Elcaset

^ Hyvä löytö tuo Gennlab kassu, firmahan on tuttu c-kasettipuolelta. Ehkäpä mielummin tilaan testikassun kuin ostan Jeremyn musaa:D Sitten kun mulla on kaksi laitetta voin trokata testikassuklooneja asevelihintaan halukkaille.

Jotain häikkää nyt on kelauksien kanssa, löysiä jää aivan tolkuttomasti. Näköjään antopuolen lamppu on antanut periksi justiinsa. En tiedä edes vaikuttaako mihinkään mutta voisi kuvitella ettei sitä huvin vuoksi tuohon ole laitettu. Plääh vaihteeksi.

EDIT: tuo antopuolen lamppu olikin pelkkä hylsy ilman mitään lamppua. Ihmettely jatkukoon...
 
Viimeksi muokattu:
Onko tällaista tuotu suomeen? Technics rs-7500u-h ELCASET Deck

moi
mulla mielikuva,että kruunussa oli toi linkun aikana.tais olla selkeesti kalliimpi kuin sonyn vastaava ennen alemyyntiä. ostin noihin aikoihin technics 9900 kaksiosaisen kasettidekin sieltä ,treiska
 
^^ Dolbyn logoa tai kytkintä ei näy kuvassa, Sonyssahan Dolby oli sekä EL-5 että EL-7 malleissa. Edelleen mekaaniset "pianonäppäimet", kun Sonyt on logiikkaohjatuin hipaisunäppäimin.

^ ikis60: olisi mukava jos kävisit c-kasettiketjussa kertomassa muistosi Technics 9900US-mallista, kun siellä melkein alimpana on nyt sen kuvakin! Piirsikö hyvin ääntä, kuinka kesti, kauanko omistit jne...
 
Poikkesin tänään Porissa Hyllymeri kirppiksellä ja siellä oli myynnissä Sony EL-5 nauhuri + 25 kasettia.Hinta 250€.Nauhurin kasettiluukussa on ilmeisesti jotain häikkää.En avannut laatikoita enkä tutkinut laitetta.

El-5 dekki ja ne 25 kasettia on siellä kirppiksellä edelleen kun äsken kävin. Ei mielestäni paha hinta kun laite on alkuperäisessä laatikossaan ja mukaan tulee 30min. FeCr demonstraationauha ja ne kaikki muuta kasetit. YVllä saa yhteyttä jos joku haluaa tietää missä hyllyssä ne on. On meinaan aika jemmassa.
 
El-5 dekki ja ne 25 kasettia on siellä kirppiksellä edelleen kun äsken kävin. Ei mielestäni paha hinta kun laite on alkuperäisessä laatikossaan ja mukaan tulee 30min. FeCr demonstraationauha ja ne kaikki muuta kasetit. YVllä saa yhteyttä jos joku haluaa tietää missä hyllyssä ne on. On meinaan aika jemmassa.
Kiitos vinkistä. Kävin ostamassa pois.
 
^Kiva kuulla. Oliko dekki ihan toimintakuntoinen ja tuliko alkuperäisen paketin mukana myös ohjekirjat ja esite?
Muutoinhan tuo on juurikin sellainen setti jota on aikoinaan myyty niiden 25 nauhan kanssa.
Tulikohan niissä kaikissa paketeissa silloin aikoinaan myös se esittelynauha mukana?
 
Sain viimein aikaiseksi kytkeä Sanyon valmistaman Super D -kohinanvaimentimen tuohon minun EL-7 perään. Kesän kynnyksellä sen laitoin kiinni ja siitä asti tullut tehtyä sitä käyttäen äänityksiä. Hommahan toimii niin että ensiksi laite calibroidaan käytettävän dekin mukaan ja sen jälkeen äänitystaso säädetään ja katsotaan tuosta kohinanvaimentimesta. Laite itsessään on hyvin tehokas kolmikaistainen vaimennin joka parantaa häiriöetäisyyttä 35-40dB.
Sopii varsinkin Elcasetin kanssa käytettäväksi kun laitteessa itsessään ei ole sisäänrakennettuna kuin Dolby B ja äänitteiden vaihtokelpoisuudesta ei tarvitse välittää kun on jo muutenkin harvinainen formaatti kyseessä. Super D toimii DBX:n tavoin ja ovat suunnilleen yhtä tehokkaita.

 
^ Onkin harvinaisempi tapaus tuo Super-D, ei henk. koht. kokemusrajapintaa tuohon ollenkaan. Kuvasta päätellen laite on "full duplex" = molemmat toiminnot, enkoodaus ja dekoodaus, kulkevat rinnan samanaikaisesti (?). Tulee mieleen Hi Com-erillislaitteet samoilta aikakausilta, joiden moodi piti vaihtaa napista kun siirryttiin kuuntelulle. Tasomittarin fluoresenssinäyttö suoraan lainattu Pioneerin "sinisistä" laitteista...

Kyllä tuo minun mielestä on selkeämmin Dolby-C:n kuin DBX:n suuntaan. Siitä viitteenä MPX-suodin ja tasojen kalibrointiproseduuri, joita kumpaakaan DBX täysin taajuusaluesymmetrisenä kompanderina ei tarvitse (eikä ole), tasosäädöt on amerikkalaisten laitteissa vain mukavuustekijänä, että ollaan samoissa volyymeissa niin käytettäessä kuin ilman..
 
Viimeksi muokattu:
Pitipä itsekin kerrata ja lukea Tekniikan maailmasta noiden kohinanvaimentimien eroista. Oli jäänyt mieleen että DBX ja Super D olisi samantapaisia toimintaperiaatteiltaan, onhan niissä melkoisesti eroja mutta myös yhtäläisyyksiäkin. Ovat vaimennusteholtaan melko samoissa, Super D ollen hieman tehokkaampi.
Super D on siis kaksikaistainen lineaarinen kompanderi. DBX 224/222 kokoäänialueen lineaarinen kompanderi. Kummassakin tapahtuu supistus/laajennus 2:1 suhteessa.
Dolby C on epälineaarinen kompanderi ja vaimennusteholtaan paljon heikompi kuin Super D.
TM 3/1982 numerossa on vertailussa DBX 224/222, Nakamichi High-Com-II, Nakamichi NR-200 (Dolby C) ja Sanyo Plus N55 (Super D).
Testissä Super D menestyi oikein hyvin ollen vertailun tehokkain vaimentaja ja kuitenkin samalla häiriöttömin särö arvoiltaan, eikä ns. pumppausilmiötäkään saatu siitä esille kuin tekemällä erikoistilanne jolla ei ole enää normaalin musiikin tallennuksen kanssa tekemistä.
Itselläni ei ole noista muista laitteista kokemusta ja nuo edellämainitut asiat ovat tuosta TM testistä poimittuja.
 
Kyllä tuo minun mielestä on selkeämmin Dolby-C:n kuin DBX:n suuntaan. Siitä viitteenä MPX-suodin ja tasojen kalibrointiproseduuri, joita kumpaakaan DBX täysin taajuusaluesymmetrisenä kompanderina ei tarvitse (eikä ole), tasosäädöt on amerikkalaisten laitteissa vain mukavuustekijänä, että ollaan samoissa volyymeissa niin käytettäessä kuin ilman..

Mulla oli tuo Sanyo 80-luvun alussa. Kyllä se muistutti toiminnaltaan hyvinkin parempaa dbx:ää. Hieno vehjes, mutta dbx:n tavoin hankala laittaa säätöihin mikäli tallentava ja toistava peli olivat eri masiinoita. Tuolta löydyy dataa, jos on tunnarit.
 
Viimeksi muokattu:
Pitipä itsekin kerrata ja lukea ......

Mulla oli tuo Sanyo 80-luvun alussa. Kyllä se muistutti toiminnaltaan hyvinkin parempaa dbx:ää. Hieno vehjes, mutta dbx:n tavoin hankala laittaa säätöihin mikäli tallentava ja toistava peli olivat eri masiinoita. Tuolta löydyy dataa, jos on tunnarit.

Kävin kameran kanssa "kollaamassa" omia laitevarastojani. No niin poijjaat, mitäs laitetaan... :giggle:

DBX_150X.jpg
DBX 150X. Tämä on suosikkini, korkeus 1 rack-unit, leveys 1/2 rack-unit. Kytke ja unohda. Mulla on näitä 4-5 kpl.


Nakamichis.jpg
Nakamichin ulkoisia, 2x Dolby-C ja 2x HiCom II. HiComit on tosiaan half-duplex laitteita, siitä viitteenä moodinappula, josta valitaan, äänitetäänkö vai ollaanko kuuntelulla.


DBX_155.jpg
DBX155. Harvinaisempi alkuaikojen half-duplex, 4 kanavaa, muistetaan se 4-kanavainen diskreetti äänentoisto silloin 70-luvulla...


DBX_180_180X.jpg
DBX180, pari hieman erilaista unittia 1 rack-U... liittyy Tascamin moniraitastudiosysteemiini, noita asennettiin silloin räkkiin sen verran kuin raidat kulloinkin tarvitsivat...

Kirjoitan tekstin erikseen yöllä, tuoreella eläkeläisellä on aikaa. Telkusta katson ensin "Spitting Image":n...

