Oooh mikä aihe!!! Täytyy nyt jotain heittää:
Paras biisi (JA kitarasoolo) koskaan:
Jimi Hendrix: All Along the watchtower
Tässä on "vain" lyhyt soolo mutta biisikin on lyhyt. Kuitenkin tiivis ja jäntevä. Suurten mittojen mies osasi pelkistääkin ja tiivistää osaamisensa tällaiseksi kiteytymäksi.
Lisää huippuja koska noin lyhyt soolo jättää vain nälkäiseksi:
Neil Young: Like a hurricane
Koko biisin loppuosa on yhtä hienoa sooloa, aivan tajuton, aina menee iho kananlihalle kun tämän kuulee. Niiloa koskettavimmillaan. Levyn American stars 'n' bars voi ihan hyvin ostaa vain tämän biisin takia - on uudelleenjulkaistu vinyylinäkin hiljattain.
Santana + John McLaughlin: Let us go into to the house of the lords
Tää on niin tajutonta että järki ei pysy perässä, sooloa koko vajaat 16 minuuttia kestävä biisi. Ensin otetaan löysät pois, puretaan ylimäräinen lataus vinguttelemalla sinne tänne kolme minuuttia. Kuulija jo ihmettelee että tässäkö tämä, tätäkö tämä vain on. Mutta ei, ei suinkaan - sehän on pelkkä intro. Sitten hetken hiljaisuus, rummun isku ja congat. Lopulta tulee BASSO ja ryhtyy kuljettamaan biisiä. Sitten ei ole enää mitään tehtävissä, kitaristit lähtevät lentoon tuonne jonnekin. Tai tulkintani mukaan enemmän on esillä sooloilemassa McLaughlin, Santana komppailee enimmäkseen ja esittää lopussa lyhyesti oman puheenvuoronsa. Voin olla väärässäkin mutta kun konekiväärivauhdilla tykitetään niin kuulija ei välttämättä pysy kärryillä koko ajan. Sellaiselle ihmiselle joka vihaa kitaroita yhtä paljon kuin minä rumpukoneita, en suosittele tätä biisiä. Voi saada kitaraylinnostuksesta elinikäisen trauman.
Eric Clapton + Duane Allman: Keep on Growin'
Tässäkin kaksi suurmestaria soittamassa toisiaan pihalle. Luureilla kun kuuntelee niin saa kuulla herkkua joka puolelta: tähän on vedetty kolmekin kitaraa sooloilemaan ja/tai komppaamaan, yksi kumpaankin kanavaan ja kolmas pään keskelle. Kumpi mitäkin kitaraa soittaa? En tiedä, ihan sama mutta taivaallisissa sfääreissä liikutaan. Taas sama juttu: kitara-allergikot, pysykää tästä kaukana sairauskohtauksen välttämiseksi.
Pink Floyd: Comfortably Numb
Tuottaja Bob Ezrin on väittänyt että Gilmour veti ekalla otolla sisään, huh! Uskomattoman kuulakas soundi on Gilmourilla muutenkin minkä koin livenäkin Prahassa Division Bell -kiertueen keikalla joskus '93/'94. Andy Fearwether-low joka oli Gilmourin tontilla Roger Watersin soolokeikalla jäähallissa, on toki pätevä ammattilainen mutta ei mitenkään pystynyt korvaamaan Gilmouria. Soundi puuttui ja siksi Pink Floyd ilman Watersia kuulosti ihan täydeltä Pink Floydilta kun taas Waters ilman Gilmouria ei kuulostanut.
Lopuksi camp-pläjäys: Eddie van Halenin soolo Michael Jacksonin kipaleessa "Beat it" on aika pätevä sarjassamme lyhyet ja ytimekkäät. Eihän mulla tuota Jacksonin lättyä ole mutta aina kun kuulen biisin, on pakko ihastella sooloa...