^Tuli itse huomattua sama asia kun kunnostin omaa EL-7. Vaihdoin samalla siihen uuden hihnan sen enempää asiaa miettimättä.
Sitten kun ostin huojuntamittarin ja piruuttani mittasin uudella hihnalla vs. alkuperäinen, niin vanhalla hihnalla oli melkein puolet pienempi huojunta.
Vaihdoin alkuperäisen sitten äkkiä takaisin.
Sonyn laitteissa tuntuu kumiosat olevan hyvinkin kestävää sorttia. Kummassakaan seiskassani ei esimerkiksi ole mitään tarvetta painotelojen vaihdolle.
Ei siis kannata suinpäin rynnätä vaihtamaan kumiosia uusiin.
Takavuosina olen nauhuriketjuissa pohtinut painetelojen ja vetonauhojen sielunelämää, mutta en nyt osaa kaivaa noita postauksiani. Joten kirjaan omaa mutuani uudemman kerran.
Minulle on kymmenien vuosien ja lähemmäs sadan kasettidekin myötä muotoutunut käsitys, että vetohihnat 70...80-luvuilla olivat elastisempaa ja kumimaisempaa materiaalia kuin uudemmat vetohihnat. Uudemmat hihnat vaikuttavat enemmän synteettiseltä materiaalilta. 70-luvullahan jotkin nauhureiden vetohihnat olivat jopa väriltään ruskeita.
Vetohihnan suurin vihollinen käsittääkseni on käyttämättömyys, etenkin 80-luvun alkupuoliskon jälkeisille vetohihnoille. Käyttämättömänä hihna menettää elastisuuttaan, ja jossain määrin myös alkanee liimautua kiinni vauhtipyörään sekä moottorin vetopyörään. Kun nauhuri sitten 10... vuoden käyttämättömyyden jälkeen pukataan päälle, kovettunut ja hiukka liimautunutkin hihna rapsahtaa poikki.
Omilla kokemillani ja käsityksilläni, 70-luvun sekä 80-luvun alkupuoliskon kasettidekkien vetohihnat sietävät pitkää käyttämättömyyttä ja karuakin varastointia paremmin kuin uudemmat hihnat. Omissa dekeissäni on puolentusinaa sellaista vv. 77-82 dekkiä, jotka ovat jopa 20 vuotta majailleet talvikylmässä piharakennuksessani. Hihnansa yhä ovat alkuperäiset ja ehjät, pakkastalvista huolimatta. Dekkejä on nykyisin nurkissa 40...45 kappaletta, ja ainoat dekkini joista on hihna katkennut omassa käytössäni, ovat kaikki olleet vuosien 89-> Pioneereja Reference-koneistolla.
Kolmessa vuosien 76-78 Salora 1700//1800:ssani alkuperäinen hihnansa yhä on ehjä, vaikka laitteet ovat olleet vuosikymmeniäkin käyttämättä ja minulla lojuvat kylmässä ulkovarastossa - kesäisin olen noita joutessani koekäytellyt. 70-lukulaisista oma ryhmänsä tosin ovat stereoyhdistelmät ASA 3300, Finlux TAPC 4040 sekä Salora 6000A, joista jokaisessa oli hihna poikki, kun laitteet vuosia sitten käsiini päätyivät. Jotkut liisteriä nauhurikoneistosta siivonneet tiennevät, että Salora 6000-yhdistelmän ja dekkimallin NS 1000 vetohihna oli ns. omaa luokkaansa - mitä lie purukumisekoitetta.
Uudemmat hihnat käsittääkseni alkavat luistaa herkemmin kuin hihnat ennenmuinoin. Aikoinaan, vetohihnat kylläkin olivat kokemillani herkempiä venymään kuin uudemmat hihnat. Liekö tuossa syytä siihen, miksi hihnojen materiaalin koostumusta on vuosikymmenien myötä muutettu?
Venynyt 40...50-vuotias hihna kuitenkaan ei ole ongelma. Muuta kuin varoiksi ja luiston minimoimiseksi nuljauttaa hihnan "nurinniskoin", ja passaa dekin käyntinopeuden hollilleen. Ja taas mennään vanhalla hihnalla vielä vuosia, sen sijaan että lykkäisi dekkiin uuden "muovihihnan", joka saattaa ryhtyä luistelemaan tai rapsahtaa poikki jo muutamassa vuodessa.
Edellä kirjoittamani pätee myös nauhureiden paineteloihin, jotka 70-luvulla ja vielä 80-luvun alulla olivat elastisempaa ja "kumimaisempaa" materiaalia kuin uudemmat painetelat, eivätkä vuosikymmenissäkään ole kuprahtaneet.
Kirjoittamani on vain omaa kokemaani ja käsitystäni, ei mihinkään tutkimusnäyttöön perustuvaa.
-ilkka