 
^^ Nuista tarjokkaista Ottaisin ehken ekana tuon telefunkenin. Mutta jos noista ei olisi pakko valita, niin päätyisin tuohon Sanyoon. Jotta en lopultakaan kaivaisi verta nenästäni, lopullinen vastaus olisi Jou kolmipäinen tuplaveto-dolby HX-Pro-laite play-trim-toiminnalla ja pb-äänipään säädöllä. Sellaista vaan ei taida olla tehty?
 
Viimeksi muokattu:
Kaikissa kuvien DBX-laitteissa näkyy etupaneelissa ruuvarilla pyöritettäviä pikkutrimmereitä, jotka vaikuttavat laitteen absoluuttiseen otto- ja antovolyymiin. Käyttöohjeissa ei mainita mitään referenssitasoa, mitä trimmereillä pitäisi tavoitella, vaan ohje oli suunnilleen: "For Your convenience, dial trimmers so that you hear no difference of volume level wether the device is on or by-passed".... tai jotain sinne päin. Olen säätänyt nuo trimmerit siihen asentoon, että nauhurin tasosäätimien toiminta-alue on siinä suunnilleen puolivälissä, niin on satunnaista säätövaraa mukavasti kumpaankin suuntaan.

Kaikissa DBX-laitteissa tasonäytöt loistavat poissaolollaan. Vain dynamiikan erot nauhoitteessa ratkaisevat, ei referenssivolyymi. Nauhurin pitää toki olla äänitys/toistovasteeltaan hyvässä tikissä ja viivasuora, mutta niinhän sen pitää olla kaikkien tehokkaampien kohinanvaimentimien kanssa.

Tarina (vahvistamaton) kertoo, että Dolbyn laboratoriossa kun ryhtyivät pohtimaan, miten tuota kehittelisi edelleen, lähtivät kokeilemaan "piggybag"-idealla, ja laittoivat kaksi Dolby-B piiriä päällekkäin. Sitten virittelivät kummankin kerroksen toiminta-aluetta ja painotusta, että missä tilanteessa jälkimmäinen astuu mukaan, ja Dolby-C oli syntynyt.

DBX:n laboratoriossa totesivat, että DBX Type I ei oikein skulaa C-kasetin kanssa, kun C-kasetin korkeiden äänien äänitys/toistovaste on laitteesta ja kasetista riippuen vähän mitä sattuu, ja kehittelivät Type II:n , jonka kompressio/ekspansio kuuloalueen yläpäässä on pienempi kuin 2:1:2 , mutta se oli edelleen sillä alueella oma vakionsa. Kalibrointia ei tarvittu tai sitä ei ainakaan rakennettu järjestelmään.

Olen käsittänyt tämän, että kompressio/ekspansiosuhde voi kuuloalueen spektrin eri kohdissa olla erisuuruinenkin , esim. 20-10kHz 2:1:2 ja 10-20kHz vaikkapa 1.4:1:1.4, eikä siltikään tarvita esikalibrointia, jos edelleen kompanderin pakkaussuhde kullakin vaikutusalueella on sen alueen vakio. Kalibroiminen alkaa, kun pakkaussuhde on dýnaaminen, vaikka toimintaa ei olisi jaettu kaistoihinkaan. Dolby-C:la ja kaikilla näillä ei DBX-laitteilla pakkaus/purku-suhde on eri hiljaisilla tasoilla kontra voimakkaammilla tasoilla, en nyt muista oliko se niin päin, että vasta kovemmilla tasoilla Dolby-C:n päällimmänen kerros astuu mukaan, vai oliko se justiinsa toisin päin... :unsure: Mutta, kiteytettynä, ei toimintakaistojen määrä, vaan onko pakkaussuhde kullakin speksissä määritetyllä kaistalla dynaaminen vai vakio.

Ne markkinoinnissa kampittelivat toisiaan, ja oikein etsimällä hakivat musiikkinäyteitä, joissa DBX pumppaisi. Ilmiön löytää, tosiaan hakemalla, klassisen musiikin hiljaisissa kohdissa, mutta silloinkin aniharvoin. Dolby-C:n pumppaaminen taas on ihan arkikauraa, jos dolby-taso on enemmän kuin 1-1.5dB pielessä, esim. rumpali tiksuttaa neljäsosia suljetulle haitsulle bassolinjan päällä jossain introssa, ja pitkä basson sustainisävel sitten hypähtää oudosti jokaisella haitsun iskulla....

Kelanauhurin humina on korvalle kiltimpää kuin C-kasetin kihinä, ei niin häiritsevää. Onko Elcasette sitten 9.5 cm/s vauhdilla toimiva neliraitainen kelanauhuri, vai tuplanopeudella ajava c-kasettisoitin? Siinähän on nauhapigmentti ihan ratkaisevassa asemassa kohinaspektrin kannalta, että onko nauha kela- vai kasettituotannon puolelta. Itse haen DBX:lä, en niinkään kohinanpoistoa, vaan sitä 110-115dB dynamiikka-aluetta, jonka DBX lupaa sitä kelanauhurin kanssa käytettäessä. Lupaus vaikuttaisi pitävän paikkansa. Äänitä siinä sitten virittimestä sävelradiota ;). Suunnilleen sama asia kuin päästelisit Lamborchinilla pitkin 40km/h pihakatua.....

Tuohon Super-D:hen en uskalla ottaa mitään kantaa, saattaa hyvinkin olla sillä DBX:n kaltainen teho. Jos Super-D on lineaarinen (ei-dynaaminen) kompanderi, kaistoihin katsomatta, niin silloinhan se olisi käsitettävä, että esikalibrointia ei tarvita :unsure:. Dolby-C kumminkin on (kuten rare mainitsi) dynaaminen kompanderi.

DBX:n käytössä en näe, robustina laitteena, minkäänmoisia ylinmääräisiä kommervenkkejä, jos vaan nauhuri on tikissä. DBX-nauhakelan voi hyvin kuunnella jollain toisella DBX:ään kytketyllä nauhurilla, vaikka tämän toisen nauhurin toistotaso ei edes olisi nominaalisesti sama. Symmetria tapahtuu siltikin, vakiolla 1:2 ekspansiolla. DBX etsii vain dynamiikan eroja, ei kunkin hetken absoluuttista äänenpainetta, joka sitten määräisi "taulukosta" dynaamisen juuri sen momentumin ekspansiokertoimen...
 
Viimeksi muokattu:
Super-D on lineaarinen kaksialueinen kompanderi.

Huonoin kaikista kohinanvaimentimista on mielestäni lopulta Dolby C. Toiseksi huonoin on yksialueinen dbx. Kummatkin huonon vaihtokelpoisuuden takia,
 
Viimeksi muokattu:
Super-D on lineaarinen kaksialueinen kompanderi.

Huonoin kaikista kohinanvaimentimista on mielestäni lopulta Dolby C. Toiseksi huonoin on yksialue8nen dbx. Kummatkin huonon vaihtokelpoisuuden takia,

Omalla kokemuksellani DBX on kumminkin käytännössä paljon mainettaan parempi, mitenkään noita paremmuusjärjestykseen laittamatta. Pitäisi pystyttää kelanauhurijärjestelmä myös kotikuunteluun, mutta mennyt liikaa aikaa c-kasettien kanssa tusatessa. Olen ajatellut 19 cm/s 4 raitaa ja DBX, on niin pirskutin kallista ja hyllytilaa vievää mediaa tuo kelanauha. 2-raitakone tuo teoriassa pari dB lisää kohinaetäisyyttä, mutta ei sitten muuta kuin tuplasti rahanmenoa. Jos sen 2-3dB:n eron sitten DBX:lä silittelisi....
 
Viimeksi muokattu:
Sanyo_Super-D_N55.jpg

Vanha Super-D:n mainos jostain hifi-alan julkaisusta (alakulmassa vuosi 1979). Se ei olekaan lineaarinen, se on "decilinear" :unsure:Näinköhän nyt valmistajan mainos-slogan sotkee käsitteitä... Hifisharkin haku antaa ymmärtää, että laitetta on peräti harvoin markkinoilla, ja jos on, niin on arvokas. Hankkisin jos löytyisi, mutta en ehkä aivan eBay:n 600 eurolla.

TM ei laittanut DBX / HiComII / Dolby-C / Super-D laitteita paremmuusjärjestykseen. Kaikki saivat 4/5 tähteä ja kaikki olivat käyttäjän tarpeisiin hyviä. Tekstissä oli viittaus, että Super-D ei tarvitsisi esikalibrointia ollenkaan sen kalibrointisignaaligeneraattorista huolimatta. Silloin se tosiaan on kahden kaistan DBX.
 
Viimeksi muokattu:
^Minusta tuo on dbx:n malliin sangen lineaarinen. Toki nollapiste pitää hakea.
Muistaakseni myös dbx käytti sanaa "decilinear" omassa markkinoinnissaan. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan?



Näyttökuva 2020-10-22 kello 11.30.36.png

Edit: Yhdestä patenttiluettelosta löysin selityksen tuolle fraasille: " ...VCA 170 has a linear decibel-per-volt control law (sometimes called "decilinear").
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös