Elämää suuremmat cover-biisit

Ilppis

Ilppis

Hifiharrastaja
Liittynyt
10.2.2007
Viestejä
1 243
Kaupunki
Kouvola
Tälläistä en ainakaan äkkiseltään löytänyt, joten lyödäänpäs listauksia biiseistä jotka hakkaavat alkuperäiset poikki ja pinoon, tai ovat muuten erikoisia ja tutustumisen arvoisia.

The Gathering - In power we trust the love advocated
Dead can dance coveri.Tämä on yksi kaikkien aikojen hienoimpia biisejä mitä tiedän.

Zwan - Number of the beast
Mahtava akustinen biisi joka soi Spun leffan alkutekstien aikana. Tuota leffan alkua on tullut pyöritettyä monen monituiset kerrat, pelkästään tämän biisin takia. Minulla meni useampi vuosi ennen kuin edes tajusin että Iron Maideniahan tässä coveroidaan.

Jack off Jill - Lovesong
Hakkaa curen version mennen tullen ;)

Disturbed - Land of Confusion.
Omankuuloisensa versioinnin bändi onnistunut tästä genesiksen biisistä tekemään.
 
Hurriganes

Tallahassee lassie,good morning little schoolgirl,keep on knockin,red river rock..............................
 
Ette te tiedä mitään, tästä puuttuu edelleen nuo cover-osaston jumalat ja koko kansan humppakoneen käynnistäjät eli ELÄKELÄISET!
 
Dave Lindholm - house of rising sun

loistava & erilainen tulkinta. löytyy JUST-levyltä
 
Jimi Hendrixin All Along the watchtower ainakin on elämää suurempi koska se on maailman paras biisi. Eihän originaalikaan huono ole mutta kyllä Henkka nosti tämän ihan omiin sfääreihinsä.

John Lennon: Stand by me
En väitä että hakkaa alkuperäistä mutta ehdottoman huima tämäkin versio. Lennon latasi tähän tulkintaan sydänverensä.

Barry McGuire: Eve of destruction
Kaikkien protestilaulujen äiti. Ei, tämä ei ole orkkis. Biisin sävelsi P.F.Sloan jonka oma versio on hautautunut historian hämäriin niin tyystin etten itsekään muista sitä koskaan kuulleeni.

Bruce Springsteen: Trapped
E Street bandin käsittelyssä Jimmy Cliffin orkkiksesta kasvaa melkoisen vaikuttava stadionmonsteri.

Type O Negative: Cinnamon girl
Ehkä perverssiä mutta mä tykkään tästä versiosta kovasti. Orksesteri ei edes yritä matkia Niilon alkuperäistä vaan tekee siitä näköisensä goottiversion. Toimii omalla tavallaan erinomaisesti, paremmuusvertailu alkuperäiseen on aivan mieletöntä koska tulkinta on niin erilainen.

Oleellisinta hyvässä coverissa on se että alkuperäistä EI yritetä toistaa. Uudesta versiosta pitää tehdä uuden esittäjänsä näköinen, mieluiten niin paljon että jos ei ole originaalia kuullut, voisi luulla kuulevansa sellaisen kuullessaan uuden version. Uuden version on siis istuttava uuden esittäjänsä tyyliin täydellisen kitkattomasti.
 
kronos sanoi:
Oleellisinta hyvässä coverissa on se että alkuperäistä EI yritetä toistaa. Uudesta versiosta pitää tehdä uuden esittäjänsä näköinen, mieluiten niin paljon että jos ei ole originaalia kuullut, voisi luulla kuulevansa sellaisen kuullessaan uuden version. Uuden version on siis istuttava uuden esittäjänsä tyyliin täydellisen kitkattomasti.
Napsauta laajentaaksesi...

Siis Sleepparit - Matti ja Teppo :D
 
Bryan Ferryn (Roxy Music) versio John Lennonin biisistä Jealous Guy on kyllä oikeastaan aika hieno... ja voisi olla BF/RM:n originaali. Erittäin tyylikästä lajissaan. Ja kuunnelkaa Manzaneran kitaroita, mies on minimalismin mestari.

http://www.youtube.com/watch?v=IWJDLgfzNgQ
 
Jep, komppaan. Roxy Musicin versio löytyy kyllä meikäläisenkin hyllystä sekä studio- että liveversiona. Livehän on High Road -ep:llä, oikein hieno 6.40 kestävä versio.
 
kronos sanoi:
Oleellisinta hyvässä coverissa on se että alkuperäistä EI yritetä toistaa. Uudesta versiosta pitää tehdä uuden esittäjänsä näköinen, mieluiten niin paljon että jos ei ole originaalia kuullut, voisi luulla kuulevansa sellaisen kuullessaan uuden version. Uuden version on siis istuttava uuden esittäjänsä tyyliin täydellisen kitkattomasti.
Napsauta laajentaaksesi...

Tämä on totta.

Yksi hyvä esimerkki, jossa tämä toteutuu on kotimaisen Vanity Inkin versio Tanita Tikaramin Twist in my Sobrieteysta. Loistava biisi ja loistava cover.

Hyvistä covereista kun puhutaan tulee myös aina mieleen Hanoi Rocksin Up Around the Bend.
 
Tiedä paremmasta, mutta Guns N' Roses on tuonut ainakin munaa Dylanin folkkiin: "Knockin' on Heaven's Door".
 
Tuommoisia tuli mieleen, viime aikoina kuunneltuja:

Peter Tosh - Johnny B. Goode
Johnny Winter - Jumpin' Jack Flash
Wilson Pickett - Fire and Water
Elvis Presley - Hound Dog
Otis Redding - A Change Is Gonna Come
Sensational Alex Harvey Band - Gamblin' Bar Room Blues, Next & Delilah
Small Faces - Runaway
Hasse Walli & Tuomari Nurmio - Flaming Star
Marc Almond - koko albumi Jacques

Juhani
 
Covereita voidaan tehdä myös nurinkurisesti. Michael Andrews and Gary Jules pisti alkuperäisen biisin poppikoneet nurkkaan ja tekivät hienon version Tears for Fears'in biisistä "Mad World".
 
Balanescu Quartetin Kraftwerk-sovitukset sopinevat teemaan...?
 
Parhaillaan soi Mike Westbrook Band: 'Off Abbey Road'.
Monelta Beatle-fanilta voipi mennä papu sieraimeen kun kuuntelee tuubasovituksia näistä pyhistä klassikoista. Mutta itse levy on elämää suurempi... puhdasta musikaalista laiffia alusta loppuun.
 
Hmm, tuota Vinskin valintaa hieman ihmettelen. Axl nimittäin selvästi rääkyy ja uhoaa tuossa versiossa. Kuitenkin biisi kertoo kuoleman läheisyyden tuntevasta ikälopusta, väsyneestä, puolisokeasta sheriffistä! Ei semmoinen tyyppi uhoa enää yhtään. Axl Rose ei mielestäni lainkaan tajua mistä biisissä on kyse, Eric Claptonin alakuloinen tulkinta samasta kipaleesta on sata kertaa parempi. Ja siis korostettakoon että ei mulla mitään Gunnareita vastaan sinänsä ole, olinhan esim. zoomaamassa orkesteria livenäkin silloin 1991 kun Jäähallissa kävivät. Loistokeikka oli, näin (onneksi) sen jälkimmäisen keikan jossa Axl ei poistunut pariksikymmeneksi minuutiksi takahuoneeseen kiukuttelemaan kesken keikan. Niin ja tuon biisin sanathan menevät näin:

http://www.bobdylan.com/songs/knockin.html

Hinkkasen listassa on mainioita juttuja, esim. noi SAHBin Next ja Delilah ovat aivan uskomattomia. Jumpin' Jack Flashista Ananda Shankar on tehnyt huiman sitarpsykedeliapläjäyksen...

Mallaksen mainitsemat Kraftwerk-versiot haluaisin kyllä joskus kuulla. Idea jousikvartetista versioimassa Kraftwerkia kuulostaa juuri sopivan kahjolta meikäläiselle!

Polecats-niminen trio teki 1980-luvun alussa hulvattoman rockabilly-version David Bowien biisistä John, I'm only dancing. Dave Edmunds tuotti, kyseessä oli selvästi yritys ratsastaa Stray Catsin debyytin menestyksen siivittämänä samalla modernia rockabillyä triolla -konseptilla. Mutta orkesteri unohtui välittömästi koska yhtyellä ei ollut Brian Setzerin veroista biisintekijää/soittotaituria/tyyliniekkaa. Silti tämä vaaleanpunaiselle kymppituumaiselle vinyylille prässätty Bowie-versiointi on erinomaisen toimiva, energinen ja mainiosti rullaava.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös