Dynaudio Confidence C2

Janne

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
2 008
Kaupunki
Oulu
Laitanpa tänne nyt vähän mietteitä noista omista kajauttimista, kun ovat jo riittävän pitkään olleet kotosalla ja olen saanut vihdoin vertailtua vanhoihin Contoureihinkin (Dynaudio Contour S3.4) ennen kuin lähtivät talosta viimeiselle matkalleen seuraavalle omistajalle.

Kyseessä on siis ko. mallin ensimmäisiä tuotantosarjoja, koska nämä hankkimani ovat arviolta 4 vuotta vanhat. Hyvää on tietysti se että ovat varmasti riittävästi sisäänajetut ;) ja toisaalta ääni pitäisi olla hyvin lähellä sitä mitä Hifi-lehdessä aikanaan testattiin. Huonoa tietysti se että nykyisin myytävä sarja pitäisi olla identtinen mutta ainahan valmistajilla saattaa tapahtua vuosien varrella pientä hienotuunausta äänen suhteen.

Mutta asiaan, kyseessä on siis korkeat mutta tietyllä tavalla siroksi muotoillut lattiakaiuttimet, noin 40kg / kpl. Hintaluokassaan löytyy jo raskaampaakin tekoa olevia kaiuttimia, mutta rakenne on kuitenkin käytössä äänen kannalta riittävän tukeva. Tenavien kannalta painoa voisi olla enemmänkin. Kaiuttimien pohjassa on näppärä piikien säätösysteemi, ja alle laitetut kolikon tapaiset metallilaatat mahdollistavat siirtelyn parketillakin. Edellinen omistaja kehui piikkien vaikutusta bassotoistoon, joten eihän niitä voinut olla sitten laittamatta, vaikka vanhoissa Contoureissa jätinkin piikit käyttämättä.

Muistin virkistämiseksi teknisiä detaileja rakenteesta löytyy vanhasta hifilehden arvostelusta, ja äänivaikutelmista täytyy nostaa esiin Kari Nevalaisen rohkeat arviot, joissa hän selkeästi arvottaa äänen korkealle, mutta hätäisesti lukemalla arviot kuulostavat haukuilta, erityisesti hän haukkuu keskialueen peittoilmiötä "joka ei palvele musiikkia". Riittävästi kuunneltuani täytyy todeta että Kari on oikeassa, mutta keskialueenkin osalta en näe että kaiutin hukkaisi informaatiota (eikä Kari näin väittänytkään). Toisin sanoen keskialue on näissä kaiuttimissa hankalin asia, koska ääni vetäytyy taustalle, ikään kuin suuren esiintymisstadionin lavalle, silloinkin kun olisi tarve antaa vaikutelma ahtaasta tunnelmasta lähikapakassa. Tästä seuraa mm. se että ääni ei ensikuulemalta kuulosta juuri miltään erikoiselta ja toisaalta pitemmässäkään kuuntelussa tiettyä läheisyyttä musiikkiin ei saa aikaiseksi, vaikka läsnäoloa ei voi suoraan sanoakaan hirveän puutteelliseksi ainakaan laulajan osalta. Samoin tästä seuraa osittain se että kaiuttimille sopiva volume taso ei ole sitä tyypillistä taustamusiikin kuuntelua olohuoneessa vaan hanaa kannattaa avata, ennen kuin pääsee todella sinuiksi siitä mitä on tarjolla.

Basso-osasto on melkoisen voimallinen, jopa yllättävän voimakas, ja isossa olohuoneessa puurakenteisessa talossa tahtoi olla hieman jyräävää bassoa tietyillä sijoituksilla. Kuuleman mukaan Confidence C4 omaa hieman maltillisemman basson, mikä on helppo uskoa, koska tämä oli minulle pelkästään positiivinen yllätys että enempää en yksinkertaisesti tarvi (jolloin sitä on todennäköisesti jollekulle muulle jo liikaa). Matalimmat tulevat riittävällä auktoriteetilla jos niitä kiusaa ulos, ja yläbassokin on riittävän potkiva sellaisenaan, bassorummut eivät kaipaa mitään lisää. Basson kiinteys tuntui aluksi hieman pyöreämmältä kuin Contoureissa, mutta lopullinen vertailu paljasti että basson laatu on samalla tasolla molemmissa Dynaudion malleissa, enkä itse asiassa ole törmännyt juuri muihin merkkeihin jotka yhtä hyvin asian hoitaisivat, mutten väitä etteikö parempaakin voisi olla. Metalli- ja rokkimiesten luottomerkki siis.

Yläpään arviointi on hieman hankalampaa, koska oma setti on läpikäynyt monelaista akustointi, kaapeli- ja virtasuodinrumbaa, eikä toisaalta mitään ylimaallisen selkeää näkemystä absoluuttisesta laatutasosta ole syntynyt. Se on selvää että avoimempaa ja ilmavampaa toistoakin löytyy. Parasta näissä kaiuttimissa on kuitenkin minua edelleen hämmästyttänyt pehmeys ja silkkisyys, erityisesti diskantin osalta. Luulin että tarkin diskantti tarkoittaa myös terävämpää, särmikkäämpää ja riipivämpää toistoa, mutta sain todeta että elämys olikin päinvastainen. Riipivää ääntä näistä ei tunnu saavan ulos yrittämälläkään, mikä palvelee kyllä hyvin levyhyllyn karkeamman masteroinnin näytteitä. Toisaalta erottelukyky on myös erinomainen, koska jokainen "haitsun sihaus" tuntuu tulevan niin napakasti ettei aiemmin ole ehtinyt moisiin nyansseihin kiinnittää huomiotakaan. Tähän vaikuttaa osin akustiikkakin, koska Contoureillakin nyansseja löytyy mutta Confidencen diskanttielementti on yksinkertaisesti pystyvämpi napakkuuden suhteen.

Äänikuvan osalta kaiutin on hyvää Dynaudio-tasoa, eli syvyyttäkin löytyy oikeassa sijoittelussa ja akustiikassa mutta ei kaiutin seinälle heittämällä yritä kuulijaa ympäröidä. Erityisesti konemusiikilla yleinen tarkkuus ja äänikuvan ympäröivyys kuitenkin paljastavat, että enempi olisi ehkä jo liioittelua. Kuuntelupaikan sivuille asti äänikuva yltää ja takaapäin tulevat äänet tarvitsisivat jo heijastavaa pintaa taakse tai surround kanavan :)

Yleinen vaikutelma äänestä on sanotaanko erittäin "hifi". Absoluuttinen vaivattomuuden tunne saattaisi vaatia vielä järeämpää komentajaa tai ainakin suurempaa äänenpainetta. Tietynlaista loudness vaikutelmaa syntyy basson voimallisuudesta ja taka-alalle vetäytyvä keskialueeltaan hieman vaisu ääni ei puhuttele välittömästi musiikin osalta. Ääni on hankala arvioitava, koska hajuton, mauton ja väritön tulee vastaan jokaisella osa-alueella ja on hankala yksinkertaisesti päästä ymmärrykseen, onko tässä nyt jotain vikaa vai ei. Joka osa-alueelta siis erittäin hyvin toteutettu kaiutin ja neutraaliuden tietynlainen mittari. Esimerkiksi Contourit kuunneltuna ovat enemmän tässä ja nyt kaiuttimet, soittaen mm. rokin räkäisemmin ja palauttavat samalla tietynlaisen puutteen esille Confidenceista, mutta muut äänelliset tekijät paljastavat kuitenkin nopeasti että absoluuttisella tasolla ei päästä samaan. Ensimmäisenä näistä jää ehkä kaipaamaan high end kaiuttimilta edellytettyä välitöntä elämää suurempaa fiilistä, mutta toisaalta itselle jää vaikutelma että näitä ei ole tehty miellyttämään nopean ihastuksen ja myöhemmän vihastuksen ostajia. Äänen hienous aukenee pikku hiljaa ja erityisesti konemusiikki tietyllä tavalla absoluuttisen puhtailla ääneksillään paljastaa, että signaali toistuu hyvin tarkasti sellaisena kuin se on taltioitu.

Ai että onko minulla mitään saman hintaluokan vertailukohdetta? Ei suoraan vertailuun, mutta aikojen saatossa on kuunneltu mm. Gradient Revolution, B&W 802D, Dali Megaline, Revelin järeä lattiamalli, ja monia halvemman hintaluokan monitie-lattiakaiuttimia. Laajakaistoihin on melkein turha vertailla. Vaivattomampaa äänen syttymistä ja basson slämmiä löytyy, mutta vaikea laskea mikä on oheiskaluston osuus missäkin tapauksessa.

Tässäpä tämä, tiedän että kyseessä ovat jo "wanhat" kaiuttimet, mutta ovat edelleen myynnissä eikä arvioita ole aina kovinkaan montaa heti luettavissa. Erityisesti käytettynäkin näitä liikkuu varsin best buy hintaan, joten kannattaa poimia talteen kun laajakaistoihin hullaantuneet pyrkivät "ongelmakaiuttimistaan" eroon ;)
 

roiene

Käyttäjä
Liittynyt
20.8.2006
Viestejä
1 590
Janne, hyvin kuvailtu. Olenpa itsekin noita kuukauden päivät aikoinani kuunnellut. Kyllähän ne hyvin pitkälle juuri tuollaiset ominaisluonteeltaan ovat. Ei tuohon itselläkään mitään lisättävää ole. Vain että eivät päätyneet allekirjoittaneen kuunteluhuoneeseen (Dynyistä minulla kylläkin on ollut Contour 1.1 ja S25)silloin, eivätkä tule korvaamaan näitä nykyisiä "ongelmakaiuttimiakaan" sen koommin ;). Eivät vain sytyttäneet. Enkä tarkoita, ettäkö huonot olisivat olleet.

Noissa traditionaalisissa kaiuttimissa on vain se "vika", että ne kiinnittävät huomion juuri äänen eri osa-alueisiin ja niiden analysointiin. Pahaeisiin ja hyveisiin. Hyvässä ja pahassa :).

jouni
 
Ylös