• MTOM rules:
    - When submitting phase opens, you are authorized to upload up to a maximum number of medias (configured by the admin).
    - Once submitting phase ends, voting phase starts and you will be able to vote for your preferred media.
    - At the end of the voting phase, the winner will be awarded !

Dylan slams music recording quality

Toisinkuulija

Kaupallinen toimija
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 490


Bob Dylan

Veteran rocker Bob Dylan has slammed modern music, calling it "atrocious".

http://othernews.uk.myway.com/article//20060823/A336461156338504A.html

Oz

Kommentteja PFM:sta:

Bob Dylan is not alone, Neil Young too and probably countless others if they got to hear themselves later. Like takeaway food, no substance. Easy now to turn it all off, forget about it. If I can't save the Planet it's easier on the pocket and the headache pills!

---

Well done Bob - he's right.

Listen to an original vinyl copy of something like Blood On the Tracks and you can quite clearly not understand a word he's singing.

---

Funny, I'm sitting here working and listening to the recent remastered CD version of The Freewheelin' Bob Dylan and it sounds marvellously immediate. Fabulous tone to his guitar, and I can make out every word he's singing. What this says about Bob's comments and the quality of recorded music, past or present, I have no idea.

---

his remarks seem to be drawing a comparison between the sound he hears in the studio and the sound he hears from cd.

bobs studio output does vary massively in terms of sound quality but this is irrelevent to the argument.

the average cd player is far below the minimum standard set by LP twenty years ago.

---

(Vastaus viim. edelliseen!)
Well that's true, but its also true of the original vinyl version. Its one of those simply miked, early 60s, CBS recordings which so often sound great. Some of the early 60s Johnny Cash is equally great sounding.

If you read the article itself (and there is a much larger chunk on the Rolling Stone site), its clear he's talking about the recording process more than anything else. He makes the point that Brian Wilson made Pet Sounds on a 4 track and you actually couldn't make it now even with 100 tracks. You do get the feeling he's not exactly enamoured with CDs though.

---

Love Bob to bits and Love & Theft is a great sounding CD so god knows how good it must have sounded in the studio. Roll on next week when Modern Times is released. Been a long time since I've been as excited about a forthcoming record (will probably get the double vinyl version!)

---

Just been listening to Love & Theft on vinyl. More loveliness.

---

Bob definitely has a point. There are still a lot of good recordings about, but, we've strayed a long way from the time when even throwaway pop was recorded well.


Whether he's a genius is another matter. I doubt he thinks so. Reading between the lines, he's a fairly humble sort. He seems mystified by the adulation he receives.

---

I usually can be ar5sed to real articles either, but I confess I found this one to be short and to the point.

.
 

OPT

Käyttäjä
Liittynyt
4.8.2006
Viestejä
75
Kaupunki
Helsinki
Ihan mielenkiintoinen artikkeli ja tästä tuli vain mieleeni miten paljon ns. huippuartistien joukosta mahtaa löytyä ns. high-endistejä, eli artisteja ,jotka todella myös panostavat laadukkaaseen äänentoistoon myös 'kotioloissaan' ja antavat arvoa hyvälle äänentoistolle. Onkohan niitä?
 

Toisinkuulija

Kaupallinen toimija
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 490
Onhan niitä jonkin verran. Ja sitten on niitä ei hi-endistejä, vaan ihan oikeasti musiikin laatua arvostavia artisteja. Ts. musikaalisesti hyviä systeemejä suosivia, jotka ihmettelevät, miksi kalliit ja suuret hi-end laitteet eivät niin usein oikein vetoa.. Vaan toteavat, että jotkut ihan pienet, jopa hiukan säröisetkin, mutta musikaaliset laitteet vievät musiikin mukana. Ja "tyytyvät" sellaisiin.

Ossi
 

lukkonen

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
131
Tietääkö joku, mikseivät nämä äänentoistosta huolissaan olevat muusikot vaadi parempia äänitteitä? Ei tuon luulisi olevan kummoinenkaan pykälä levytyssopimuksessa kun neuvottelijana on levy-yhtiön kanssa tasaveroinen superstara.
 

OPT

Käyttäjä
Liittynyt
4.8.2006
Viestejä
75
Kaupunki
Helsinki
Jos Dylanista puhutaan, niin hänhän on käyttänyt paljon tuottajana kanadalaista Daniel Lanois'ta, ainakin joissain viimeisistä levyistään, ja Lanois'llahan on myös muutamia erittäin hyviä omiakin levyjä. Lanois'n levyt ovat poikkeksellisen taidokkaasti tuotettuja ja soundeiltaankin usein erinomaisia. Kai tuossa artikkelissa oli lähinnä kyse siitä, että nykyajan 'kaupalliset' vaatimukset suosivat tietyn tyyppistä soundia, josta ei ehkä vielä 60-ja 70-luvulla ollut niin väliä, vaan silloin vielä melodialla yms. oli väliä, mene ja tiedä?!
 

rturja

Käyttäjä
Liittynyt
8.8.2006
Viestejä
99
Hyvin todennäköisesti käynyt tuossakin tapauksessa niin, että studiolla levy on ollut vielä OK, mutta "masteroinnissa" levy on kompressoitu tuohon nykyiseen 3dB dynamiikkakaistaan. Vähemmän todennäköistä on se, että studiossa oltaisiin kuunneltu ainoastaan tarkkailumonitoreilla ja äänen muutos johtuisi sitten eroista monitoreiden ja kotikaiuttimien välillä.

Dylanin kommenttihan nimittäin oli, että levy oli studiolta lähtiessä/studiolla OK, mutta ulostullessaan saundeiltaan karsea.

-Reko

Edit:

Dylanin kommentin jälkeen voi olla, että muusikot alkavat vaatimaankin jotain... Nähtäväksi jää.
 

lukkonen

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
131
OPT sanoi:
Kai tuossa artikkelissa oli lähinnä kyse siitä, että nykyajan 'kaupalliset' vaatimukset suosivat tietyn tyyppistä soundia, josta ei ehkä vielä 60-ja 70-luvulla ollut niin väliä, vaan silloin vielä melodialla yms. oli väliä, mene ja tiedä?!
Eihän laadusta välittävän menestyvän muusikon tarvitse antaa periksi kaupallisuuden vaatimuksille. Tästä syystä en oikein jaksa uskoa tähtien kitinään. Heillä olisi valta nostaa levyjensä laatua, mutta he eivät tee sitä. Kyllähän laadun nosto saattaisi purra tähden tienesteihin, mutta miksi näin ei olisi? Levy-yhtiönkö ne tulojen menetykset pitäisi yksin kärsiä?

Pitääpä toistaa aikaisemminkin esittämäni ihmettely: miten on mahdollista, että digitaalisen tallennuksen ja nettilevityksen aikana ei ole mahdolllista ostaa laadukkaampia rinnakkaisäänitteitä? Elokuvafaneille on omat ylipitkät versionsa, miksei musiikin ystäville omia laadukkaita versioitaan?
 

Toisinkuulija

Kaupallinen toimija
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 490
Niin kauan, kun suurin osa ihmisistä kuuntelee ihan mitä hyvänsä ja ovat sitä mieltä, että CD-levy on aina täydellinen, voimmeko odottaa levy-yhtiöiden paljon vaivautuvan?

Suuri enemmistö levyjen ostajista eivät jaksa välittää eivätkä kuule mitään laatueroja sen paremmin levyissä, kuin niiden soittimissa.

Ja kun joku tulee hifi-forumille kertomaan, ettei se CD todellakaan, läheskään aina, soi niin likelle musiikkia, kuin se voisi, niin sille ryhdytään heittämään porukalla paskaa silmille niin paljon kuin ehditään. Vanha tahti jatkuu: Peruslevyissä paljon paskaa ja hurahtaneille hifisteille detaljeja ja korostettuja ääripäitä... Tämähän on noppatojotien ja subbareiden kulta-aika. Pian, uskokaa tai älkää, jotkut levyfirmat ryhtyvät mainostamaan "elektroniputkilaitteille tehtyjä CD-levyjä". Ja tavanomaisille hifisteille tällainen menee läpi, kuin veitsi voihin. Kunnes trendi taas vaihtuu... Ja kaikki kiinalaiset putkivahvistimet on unohdettu. Kannettu Kuusakoskelle.

Vain aniharva levyfirma pyrkii/onnistuu tekemään hyvin soivaa musiikkia prosessin omaisesti ja tietoisesti. Ja jatkamaan toimintaansa pitkään. Useimmiten ne ovat kapean musiikkigenren firmoja ja pysyvät siten elossa genren kannattajien ansiosta.

Ossi
 

lukkonen

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
131
Toisinkuulija sanoi:
Niin kauan, kun suurin osa ihmisistä kuuntelee ihan mitä hyvänsä ja ovat sitä mieltä, että CD-levy on aina täydellinen, voimmeko odottaa levy-yhtiöiden paljon vaivautuvan?
Tuon tietävät kaikki. Mutta miksi äänenlaadusta (puheidensa mukaan) välittävät starat eivät uhraa osaa tienesteistään ja suosiostaan tuottamalla parempia levyjä kuluttajille? Miksi Dylan suostuu sopimuksiin, jotka eivät takaa äänenlaatua, jos äänenlaatu on Dylanille todella tärkeä asia?
 

Toisinkuulija

Kaupallinen toimija
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 490
Muistan aikanaa, kun Linn alkoi tutkia vinyylilevyjen tuotantoprosesseja alusta loppuun. He huomasivat käytännöllisesti katsoen kaikissa vaiheissa tehtävän turhaa laadun huonontamista. Ts. monissa kohdin olisi voitu tehdä musikaalisesti parempaa lopputulosta, jos vain olisi välitetty.

He totesivat, että alalle oli pesiytynyt tietyn tyyppisiä ammattitapoja, jotka olivat vahingollisia. Eikä alan ammatti-ihmisiä ollut helppoa kääntää, sillä he ajattelivat, ettei kukaan voi tietää heidän hommiaan paremmin, kuin he. Ja kuitenkin he tekivät heikkoa työtä.

Linn joutui rakentamaan koko tuotantoketjut itse alusta lähtien, koska olemassaoleviin toimijoihin ei voinut vaikuttaa.

Tämä sama ajattelutapa voi hyvin vallita myös CD-tuotannossa. On pitkään ollut tunnettua, että Itävallassa tehdään hyvälaatuisia CD-prässäyksiä. Missä kaikkialla muualla niitä sitten tehdäänkin. Itse asiassa kaikkialla. Ja mikäli jotkut levy-yhtiön etsivät halvinta mahdollista tuotantoa, niin kuin luultavasti tekevät, tulokset ovat sitten mitä ovat.

Jaa-a, miten pitkälle artisti voi siihen vaikuttaa? Miten levy-yhtiön ammattilaiset mahtavat suhtautua artistin asiaan puuttumiseen? Entä artisti itse - jaksaako ylittää sosiaalista kynnystä ja tehdä itsensä "vaikeaksi tapaukseksi", jonka seuraavissa sopimusneuvotteluissa tämä saattaa tulostua hiukan huonompana diilinä, kenties?? Okay - riittävän suuri nimi voisi puuttua. Ja Bob Dylan on nyt puuttunut.

Ossi
 
P

PPU

Erittäin tervettä jos edes joku artisti puuttuisi äänitteiden db-drag-boom-loud kisaan. Anteeksi vain lievä skeptisyyteni mutta epäilen silti hieman että levy-yhtiöiden kaupallisuus jyrää sen verran vahvasti että siinä yksittäisen hifisti-muusikon hörinät ei paljon paina. Vaikka olisi Dylan :-\
 

Petethebassman

Käyttäjä
Liittynyt
25.8.2006
Viestejä
112
Toisinkuulija sanoi:
Niin kauan, kun suurin osa ihmisistä kuuntelee ihan mitä hyvänsä ja ovat sitä mieltä, että CD-levy on aina täydellinen, voimmeko odottaa levy-yhtiöiden paljon vaivautuvan?

Suuri enemmistö levyjen ostajista eivät jaksa välittää eivätkä kuule mitään laatueroja sen paremmin levyissä, kuin niiden soittimissa.
Näinhän se on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta kukin toimii tyylillään. Monta kertaa sukulaisten tai tuttavien luona käydessä bongaa kirjahyllystä jonkun HyperBassBoost-vilkkuvalostereopaketin jonka toinen kaiutin on hyllyssä kirjojen väliin tungettuna ja toinen ämyri on lattialla huoneen nurkassa fiikuksen takana; tottakai se kuulostaa kamalalta, mutta en ala siitä heille luennoimaan. Mahdollisesti voin jotain vinkkejä antaa vain jos niitä erikseen kysytään. Ikuinen fakta kun on se että audiofiilit/hifistit/highendistit, millä nimellä nyt halutaankin kutsua ovat musiikin kuluttajista pieni marginaaliryhmä; vaikka hifiharrastaja todennäköisesti ostaa paljon enemmän levyjä kuin tavallinen peruskuluttaja niin ns. suuren yleisön myyntivolyymit ovat ihan toista kokoluokkaa, siksi hifiharrastajien intressit eivät tosiaankaan ole päällimmäisenä levy-yhtiöiden mielessä.

Luin tuon Dylan-jutun, erityisesti esiin pomppasivat nämä lauseet: "You listen to these modern records, they're atrocious, they have sound all over them. There's no definition of nothing, no vocal, no nothing, just like - static. Even these songs probably sounded ten times better in the studio when we recorded 'em." Se asia mikä Zimmermania tuntuu eniten hiertävän on se että nykyisin levyt ovat niin täyteenahdettuja kun äänitysteknologia antaa siihen mahdollisuuden, ProToolsilla tungetaan raidat täyteen tavaraa, miksauksessa kompressoidaan raidat ja masteroinnissa puristetaan siitä vähästäkin dynamiikasta vielä jokunen dB pois.

Se mikä itseäni erityisesti viehättää 1950-, 1960- ja 1970-luvun äänitteissä on luonnollisuus, musiikissa on ilmaa sekä dynamiikkaa ja se elää ihan eri tavalla kun signaalitiet olivat yksinkertaisempia kun erilaisia studiomoulinexeja ei ollut vielä edes keksitty. Ja itseäni häiritsee erityisen paljon sekvensserien ja klikin käyttö, niiden kanssa äänitetty musa ei vaan svengaa ja hengitä samalla tavalla kuin ilman klikkiä sisäänsoitettu materiaali. Ihan insinöörinäkökulmasta nykyajan äänitykset ovat epäilemättä teknisessä mielessä parempia, mutta silti se vaan tökkii vastaan. Ja nykyään voi vaikka laulutaidotonkin tehdä levyn kun falskit lauluraidat korjataan autotunella, tekihän Paris Hiltonkin vastikään levyn. :(
 

lukkonen

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
131
Pasi P sanoi:
Erittäin tervettä jos edes joku artisti puuttuisi äänitteiden db-drag-boom-loud kisaan. Anteeksi vain lievä skeptisyyteni mutta epäilen silti hieman että levy-yhtiöiden kaupallisuus jyrää sen verran vahvasti että siinä yksittäisen hifisti-muusikon hörinät ei paljon paina. Vaikka olisi Dylan
Tietenkin superstarat pystyvät vaikuttamaan levy-yhtiöiden päätöksiin. Jos esim. paremman laadun kustannuksiksi tulee vaikkapa 10 miljoonaa dollaria levy-yhtiön näkökulmasta katsottuna, niin artisti vain laskee sopparinsa hintaa 10 miljoonalla ja kysyy 'ketä kiinnostaa sitoutua laadukkaisiin äänitteisiin?'. Pelkillä tyhjillä puheilla ei tietenkään ole mitään vaikutusta ja ei näytä Dylankaan oikeasti mitään _tehneen_ asian eteen.
 
P

PPU

Lasse Ukkonen sanoi:
Tietenkin superstarat pystyvät vaikuttamaan levy-yhtiöiden päätöksiin. Jos esim. paremman laadun kustannuksiksi tulee vaikkapa 10 miljoonaa dollaria levy-yhtiön näkökulmasta katsottuna, niin artisti vain laskee sopparinsa hintaa 10 miljoonalla ja kysyy 'ketä kiinnostaa sitoutua laadukkaisiin äänitteisiin?'. Pelkillä tyhjillä puheilla ei tietenkään ole mitään vaikutusta ja ei näytä Dylankaan oikeasti mitään _tehneen_ asian eteen.
Tietysti pystyisivätkin yhteistuumin. Mutta taitaa se mani kelvata noille hyperstaroillekin. Poikkeuksia tahtoo olla aika harvassa. Stara tai ei. Ei ihmismielelle mikään riitä.
 

lukkonen

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
131
Pasi P sanoi:
Tietysti pystyisivätkin yhteistuumin. Mutta taitaa se mani kelvata noille hyperstaroillekin. Poikkeuksia tahtoo olla aika harvassa. Stara tai ei. Ei ihmismielelle mikään riitä.
Ei siihen mitään yhteistuumia tarvita. Jos markkinoilta löytyy rahalla ostettava taito tuottaa hyvinsoivia levyjä, niin muusikko voi asettaa tällaisen tuotantotavan sopimuksen ehdoksi. Siinä olet oikeassa, että tuntuu olevan vaikea löytää sitä tahoa, joka luopuisi pennosistaan äänenlaadun takia. Levy-yhtiöiltä ja palkkatyötä tekeviltä äänimiehiltä tätä ei voida odottaakaan, joten vaihtoehdoiksi jäävät ostajat (tarvitaan riittävä massa) sekä riittävän vaikutusvaltaiset starat (jotka ovat valmiita uhraamaan tuloja äänenlaadun eteen)
 
P

PPU

Joo, mutta uskoakseni äänitysporukalta kyllä ammattitaitoa löytyy hyvinkin laajamittaisesti. Minusta kysymys on lähinnä siitä että on pakko tehdä levyt siten kuin ne yleensä tehdään. Pitää soida niin maan pe****een kovaa. Hiljaa soiva levy ei myy. Tai niin ainakin uskotaan. Uskoisin että levyjä äänittävä taho luopuisi varsin mieluusti tästä desibelihulluudesta, tällaista kommenttia ainakin kuulee jatkuvasti. Mutta millä katkaista tämä kierre ellei yhteisellä sopimuksella?
Totta kai äänitysporukan ammattitaidossa eroja on ja ainahan parannettavaa löytyy joka asiassa mutta minusta tuon perusvian korjaaminen veisi jo erittäin pitkälle, näin meidän marginaaliryhmän näkökannasta katsottuna.
 

Toisinkuulija

Kaupallinen toimija
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 490
Aivan, aivan, aivan. Näinhän nämä jutut menevät.

Tosiaan mielenkiintoinen tuo jo lainattu lause:
"You listen to these modern records, they're atrocious, they have sound all over them. There's no definition of nothing, no vocal, no nothing, just like - static. Even these songs probably sounded ten times better in the studio when we recorded 'em."

En ole lukenut The Rolling Stonen koko artikkelia, enkä tiedä, miten Dylan tarkentaa tätä. Mutta...

Tällainen kuvaus voisi hyvin tarkoittaa myös latistuneen melodisuuden havaitsemista. Eli voi olla, että on kyse levytuotannon laatuasiasta. Mutta voi olla myös kysymys niinkin yksinkertaisesta seikasta, kuin Dylanin omista hifi-laitteista. Hän on saattanut vaihtaa vehkeitään pari vuotta sitten, eikä tajua mistä homma kiikastaa.. Ehkä jopa pienemmistä vanhoista vehkeistä kalliisiin hi-end kamoihin, eikä voi aavistaa, että ne voivatkin soittaa musiikkia niin paljon huonommin, kuin ne vanhat pikkuvehkeet. Ei tulisi mieleenkään, joka on ihan ymmärrettävää.

On myös tästä kulmasta katsoen mahdollista, että hän on kuunnellut vinyylejä niin pitkälle, kuin ikinä niitä on hänen levyistään tehty ja siirtynyt CD-soittimen käyttäjäksi vasta joitakin vuosia sitten. Uskoen CD:n autuaaseen täydellisyysteknojargoniin, jota niin monet tahot jatkuvasti syöttävät, hän ei tajua todellista osoitetta.. "There's no definition of nothing, no vocal, no nothing, just like - static..." Vinyylillehän on hyvällä tasolla ominaista juuri definition, vocal, dynamic flow...

Kaikki on mahdollista. Nuo sanat voisivat todellakin olla suoraa kuvausta siirtymistä musikaalisemmasta toistosta hifi-toistoon. Siinä tapauksessa hän tarvitsisi oman Toisinkuulijan avukseen..

Arvailuja..

Ossi
 
P

PPU

Ei tuossa äänitteiden perusvaivassa mitään arvailuja tarvita, IMO. Ne ongelmat kyllä kuuluu millä tahansa perustason hifilaitteistolla, jos vain on joskus kuullut miten "asianmukaisesti" tehty äänite soi. Latistuu se melodiakin siinä dynamiikan mukana.
 
Ylös