Dynaudio Evidence Master + härpäkkeet

Keimo Kumpulainen

Käyttäjä
Liittynyt
3.8.2006
Viestejä
218
Kirjoitetaan nyt sitten jotain mitä on sattunut vuosien varrella ennen kuin olen päätynyt nykyiseen settiin.

Taustaa:
Olen aikaisemmin kirjoittanut harrastukseni alkumetreistä, mutta kertauksena sen verran että kaikki lähti kotiteatterin rakentelusta; Perussetistä suht järeään DIY-kaiutin/subbarisettiin. HT-vahvistimia tuli testailtua useita ja viimeisin sillä saralla oleva päivitys oli Maranzin vaihtaminen H/K 2005-integroituun.
Soundi oli mielestäni loistava: Bassoa oli niin että sydämen rytmitkin saatiin pieleen ja seinän kyprokit irti. Leffoissa oltiin "toiminnan keskellä". Eli 7.1-systeemi tykillä ja isolla sähköscreenillä (toki HT on tänäkin päivänä, subbareista olen luopunut).
Olin sitä mieltä ettei tästä soundi voi paljoa muuttua ja osallistuinkin DVDPlazan keskusteluihin ja heitin herjaa High End-touhuista pitäen niitä järjen vastaisina (myönnän :-\).

Sitten kuulin kaverini luona 2-kanavasettiä ja myöhemmin demoa eräässä alan liikkeessä. Tästä alkoi tutkimusmatkani kohti parempaa 2-ch soundia.

Mikä minuun eniten teki vaikutuksen oli se, että oivalsin mikä ero on monikanava- ja 2-ch-kuuntelulla.
Moni vieläkin vertaa näitä esim. "hyvällä monikanavasetillä ollaan keskellä tykistökeskitystä, ja tähän ei kuunaan mikään 2-kanavalaitteisto kykene". On aivan yhtä oikein verrata puskutraktoria ja täryjyrää: molempia käytetään kyllä samalla työmaalla mutta eri tarkoitukseen. Mitä sitten hyvällä 2-ch laitteistolla saadaan mihin ei monikava- eli HT-laitteet kykene, siitä myöhemmin.

Kotiteatterilaitteiden DIY-kaiuttimet saivat vaihtua Dynaudion C4 kaiuttimiin. Vaikka vahvistimena oli H/K:n integroitu, niin erottelukyky kasvoi huimasti. Taasen ajattelin että setti on tässä, soundi on hyvä.
Sain kuitenkin vinkkejä että isohkot kajarit tarvitsevat laadukasta tehoa toimiakseen kuten pitää. En oikein meinannut uskoa - antaahan H/K 120W/kanava!
Otin kuitenkin BOWin Walrus-päätteen, Warlock-etusen ja Wizard2 CD-soittimen testiin. Tällöin vasta aloin ymmärtää kaiuttimien sijainnin merkitystä äänellisesti. Nämä jäivät settiin. Olisiko ensimmäinen kosketus high endiin otettu? Soittimien sointi oli luonnollisempaa, kaikki eivät soittaneetkaan "peräkkäin" tai "kaiuttimista", uusia ääniä alkoi löytyä.

Nälkä kasvoi syödessä. Voidaanko vielä soundia parantaa? Kysymykseen halusin vastauksen.

Sitten se sika säkkiin ja kortti vinkumaan. Dynaudion Evidence Masterit saapuivat.
Asensin kaiuttimet samoille kohdin kuin C4:t. Eipä oikein lähtenyt ???. Ajattelin kyseessä olevan sisäänajon puutteen. Itse asiassa minulta puuttui kyky siirrellä kaiuttimia niin että ne saadaan toimimaan. Onneksi sain apua henkilöiltä jotka näiden asioiden kanssa olivat jo aikansa painineet (mm SK & PK).

Kun kaiuttimien paikka alkoi olla haarukassa oli aika testailla CD-soittimia ja etu- sekä päätevahvistimia (lisäksi eri kaapeleita). Päädyin vahvainten osalta Hovlandiin: HP-200 ja Radia pääte.
Kaapeleiden testauksesta ei juurikaan enenpää koska se veisi melkolailla palstatilaa... Mutta sen totesin että mikä ei minun setissäni toiminut, toimi loistavasti toisessa. Päädyin Hovlandin kaapelointiin. Virtapuolta hoitaa edelleen Shunyata.
Olin melko tyytyväinen soundiin. Jotenkin oli sellainen kutina että Masterit alkavat toimimaan kunnolla vasta isoimmilla wattimäärillä. Onhan kyseessä monielementtinen kaiutin ja vissiin ihan hyvä sellainen...

Taas sika säkkiin ja tilaamaan Hovlandin uudet Stratos päätteet (tarkoitus oli aluksi ottaa koekuunteluun mutta ensimmäisessä tuotantoerässä valmistuu vain 20 paria, joten tilauksen kannalta oli parempi maksaa varausmaksu ja loppumaksu kerralla jotta saatiin jonotusnumero pienemmäksi...). Olin varma ettei hankinta mene pieleen eikä se onneksi mennytkään!
Että voi soundi muuttua pelkän päätevahvistimien vaihdon myötä! Nyt vasta kuulen mikä kaiutin minulla on. Tehon puute vaivasi. Olisihan se pitänyt ymmärtää ettei tuollaista kaiutinta välttämättä suunnitella muutamalla vatilla käytettäväksi (manuaalissa: POWER HANDLING >600w).

Soundi
Jospa nyt pääsis asiaan... Kirjoitin edellisen koska useat lukevat tekstiä kuin piru raamattua ja leukailevat joutavia :mad:. Ulosantini on kieltämättä sen verran heikko etten välttämättä kirjallisesti kykene ilmaisemaan itseäni niin kuin haluaisin. En liene ainoa ;).

Ääni on auki ja täysin irti kaiuttimista (ellei sitä ole miksattu kaiuttimeen), instrumenttien sointi on luonnollisen kuuloista (älkääkä nyt leukailko mistä tiedän mikä on luonnollista mikä ei! Sen kyllä aistii). Bassojen kontrolli tarkkaa, pienilläkin voimakkuuksilla. Kolmiuloitteisuus...

Oikeastaan muuta en osaa järkevästi laittaa kun ei sitä voi sanoiksi pukea. Hulluksi leimaavat...
Parempi on itse kokea -> käykää pyörähtämässä jos täällä päin liikutte.

Twiikkejä
- DIY-laiteteline sekä CD:n taso (Bilteman piikeillä :D).
- Kaikki piuhat eristetty etteivät kosketa toisiaan eikä lattiaa (on muuten kokeilemisen arvoinen twiikki, ei välttämättä kuitenkaan toimi kotiteatterilaitteilla...)
- Kuuntelutuoli korotettu - korvat kaiuttimien diskanttien keskellä vertikaalisesti
- Ecophon akustointia

Lopuksi:
A) En usko että kultakorvia on olemassa. Tämä termi on mielestäni tullut harrastajien keskuudesta jotka eivät ole huippuunsa viritettyä 2-ch settiä kuulleet tai eivät ole tietoisia kuinka nämä setit toimivat. Ne erot nimittäin kuulee korvalla.

B) Kirjoitin kokemuksistani, omasta hifiharrastuksesta ja sen vaiheista, en halventaakseni DIY-, HT-harrastajia tai ketään muutakaan. Halusin selventää äkkinäisille mitä 2-ch harrastus voi myös olla. Ikävä kyllä kalliimmat laitteet ovat olleet myös parempia (siis minun kuuntelutilassani Mastereiden kanssa).

C) Tärkeintä on nauttia musiikista! Tuli se sitten Tivoli-radiosta tai haitarista. Kukin taaplaa tavallaan.
 
Joo hyvä stoori. Suorastaan kateeksi käy vehkeitä :D

Silti parhaimmat naurut aikoinaan irtosi niistä Keimon kuvailemista subbarikokeiluista, jotka taisivat tässä jäädä vähemmälle kuvailulle. Toivottavasti ei enää tykytä rinnassa >:D
 
Keimo Kumpulainen sanoi:
Parempi on itse kokea -> käykää pyörähtämässä jos täällä päin liikutte.

Hienoa tarinaa joka tuli kuin tilauksesta pelastamaan tuota suositumpaa ketjua kalliista laitteista. Toivottavasti sinne oven taakse ei keräänny sentään haitaksi asti satunnaisia matkamiehiä :D
 
Tuollaisia tarinoita kun sais lisää. Varsin hyvä tarina mistä on lähdetty liikkeelle ja mihin on päädytty. Varsinkin tuo miten omat ehdottomat mielipiteet muuttuu ajan mittaan vois hyvällä tuurilla avata muillekin vastaavassa alkutilanteessa oleville vähän uusia näköaloja. Pakko tunnustaa että vähän samanlaisia ajatuksia on itelläkin ollut joskus. Tuohon kattaukseen on kyllä matkaa vielä sekä ajallisesti että rahallisesti valovuosia.

ps. Tuo maton koekuuntelu sai kyllä hörähdyksen aikaan :D
 
Keimo Kumpulainen sanoi:
A) En usko että kultakorvia on olemassa. Tämä termi on mielestäni tullut harrastajien keskuudesta jotka eivät ole huippuunsa viritettyä 2-ch settiä kuulleet tai eivät ole tietoisia kuinka nämä setit toimivat. Ne erot nimittäin kuulee korvalla.

Tuosta olen, valitettavasti, hieman eri mieltä. Vaikka olen tällä(kin) palstalla useaan otteeseen kehunut A-luokan vehkeitä, niin käytännössä se on vaimoni, jonka mielestä ero on selvä. Itselleni asia ei pohjimmiltaan ole aivan niin selvä, mukana lienee melkoisesti psykologiaa. Mutta vaimoni on muutaman kokeilun perusteella niin tarkkakorvainen, että kun olen vaihtanut M-05 -päätteen johonkin uuteen purkkiin, niin hän on heti reklamoinut asiasta. Virityksen ideana on ollut se, että kytkemällä virrat yms normaalisti saa myös M-05 signaalin ja päätteen etupaneelin viisarit heiluu oikein, mutta signaali menee kajareille toisesta vehkeestä (M-05 ajaa tuolloin keinokuormaa...). Luotan vaimoni korviin erojen osalta... :D

Viimeisin tyrmäystuomion saanut kapistus oli D-luokkaa. Ei tosin B&O:n ICEPower-teknologiaa...

t. jjahifi
 
Keimo Kumpulainen sanoi:
...
Twiikkejä
- DIY-laiteteline sekä CD:n taso (Bilteman piikeillä :D).
- Kaikki piuhat eristetty etteivät kosketa toisiaan eikä lattiaa (on muuten kokeilemisen arvoinen twiikki, ei välttämättä kuitenkaan toimi kotiteatterilaitteilla...)
- Kuuntelutuoli korotettu - korvat kaiuttimien diskanttien keskellä vertikaalisesti
- Ecophon akustointia

Päivitetäänpä tätä stooria hieman.

Aikani testailin eri laitealustoja (DIY) erilaisilla vaimennuksilla. En oikeastaan uskonut että kalliit kaupalliset tuotteet toisivat sen kummempaa parannusta soundiin - kuinka ne nyt voisivatkaan...

Stillpoints alkoi kuitenkin kiinnostaa, lähinnä erinomaisten hypetysten vuoksi sekä tehtaan edustajan vakuutettua minut siitä miten tärkeää on komponenttien "isolation" - lähtien kaiuttimista -> digisoitin (CD) -> etunen -> pääte -> virransyöttö. Mastereita en lähtenyt Stillpointtaamaan, ovat kuitenkin rakenteeltaan jo pitkälle värinävaimennettuja. Ja korkeuttakin olisi tullut väkisinkin liikaa jos alle olisi asennettu mitä tahansa kartioita/alustoja.
evidencemasterig2.jpg


Koska myyntimiesten puheet vakuuttivat niin eikun ottamaan asioista selvää. Tilasin ensin ESS 324 laitetelineen (missä 32 = tuumaa korkea, 4 = tasojen määrä).
etumuspc9.jpg

Omaan silmään näytti kauniilta ja ääni todella muuttui! Erottelua, heleyttä. Keskiääniä tosin hieman liikaa pintaan.

Seuraavaksi vedettiin sähköt suoraan taululta laitteille. Pintavetona listan alle uusille rasioille. Yes - Bassoihin voimaa.

Olin päättänyt tehdä systeemistäni "fully Stillpointed" pl. kajarit. Edustaja pitikin erittäin tärkeänä asentaa Component Standit ainakin CD-soittimen alle.
stillpointedbowis2.jpg

Samalla vaivalla laitoin myös etusen alle.
bowhp200sd5.jpg


Suositusten mukaan kiinnitin Stillpoints-kartiot (oli tilattava erikseen) Standeihin, vaimennuksien maksimoimiseksi. Kartioiden päälle HC MIR:t (Hard Coated Mini Inverse Risers).
http://www.stillpoints.us/The%20Design.html

Ei epäilystäkään etteikö kunnollinen laiteteline/alustat olisi erittäin tärkeä osa hyvää äänentoistosettiä!

Päätteiden alla on edelleen omat DIY-viritykseni: kevyt routamatto -> 3cm graniitti -> routamatto -> mäntylevy.
hovlandmonoblockbw1.jpg

Hovlandin tehtaan mukaan päätteiden sisäiset komponentit ovat "kelluvia" ja hyvin eristetty/värinäsuojattu eivätkä olisi niin nirsoja vaikka ne asetettaisiin suoraan lattialle. Aika laitetelinevapaat siis...

Kunhan tässä käydään töissä niin tilaan vielä Component Standit Stillpointseineen päätteillekin.

Sitten huoneen kimppuun: Kohinaa kuuluu ilmastoinnin tulopuolelta, kutakuinkin kuuntelupaikan yläpuolelta. Tilasin 60cm vaimentajan ja välikattoon möyryämään. Voi veljet kun tuli hiljaista! Tämä olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten! :mad:

Seuraavana vuorossa kuuntelupaikan takaseinän sekä ison tiilitakan purku (ko takan tilalle vuolukivitakka, 1/3 kokoa vanhaan verrattuna).
yakkaramm7.jpg

Koska katto on ylhäältä auki niin näin saadaan kuuntelupaikkaa taaemmas ja tilaa äänelle. Varmasti tekee kutaa soundille!!!

Laitetaan lisää stooria kun taas päästään eteenpäin. Syksyn jatkoja hifipöhöille ;).
 
Keimo Kumpulainen sanoi:
Seuraavana vuorossa kuuntelupaikan takaseinän sekä ison tiilitakan purku (ko takan tilalle vuolukivitakka, 1/3 kokoa vanhaan verrattuna).

Koska katto on ylhäältä auki niin näin saadaan kuuntelupaikkaa taaemmas ja tilaa äänelle. Varmasti tekee kutaa soundille!!!

Kuulostaa tinkimättömältä ja radikaalilta toimenpiteeltä. Laskeeko lämmitysteho takassa myös kolmannekseen? Nykyisellään tuossa voisi olla niskan takana vaikka kuuntelun ajaksi siirrettävä akustointisärmi. Mikä on nykyinen ja valmistajan suosittelema optimi kuunteluetäisyys? Tuskin äänen tarkkuus kasvaa jos etäisyyttä venytetään esim. kolmesta kuuteen metriin väliseinäkkeitä katamalla.
 
sepi_1 sanoi:
Kuulostaa tinkimättömältä ja radikaalilta toimenpiteeltä. Laskeeko lämmitysteho takassa myös kolmannekseen? Nykyisellään tuossa voisi olla niskan takana vaikka kuuntelun ajaksi siirrettävä akustointisärmi. Mikä on nykyinen ja valmistajan suosittelema optimi kuunteluetäisyys? Tuskin äänen tarkkuus kasvaa jos etäisyyttä venytetään esim. kolmesta kuuteen metriin väliseinäkkeitä katamalla.

Lämmitysteho on varsin hyvä uusilla, pienemmilläkin vuolukivitakoilla. Massaa on varmasti hieman vähemmän mutta ominaisuudet muutoin tullee paranemaan. Ja saamme enemmän tilaa käyttöön! Puita riittää kyllä.

Nykyinen (optimi) kuunteluetäisyys elementtien keskilinjalta korvien tasalle 315cm, kaiutinten etäisyys diskanteista diskantteihin 383cm. Mitä enemmän on levitetty - sitä paremmaksi on mennyt.

Taloahan on laajennettu jo aikaisemmin oikean kaiuttimen suuntaan 3,0 m. Ja parempaa tuli! Nyt ei tarvitse kuin tiiliväliseinä (ja samalla takka) piikata pois. No se kyllä poikii sen että naulakkotilaa pitää tehdä kuistille. Eli kuistin alue lämpöiseksi (väliseinän takana naulakko + kaapit).

Sivut ovat auki keittiön ja eteisen puolelle. Mitä taaemmas menee, sitä enemmän bassojen mahtipontisuus alkaa "potkia". Kajarit ovat niin isot että toimiakseen optimaalisesti tarvitsevat enemmän tilaa ympärilleen.

Ja jos tuo menee vituix niin saahan siihen äkkiä seinä takaisin. Oikeaan kohtaan. Ja paremman!

Valmistaja ei nähdäkseni ole ilmoittanut optimikuunteluetäisyyttä. Taitaa olla hyvin pitkälle tilakohtainen kysymys.
 
Keimo Kumpulainen sanoi:
Nykyinen (optimi) kuunteluetäisyys elementtien keskilinjalta korvien tasalle 315cm, kaiutinten etäisyys diskanteista diskantteihin 383cm. Mitä enemmän on levitetty - sitä paremmaksi on mennyt.

Valmistaja ei nähdäkseni ole ilmoittanut optimikuunteluetäisyyttä. Taitaa olla hyvin pitkälle tilakohtainen kysymys.

Eikös tuolla "ylilevityksellä" jo laulaja yms. keskiesiintyjä leviä? Mulla on ollut käsitys ainakin DL:n käyttävän optimietäisyyttä jossa elementtien äänet integroituvat toisiinsa mutta ne olikin upotettu eri syvyyksiin etulevyyn. Korjaa ken tietää.
 
sepi_1 sanoi:
Eikös tuolla "ylilevityksellä" jo laulaja yms. keskiesiintyjä leviä? Mulla on ollut käsitys ainakin DL:n käyttävän optimietäisyyttä jossa elementtien äänet integroituvat toisiinsa mutta ne olikin upotettu eri syvyyksiin etulevyyn. Korjaa ken tietää.

"Ylilevityksestä" ei ole mitään viitteitä tällä setillä. Keskiesiintyjät ovat paikoillaan erittäin tarkasti.
Tätä ovat muuten demossa käyneet ihmetelleet...
 
Asioiden ja soittajien paikallistuminen ei ole ollut ongelmallinen poikittais, tai pystyakselilla ollenkaan Kemen luona. Ainoastaan sävyt ja sointujen nousut ja laskut taajuskaistalla joskus aiemmin. Viimeisinkään kuuntelu ei ollut paha, vaan oltiin jo saavutettu tietty kuunneltavuus. Pidempään laitteita kuunnelleena varma kaimakin on huomannut jotain mitä korjaisi saundissa.
Samoin korva harjaantuu kun laitteiston kyky ja siitä saatu ääni paranevat. Tuolloin jotkin virheet, jotka tavalliselle kuuntelijalle eivät mekitsisi mitään, nostavat päätään ja tulevat paremmin huomioiduksi.
Olen itse huomannut, että laiteiston virittäminen on tiettyyn rajaan mielekästä, mutta tulee vastaan aika jolloin saavutettu hyöy vaatii runsasta panostusta niin ajan kuin rahankin puitteissa. Tuollin musiikinkuuntelun mielekkyys saattaa hetkeksi kadota.

Kemen on kertonut saavuttaneensa hyviä tuloksia sähköjen vedon ja telineen hankinnan jälkeen. Tila on mitä on ja jokainen joutuu tekemään kompromisseja tuolla saralla. Se miten saundi muuttuu, kun käydään kuuntelutilaa isontamaan ja fyysisesti rakenteita purkamaan on vielä täysi mysteeri, mutta tilaahan tuollaiset kaiuttimet vaativat.
 
Omaan korvaan tämänhetkinen soundi kotona on pirun hyvä! Tarkka, dynaaminen, iso. Tähän kun tottuu niin ympäripyöreyttä ei kaipaa.
Mutta kun on nuo pöntöt mitkä on, niin kyllähän niistä täytyy ottaa kaikki irti. Eikös? Vaikka tosiaan nyt on hyvä, niin kaivetaan ne viimeisetkin potkut ja nyanssit sieltä. Vaikka kaatamalla seiniä ;)

Mitä Seppo K:n soundiin tulee, niin Sepi sanoikin hyvin: Kaikki pitää suhteuttaa. Hinta/laatu-suhde kohdallaan, ei epäilystäkään. Viritetty soimaan niin hyvin kuin ne vehkeet voi soida. Näin uskoisin.
Todella läsnäolevaa soundia, yllättävän tarkkaa. Keskirekisteri ok, ala- ja yläpäästä sävyttyy, mutta niin kuin sanottu mikään ei ole täydellistä (ja lämpimään päin oleva sävy voi kuulostaa hyvällekin!).

Mutta mihin tottuu, niin sellaista tykkää kuunnella. Ja kun kuuntelee sellaista mitä tykkää kuunnella niin siitä tykkää.

Nyt lenkille!
 
Moikka Keimo!

Vakuuttavaa tarinaa kyllä kerrot. Kovasti syyhyttää tulla kuuntelemaan.

Toivottavasti marraskuun puolella löytyy aikaa, niin Vihdin joukkue ottaa kansanauton alleen ja suhailee sawon suuntaan. :)
 
Keimo Kumpulainen sanoi:
Saa meillekin tulla jos vain sawon reissulta joudatte... :D :D

:D

Sawon jälkeen tulee muutes Lappi, ainakin meidän kartalla joten oot vielä Sawon puolella. =D

Sawohan alkaa siitä kehä kolmoselta ylöspäin eikö?
 
Aloittajalla on kyllä kunnioitusta herättävä laitearsenaali (sanoo kateudesta vihreä Dynaudio 52SE:den omistaja). :)

Kuitenkin minua pisti ihmetyttämään kuuntelutila, joka kuvista päätellen on tavallinen olohuone. Itselläni ei ole mitään erittäin kalliita laitteistoja vastaan, mutta eikö osa rahasta kannattaisi käyttää tilan oikeaoppiseen akustointiin? Suunnitelma ammattilaiselta (tai vaihtoehtoisesti suunnittelemalla itse) + erilaiset tarvikkeet tulisi varmasti suhteellisesti edullisemmaksi kuin panostaminen entistä parempiin vahvistimiin ja kaapeleihin ajateltaessa saavutettavia etuja.

Oletko ajatellut minkälaisia ei-toivottuja heijatuksia lattiasi (kaakeli?) saa aikaan? Remontointi tai harrastukselle tehdyn erityisen tilan kustannukset ovat toki suuret ja rakentaminen teettää työtä, mutta omat kokemukseni ovat osoittaneet erojen olevan lähes uskomattomia, kun kuuntelee hyvää laitteistoa eri tilassa. Hyvä tila saa aikaan sen, että kuulee entistä paremmin juuri sen mitä hyvin äänitetyn/miksatun/masteroidun levyn tekijät ovat tarkoittaneet. Bassot tulevat muhkeasti ilman ylimääräisiä kuminoita ja resonanseja, keskiäänet korvaa rasittamattomasti ja diskantit suurimmalla mahdollisella selkeydellä. Musiikin soittimet ja muut elementit asettuvat entistä paremmin omille paikoilleen leveys -ja syvyyssuunnassa. Huippumasterointistudiot eivät turhaan käytä satoja tuhansia dollareita tilojensa akustointiin :)

Evidence Masterit ovat sen luokan kaiuttimet, että ne ansaitsevat suuren kaltaisensa tilan. Hyvä tila ei automaattisesti tarkoita kuivaa tukkoon dempattua huonetta, vaan hienoinen jälkikaiunta-aika on usein jopa miellyttävämpi.

[Edit: poistettu turha Offtopic, joka kuuluu toiselle alueelle]

Toivottavasti aloittaja tai muut harrastajat eivät tulkitse tätä viestiä provosoivana, vaan halusin vain tuoda toisen näkökulman mukaan soppaan. Täydellistä ääntä etsiessä miettikää muitakin tekijöitä kuin pelkästään laitteistoa. ;)
 
Soundman sanoi:
Toivottavasti aloittaja tai muut harrastajat eivät tulkitse tätä viestiä provosoivana, vaan halusin vain tuoda toisen näkökulman mukaan soppaan. Täydellistä ääntä etsiessä miettikää muitakin tekijöitä kuin pelkästään laitteistoa. ;)

En mä aianakaan provosoidu, annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Tässä tietysti voidaan mietiskellä asiaa harrastuksen lähtökohdista käsin. Onko tarkoituksena toistaa äänitystapahtuma täsmälleen samanlaisena kuin äänitettäessä? Silloin voidaan katsoa noilla mahdollisilla piuhavalinnoilla olevankin tuotantovaiheessa merkitystä. Tosin tässä lähestymistavassa mielestäni on se ongelma, että todellakin oikeaan toistumiseen pyrittäessä pitäsi toistolaitteisto sovittaa äänitysvaiheen laitteiston mukaan. Näin karkeasti ajateltuna.

Taas jos äänentoistoharrastuksessa on kyse siitä, että saadaan toisto äänilähteestä eteenpäin itseä miellyttäväksi, ei siis välttämättä totuudenmukaiseksi, niin äänitysvaiheella ei ole mielestäni merkitystä. Riippuu täysin kuuntelijan mieltymyksistä mitä toistoketjun komponentit ovat. Takuumusikaalinen roskalavasetti puolustaa näin ollen luontevasti olemassaoloaan.

Silti kommenttisi akustiikan suhteen ovat kyllä asiaa. Monesti näkee hieman ihmeellisiä ratkaisuja tämän aiheen tiimoilta ja katsellessa ei voi välttyä miettimästä että setistä saisi paljon enemmän irti pienellä perehtymisellä huoneen ominaisuuksiin. Käärmeöljyn lotraaminen kaapeleiden päälle tuntuu oudolta lähestymistavalta betonikuution bassokuminaan. Tosin aikaisemmin kirjoittamaani viitaten, jos se mielestäsi parantaa ongelman, niin...
 
Back
Ylös