäkeä pukkaa ajoittain.
 
-- toisin kuin Sinatra, jonka ääni ei juurikaan erotu monesta muusta sen erityisemmin. --
Riippumatta siitä kenestä tykkää, niin ajattelisin, että Sinatran ääni varsinkin Capitol-kaudella 50-luvulla ja myöhemmin nimenomaan olisi tunnistettavissa timbrensä takia.

Edellistä Capitol-esityksen timbreä voi tunnistettavuuden suhteen verrata esimerkiksi 40-luvun Dorsey-esityksiin


Ei sillä, etteikö aito Elviskin olisi tunnistettavissa

 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös