Elämäni skraitat

mkutvonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
4 198
Kaupunki
Orimattila
Nyt kun huomasin miltei kaikkien elämäni levysoittimien, ja oikeastaan kaikkien merkityksellisten, olevan yhä talossa, ajattelin aloittaa tällaisen ketjun. Jatkakaahan tätä kertomuksillanne vinyyliharrastuksestanne alusta nykypäivään. Niin minäkin nyt teen.

Pioneer PL17D
Mummin "kuolinpesästä" pelastettu "vintage"-soitin. Automaattinen loppukatkaisu. Ortofonin rasialla. Tämä soitin oli ensimmäinen varsinainen skraittani. Ennen tätä minulla oli Pioneerin edestä ladattava soitin, jonka olin isältäni perinyt. Taitaapa sekin olla vielä jossain. Tämä vanhus toimi tiennäyttäjänä ja valontuojana minulle pari vuotta. Sain sentään esimakua siitä, mitä vinyyli on, vaikkei tämä vastannutkaan sitä, mitä olin kuullut parhaissa vinyylidemoissa messuilla. Yhtä kaikki, se sai minut ostamaan mielimusiikkiani vinyylillä, sikäli kun satuin löytämään.

Pro-Ject 1Xpression
Soitin, jonka ostin käytettynä TL-audiosta. Tällöin siinä oli kiinni vähän käytetty Sumiko Blue Point no.2-rasia. Tällä kombolla aloin todella kuulemaan, miksi vinyyliä pidettiin CD:tä parempana. Sitä myöden LP-kokoelmanikin alkoi kasvamaan. Sittemmin vaihdoin soittimeen Dynavectorin DV-10X5-rasian jo hieman "yliajetun" Sumikon tilalle. Sointi muuttui vieläkin paremmaksi! Edelleenkin olen sitä mieltä, että kyseinen rasia-soitin -yhdistelmä on vallan mainio, varsinkin hintaansa nähden. Toistosta ei puuttunut tarkkuutta.

Michell Tecnodec
Tämä soitin saapui luokseni kotikuunteluun vajaa kuukausi sitten. Ja vaikka mitä yritin, se päätti tehdä pesän tänne. Tai enhän minä edes juuri vastustellut. Aluksi heitin mukana tulleen RB250:n nokkaan Sumikon Blue Pointin, sillä se oli sama rasia, jolla olin koekuunnellut aiemmin täällä poikenneen Rega P5:n. Sitten alkoi tapahtua. Tämähän kuulosti hyvältä. Liiankin hyvältä. Ilonsekainen tippa linssissä hellyin vihdoin vaihtamaan Dynavectorini tuon Sumikon tilalle. Eikä paluuta ollut. Michell oli tehnyt pesän, jota se nyt kynsin hampain puolusti. Mikäs minä olen sille sanomaan "ei". Siinä missä Rega tarjoili rytmistä ja reipasta toistoa, Michell eli rytmin mukaan, mutta lauloi niin jumalaisen harmoonisesti, ettei sitä enää voinut palauttaa. Sitten vielä kauppiaalta Gradon Silver lainaan, ja viimeinenkin palanen loksahti paikalleen! Olin myyty. Eikä edes "hellasäröstä" ollut huolta, sillä se oli parillista: kaverin kysyessä, että "meneekö toi sitten takas kauppaan" avovaimokkeeni huusi nurkasta ennen kuin ehdin väliin, että "EI MENE!". Sano siihen sitten mitään... Voin yhtyä Sauraman arvosteluun hifimaailman sivuilla. Vihdoin on löytynyt se musiikin ystävän unelmakone, ja vieläpä kovin ymmärrettävällä hintalapulla. CD-levyjä ei vaan enää huvita pyörittää, se huono tuossa on.

Tässäpä nämä, elämäni skraitat. Pistän kuvan vielä, jahka kerkiän. Etsinpä ehkä sen etulataavankin vielä käsiini. Sen pitäisi olla tallella. Huomaa -isi -muoto...

Ja vielä kysymykseen "miksi vinyyli?": Kun soitin on hyvä ja viritetty oikein, on niin helppoa unohtaa hifi ja antaa musiikin soljua. Ero CD:hen on kuin hyvällä filmistä käsin tehdyllä vedoksella ja digikuvalla; vaikka minkä teet, jää siihen silti joku ärsyttävä keinotekoinen maku. Joku, joka saa kuvan tuntumaan vain yksinkertaisesti väärältä. Tiedän tämänkin eron, koska olen kuvia käsin kehittänyt paljonkin, eikä digikuva vielä vuosiin tule pärjäämään isosta negasta tunteella tehdylle vedokselle. Ehkäpä siinä on se pointti: tunne. Sen vinyyli välittää, ja juuri se tekee musiikista niin ihmeellistä.
 
Skriveleitä? Tämä tuli niin äkkiä. Piti vähän pinnistellä. Jotain tästä varmasti jää puuttumaan, mutta nämä nyt muistuvat mieleen näin äkkiseltään (kivahan näitä on joskus muistella):

Dual CS510, Technics SL-BD3, Connoisseur BD2, Thorens TD145II +TP16, Luxman PD291, Thorens
TD160S +SME3009III /AT1100, Thorens 321 +SME 3009III, Linn LP12+ IttokII, Luxman PD310
+SME 3009III, Well Tempered, Luxman PD300 +SME 3009III/SME 3009RII/Dynavector
505/SME 309, Technics SL-10, Technics SP10II (SL-1000) +SME 3012II.

(ei siis lopultakaan mitään High Endiä) :-\

Rasioita mm: Shure V15 III/IV/V, Glanz MFG-310/71/610GX, Ortofon LM20/30/MC10/MC20/
MC30/MC20S/MC30S/ 70V anniversary; Micro Acoustics MA582, Denon MC103/103M/301/305,
Linn Asaka/K9/K18, Technics EPC 205/205II/205III/305MC/310MC, Dynavector (Ultimate)
10X/50A/10X3/17D/23R, Audio Technica AT-110/95/140LC/155LC/OC-7/OC-9, Pickering
625/3100, Joku 'iso' Stanton, Luxman 3200 (=AT), Grado Silver, Goldring 1012/1042GX/Eroica/Eroica L/Elite/Excel.

(täällä oli kai pari 'korkeinta loppua' edustavaa tuotettakin) :p

Soittimia, jotka ovat kulkeneet läpi käsien, mutta joidenka kanssa en ole ryhtynyt parisuhteeseen, on
jonnin verran enemmän – kuin myöskin noita koukkuja. Samaten ihan alkuaikojen yhdistelmien
soittimet ovat jo jääneet unholaan.

Nykyiseen pyörittimeen olen enemmän kuin tyytyväinen. ;)


-128-
 
Aika järjestyksessä:
Thorens TD-316 + varsi
Goldmund Studio + T3 varsi
Garrard 301
Luxman PD-350
EMT 938
Thorens TD-124

Irto varsia:
Linn Basic
SME series III
SME Series II 3009
Airtangent
SME 309
SME IV
Decca London International
Linn

Rasioita:
Shure 97 ED(?)
Glanz 610
Goldring 1006
Denon DL-303
Denon DL-110
Denon DL-103FL ja M
Denon DL-102
Ortofon MC20
Benz Micro Glider
Benz Ruby 2
EMT TSD
 
national panasonic yhdistelmälaitteen levari, joku technics, rega planar 3 + rb300, michell gyrodec + rb300 ja graham model 2.2, sme 20/2a (sis. sme v, joka lainassa), rasiat: joku ortofon, rega elys, denon dl-304, benz micro silver ja ruby 3, audio-technica at95e, riaa: sphinx phono equaliser, lehmann silver cube, naim stageline k. ja kokeilussa käynyt yhtä sun toista.
 
Ensimmäinen oli joskus 80-luvun alussa B&O täysautomaatti sitten joku Nikko paketin mukana tuli ja
oli tangentiaalisella äänivarrella täysautomaatti tietysti.Seuraava olikin jo "oikea" levari ostin vuonna
91 tai 92 Linnin basikin akito äänivarrella rasiana joku audioquest?Maksoin Linn paketista aika tarkasti
3000 markkaa,muistaakseni linnin maahantuonti loppui samoihin aikoihin,ja sain edullisesti soittimen
oulun hifistudiolta.Se sitten olikin n.10 vuotta aika vähällä käytöllä räkissä.Se meni sitten pilkkahintaan
vaihdossa vahvariin vuonna 2004.ei olisi kannattanut antaa ;).Sitten kolmisen vuotta ilman levaria
kunnes taloon tuli project experience comfort,olin siihen jonkin aikaa tyytyväinen,kunnes hommasin
funkfirmin soittimen.Sitäkin jaksoin katsella ja kuunnella muutaman kuukauden ja myin pois.
Viimeisin oli kaksos sepon duali joka oli hyvä perussoitin.Sekin meni kuopioon ja nyt ollaan oltu
taas muutama kuukausi ilman soitinta.Kyllähän se taas kuumottas hankkia joku pyöritin,mutta tällä
hetkellä niin perseauki,että pitää odottaa kevääseen kesään?
 
Mielenkiintoista lukea pidempään harrastaneiden historiikkejä. Kovia soittimia on ukoilla ollut ja on näemmä yhä!

Kersana joskus 80-luvulla pyörittelin levyjä isän muovisella Fischerin lelulla. Sen jälkeen olikin "pieni" tauko ja vasta syksyllä 2006 sain ensimmäisen oman soittimen lahjaksi kaappejaan tyhjentävältä työkaverilta. Soitin oli suoravetoinen, lineaarisella varrella varustettu Technics SL-DL1. Sen äänivarren voiteluaineet olivat kovettuneet ja jumittaneet koko varren, joten ensi töikseni sain puhdistaa ja voidella koko varsimekanismin. Lisäksi ostin siihen eBaysta Pickering T4P-rasian (olisko ollut TLE-2?) ja myin koko roskan hetkeä myöhemmin.

Sitten hankin Connoisseur BD-2/A:n huuto.netistä paikalliselta harrastajalta ja soittelin sillä aikani, mutta samalla ostin sopuhintaan vastaan kävelleitä soittimia (Technics SL-D3, SL-BD3, Pioneer PL-514). Myös toinen Connie tuli hankittua. Molemmissa Connareissa oli Pickering XV-15 -rasia. Ostin myös AT95E-rasian, mutta sitä en ole vielä saanut soimaan hyvin yhdessäkään pyörittimessäni.

Sitten pari kuukautta takaperin näin ilmoituksen Denonin DP-57L suoravetosoittimesta Elac ESG 792 -rasialla ja kävin hakemassa sen pohjoiselta Uudeltamaalta sievän levypinon ja parin muun laitteen kera. Nyt on Denon saanut rasiaksi Shuren M97xE:n ja soitto alkaa kuulostaa oikein hyvältä, ainakin näin kokemattoman korvin. Muut soittimet onkin myyty toista Connieta lukuunottamatta.

RIIA:n tehtäviä on hoitanut aina milloin mikäkin talosta löytynyt vanha vahvistin, mm. Marantz 2226B/2230 ja nyt tällä hetkellä paras tähänastisista, Denon PRA-1500.
 
Ensimmäinen soitin oli Dualin 1214, joka tuotiin Saksasta joskus 70-luvun alussa. Taisi olla Dualin oma rasia kiinni(muistikuva).
Muutaman vuoden jälkeen opiskelijaboxiin tuli käytetty Philipsin 212 Elektronik.
Rasiona Philipsin oma GP 400, Shuren 75, 92 ja 95 pyöreitä ja elliptisiä aina kun rahaa sattui olemaan.
Joskus 80-luvun lopulla hain Kruunuradiosta Dualin 505-2 ja Shuren 111-HE rasian (hyperelliptinen). Piti olla se viimeinen soitin ja siltä se tuntuikin kun CD:t alkoivat yleistyä.
Kaksi vuotta sitten otin kuitenkin vielä Clearaudion Championin Unify-varrella. Kyllähän noita Regojakin (3 ja 5) kävi muutama siinä yhteydessä näytillä.
Rasiana oli Clearaudion Melody ja lopulta Benzin Ruby 3 (ei ollut enää ainakaan rasiasta kiinni)
Kun kaikki temput oli tehty se oikean soundin löytämiseksi (mm seitsemän eri phonovahvainta, levymattoja, kaapeleita, VTA-lifteri jne.) olin jo luopumassa koko touhusta.
Virittelin vanhan Thorenssin TD320:n, jotta jäisi edes yksi oikea soitin taloon.
Tässä yhteydessä Santun luona käydessäni eteen tuli Oraclen Premiere SME 309 varrella! En oikein muista mistä kaikista Oraclen soittimista sen osat on peräisin, mutta ainakin tuplarunko siihen on tehty jälkeenpäin.
Tämä on hyvä sanoi Santtu. No testataan. Benzi kiinni ja levyä lautaselle.
Täytyy kyllä sanoa, etten olisi ikinä uskonut mitä tuo yhdistelmä sai aikaan. Kaikki vaan loksahti paikalleen. Vieläköhän se viitos-varsi toisi jotain?
 
Elämäni levysoitinta ei ole vielä tullut vastaan, mutta muutama romu on kyllä kulkenut käsieni kautta.

Ensimmäinen soittimeni oli hopeanvärinen puoliautomaatti-Sony (1983), se oli aivan hirveä romu, vaikka maksoi peräti 700mk. Hirveä seurantasärö, ja kaikki huonetärinät kumisivat kajareissa asti. Toinen soittimeni oli musta automaattinen suoraveto-Pioneer, 1200mk v. 1986. Ei ihan niin paha särö eikä kumissut yhtään. Nämä molemmat olivat ihan perusäänirasialla ja neulalla.

Nykyisen Dual CS 505-3 soittimeni ostin käytettynä 500 markalla joskus 90-luvun vaihteessa. Ortofonin rasia oli ensin, ja siihen hommasin paremman neulan vuosi sitten. Tällä hetkellä kuitenkin Shuren rasia soittimessa kiinni.

Kaksos-Sepon Dual CS 505-4 on edelleen modattavana (hiljaa hyvä tulee). Saa nähdä tuleeko siitä mitään vai meneekö se suoraan varaosiksi :D. Mutta yritys on kova.

Taloussuhdanteet näyttävät nyt siltä, että kunnon soitinta ei kyllä osteta muutamaan vuoteen. Työssäkäynti on tässä maassa ihan turhaa, jos tilipäivänä jää palkasta käteen 15 euroa.......? Pitäs vissiin ryöstää pankki tai ruveta soskupummiksi.
 
Johan on tyypeillä ollut kieputtimia! Itselläni vasta toinen menossa...

Mun ekat stereot olivat merkkiä Dux, vuosi oli kai 1980 koska Eppujen Akuntehdas ilmestyi tuolloin ja se taisi olla eka levyni. Settiin kuului levari, viritinvahvistin ja kasettidekki (ja tietty kaiuttimet). Levari oli semmoinen muovirimpula mutta kivahan sillä oli rokkia soitella. Aika nopeasti kuitenkin tuli halu hankkia vähän parempaa ja muistaakseni joskus 1983/1984 hankin käytettynä tämän nykyisen Denon Dp-57L:n. Taitaa olla vuosimallia 1982. Tähän olen sitten jumiutunut, ei ole tullut tarvetta vaihtoon eikä vieläkään ole. Syy ei tietenkään ole se että pitäisin tätä maailman parhaana vaan se että tämä ylittää sen tietyn rajan että musiikkia on miellyttävä kuunnella ja mahdollisten viimeisten puuttuvien lisänyanssien kaivaminen vinyyliltä maksaisi jo aika tavalla. Ja nykyiset soittimet ovat enimmäkseen niin hirvittävän rumia että oikeastaan vasta Teres 460 olisi tarpeeksi hyvä JA kaunis että sen voisi tämän korvikkeeksi kelpuuttaa. Mutta semmoinen maksaakin kunnollisella varrella ja äänirasialla varustettuna helposti 10ke enkä oikeastaan näe mielekkääksi sijoittaa levariin niin paljon. Ja vaikka semmoisen joskus hankkisi niin olisiko sekään maailman paras? Rupeaisiko Transrotorin paras, yli 100.000 dollaria maksava kieputin houkuttelemaan? Milloinkaan hifistin setti ei ole valmis - ja kun tämän seikan tietää, voi oikeastaan rauhassa pysähtyä jollekin tietylle, rahallisen panostuksen suhteen mielekkääksi kokemalleen tasolle.

Taidan siis jatkossakin pysytellä denonistina. Neljän vuoden kuluttua tulee laitteelle mittariin ikää 30 vuotta. Oikeastaan minua on alkanut kiinnostaa sellainen projekti että tutkisin empiirisesti kuinka kauan tällainen peli kestää. Kuinka monta vuosikymmentä tällaisella voi levyjä pyöritellä? Onko vasta puolimatkan krouvi kohdalla? Tuleeko tällä puoli vuosisataa levyjä pyöritettyä? Aika näyttää...
 
Back
Ylös