digitaalisen äänen siirtotiet

Asia, jota erityisesti haluan tuoda esiin, on juuri tämä: jotkin kuunteluhavainnot vastaavat yksittäistä mittaustulosta, esimerkiksi taajuustasapaino. Kuitenkin esim. sointisävyt ja äänikuva/tilatoisto ovat luonteeltaan moniulotteisia (multidimensionaalisia) muuttujia eli ne ovat monen osatekijän summa. Tämä on ihan tieteellinen käsitys, joka tulee esiin alan tutkimuksessa. Juuri tämän takia tieteellisenkin viitekehyksen mukaan tarvitaan kuunteluhavaintoja, joita tiedeympäristössä hankitaan mahdollisimman objektiivisesti kontrolloiduissa sokkotesteissä ja myös subjektiivisissa käyttäjätutkimuksissa. Juuri tämän takia on ymmärtääkseni tieteellisenkin viitekehyksen mukaista aina yhdistää mittaukset ja kuunteluhavainnot. Kuulokemaailmassa tästä oli loistava esimerkki Tyll Hertsens ja Innerfidelity-sivusto, jotka valitettavasti eivät enää jatka. Eli kaikki kannatus ja kunnia mittaustoiminnalle, joka liitetään kuunteluhavaintoihin. Uskoakseni hifiharrastajien enemmistö näkee asian näin.
Jään ihmettelemään, että mikä ihme tässä avautumisessa oikeen oli se pointti? Että mittaustulokset pitää jotenkin pystyä sitomaan kuuntelukokemukseen, että mittaustuloksilla voidaan perustella kuuntelukokemusta ja toisinpäin? Eikös tämä ollut nimenomaan pointti tuossa minun ensimmäisessä kommentissani? Vai onko ilmaisuni niin ala-arvoista, että tämä jäi valtaosalle lukijoista epäselväksi :eek: Jos näin niin kiitän, että toit saman asian esille hersyvin ja monipolvisin sanakääntein, että varmasti käy kaikille selväksi mistä puhutaan ;)

Tässä vielä muistutuksena kommentti, josta homma lähti liikkeelle. Ja kyllä siihen on lainattu ainoastaan osa koko kommentistani. Tällä kertaa olen merkinnyt, otteen oikeaoppisesti, jotta lukijat voivat alkuperäiseen viestiin verraten arvioida, ettei poiminnassa ole irroitettu mitään asiasisällöstään, enkä näin ollen yritä vääristellä aikaisempia sanomisiani.

– –
Olennaista olisi miettiä miten mitattu asia korreloi kuullun kanssa. Jos esimerkiksi 98dB:n SNR kuulostaa pahalta molemmissa, sekä DACissa, että transportissa, niin silloin pystymme melko selkeästi osoittamaan, korrelaation kuullun ja mitatun välillä. Jos taas maailmassa 98dB:n SNR:n omaava DAC joka kuulostaa hunajaisen ihanalta, mutta kun siihen lyödään kiinni samaan SNR:ään yltävä transport ja ääni muuttuu ei niin hunajaiseksi, niin silloin tuollaisella mittauksella ei voi mitenkään olla mitään tekemistä koetun äänenlaadun kanssa.
– –
Mutta joka tapauksessa eiköhän tämä inttäminen ollut osaltani tässä.
 
Onhan se tietysti mahdollista, että digitaalisen äänen siirtotiet vaikuttavat multidimensionaalisiin äänikuvaan ja tilatoistoon. Mutta olen kuvitellut, että erilaisten siirtoteiden tarjoamat ilmiöt ovat niin hienovaraisia, että varmimmin ne havaitaan mittaamalla, ja jättämällä kaiuttimet ja akustiikka pois sotkemasta asiaa. Toisaalta, digidomainissa ei ole tilatoistoa tai edes säröä. Siellä on vain niitä bittejä, jotka tärisee jonossa. Äänelliset ominaisuudet alkavat muodostua vasta analogiapuolella. Ja viimeiset asiat muodostuu vasta kuuntelijan korvassa.
 
Kyllä ne Bitit minulle tärisee Coax -ja Optisen siirtotien välillä Koaksaalisen hyväksi.
Naurakoot foorumin Skeptikot vaikka itsensä tärviölle,
mutta Optisesta puuttuu takaseinä ja tilantuntu.
Kliinisiä pintaääniä.
Ohjelmalähteinäni 4 CD Pyörintä,2 Telkkaria.
Sointi kuulostaa aina samantapaiselta äänellisesti pintaantyöntyvällä Optisella.
 
Mitä tarkoittaa äänellinen takaseinä?, mikä on kliininen pintaääni?, mitä tarkoittaa pintaantyöntyvä ääni? En aidosti tiedä, siksi kysyn. Muuten sain ajatuksesta kyllä kiinni.
 
Sterokuvan muodostusta.
Sterokuva Optisella minulle erilainen ,kuin Coax johdolla.
Coax antaa tilantunnun paremmin.
Maggie on kyllä armottoman tarkka kaiutin näissä asioissa.
 
4mxYfUP.jpg

Siirryin itse full digi
 
^Hetken tuota katselin ennen kuin hiffasin, että se pitää lukea oikealta vasemmalle.
 
Laitoin coaxin nyt sitten vielä optisen rinnalle striimeristä dacciin. Äkkisellä vaihtelulla tosiaan ei mitään eroa mutta ajattelin nyt kuukauden päivät kuulostella coaxilla jos vaikka jotain eroa huomaisin. - Vähän pitemmällä käytöllä just coaxista optiseen siirryttäessä joskus eroja havaitsin toisella dacilla ja vain yhdestä lähteestä. Coax oli kirkkaamman tuntuinen, piano kilkatti kovempaa. Ikäänkuin "kontrastia liikaa kuvassa". Optinen oli levollisempi. Muista lähteistä coax oli ihan sama kuin optinen. Katotaan.
 
^ Palasin takaisin optisen johdon käyttöön eilen ehtoolla. Täysin psykologiaa mutta koen että soi levollisemmin. Jos runoilisin niin puhuisin jostain kirkkaiden, korkeiden nuottien kaiuista yms. Menee mulla varmaan samaan kategoriaan jossa joku päivä vaan kaikki kuulostaa paremmalta. Mutta pysyy nyt näin päin.
 
Täysin psykologiaa --
Jospa se on nk. järjen ääni, kun optisella ainakaan ei ole mitään häröjä? :unsure: Minäkin olen ollut kuulevinani optisen ja koaksiaalin välillä eroa juuri samalla tavoin kuin sinä ts että optinen on vähän levollisempi tai pyöreämpi, koaksiaali on voinut olla vähän selkeämpi tai terävämpi. Jos eroa on ollut, on ollut vaikea sanoa kumpi olisi parempi. Yleensä, kuten nyt, olen päätynyt tietokone+usb>spdif-muuntimen (valtaosa kuuntelusta) kanssa optiseen, ja koaksiaali palvelee harvoin käytetyssä cd-pyörittimessä. Joskus on koaksiaalin kanssa ollut jollakin kokoonpanolla jotakin pieniä häiriöitä.
 
Viimeksi muokattu:
Riippuu sitten monesta asiasta, että kumpiko niistä on "oikeampi". Voi ajatella, että ne häiriöt siellä piikittää korvaan ikävästi coaxilla tai sitten, että jitteri optisessa sumeuttaa ääntä, hyh hyh. Käytännössä näistä sitten valitaan itselle parempi, kun muut asiat sitten määrittelee sen, että sattuuko setti kuulostamaan paremmalta ripauksellisen pyöristyksen kera vai hyötyykö se lisäterävyydestä.
 
^ juu, jotain tuollaista voi olla taustalla. Nämä erot on itselläni vähän sitä luokkaa, että ei oikein viitsisi edes postata. Ei voi oikein sormella osoittaa mitään, ainoastaan fiilis vain että nyt jotenkin on "ylimääräistä energiaa" tai tmv...pianon korkeiden koskettiminen hakkaamista tai lautasten lyöntiä kun jumppaa edes takaisin niin alkaa kuulla (luulla) kaikenlaista... no, nämä kokeilut ei maksa mitään joten kyllä kannattaa kuulostella jos jompikumpi paremmin korvalle sopii.
 
Testasinpa minäkin hiukan. Pitää testata vielä paremmin. Laitoin raspin pyörittämään flaccina 76 einstein on the beachilta kolmannen levyn ekan biisiin eli trial / prison ja tidalista CCAlla trail / prison elikkäs saman biisin väärin kirjoitettuna. Raspista koksulla ja cca optisella minidsp opendrchen. Siitä aes/ebu minidsp pwr_ice vahvariin ja linnin 109 kajareina.

Kuoro kuulosti raikkaammalta raspilta. Ilmavammalta ja silleen. Raspista tuli myös aavistuksen kovemmalla volalla. Pitäis kokeilla säilyykö ero volat tasattuna. Jos säilyy niin äh :-|
 
^Ei pitäisi tulla voimakkuuseroa, jos FLAC ja Tidal versiot ovat peräisin samasta masterista. Yksistään tuo voimakkuusero voi aiheuttaa nuo havaitsemasi erot.
 
Tidalissa on nykyään se "Loudness normalization", joka kannattaa ehkä ottaa pois päältä tämmöistä vertailua varten, jos ei jo ole...
 
^Ei pitäisi tulla voimakkuuseroa, jos FLAC ja Tidal versiot ovat peräisin samasta masterista. Yksistään tuo voimakkuusero voi aiheuttaa nuo havaitsemasi erot.

Joo, volaa epäilin itsekin. Löysin kaukkarista napin, jolla lähteen saa vaihtaa, joten kokeilin toistakin biisiä. Luulen et se levy ei ollut ihan täysin sama versio kuitenkaan, sillä toisella biisillä toiselta levyltä ei kuulunut voimakkuuseroa tai muutakaan eroa. Joku toinen päivä pitää testailla kyllä vähän lisää. Ja varmaan ois järkevää kokeilla soittaa vaikka tieskalta sama flacci siihen CCAhan, jotta varmasti on samaa tavaraa.
 
Otin black fridaysta sen 4kk tarjouksen Tidalista ja olen käyttänyt Roonin kautta sitä nyt tämän aikaa. Lähinnä etsinyt uutta musiikkia tuon Roon integraation avulla. Monesti jos annan levyn soida Tidalin kautta ja sitten ostan levyn FLACina vaikka bandcampista niin poikkeuksetta soi paremmin FLACeina omalta kovalevyltä kuin Tidalista. Eroa voisi kuvailla vähän saman tyyliseksi kuin Spotify vs Tidal, jotain jää puuttumaan Tidalinkin puolella vs FLAC. Eri asia sitten jos Tidalissa vaikka remaster versio vanhemmasta levystä ja kovalevyllä olisi alkuperäinen.
 
^ oisko MQA raidat kyseessä, puoliksi "purettuna"? tai siis ilman sitä lopullista dacissä tapahtuvaa "renderöintiä".
Itsekin tuon tilauksen Tidalista otin. Bandcampistä tullut viimeaikoina hommattua muutamia levyjä. Sattunut olemaan 24/44.1 muotoa ainakin kaksi levyä (ei sisällään tuohon saundiasiaan varmaan liity).
 
^Ei pitäisi tulla voimakkuuseroa, jos FLAC ja Tidal versiot ovat peräisin samasta masterista. Yksistään tuo voimakkuusero voi aiheuttaa nuo havaitsemasi erot.
Itse järkeillyt asian samalla tavalla. Ja testaukset tuntuu onneksi tätä tukevan.
 
^ oisko MQA raidat kyseessä, puoliksi "purettuna"? tai siis ilman sitä lopullista dacissä tapahtuvaa "renderöintiä".
Itsekin tuon tilauksen Tidalista otin. Bandcampistä tullut viimeaikoina hommattua muutamia levyjä. Sattunut olemaan 24/44.1 muotoa ainakin kaksi levyä (ei sisällään tuohon saundiasiaan varmaan liity).
Ei liity siihen onko MQA vai ei. Vaikea arpoa taas mistä voisi johtua. Ehkä eri versiot levystä kuitenkin, tosin en usko että tämäkään aina syynä.
 
Back
Ylös