Elvis Presley vs Frank Sinatra

^En tiedä miten se tehdään. Onko cd-levyjä joissa on kopioinnin esto?
 
^En tiedä miten se tehdään. Onko cd-levyjä joissa on kopioinnin esto?
On ja ei. Tarkoittaen että osa ohjelmista osaa tai haluaa kiertää ne. Eston sijaan sanoisin niitä hidasteiksi tai turhaksi harmiksi. Nykyaikana kopiointi tuskin aiheuttaa isoja tappioita kun saman musiikin voi vaikka streamata.

Mutta aiheeseen liittyen: molemmat kovia mutta Frank vie voiton. En tiedä miksi ja miten itsellä oli tapana laittaa nuorena miehenä Frankin kokoelma-CD soimaan lauantaisin, mennä kylpyammeeseen pitkään kylpyyn ja naukkailla samalla punkkua rentoutuen…sitten fillareille kylille ja taksilla baariin yhdessä kavereiden kanssa. Traditio on nyt ollut jäissä, mutta pitänee herätellä kun löytyy taas kylpyamme. Mutta baariosuus jää väliin.
 
Viimeksi muokattu:
Onko minussa jotain vialla kun en millään tosissaan syty Sinatraan? Tunnustan kyllä talentin. Ihan vimpan päälle siloteltua tavaraa (kuten Elviksenkin). Mutta kun tämä ei vaan puhuttele. Olen sentään vain yhden kädenpuristuksen päässä Frank Sinatrasta?! Joo, kuuntelen kyllä mielelläni, mutta en syty. Olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakuta.

P.S. Tykkään silti ihan sikana Michael Jacksonin talentista. Oli mitä oli. :)
 
Ketjun kysymykseen.

Elviksestä en kuunaan ole isosti digannut - kai maalaisuuttani. Ja iät olen oudoksunut Elvis-hypeä. Muistan, kun isosiskoni vanhemmiston kustannuksella 60-luvun lopulla sai tilata Fazerin Musiikkikerhosta vai Valituilta Paloilta... Oliko kuuden vai peräti kahdeksan C-kasetin Elvis-kokooman. No ei tipahtanut mulle, vaikka muutamista biiseistään pidänkin.

Kummankin lavakarisma oli tolkuton, vrt. vaikkapa James Brown tmv. Puhtaasti vokalistina ja tulkitsijana, Frank Sinatra aina on ollut mun makuuni, vaikka Elvikselläkin oli vahva ääni. Sinatralla tietty oli puolellaan se, että taustallaan usein oli big band jousineen ja puhaltimineen.

Kummankin persoonan äänitteitä nurkissani on. Ja heistähän Elvis on se, joka yhä elää... Villeimpien tarinoiden mukaan ufojen sieppaamana, tai ainakin piiloon vetäytyneenä jossain Tongalla tmv.. Ja nyt 87-vuotiaana.

-ilkka
 
Minusta on myös kiintoisaa, että kumpainenkaan ei tehnyt musiikkia ja silti sai sellaisen uran ja aseman kun sai. Olisiko nykyaikana mahdollista, en tiedä.
 
Minusta on myös kiintoisaa, että kumpainenkaan ei tehnyt musiikkia ja silti sai sellaisen uran ja aseman kun sai. Olisiko nykyaikana mahdollista, en tiedä.
Nykyaikanahan on ymmärtääkseni paljon pinnalla tyyppejä, jotka eivät tee itse musiikkiaan, biisejä...
 
Nykyaikanahan on ymmärtääkseni paljon pinnalla tyyppejä, jotka eivät tee itse musiikkiaan, biisejä...
Ja monet niistä ei osaa laulaakaan, vaan autotune ja muu tekniikka hoitaa suuren osan. Tietokone-ohjelmilla voi säätää nykyisin lauluosuuden sävelkorkeudet, rytmin, ajoitukset, painotukset ym ym, jos vaan "artisti" on kyllin mielenkiintoinen kaupallisesti, niin siihen panostetaan. Livekeikat on sitten asia erikseen, show ja tekniikka avustaa.
 
Viimeksi muokattu:
Elvis. Löytyy hyllystä 12 levyä Sinatran yhtä vastaan. Silloin tällöin tulee fiilis, että pitääpä taas kuunnella Elvistä, kun taas Sinatraa en samalla tavalla kuuntele vartavasten.
 
Elvis kuuluu itselläni sarjaan Beatles eli ei kuulu henk kohtaisiin suosikkeihin,kummaltakaan noista kahdesta ei ole ainuttakaan äänitettä.Frank taas on sarjassa laulaja luojan armosta ja nimenomaan laulaja ja tulkitsija,mikä fraseeraus ja isot orkesterit taustalla.
That´s life, Fly me to the moon, Strangers in the night,My way kiteyttävät hienosti millaista tämä elämä oikein on,suuria tunteita,niin ylä kuin alamäkeäkin mutta periksi ei anneta.Ei tällaista musiikkia enää tehdä,valitettavasti
 
Minusta on myös kiintoisaa, että kumpainenkaan ei tehnyt musiikkia ja silti sai sellaisen uran ja aseman kun sai. Olisiko nykyaikana mahdollista, en tiedä.
Mikäs Parviota naurattaa? Molemmat olivat niin kovia, että pääsivät ikonin asemaan pelkästään laulamalla; biisin biisiä eivät tehneet. Nostan lätsääni. Nykyään ainoa sinne päinkään samassa skaalassa mainittava tyyppi (minusta) on joku Dylan, jota tuskin palvottaisiin pelkän laulutaitonsa takia ilman niitä tekemiään biisejä. Young, Springsteen, samat. Mutta lopulta: mitä välii. Laulu jää pystyyn.
 
Mikäs Parviota naurattaa? Molemmat olivat niin kovia, että pääsivät ikonin asemaan pelkästään laulamalla; biisin biisiä eivät tehneet. Nostan lätsääni. Nykyään ainoa sinne päinkään samassa skaalassa mainittava tyyppi (minusta) on joku Dylan, jota tuskin palvottaisiin pelkän laulutaitonsa takia ilman niitä tekemiään biisejä. Young, Springsteen, samat. Mutta lopulta: mitä välii. Laulu jää pystyyn.
Arviota nauratti se tapa, jolla kirjoitit, että "pääsivät ikonin asemaan pelkästään laulamalla". Huihai, Sinatra tunnetusti osallistui aktiivisesti sovittamiseen, orkestrointiin yms. jne. Jos siis tarkoitat, että Sinatra ei säveltänyt/kirjoittanut laulamaansa musiikkia, niin se pitää paikkansa. Se on kuitenkin eri asia kuin mitä kirjoitit.
 
Viimeksi muokattu:
Seison korjattuna: Arviota. Sori.

Alkuperäinen postaukseni, joka sinua nauratti, ei sisältänyt sanaa pelkästään. Mikä muuten toisessa viestissäni ei ole tarkoitettu vähätteleväksi, sillä käytin sitä siinä merkityksessä että pelkkä laulu riitti, ei tarvittu enempää. Suuri ansio, minusta. Oliko se eka postaus nyt loukkaava, jos, niin en ymmärrä. Ei tarkoitus kuitenkaan.

Mitä S:n "tunnettuun" osallistumiseen siihen ja tähän tulee, en minä ollut siitä tietoinen. Kumpaakin kuuntelin jo silloin, kun elivät, keikkailivat ja levyttivät. Kummastakaan en silti tiedä muuta, kuin levyistä kuulen. Pelkästään sen, mutta se on paljon. Luulen, että se riitti monelle muullekin aikalaiselle.
 
Seison korjattuna: Arviota. Sori.

Alkuperäinen postaukseni, joka sinua nauratti, ei sisältänyt sanaa pelkästään. Mikä muuten toisessa viestissäni ei ole tarkoitettu vähätteleväksi, sillä käytin sitä siinä merkityksessä että pelkkä laulu riitti, ei tarvittu enempää. Suuri ansio, minusta. Oliko se eka postaus nyt loukkaava, jos, niin en ymmärrä. Ei tarkoitus kuitenkaan.

Mitä S:n "tunnettuun" osallistumiseen siihen ja tähän tulee, en minä ollut siitä tietoinen. Kumpaakin kuuntelin jo silloin, kun elivät, keikkailivat ja levyttivät. Kummastakaan en silti tiedä muuta, kuin levyistä kuulen. Pelkästään sen, mutta se on paljon. Luulen, että se riitti monelle muullekin aikalaiselle.

Pahoittelut kärkkäästä tarttumisestani.

Sinatralla on poikkeuksellinen paikka omassa harrastuksessani, enkä sitä peittele enkä toisaalta halua sen enempää avata (kts. avatar). Sinatran osallistuminen oli vain niin paljon enemmän kuin laulamista ja valitettavan usein kaikki se jää taustalle. Esimerkiksi tämä (vaikka ei liitykään varsinaisesti tähän asiaan):

"One of the label's founding principles under Sinatra's leadership was that each artist would have full creative freedom, and at some point complete ownership of their work, including publishing rights. This is the reason why recordings of early Reprise artists (Dean Martin, Jimi Hendrix, the Kinks, etc.) are (in most cases) currently distributed through other labels."

Lähde:
 
Back
Ylös