jasu sanoi:
no jos yksi kerros huopamattoa tekee resistanssikotelon , niin miten se eroaa siitä, että mulla on u-baffle, joka on vaimennusainetta täynnä ? Vai menikö mulla tässä joku ohi?
Eli voinko minä tehdä tuosta u-baaffelista resistanssikotelon kokeilun niittaamalla huopamattoa takaseinään.
Akustisesti U-frame on vaimennettu siirtolinja, kun taas resistanssikotelon portti on alipäästävä R+C.
U-frame kyllä toimii auttavasti kardioidina alabassolla, mutta vaimennusta pitää olla hiukan enemmän mitä siirtolinjan vaimennus edellyttää. Jos siirtolinjan äänen nopeutta ei saada laskettua vapaan ilman tasolle, syntyy "peräaukon" kohdalle vain vastakkaisvaiheinen säteilijä (ilman viivettä), eli kokonaisuus on vain heikkolaatuinen dipoli (leveä kahdeksikko). Tämä on tullut todettua paikallisilla protoilla muutamia kertoja.
Ainakin itselleni ongelma on toistaiseksi ollut löytää vaimennusaine ja määrä, jolla siirtolinjan äänen nopeus, taso ja vaste saataisiin kohdalleen. Jos vaimennus on liian pieni, jää systeemi huonoksi dipoliksi. Liian suuri vaimennus taas kuormittaa elementtiä niin että vasteista tulee kaistanpäästäviä. Toistaiseksi kokeilluista kardioidirakenteista U-frame on ollut selkeästi heikoin.
Sigge Linkwitz - jota myös jumalaksi on tituleerattu - on mm. lausunut: "None of this leads to a cardioid polar response, though it would be nice if a simple U-frame could provide it.". Minusta tuo lause tiivistää hienosti U-frameen ladattujen toiveiden romuttumisen.
Takapinnan resistanssilla voi korvata sisäistä vaimennusta, mutta systeemistä ei tulisi etu-taka -matkaeron vuoksi kovin laajakaistaista. Lisäksi takaosan pinta-ala ei todennäköisesti riittäisi tarvittavan vuotoalan aikaansaamiseksi, joten resistanssista tulisi epälineaarinen eli säröä aiheuttava.
Eikä kannata masentua. Vastaiskuitta ja välillä itsensä tyhmäksi tuntematta ei DIY-hommista ole kukaan selvinnyt. Nämäkin tiedot on veistetty ainoastaan omista kantapäistä, ja kirveen kanssa.
