Digitaalisen äänilähteen erot verraten analogiseen

moukkunen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 262
Kaupunki
Kärkölä
Miten parempi äänenlaatu tulee esiin yleisellä tasolla cd-soittimissa? Entä miten se tulee esiin vinyylisoittimissa? Eroavatko äänenlaadun muutokset ja laadun parantuminen digitaalisissa ja analogisissa äänilähteissä toisistaan?
 
Minusta kyllä nuo muutokset ja parantuminen yleensä eroavat toisistaan digitaalisen ja analogisen median välillä, niiden luonteen ollessa yleensä hieman erilainen ja myös eri tavalla siihen lopulliseen päämäärään eli musiikinkuunteluun vaikuttaen. Tosin aika mutu-tietoa on kyseessä eli ihan fiilispohjalta omiin kokemuksiin pohjautuen nyt mennään ja poikkeus vahvistaa ehkä säännön. Sulattelen asiaa hetkisen ja heittelen sitten tarkempia kommentteja..
 
Näinköhän sitä on olemassa sellaista kategorista linjaa eri formaattien sisäisessä paranemisessa / muuttumisessa. Paljoltihan kyse kuitenkin on kaikilla formaateilla eroista analogiasignaalin synnyttämisestä ja vahvistamisesta kaiuttimissa kuultavaksi.
 
Ottaen huomioon formaattisotien räjähdysherkkyyden, tästä ketjusta saa tiketin vähästäkään provoilusta katsantokannasta riippumatta. Pitäkää ketju siistinä.
 
Yleisestä tasosta en sano mitään, mutta omat kokemukset komppaa hyvää soitinta aina, jos vaihtoehtona on digivirta storagelta. Hyvä soitin tuo kaipaamiani värejä musiikkiin, kun taas perus digistreamit jäävät monesti kovin kolkoiksi. Psykoakustisestikin ajateltuna fyysinen media tekee musiikkiin keskittymisen mulle kertaluokkaa vahvemmaksi. Vinyylipuolella jo laitteiden "liikkuvat osat" tuovat monipuolisen maustamisen mahdollisuuden harrastajan päätettäväksi. CD-soittimen valinnassa on samaa meininkiä. Puhdas digisoitin on korviini kylmä. (iphone, ei jaksa muotoilla, sorry)
 
^Tässä ei kait ollut kyse siitä onko digi vaiko ana parempi taiko miellyttävämpi vaan siitä miten jos mitenkään eri formaatit verrattuna ITSEENSÄ muuttuvat / paranevat / huononevat kenties erilailla kuin toiset formaatit. Vai ymmärsinkö minä väärin?
 
Umm, tai minä olen kahvilla..

Vielä on kuulematta kattaus, jossa kaikki kolme soisivat tasapuolisen hyvin, kukin erityispiirteitään edustavasti.

EDIT: olen kaffilla. Luin ton 3 kertaa ja ilmeisesti nyt haetaankin sitä, että miten kuulemme äänenlaadun paranemisen, oli source ana tai digi?
 
^Hyvä. Siis kuinka ero kuuluu kun ana paranee. Kuinka ero kuuluu kun digi paranee. Onko samanlainen vai erilainen juttu. Voiko jotenkin luonnehtia.

Minusta ei oikein voi koska suuri osa eroista syntyy kun tavalla eli toisella koodattu signaali (1 / 0 tai kaiverrus / riaa) muutetaan sähköiseksi signaaliksi, jonka voi vahvistaa kaiuttimille sopivaksi....
 
Lp-puolella kun ääntä parannetaan:
saadaan tasaisemmalla pyörittimellä lisää vakautta/syvempää bassoa
paremmalla neulahionnalla lisää resoluutiota ja puhtaampi diskantti
paremmalla riaa:lla äänen kolmiulotteisuus ja tilallinen toisto
sekä yleisesti äänirasia-riaa yhdistelmällä äänen sävykkyyttä.

CD-puolella taas:
vähemmän kylmyyttä/ kliinistä mekaanisuutta
diskantti ei syö korvia
äänen alukkeet, lopukkeet ja kaikki siinä välissä

Kummassakin muutoslistassa nuo pari ensimmäistä helpoimmin tavoitettavina muutoksina.
Näin itse koettuina muutoksina. Mielenkiintoisesti vieläkin edellisen cd-soittimen jäljiltä tulee välillä että "en nyt laita tuota levyä soimaan kun ei niitä torvien ääniä jaksa kuunnella", kunnes muistaa että se oli edellisellä laitteella ja nykyinen toistaa ihan siedettävästi.
 
Analogia-puolen puolesta olisi helppo lähteä koekaniiniksi tähän, sillä se puoli on patteri-raapijan tasolla. :)

CD-soittimen osalta (marantz cd4000-ca 640c-naim cd5i-naim cdx2) tiedän karsineeni epäolennaisuuksia saundista ja korvanneeni ne rytkeellä. Bassolinjojen seurattavuus ehkä suurimpana voittona tuossa ketjussa. Toki muutkin osa-alueet ovat saaneet kunnon tukkapöllyä.

Mutta onhan siinä samalla jalostunut muukin setti. Eli ei pelkkä hyvä sourcekaan kaikkeen pysty, mutta sillä o helkkarin hyvä alottaa (jälkivisauksia! :)
 
Hoh hoijaa tästaä aiheesta keskutellaan jostain kumman syystä muutaman viikon välein eikä siltikään tunnu löytyvän lopullista totuutta. Aika tylsää. Lopullinen totuus lienee jokaisen itse omalta osaltaan kokeiltava.

Minun kokemusteni perusteella kun kyseessä on riittävän laadukkaat laitteet ei lopputuloksessa ole juurikaan eroa. Desibeleillä, säröillä ja huojunnoilla mitattuna cd/sacd päihittää analogisen äänen mennen tullen. Myös käytön helppoudeltaan digitaaliset mediat ovat helpompia. Mutta kun halutaan tunnelmoida, hifistellä, hypistellä ja nauttia, on ainakin oma valintani analoginen musiikki. Välillä kuitenkin se jää taka-alalle mm. ajanpuutteen ja laiskuuden vuoksi. Silloin on cd-soitin ja muut digitaaliset tallenteet todella mainioita äänen lähteitä.

Kummatkin tallennus- ja toistotavat ovat kuitenkin toisiaan tukevia ja ainakin minulle erittäin tärkeitä.

Tärkeämpää kuin noiden formaattien vertaaminen on aito musiikista nauttiminen ja sen mukanaan tuoma hyvän olon ja rentoutumisen tunne.
 
jarroi1 sanoi:
Tärkeämpää kuin noiden formaattien vertaaminen on aito musiikista nauttiminen ja sen mukanaan tuoma hyvän olon ja rentoutumisen tunne.

Hohhoijaa... tässä kun ei puhuttu alkuunkaan tuosta. Ole ystävällinen ja lukaise avaus uudestaan. Taitaa olla liian vaikea aihe...
 
pirkka sanoi:
Hohhoijaa... tässä kun ei puhuttu alkuunkaan tuosta. Ole ystävällinen ja lukaise avaus uudestaan. Taitaa olla liian vaikea aihe...
Otsikko saattaa ohjata väärälle raiteelle.

Olisiko parempi jotain tähän malliin: Mitkä ovat erot digitaalisessa äänilähteessä ja miten vastaavasti analogisessa? Onko yhteisiä piirteitä?
 
jarroi1 sanoi:
Minun kokemusteni perusteella kun kyseessä on riittävän laadukkaat laitteet ei lopputuloksessa ole juurikaan eroa.

Tästä samaa mieltä, mutta nyt olikin kyse siitä kuinka matka tuonne huipulle eroaa näiden välillä.
 
jarroi1 sanoi:
Hoh hoijaa tästaä aiheesta keskutellaan jostain kumman syystä muutaman viikon välein eikä siltikään tunnu löytyvän lopullista totuutta. Aika tylsää. Lopullinen totuus lienee jokaisen itse omalta osaltaan kokeiltava.
Oman muistini mukaan vastaavasta aiheesta ei ole koko palstan elinaikana keskusteltu, kuin ohimennen. Ettei vain nyt mennyt otsikon harhauttamana aavistuksen rosvo-sektoriin.

Periaatteessa olen itse samoilla linjoilla Sihviksen kanssa eli hänen viestissään on jo näitä tietynlaisia parannuksia listattuna. Tämän lisäksi asiaa mietittyäni digipuolella muutokset eivät ole mielestäni musiikin suhteen aivan yhtä kokonaisvaltaisia. Tarkoitan tällä, että monesti esim. cd-soittimen laadun selvästi parantuessa jotkut tai useatkin yksittäiset musiikin toistumisen osa-alueet saattavat hypätä pykälän tai pari paremmalle tolalle, mutta taas joku tietty osa-alue jää edelleen jalkoihin ja parantumatta. Analogiapuolen kanssa jotenkin vastaavat selvät laadun parannukset tuntuvat olevan enemmän kokonaisvaltaisia eli yleensä moni ns. tekninen ominaisuus kulkee hyvinkin käsi kädessä sen lopulta saavutettavan kokonaissoundin kanssa.
En tiedä oikein mistä tämä johtuu, mutta ehkä cd-soittimella mekaaniset toimintaedellytykset ja periaatteet ovat jo sen verta vakioidut, että siellä semmoinen tietty "perussoundi" on pohjalla, johon sitten kasataan näitä parannuksia. Vinyylipuolella taas muutokset nimenomaan vaikuttavat enemmän sen perusmekaniikan kautta, uudistaen ja muuttaen näin sitä "perussoundia" samalla, kuin myös yksittäisiä ominaisuuksia.

En tiedä oikein miten lyhyessä ajassa pukisin tämän ajatukseni selkeään kirjoitettuun muotoon, mutta toivottavasti tästä nyt jotain irtosi. Oli miten oli, niin molemmilla on mahdollista saavuttaa erittäin hyvä soundi sen käytetyn kokonaisuuden puitteissa.
 
Moukkunenhan kiipeää hurjaa vauhtia kohti vuoden hifiharrastaja titteliä jos tähän tahtiin tehtailee pohtivia kysymyksiä, ehkäpä parasta antia foorumilla pitkään aikaan, vaikkakaan moneen näistä ei ole kokemuksen puutteen vuoksi mitään tähdellistä sanottavaa. ;)
 
Putkitoiston salaisuuksia 1920-luvulta.

:) v-a
 

Liitteet

  • nzc7amownzxmmq.jpg
    nzc7amownzxmmq.jpg
    63,1 KB · Katsottu: 7
Itselläni vinyylin tai cd:n kuuntelu on enemmän sidonnaista siihen että mitä levyjä kuuntelen.
Sitä tykkää tietyn tyyppisestä saundista tietyillä levyillä kun siihen on tottunut ja sitä on kuullut.

CD on itselleni enemmän sellainen yleispätevä kone, erinomaisesti soi kaikki materiaali ja etuna on käytön vaivattomuus.

Molempi parempi eli ilman toista ei tule toimeen. Vinyyliharrastamiseen liittyy omalla osalla vahvasti myös kansitaiteiden ja levyn pläräys ja soittimien tuunaaminen.

Melkeimpä kehtaan väittää että merkittävä osa nykyajan ipod/mp3 sukupolven musiikinkuluttajista joille cd on käytännössä ainoa formaatti jota kaupoista saa uutena ostaa, niin ei lämpene meidän vanhempien patujen vinyylin palvonnalle ja keräilemiselle kaikista käyttömukavuuden puutteista huolimatta 8)
 
Back
Ylös