Kaikissa kuvien DBX-laitteissa näkyy etupaneelissa ruuvarilla pyöritettäviä pikkutrimmereitä, jotka vaikuttavat laitteen absoluuttiseen otto- ja antovolyymiin. Käyttöohjeissa ei mainita mitään referenssitasoa, mitä trimmereillä pitäisi tavoitella, vaan ohje oli suunnilleen:
"For Your convenience, dial trimmers so that you hear no difference of volume level wether the device is on or by-passed".... tai jotain sinne päin. Olen säätänyt nuo trimmerit siihen asentoon, että nauhurin tasosäätimien toiminta-alue on siinä suunnilleen puolivälissä, niin on satunnaista säätövaraa mukavasti kumpaankin suuntaan.
Kaikissa DBX-laitteissa tasonäytöt loistavat poissaolollaan. Vain dynamiikan erot nauhoitteessa ratkaisevat, ei referenssivolyymi. Nauhurin pitää toki olla äänitys/toistovasteeltaan hyvässä tikissä ja viivasuora, mutta niinhän sen pitää olla kaikkien tehokkaampien kohinanvaimentimien kanssa.
Tarina (vahvistamaton) kertoo, että Dolbyn laboratoriossa kun ryhtyivät pohtimaan, miten tuota kehittelisi edelleen, lähtivät kokeilemaan "piggybag"-idealla, ja laittoivat kaksi Dolby-B piiriä päällekkäin. Sitten virittelivät kummankin kerroksen toiminta-aluetta ja painotusta, että missä tilanteessa jälkimmäinen astuu mukaan, ja Dolby-C oli syntynyt.
DBX:n laboratoriossa totesivat, että DBX
Type I ei oikein skulaa C-kasetin kanssa, kun C-kasetin korkeiden äänien äänitys/toistovaste on laitteesta ja kasetista riippuen vähän mitä sattuu, ja kehittelivät
Type II:n , jonka kompressio/ekspansio kuuloalueen yläpäässä on
pienempi kuin 2:1:2 , mutta se oli edelleen sillä alueella oma vakionsa. Kalibrointia ei tarvittu tai sitä ei ainakaan rakennettu järjestelmään.
Olen käsittänyt tämän, että kompressio/ekspansiosuhde voi kuuloalueen spektrin eri kohdissa olla erisuuruinenkin , esim. 20-10kHz 2:1:2 ja 10-20kHz vaikkapa 1.4:1:1.4, eikä siltikään tarvita esikalibrointia, jos edelleen kompanderin pakkaussuhde
kullakin vaikutusalueella on sen alueen vakio. Kalibroiminen alkaa, kun pakkaussuhde on
dýnaaminen, vaikka toimintaa ei olisi jaettu kaistoihinkaan. Dolby-C:la ja kaikilla näillä ei DBX-laitteilla pakkaus/purku-suhde on eri hiljaisilla tasoilla kontra voimakkaammilla tasoilla, en nyt muista oliko se niin päin, että vasta kovemmilla tasoilla Dolby-C:n päällimmänen kerros astuu mukaan, vai oliko se justiinsa toisin päin...
Mutta, kiteytettynä, ei toimintakaistojen määrä, vaan onko pakkaussuhde kullakin speksissä määritetyllä kaistalla dynaaminen vai vakio.
Ne markkinoinnissa kampittelivat toisiaan, ja oikein etsimällä hakivat musiikkinäyteitä, joissa DBX pumppaisi. Ilmiön löytää, tosiaan hakemalla, klassisen musiikin hiljaisissa kohdissa, mutta silloinkin aniharvoin. Dolby-C:n pumppaaminen taas on ihan arkikauraa,
jos dolby-taso on enemmän kuin 1-1.5dB pielessä, esim. rumpali tiksuttaa neljäsosia suljetulle haitsulle bassolinjan päällä jossain introssa, ja pitkä basson sustainisävel sitten hypähtää oudosti jokaisella haitsun iskulla....
Kelanauhurin humina on korvalle kiltimpää kuin C-kasetin kihinä, ei niin häiritsevää. Onko Elcasette sitten 9.5 cm/s vauhdilla toimiva neliraitainen kelanauhuri, vai tuplanopeudella ajava c-kasettisoitin? Siinähän on nauhapigmentti ihan ratkaisevassa asemassa kohinaspektrin kannalta, että onko nauha kela- vai kasettituotannon puolelta. Itse haen DBX:lä, en niinkään kohinanpoistoa, vaan sitä
110-115dB dynamiikka-aluetta, jonka DBX lupaa sitä kelanauhurin kanssa käytettäessä. Lupaus vaikuttaisi pitävän paikkansa. Äänitä siinä sitten virittimestä sävelradiota
. Suunnilleen sama asia kuin päästelisit Lamborchinilla pitkin 40km/h pihakatua.....
Tuohon Super-D:hen en uskalla ottaa mitään kantaa, saattaa hyvinkin olla sillä DBX:n kaltainen teho. Jos Super-D on lineaarinen (ei-dynaaminen) kompanderi, kaistoihin katsomatta, niin silloinhan se olisi käsitettävä, että esikalibrointia ei tarvita
. Dolby-C kumminkin on (kuten
rare mainitsi) dynaaminen kompanderi.
DBX:n käytössä en näe, robustina laitteena, minkäänmoisia ylinmääräisiä kommervenkkejä, jos vaan nauhuri on tikissä. DBX-nauhakelan voi hyvin kuunnella jollain toisella DBX:ään kytketyllä nauhurilla, vaikka tämän toisen nauhurin toistotaso ei edes olisi nominaalisesti sama. Symmetria tapahtuu siltikin, vakiolla 1:2 ekspansiolla. DBX etsii vain dynamiikan eroja, ei kunkin hetken absoluuttista äänenpainetta, joka sitten määräisi "taulukosta" dynaamisen juuri sen momentumin ekspansiokertoimen...
