Digitaalinen musiikki vs. konkreettiset formaatit

Cytoni

Kaupallinen toimija
Liittynyt
16.7.2007
Viestejä
1 223
Kaupunki
Turku
Pohjustanpa tähän alkuun hiukan aihetta. Opiskelen Vaasan kauppakorkeakoulun markkinoinnin laitoksella ja teen kandia aiheesta (kulkee vielä työnimellä) "digitaalisen musiikin kuluttaminen ja siihen liittyvät mielikuvat". Mahdolliseen empiria-osioon ajattelin tutkia keskustelupalstojen keskusteluja musiikin digitalisoitumisesta ja ajattelin, että hh.org olisi tähän otollinen, koska täällä on mielestäni paljon jo esim. kokonaan Squeezebox-perustaisiin lähteisiin siirtyneitä harrastajia.

Ihan mielenkiinnosta herättäisin vain keskustelua, että miten kulutuskäyttäytymisenne on muuttunut eli kuinka paljon ostatte/käytätte cd/vinyyli-levyjä ja digitaalisia formaatteja? Onko mielestänne sama asia kuunnella suoraan tietokoneelta flaccina tai muuna tiedostomuotona, kuin ladata levy soittimeen (cd tai vinyyli)? Omasta mielestäni vinyylilevyjen kuuntelemisessa on enemmän fiilistä, kuin tietokoneelta soitettaessa, vaikka toki tietokoneelta on todella paljon kätevämpää soittaa musiikkia.

Tiukasta aikataulusta johtuen en ole varma ehdinkö empiria-osiota toteuttaa, mutta mikäli sellaisen teen, en tule julkaisemaan kirjoittajien käyttäjänimiä ja mikäli et halua, että keskustelujasi lainataan, voi lähestyä yv:llä. Halukkaat voivat saada myös tutkielmani luettavaksi, kunhan se sitten joskus valmistuu. Ja vaikken näitä keskusteluja hyödyntäisikään, niin voihan tästä aiheesta silti vain keskustella, koska ainakin itseäni tämä kiinnostaa. :)

Kiitos jo etukäteen kaikille keskustelijoille. :) :)
 
*kaivaa poteron*

Ei vaan, mulla musiikkia nauttiessa äänilähteenä on pelkästään vinyyli. Joskus tuli pohdittua useamman eri formaatin keräämisen järkevyyttä ja tein sitten sen pohjalta valintani. Sillä tiellä edelleen. En kiellä etteikö lakupitsaan keskittymisessä olisi suurelta osin fiilisasiasta kyse. Olen joskus syvällisemminkin perustellut asiaa, mutta en jaksa nyt toistaa itseäni, joten jos ketjun aloittaja haluaa enemmän valotusta asiaan, voin sitä kyllä yksityisviestillä suoltaa.

Digitaaliteknologia on taas musisoinnin yhteydessä osoittanut kätevyytensä. Biisien blokkailu, äänittäminen (esmes demojen) ja äänen käsittely yms. on huomattavasti helpompaa ja halvempaa nykyään. Mutta siihen se omalta osin jää.
 
Cytoni sanoi:
Ihan mielenkiinnosta herättäisin vain keskustelua, että miten kulutuskäyttäytymisenne on muuttunut eli kuinka paljon ostatte/käytätte cd/vinyyli-levyjä ja digitaalisia formaatteja?

Itse ostan musiikkini CD-levyillä. Tämänhetkisessä laitteistossa CD-soitin on ainoa source. Kuriositeettina ostin Kurki-yhtyeen levyn vinyylinä ja latasin levyn mukana tulleella koodilla sen myös MP3-muodossa ja poltin CD-levylle. Ko. levyä ei ole saatavissa suoraan CD:llä. Vaikka en tällä hetkellä omista vinyylisoitinta, on minulla yli 200 LP-levyä odottamassa mahdollista soittimen hankintaa.

Onko mielestänne sama asia kuunnella suoraan tietokoneelta flaccina tai muuna tiedostomuotona, kuin ladata levy soittimeen (cd tai vinyyli)? Omasta mielestäni vinyylilevyjen kuuntelemisessa on enemmän fiilistä, kuin tietokoneelta soitettaessa, vaikka toki tietokoneelta on todella paljon kätevämpää soittaa musiikkia.

Itse musiikin kannalta ei ole merkitystä tuleeko se tietokoneelta vai fyysisestä mediasta. Itse koen edelleen kynnykseksi verkkoaseman rakentamisen ja olemassaolevan musiikkikirjaston rippaamisen. Koen myös edelleen tarvetta omistaa tallenteesta fyysinen kopio.
 
Koskaan en ole maksanut tiedostoista. :)

Itsellä homma voisi olla tämä :
*vinyyliä ostetaan varsinkin käytettynä
*cd:tä ostetaan uutena ja käytettynä
*tiedostoja striimaan koneelta silloin kun laiskottaa eikä hifistytä.

Kaikki cd:t on ripattu koneelle ja vinyylinä olevat musiikit rippaan kyllä koneelle jos vastaava cd kävelee vastaan esim. kirjastosta koska olenhan maksanut jo vinyylistä. Siispä osin käytän kaikkia kolmea tapaa, WLAN striimaus on nykyään niin halpaa ettei sitä sen takia tarvitse unohtaa.
 
alspe sanoi:
Kaikki cd:t on ripattu koneelle ja vinyylinä olevat musiikit rippaan kyllä koneelle jos vastaa cd kävelee vastaan esim. kirjastosta koska olenhan maksanut jo vinyylistä. Siispä osin käytän kaikkia kolmea tapaa, WLAN striimaus on nykyään niin halpaa ettei sitä sen takia tarvitse unohtaa.
Itselle on myös tärkeää tuo fyysisen tallenteen mukanaan tuoma "lisenssi" kopioda ja käyttää tallennetta eri formaateissa.
 
Ostan cd:n, rippaan, laitan levyn kaappiin. Olishan tuossa sekin mahdollisuus että polttaisi kopsut niistä ja laittaisi originaalit myyntiin niin kaikille tulisi hyvä mieli. Minä saisin ostamistani levyistä vähän ropoja takaisin ja joku halvalla levyjä. Kierrätys on päivän sana.
 
punssi sanoi:
Olishan tuossa sekin mahdollisuus että polttaisi kopsut niistä ja laittaisi originaalit myyntiin niin kaikille tulisi hyvä mieli. Minä saisin ostamistani levyistä vähän ropoja takaisin ja joku halvalla levyjä. Kierrätys on päivän sana.
Tänne foorumeille vaan kiertoon rohkeasti! Kyrpii ostaa sokkona 20€ cd:tä, joista ei aina tilatessa pääse edes sen vertaa varmuuteen että tietäisi mistä ko. levyllä on oikeasti kyse.
 
Itsellä samoin kuin setä Samille on vinyyli se pääsääntöinen lähde kun harrastamisesta puhutaan, ne mustat lätyt herättävät intohimoja ihan keräilystä sinne niiden hiplaamiseen ja käyttämiseen. Cd-läystäkkeisiin en taas tunne minkäänlaista intohimoa, siksi yksi vahva suunta tässä tulevaisuudessa olisikin joku-digimalli, vaikka konkretiasta pidänkin.

Nykyisen läppärin jos korvaisi imacilla tai macbookilla, niin saisi helposti sen yhteyteen rakennettua toimivan musakirjaston. Rippaisi olemassa olevat cd:t sinne ja kuuntelisi taustamusana tai jopa hieman hifistellen, jos siltä tuntuu. Vinyylipuoli olisi sitten kuitenkin se oma juttunsa. Toisaalta cd-soitin olisi kuitenkin mukavampi laiton sen konretian kannalta. Toisaalta ja toisaalta.. :)
 
Minusta digitaalisella musiikilla on kaksi säilytysmuotoa: käyttökopio ja arkistokopio. Arkistokopio on se minkä pitää säilyä vuosikymmenet ehjänä ja parhaalla mahdollisella laadulla ja käyttökopioita on mikä vain wav-, FLAC, mp3- tai muu äänitiedosto mitä kuunnellaan päivittäin kotona, autossa, tietokoneella, lenkillä. Moni ei ehkä näitä kahta asiaa mieti mutta minulle CD-levyt ovat vielä nimenomaan se arkisto. Välillä taas kovalevy on se arkisto ja CD-levy on käyttökopio kun musiikki on sellaista jota ei voi levynä ostaa.

Jossain määrin minulle on sama ladata vaikka tiedostoja kovalevyltä kuin kiekkoja soittimeen. Käytännön seikat kuten CD-soittimen käytettävyys vs. mediasoittimen käyttöönottoon/käyttöön liittyvät odotettavissa olevat ylimääräiset kommervenkit rajoittavat kuitenkin käytön aika puhtaasti perinteiseen hopeakiekkojen lataamiseen.

Yksi tärkein tekijä hidastamassa mediasoitinpuolta itsellä on se ettei vieläkään netistä saa ostettua laillisesti täydellä CD-laadulla sitä musiikkia mitä itse haluaa. Sitten kun saa on todennäköistä että "musiikkiarkisto" siirtyy nopeasti kovalevyille ja CD-levyjen käyttö arkistona menettää merkityksensä. Kulutuskäyttäytymisenä siis vielä CD-levyjen osto on vain lisääntynyt erityisesti koska haluaa varmistaa että on ne parhaat palat varmasti parhaalla laadulla. Tiedostojen ostamisen netistä estää laatu- ja DRM-rajoitukset. Tämä on mielikuvana minusta erittäin merkityksekäs, koska esim. kohtuullisella bitratella tallennettu MP3 on hyvin vaikea erottaa huonompana CD-versiosta jopa hifistin huippuvehkeillä ja siten levy-yhtiöt voisi yhtä hyvin kaupata täyden laadun pakkaamatonta/häviötöntä vaihtoehtoa eikä siihen kovin moni välttämättä kokisi edes tarvetta tarttua.
 
Kaikki CD:t on ripattu koneelle, ja itse levyt ovat pahvilaatikossa. CD-soittimen kauppasin jokunen vuosi sitten pois. CD-levyt ostan nykyään ale-hinnoiteltuna (< 10e), paitsi jos kyseessä on levy joka todella kolahtaa eikä vinyyliä ole saatavilla. Kopioin myös häpeilemättä kirjastosta lainatut levyt koneelle. Pelkässä tiedostomuodossa en tällä hetkellä haluaisi ostaa musiikkia.

Omasta mielestäni vinyylilevyjen kuuntelemisessa on enemmän fiilistä, kuin tietokoneelta soitettaessa, vaikka toki tietokoneelta on todella paljon kätevämpää soittaa musiikkia.

Vinyylissä pidän kuunteluun asennoitumisesta; hihnan asettelu, neulan putsaus, levyn tutkiminen, kansien ihastelu, jne. Suuremmasta fyysisestä koosta tuntee saavansa paremmin vastetta rahalle. Uutena harrastajana olen yllättynyt, että osa levyistä myös soi tempaavammin kuin CD-kopio (esim. uusin Amon Amarth 2LP). Pettymyksiä on myös tullut vastaan (no eihän täydellisyydestä voi tykätä ;)).
 
Aloitin musiikin kuunetelun joskus 60 luvun lopulla. Siirryin vinnyyleistä CD formaattiin heti kun se ilmaantui ja pidin sitä lähes jumalisena parannuksena musiikin kuunteluun sekä äänenlaadullisesti että käyttömukavuuden puolesta. Nyt olen ripannut noin 3000 cd:n kokoelmani kovoille flac muotoon ja striimaan musiikin squeezeboxin kautta. Levyt olen suureksi osaksi myynyt tarpeettomina pois. Tiedon musasta luen netistä. Minusta musiikin digisoituminen ja striimaus wlanin yli on toinen suuri ja upea harppaus musiikkin kuuntelussa ja kehityksessä kohti sitä tilannetta, jossa kaikki musiikki on verkon yli saatavilla esim kuukausimaksua vastaan.

Ostan musiikin CD muodossa, rippaan ja myyn muovit pois. Lataan jonkin verran suoraan flaceina mutta tarjonta on toistaiseksi turhan vähäistä.

Minulle on saman tekevää mitä kautta bitit kulkeutuvat daciin kunhan se tapahtuu laadukkaasti ja mukavasti. Tässä wlan ja valikoiman hallinta pc:llä on ylivoimaisesti mukavampaa kuin cd levyjen kuljettelu hyllyn ja soittimen välillä. Keskityn hifissä musiikkiin. Laitteet eivät ole itsetarkoitus vaan välineitä mahdollismimman täydellisen musiikkielämyksen luomisessa.
 
Levyt hankin konkreettisessa muodossa CD/SACD-levyinä tai vinyylinä. Digitaalilevyt kattavat levyhankinnoista varmaan noin 90% tai ylikin. Tykkään konkreettisista levyistä, ei tee mieleni rippailla tai striimailla, en kyllä osaisikaan eikä tee mieli opetella. Esimerkiksi Hifimaailmassa olleista rippailu- ja striimailulaitejutuista en ole ymmärtänyt oikeastaan mitään. ??? No joku kovalevysoitin, tyyliin Naim, on jotenkin ymmärrettävä (tosin minulle ainakin nyt tarpeeton) mutta tietokoneen yhdistäminen äänentoistolaitteisiin tuntuu minulle toivottomalta, ahdistavalta ja turhalta ajatukselta.
 
jacqueline.lacan sanoi:
Kyrpii ostaa sokkona 20€ cd:tä, joista ei aina tilatessa pääse edes sen vertaa varmuuteen että tietäisi mistä ko. levyllä on oikeasti kyse.
Kokeileppas seuraavaksi seikkailuretkeä myspace sivuston saloihin. Itse olen ottanut tavaksi kuljailla tuolla muutenvaan etsien uutta musiikkia ja sen jälkeen ei kertaakaan ole tullut levykaupassa hutia.
 
punssi sanoi:
Kokeileppas seuraavaksi seikkailuretkeä myspace sivuston saloihin. Itse olen ottanut tavaksi kuljailla tuolla muutenvaan etsien uutta musiikkia ja sen jälkeen ei kertaakaan ole tullut levykaupassa hutia.

Myös Youtube kannattaa tsekata. Aika paljon esiintyjien annista voi tarkistaa sieltäkin.


J

EDIT: Menikin offtopicin puolelle... No cd ja vinyyli soi mulla pääasiassa. Joskus töissä taustalla pyörii koneelta mp3:set. Pääasiassa omilta levyiltä siirrettyjä. Jonkin verran jotain ihme harvinaisuuksia löytyy netistä. Niistä sitten hankitaan vinyyli jos löytyy hyväkuntoinen ja sopivaan hintaan.

Ostokset on vain fyysisessä muodossa. Enemmän cd:nä kuin vinyylinä. Johtuen saatavuudesta. Mieluummin hankkisin orggisvinyylinä, mutta kun 70-luvun italo/espanja/ranskaprogen hinnat alkaa olla ihan käsittämättömiä... No onneksi on sentään jonkin verran niistäkin uusintapainoksia saatavilla.
 
Joo, tuohan se unohtuikin mainita vai pidinköhän liian itsestäänselvänä? No jokatapauksessa yleensä ostamani levy on kuunneltu edes josssain muodossa ennekuin sen ostan, paitsi tietenkin artistit jotka on päivänselvyyksiä eli läpeensä tuttuja.
 
Jes kiitos, youtuben olen itsekin keksinyt, mutta jotenkin nämä netin salat ovat vielä minulle outoja - vaikka minunhan pitäisi kuulua siihen ikäluokkaan, jolle se on toinen koti. Vähän kuin suomenkieli nimimerkille jee ;) "Propsit" hänelle.
 
Kuuntelen/ostan/lainaan sekä vinyylejä että CD-levyjä. Tietokoneelta en kuuntele mitään enkä osta netistä musiikkia. Jo ajatus ripata levyjä omalle koneelle hirvittää. Tämän PC-koneen kanssa tulee pelleiltyä ihan tarpeeksi niin töissä kuin kotona.

Sitten siirryn käyttämään muita formaatteja kuin LP/CD, kun voin mennä nettiin ja valita sieltä helposti mitä tahansa musiikkia kuunneltavaksi äärettömän suuresta tietokannasta, johon on tallennettu suurinpiirtein kaikki maailmassa julkaistut levyt. Omalle koneelle - joka kuitenkin särkyy ja vaihtuu vähän väliä, puhumattakaan Microsoftin käyttöjärjestelmä- ja ym. päivityksistä - en ala musiikkidataa änkeämään. Olisi vaikka kk-maksu, jolla voisi käydä rajattomasti kuuntelemassa mitä tahansa musiikkia läppärin tai muun vimpaimen välityksellä. Jotenkin on älytöntä, että kaikki tallettaa omille koneilleen dataa kun se voisi olla jonkin palveluntarjoajan huolena.
 
Jarmo sanoi:
Omalle koneelle - joka kuitenkin särkyy ja vaihtuu vähän väliä, puhumattakaan Microsoftin käyttöjärjestelmä- ja ym. päivityksistä - en ala musiikkidataa änkeämään. Olisi vaikka kk-maksu, jolla voisi käydä rajattomasti kuuntelemassa mitä tahansa musiikkia läppärin tai muun vimpaimen välityksellä. Jotenkin on älytöntä, että kaikki tallettaa omille koneilleen dataa kun se voisi olla jonkin palveluntarjoajan huolena.

Tuohon suuntaan asiat varmaan melko pian meneekin. Nyt sitä odotellessa rippailen mutta en peeceelle joka vaihtuu etc vaan ulkoiselle usb kovolle, jonka voin liittää mihin koneeseen milloinkin. Se on sitten vähän kuin netistä soittelisi...
 
pirkka sanoi:
Tuohon suuntaan asiat varmaan melko pian meneekin. Nyt sitä odotellessa rippailen mutta en peeceelle joka vaihtuu etc vaan ulkoiselle usb kovolle, jonka voin liittää mihin koneeseen milloinkin. Se on sitten vähän kuin netistä soittelisi...

Paitsi että eräänä kauniina päivänä se kovokin päästää käyttösavut :p
 
Tuollaista silmälläpitäen voi tehdä kopsut ihan fyysiseksi levyksi ja kovalevytilan ollessa halpaa tehdä toiselle varmuuskopsut. 8)
 
Back
Ylös